Kaksi vuotta sitten Espoon valtuusto, edellinen valtuusto siis, päätti Leppävaaraan tulevasta hiihtoputkesta äänestyksen jälkeen. Vihreistä osa äänesti hankkeen puolesta, osa sitä vastaan. Itse olin puolesta, ajattelin että yksityisenä liikuntahankkeena sille ei ole sinällään laillista estettä ja vaikka hanke ei olekaan kestävän kehityksen airut, ei sen energiankulutus käyttökertaa kohti silti ole kohtuuton.

Otsikko on samalla ympäristöjärjestö Dodon tunnuslause. Ihmisen aiheuttamat ilmasto- ja ympäristöongelmat on paras ratkaista siellä missä ne syntyvätkin ja toisaalta rajoittaa niiden syntyminen pienelle alueelle.

Alla on pitämäni ryhmäpuheenvuoro valtuuston 550-vuotisjuhlakokouksessa. Valtuustoryhmille annettiin mahdollisuus onnitella Espoota, näin me handlasimme sen:

Herr ordförande, bästa lyssnare på plats och i Internet - Herra puheenjohtaja, hyvät kuulijat sekä salissa että internetissä

De Grönas fullmäktigegrupp vill gratulera den äldsta staden inom huvudstadsregionen.

Teknisen keskuksen toimintakertomuksesta käy ilmi, että Espoossa on enemmän katupinta-alaa kuin puistopinta-alaa (siis millään tavoin hoidettuja puistoja, kaikkia metsiä tähän ei ole laskettu). Katujen lisäksi tulee vielä Tiehallinnon hoitamat moottoritiet ja muut päätiet.

Usein kuulee sanottavan, että Espoo on verkostokaupunki. Ehkä niinkin, mutta katuverkostokaupunki ainakin.

Espoon strategiakierroksella on menossa vaihe, jossa lautakunnat aktiivisesti ottavat kantaa laadittuun toimintaympäris

Matinkylä-Olarin suuralue on ainoa alue Espoossa ilman kunnollista uimahallia. Halli on tarkoitus kuitenkin rakentaa pian, vuosikymmenen vaihteessa. Jotta halli palvelisi asukkaita mahdollisimman hyvin, on sen sijainnista mahdollisuus antaa ehdotuksia osoitteessa http://www.espoo.fi/avoinespoo 20.4. asti.

Politiikassa ei erityisemmin arvosteta ratkaisuja. Ratkaisun esittäjä pilaa hyvän leikin. Silläkin uhalla otan seuraavasssa vapauden assosioida ratkaisuhakuisesti.

Arto Paasilinnan romaanissa Onnellinen mies siltainsinööri Jaatinen laittaa pienen suomalaispitäjän asiat uuteen uskoon. Eräänä käänteenä hän rakennuttaa yksityisen junaradan hankkimalleen tehtaalle tavarankuljetusta varten; saattaapa ajaa veturillakin jonkun pätkän (en muista varmaksi, mutta tällainen saattaisi hyvinkin kuulua Paasilinnan tematiikkaan). Yhtä kaikki, mies ratkaisee ongelmansa ekologisesti kestävällä innovaatiolla.

Espoossa ongelma on sama: monta asiaa tulisi tehdä mutta liikenne on usein ongelmana. Jaatisen metodi toimisi kuitenkin täälläkin. Valtio ei tunnu olevan innokas rakentamaan ratoja lähivuosina, mutta kuitenkin rata hyödyttäisi monia Espoon tulevia ja nykyisiä alueita sekä säästäisi tieinvestoinneilta. Esimerkiksi rata Espoon keskuksesta Histaan maksaisi noin sata miljoonaa euroa. Paljon rahaa? Ehkä niinkin. Silti se on vähän verrattuna Kehä I:n parantamiseen - noin 135 miljoonaa kilometrin pätkälle. Samoin se on paljon vähemmän kuin mitä Histan alueen kunnallistekniikka tulee maksamaan. Asukasta kohden se on noin viisi tuhatta euroa, asunnon hinnassa ei summa eikä mikään.

Näettekö tässä ratkaisumahdollisuuden sekä saada Espoon asumistilanne kestävämmälle tolalle että liikenne raiteilleen? Minä näen. Puuttuu enää Jaatinen.

Joskus demari voi olla rohkeammin vihreä kun vihreät konsanaan. (Tämä on tosin siksi harvinaista herkkua, että kannattaa nauttia täysin siemauksin). Tällä kertaa hatunnoston ansaitsee kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Pekka Vaara, jonka mielestä tienkäyttömaksut ovat maailman luonnollisin asia. Kiitos Pekka!

Naapurikaupunki Vantaan valtuusto piti satavuotisjuhlakokouksensa. Maan tapana on, että tällaisissa konklaaveissa polkaistaan liikkeelle jotain suurta, kuten ulkopoliittisia instituutteja tai patsashankkeita. Jalat maassa kulkeva Vantaa teki sen sijaan hienon siirron ja antoi koulutoimelle lisää määrärahaa, jolla voidaan esimerkiksi palkata 40 uutta opettajaa kaupunkiin (1,6 miljoonalla saa myös aika monta lyijykynää, saa nähdä houkuttaako tämä ajatus vantaalaisia enemmän).

Ainoa asia, joka itseäni tässä kaihertaa, on nimenomaan päätöksentekoareena. En voi välttää mielikuvaa, että valtuusto näin indikoi kyseessä olevan selvästi ylimääräisen rahan, lahjoitusluonteisen kädenojennuksen, eikä äärimmäisen pakottavaan tarpeeseen tulevan rahan. Kantava ajatushan on, että palkattavat opettajat tulevat pienentämään ala-asteiden luokkien ryhmäkokoa alle 28:n lapsen.

Vasemmistoliitto kertoi keskiviikkona puolueen vaalitavoitteista eduskunnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. En ollut paikalla ja mediankin välittämä kuva tuli melkoisella viiveellä, kun asiasta kertova perjantain Kauppalehti on auki pöydällä vasta nyt. Tavoitteet ovat varmaan jaloja ja yleviä, mutta huomio kiinnittyi ensin valokuvaan, jossa pöydän takana poseerasivat puolueen pj Martti Korhonen, puoluevaltuuston pj Katja Syvärinen ja - kuvatekstin mukaan - "Aura-tytär".

Oletan, ettei tyttö ollut Syvärisen ja Korhosen yhteinen ja koska hän istui Syvärisen sylissä, arvelen naisten välillä olevan jonkinlaisen suhteen. Silti leukani on edelleen auki hämmästyksestä: miksi ihmeessä Aura, arviolta 10-14 kk, täytyy ottaa mukaan tiedotustilaisuuteen kuvattavaksi? Meillä vihreillä on useinkin tapana korostaa omaa vanhemmuttamme ottamalla lapsia mukaan kokouksiin ja hyvä niin, etenkin niin kauan kun lapset osaavat käyttäytyä. Ei lapsen pidäkään kahlita vanhempia pienen nyrkkinsä ja hellan väliin. Syväriselläkin saattoi olla ihan oikeasti pulmatilanne lapsen hoidon suhteen tai ehkä hän oli tilaisuudessa vain käväisemässä ja hoitaa Auraa kotona.

Silti, oli tilanne mikä tahansa, ei tuon ikäistä lasta pidä hyväksikäyttää politikoinnin mannekiinina! Varmasti puolen tunnin tilaisuuteen olisi voinut joko pyytää äidin sijaan jonkun toisen puhumaan tai vastaavasti jättää lapsen hetkeksi hoitoon.