Espoolla on melko kattava kirjastoverkko: aluekirjastoja isoissa keskuksissa ja lähikirjastoja eri puolilla kaupunkia. Vaikka kirjastoverkko on kattava, se ei tiivistyvässä kaupungissa riitä. Espoon asukasluku kasvaa, ja uusia asuinalueita rakennetaan tasaiseen tahtiin. Yksi keskeinen paikka pienehkölle lähikirjastolle olisi Niittykummun… Read More

Kaupungin päivähoitoon satsaamat eurot voi jakaa kärjistäen kahtia: Runsas kaksi kolmasosaa menee toimintaan eli työntekijöiden palkkoihin ja arkiseen työhön, kolmannes käytetään tiloihin ja tukipalveluihin, kuten ruokaan ja siivoukseen. Viime vuosina myös päivähoidosta on jouduttu säästämään. Tämä on toteutettu… Read More

Nakoalatornin-paikka-Kasavuori

(Länsiväylä 30.4.2016) Kasavuori sijaitsee Kauniaisissa, aivan Espoon rajalla. Muinaisessa historiassa merenlahti on ulottunut aivan Kasavuorelle saakka. Kasavuoren kukkulat ovat olleet myös mainio tähystyspaikka alkuespoolaisille Kauklahden, “kaukaisen lahden”, suuntaan. Näkymät Kasavuorelta ovat edelleen hienot. Tosin puut ovat kasvaneet peittämään… Read More

Vihreät lähtevät tavoittelemaan talousarvioneuvotteluissa parannusta erityisesti lasten päivähoitoon ja vanhusten kotihoitoon, joihin kaivataan kipeästi lisää rahaa hyvän hoivan varmistamiseksi. – Haluamme säilyttää päivähoidossa ryhmäkoot nykyisellään ja päästä eroon siitä, että lapsia joudutaan sijoittamaan täysiin ryhmiin, painottaa valtuustoryhmän puheenjohtaja… Read More

Kaupunginjohtaja valitsi rahoitusjohtajaksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Konttaksen (kok.). Konttaksella on vankka rahoitusalan työkokemus. Lisäksi hän on keskeinen espoolainen kokoomusvaikuttaja. Rahoitusjohtaja on osa kaupungin johtoryhmää ja osallistuu siten keskeisesti asioiden valmisteluun.

Espoon Vihreiden mielestä kaupunginjohtajan esitys tilaaja-tuottajamallin purkamisesta ja peruskaupunkimalliin siirtymisestä on perusteltu. Peruskaupunkimallissa tilojen ja kunnallistekniikan rakentaminen ja ylläpito hoidetaan samassa organisaatiossa. Tällainen yhden toimijan malli poistaa hallintoa ja selkeyttää johtamisjärjestelmää.

Digitaalinen vanhemmuus

Viime päivinä vanhempia on puhuttanut Helsingin Sanomissa julkaistu Jyri Engeströmin haastattelu. Kaliforniassa asuva it-yrittäjä ja yksi Jaikun perustajista varoittaa digitaalitekniikan ylivallasta niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Engeströmin mielestä lapset eivät tarvitse pelejä ja koodaamista vaan satuja ja retkeilyä. Ja tottahan se on, olemme ulkoistaneet vanhemmuuden koneille. Emme enää leiki lastemme kanssa, lue heille satuja, vaan annamme tabletin kouraan. Mutta onko vika silloin ic-tekniikassa vai työelämässä, joka uuvuttaa vanhemmat niin, ettei heillä ole enää aikaa lapsilleen.

Tabletti ei ole sen parempi lapsenvahti kuin pari vuosikymmentä sitten paheksuttu videonauhuri.

Engeström sortuu kuitenkin samaan kuin ic-teknologian merkitystä opetuksessa korostavat digifiilit. Hän nostaa teknologian jalustalle: tietotekniikan pahassa sekä kirjat ja kynän ja paperin hyvässä. Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.

Itseäni huvitti Engeströmin kaiholla muistelema opettaja, joka luki Taru Sormusten Herrasta –trilogian oppilailleen ääneen. Itseltäni vanhemmat joutuivat takavarikoimaan koko trilogian, koska luin liikaa, ja lukeminen alkoi häiritä koulunkäyntiä. Läksyt jäivät tekemättä ja yöunet lyhenivät. Ongelmia oli myös mm. Mika Waltarin ja Isaac Asimovin tuotannon kanssa.

Ehkä tässä on viisaan vanhemmuuden ydin ajasta ja teknologiasta riippumatta: Liika on liikaa, on sitten kyse peleistä, älypuhelimista, kirjoista tai viulunsoitosta. Jos lapsen elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin taitoluistelutreenejä tai koodausta, vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.

Toisaalta on hyvä muistaa, millaiseen maailmaan me lapsiamme kasvatamme. Lapset elävät joka tapauksessa tulevaisuudessa, siksi myös koulun ja vanhempien on oltava siellä.

Nimenomaan tässä olen Engeströmin kanssa eri linjoilla. Engeström on huolissaan ic-teknologian vaikutuksista lapsiin, mutta jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!

