Eduskunnan arvovalta on pelastettu, vaaleat farkut on kielletty istuntosalissa. Näinhän Arkadianmäeltä loppuvuodesta uutisoitiin. Erityisen piston rinnassani tunsin kun kuulin, että myös t-paitojen käytön kieltämisestä oli keskusteltu. Omana eduskunta-aikanani kun en käyttänyt pikkutakin alla kravattia kertaakaan, t-paitaa sitäkin useammin.

Jäikö pukukoodia lehtitietojen mukaan peräänantamattomasti ajaneen puhemies Eero Heinäluoman sieluun t-paidoistani pysyvä arpi? Esimerkiksi tekijänoikeuslain eduskuntakäsittelyssä pukeuduin paitaan, johon oli painettu DVD-levyjen aluekoodin purkava skripti. Minusta se paita päällä eduskunnassa otettujen kuvien julkaiseminen on ollut lain voimaantulon jälkeen laitonta.

Ainakaan EU-parlamenttiin Heinäluoman ei koskaan kannata hakea. T-paidat kun ovat siellä vakiintunut poliittisen keskustelun muoto.

Odotan jännityksellä ensi kevään keskusteluita eduskunnan istuntosalissa: Puhemies: Edustaja N.N., teidän vaaleat farkkunne ovat puhemiesneuvoston antamien pukeutumisohjeiden vastaiset.

Edustaja: Arvoisa puhemies, nämä eivät ole vaaleat vaan valkoiset.

Puhemies: Täältä katsoen ne näyttävät kyllä vaaleilta. Edustaja: Arvoisa puhemies, valkaisin nämä itse, jotta en rikkoisi pukeutumisohjeita.

Missä vaiheessa vahtimestari saapuu paikalle mukanaan värikartta, johon Puhemiesneuvoston arvovaltajaosto on merkinnyt vaalean ja valkoisen sekä vaalean ja tumman rajat.

# # # Vaaleiden farkkujen lisäksi edustajia kiellettiin pitämästä iPad-täppäreitään pystyssä, vaan ainoastaan arvokkaasti hieman koholla. Tämäkin pitkän pohdinnan tuloksena syntynyt armollinen myönnytys tehtiin ilmeisesti vasta kun joku tuli ajatelleeksi, miten naurettavalta eduskunta näyttäisi edustajien kumarrellessa pöydällä vaakatasossa olevien täppäriensä päälle. Katselukulma kun ei olisi ollut mitenkään optimaalinen.

Varsinaiset läppärit ovat istuntosalissa edelleen kiellettyjä. Istuntosalissa kun ei puhemiesneuvoston mielestä ole sopivaa tehdä toimistotöitä. En tiedä missä eduskunnassa puhemiesneuvoston jäsenet ovat viimeiset 10 vuotta olleet, sillä istuntosalissa hoidettiin jo viime vuosikymmenellä niin sähköpostit kuin kirjoitettiin puheitakin – kommunikaattorin pientä ruutua tihrustaen.

Ei pidä ihmetellä, miksi istuntosali on niin usein niin tyhjä. Joskus kun ne sähköpostitkin on hoidettava, muistiot luettava ja puheet kirjoitettava, eikä kedin päivässä ole kokouksetonta hetkeä. Käytännössä edustajat istuvat usein täysistunnon aikana omassa työhuoneessa läppärin ääressä – ja seuraavat samalla istuntoa eduskunnan sisäiseltä tv-kanavalta.

Kai se tyhjä sali sitten näyttää arvokkaammalta. Henkilökohtaisesti olen tästä ipad-gatesta paljon enemmän huolissani kuin farkkugatesta. Viis siitä, että suomalaiset kansanedustajat eivät saa olla muotitietoisia, mutta takertuminen viime vuosisadan työtapoihin ja ajankäyttöön on paljon vaarallisempaa.

Ei ihme, että Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksessä jälkeen kilpailijamaista. Jos asenne tietotekniikan hyödyntämiseen on maan korkeimmalla päättävällä tasolla torjuva, miten muu yhteiskunta voisi ennakkoluulottomasti tarttua uuden tekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin?

Ei liene sattumaa, että esimerkiksi sähköisten palveluiden edelläkävijämaina pidetyissä Virossa ja Etelä-Koreassa tietotekniikka on myös parlamentin istuntosalissa arkinen työväline.

Toki kansanedustajien kannattaa miettiä, mitä täppäreillään ja läppäreillään tv-kameroiden seuraamassa istontosalissa tekevät. Ettei käy kuten Ranskan parlamentissa.