Alla on pitämäni ryhmäpuheenvuoro valtuuston 550-vuotisjuhlakokouksessa. Valtuustoryhmille annettiin mahdollisuus onnitella Espoota, näin me handlasimme sen:

Herr ordförande, bästa lyssnare på plats och i Internet - Herra puheenjohtaja, hyvät kuulijat sekä salissa että internetissä

De Grönas fullmäktigegrupp vill gratulera den äldsta staden inom huvudstadsregionen.

Espoon kehityskulku jälkiteollisen ajan kaupungiksi ei ole ollut samanlainen kuin monella muulla maamme kaupungeista. Olemme selvinneet haasteestamme ilman tsaarinaikaista hallintoa - tai ehkä juuri siksi. Omaehtoisuus ja paikallisuus ovat myös vihreitä arvoja.

Päätöksenteossamme kuitenkin kuultaa monella tavalla läpi rohkeuden puute. Vastuulliset päätökset jäävät tekemättä kinastellessamme kyläpolitiikasta. Kun tänään emme saa tehtyä päätöstä surkeassa kunnossa olevan kaupungintalon kohtalosta, jää ainoaksi viisisataaviisikymmenvuotisuudesta muistuttavaksi päätökseksi vihreiden aloitteesta tehty viidensadan viidenkymmenen metsähehtaarin suojelu. Uskon sen olevan erittäin merkityksellistä sinä päivänä, kun Espoo täyttää kuusisataa vuotta ja sen ajan neljäsataatuhatta espoolaista voivat laillamme nauttia lähiluonnosta.

Älkäämme tänään kuitenkaan vaipuko murheeseen. K. A. Tavaststjernan Polyteknikkojen marssi sopii nostamaan henkeämme. Kertoessaan Polyteknikoista se kertoo myös kaiken olennaisen Espoosta, sen pyrkimyksestä luoda omalla työllään vaurautta ja vastuullista tulevaisuutta:

"Vi äro en släkt som av anor ej vet / av forntida bragder och ära. Vi äga ej minnen, men i våra fjät / skall framtiden guldskörnar skära"

eli

"Ei oo sukusuuruutta meill' isien / ei muistoja, mainetta meillä. Vaan työmmepä laihon tuo kultaisen / me huomenen kuljemme teillä."

Näiden sanojen myötä me vihreät haluamme sekä toivottaa että ennen kaikkea luoda onnea ja menestystä Espoolle!