Me kuvittelemme ic-teknologian kehityksen saavuttaneen huippunsa, mutta todellisuudessa se vain kiihtyy, ja sitä mukaa myös digitalisaation merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Engeströmin kritisoimat pelit ja tabletit ovat nykylapsien aikuisuudessa yhtä hellyttäviä museoesineitä kuin 1970-luvun pöytälaskin tänä päivänä.

Kuten Arthur C. Clarke totesi jo vuonna 1973, riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa magiasta. Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on ”Tylypahka-yhteiskunta”, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut ”loitsut” toimivat.

Tässä viikon viiveellä raporttia tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Eipä kokouksesta ole juuri raportoitavaa, asiat päätettiin esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. Lista-asioiden ulkopuolelta käytiin keskustelua työskentelytavoista ja koulutustarpeista. Edelleen on tarpeen panostaa siihen, että pääsemme käymään oikea-aikaista linjauskeskustelua strategisista asioista. Olen kuluneen kahden vuoden aikana kutsunut koolle kolme iltakoulua sisäilmaongelmien ratkomiseksi. Niihin on kutsuttu jaoston lisäksi opetuslautakuntien ja viimeisessä myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet sekä kyseisten alojen keskeiset virkamiehet. Keskustelut ovat nostaneet esiin ongelmakohtia, lisänneet yhteisymmärrystä ja vieneet valmistelua eteenpäin. Tulossa on elinkeino- ja kilpailukykyjaoston kanssa yhteinen iltakoulu…

Pidetään kaikki mukana!

Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toimii 500 000 vapaaehtoista, mikä vastaa 21 000 henkilötyövuotta. Vertaistoiminnassa on mukana 260 000 ihmistä. Järjestöissä on töissä 30 000 henkilöä.  Järjestöt työllistävät työllistämistuilla 30 000 ihmistä, ja ovat yksi merkittävimmistä osatyökykyisten työllistäjistä. Muun muassa nämä asiat opin tänään SOSTEn vaalivierailulla Espoon Tapiolassa. Järjestöt tekevät todella tärkeää ja vaikuttavaa työtä, jolla lisätään ihmisten hyvinvointia, autetaan apua tarvitsevia ja vahvistetaan yhteiskunnan turvaverkkoja. SOSTE on tehnyt omat hallitusohjelmatavoitteet, joista voin allekirjoittaa jokaisen: Tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu pysäytetään Palveluiden painopiste ongelmien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen Hankintalaki turvaa…

Politöörejä ja insiitikkoja

Insinöörejä ja muita tekniikan ammattilaisia ei politiikassa juuri näy. Joko yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kiinnosta insinöörejä, tai tekniikan ammattilaiset eivät kiinnosta äänestäjiä. Kansanedustajan työ kaikkine sivuvaikutuksineen ei välttämättä inspiroi, jos sitä vertaa vaikka diplomi-insinöörin työhön. Silti eduskunnassa tarvittaisiin mielestäni myös tekniikan ammattilaisia siinä missä esimerkiksi lääkäreitä tai opettajia.

Yksi selitys kiinnostuksen puutteeseen voi olla se, ettei tekniikkaa mielletä julkisen sektorin alaksi siinä missä koulutusta tai terveydenhoitoa, joiden järjestämisestä päätetään valtuustoissa ja eduskunnassa. Tämä voi vaikuttaa myös äänestäjiin. Monet äänestäjät haluavat valtuustoihin ja eduskuntaan nimenomaan julkisten palveluiden asiantuntijoita.

Mutta pelkkä substanssiosaaminen ei riitä, jos toimintaa halutaan kehittää uuden tekniikan avulla. Esimerkiksi terveydenhoidon tietojärjestelmien tilanne on jo kansallinen skandaali [1], ja Suomen kouluissa käytetään tietotekniikkaa vähiten Euroopassa [2].

Julkisessa päätöksenteossa tarvitaan myös tekniikan tuntemusta, etenkin nyt, kun tekniikan nopea kehitys muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja. Siinä missä 1800-luvun murrosta kutsuttiin teolliseksi vallankumoukseksi, nyt voidaan puhua digitaalisesta vallankumouksesta.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on arvioinut tekoälyjen ja robottien ottavan seuraavien 20 vuoden aikana hoitaakseen noin kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista [3]. Niiden tilalle syntyy uusia ammatteja, ja vanhat ammatit muuttuvat, mutta murrosvaihe on raju.

Poliitikkojen on päätettävä, miten Suomesta tehdään digitaalinen yhteiskunta. Olemmeko edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä. Esimerkiksi työlainsäädäntö, verotus, koulutus, sosiaaliturva ja eläkkeet on uudistettava. Siinä työssä tarvitaan myös sellaisia valtuutettuja ja kansanedustajia jotka ymmärtävät, mistä murroksessa on kyse, ja että se on vasta alussa.

{1] http://www.slideshare.net/JyrkiKasvi/tereydenhoitoalan-tietojrjestelmien-kehittmisen-haasteet [2] https://ec.europa.eu/digital-agenda/sites/digital-agenda/files/KK-31-13-401-EN-N.pdf
[3] http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf