Brysselin herrat, Helsingin herrat, kaupungin herrat, … aina jossakin ovat ne herrat, joiden vika kaikki paha ja tylsä on. Toki myös jotkut kivat asiat voivat olla herrojen vika, mutta kuka niitä muistaa.

Mutta on turha kuvitella herrojen (tai rouvien) katoavan johonkin, kun Suomi eroaa EU:sta, Uusimaa Suomesta ja Espoo Uudestamaasta. Se ajatus on silkkaa älyllistä itsepetosta.

Tilalle tulevat vain uudet herrat ja rouvat. Aina jonkun jossakin on päätettävä yhteisistä asioista, veroista, laeista, teistä, tulleista, …

Ja aina kun joudutaan sovittamaan yhteen eri intressiryhmän tarpeita, joku kokee jonkun kusevan juuri nimenomaan hänen muroihinsa.

Ilmiö ei ole eurooppalainen vaan yleisinhimillinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa valitetaan Washingtonin herroista, ja YK nähdään puolestaan Washingtonin valtaa jäytävänä salaliittona.

Kukaan ei halua jonkin ylemmän vallan sanelevan omalle valtioliitolleen, valtiolleen, kunnalleen tai kaupunginosalleen, miten asiat tulee hoitaa. Ainakaan, jos ei ole itse mukana tekemässä kyseisen ylemmän vallankäyttäjän päätöksiä.

¤ ¤ ¤

Jotkut uskovat suoran demokratian poistavan herrat maailmasta. Kannatan itsekin suoran demokratian ja kansanäänestysten lisäämistä, mutta eivät ne mikään eduskunnan lakkauttava taikaluoti ole.

Jo pelkästään päätettävien asioiden määrä on niin suuri, ettei kukaan ehdi tutustua kaikkiin ja muodostaa informoituja mielipiteitä. Eivät edes mepit ja kansanedustajat, joille sentään maksetaan siitä palkkaa. Hekin joutuvat keskittymään vain kiinnostavimpiin ja tärkeimpiin asioihin.

Nettikeskustelujen perustella moni kuvittelee niin kutsutun Kansan olevan kaikesta samaa mieltä kanssaan, kunhan sille vain annetaan siihen mahdollisuus eli asioista päätetään kansanäänestyksellä.

Kyllä Kansa eli minä tiedän.

Vaalivalvojaiset voivat yllättää, tai Kari Suomalaisen piirroshahmon Hiski Kutiaisen sanoin, kun hän luki lehdestä vaalituloksia: ”Mitä helkkaria, enhän mä noin äänestäny.”

¤ ¤ ¤

Suora demokratia sopii parhaiten suuriin periaatteellisiin päätöksiin, jotka kiinnostavat ihmisiä niin paljon, että niihin tutustumiseen ja keskustelemiseen ollaan valmiita investoimaan aikaa.

Julkinen keskustelu on välttämätöntä, sillä kansanäänestyksessä monitahoinen kysymys on pakko puristaa väkisin kahdeksi vaihtoehdoksi: kyllä tai ei. Mutta myös ehdoton ehkä voisi saada paljon ääniä.

Kuten edustuksellisessa demokratiassa, myös kansanäänestykset tulee järjestää sillä tasolla, mille päätös kuuluu. Espoossa voitaisiin äänestää esimerkiksi pikaraitiotien rakentamisesta, Suomessa asevelvollisuudesta luopumisesta, Euroopassa vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa.

¤ ¤ ¤

Vain se on varmaa, että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Vaikeinta tätä on hyväksyä henkilövaaleissa, kun kukaan ehdokkaista ei ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, ei edes kaikista minulle tärkeistä asioista.

Usein joutuu valitsemaan sen vähiten huonon vaihtoehdon, myös kansanäänestyksessä.