Suomen talouden negatiivinen kehitys langettaa varjonsa myös Espoon ylle. Sekä verotulojen suorat menetykset, kuten yhteisöverokertymän viime vuotinen viidenneksen pudotus että epäsuorat uhat, kuten valtiontalouden alijäämän, väistämättä jossain vaiheessa kuntien päälle lankeava osuus, tekevät olon ja elon epävarmaksi.

 

Mikäli elettäisiin vanhassa maailmassa, jossa suuret ikäluokat olivat työikäisiä, Euroopan ja globaalin maailman ongelmat jossain siellä kaukana, ja laskukautta seuraisi varmuudella yhtäläinen, ja useimmiten vielä vahvempi nousukausi, olisi helppoa elää hetki yli varojen. Nyt ei niin ole, ja sen pitää myös näkyä päätöksissä.

 

Helsingin valtuustossa tulevan vuoden talouskehystä pohjustetaan valtuuston toimesta. Tätä keskustelua pitäisi käydä riittävän ajoissa myös Espoossa. Nostan seuraavassa esiin muutamia huomionarvoisia asioita, jotka pohjaavat viime vuoden tilinpäätökseen.

 

Espoon asukasmäärä kasvoi viime vuonna 4320:lla henkilöllä, joista noin 65 %  puhuu tai, jonka vanhemmat puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Ulkomailta muuton tuoma lisäys oli 37%, syntyvyyden lisäys kuolleisuuteen nähden 50% ja kuntien välisen muuttovoiton 13 %. Huomionarvoista tässä on kumuloituva maahanmuutto, joka tuo omat haasteensa, mutta myös mahdollisuutensa. Espoo on monikulttuurinen kaupunki. Tämä on iloinen tosiasia. Kansainvälinen Espoo on kilpailukykyinen, kun vain muistamme huolehtia kotouttamisesta.

 

 

Espoon investointitaso on korkea. Metro- ja sairaalahanke jatkuvat ja kiireellisiä homekoulukorjauksia on vielä tehtävänä. Investointitaso tulee seuraavina vuosina pysymään korkeana. Meidän tulisikin tarkastella uusien investointien tuottoa ja huolehtia tehtyjen ratkaisujen kestävyydestä. Esimerkiksi energiatehokas rakentaminen säästää ylläpitokuluissa, mikäli kiinteistönhuolto vain toimii, kuten pitäisi. Ja pyöräilyyn sijoitetun euron on tutkittu maksavan itsensä kahdeksankertaisena takaisin. Meidän tulee myös kehittää ja ottaa käyttöön yhteisiä talouden ja kestävyyden mittareita ja strategiaprosessissa sitoutua näihin.

 

Myös palveluita tulee tuottaa kestävästi. Koulujen tuntikehyksestä säästämällä ei säästetä, luokkakoon kasvaminen maksaa myöhemmin moninkertaisesti. Työntekijöiden hyvinvintiin ja jaksamiseen satsaaminen kannattaa. Tästä on hyvää näyttöä edelliseltä vuodelta. Sairaspoissaolot ovat vähentyneet noin 200 henkilötyövuoden verran. Yhteistä talouttamme on siis hoidettava vastuullisesti ja kustannustehokkaasti kuntalaisia unohtamatta.

 

Elinvoimaiselle kunnalle on tärkeää katsoa myös tulevaisuuteen. Espoon tulee pitää huolta nuoristaan ja toteuttaa nuorisotakuun sitoumukset. Vielä viime vuonna alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kasvoi lähes 19 prosentilla edellisvuodesta. Tämän suunnan tulee muuttua. Nuoret on otettava itse mukaan suunnittelemaan keinoja, joilla niin opiskelu, työssäkäynti, taiteen tai tieteen teko, yrittäminen, pajatoiminta, oppisopimuskoulutus tai vielä keksimättä olevatkin vaihtoehdot saadaan kaikkien ulottuville. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen on menetys niin Espoolle kuin yksilöllekin. Sukupolvinen, perityvä syrjäytyminen ja kasvava sosiaalinen segregaatio vaativat nopeita ratkaisuja.

 

Tulevalla valtuustokaudella on Espoon talouden kestävyyden turvaamiseksi paineita myös tuloveroäyrin nostoon. Tätä vaihtoehtoa tulee tarkastella avoimesti. Koko ajan on kunnan kuitenkin elettävä harkitusti ja säästävästi. Espoossakaan ei voida elää yli varojen.

Valtuustopuheenvuoron käytti ryhmän pj Inka Hopsu