(Länsiväylä 20.7.2008) Markku Sistonen on huolissaan lasten liikuntatottumuksista (Länsiväylä 25.6). Hän toivoo perheisiin vanhempien ja lasten välisiä selkeitä pelisääntöjä lasten ajankäyttöön – niin tietokoneen kuin liikunnan parissa.

Suuri osa lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvästä vastuusta yritetään valitettavan usein siirtää koulun ja opettajien harteille. Liikunnassa tämän lisävastuun ottaminen on helpompaa kuin monissa muissa asioissa.

Jotta lapsi saadaan liikkumaan, tulee liikkumisen olla hauskaa ja monipuolista, sen pitää tuntua omalta ja se ei saa johtaa konflikteihin tai eriarvoistumiseen kuten pakkopullalta tuntuvan koululiikunnan kanssa helposti käy. Siksi koululiikunnan yhtenä lähtökohtana tulisi olla mielenkiinnon lisääminen eri liikuntamuotoja kohtaan. Sen tulisi tarjota mahdollisuus kokeilla eri lajeja ja tätä kautta lisätä lasten ja nuorten liikkumista.

Tähän voidaan osittain päästä lisäämällä koululiikunnan määrää. Ajallinen määrään lisääminen mahdollistaisi monipuolisemmat lajivalinnat sekä tasoryhmät. Nuori saisi harrastaa mieleistänsä lajia yksin tai sopivien kanssapelaajien seurassa.

Koululiikunnan määrän, laadun ja lajivaihtoehtojen lisääminen voitaisiin saavuttaa lisäämällä koulun ja urheiluseurojen yhteistyötä. Näin saataisiin lisättyä nuorten mielenkiintoa koululiikuntaa kohtaan. Samalla urheiluseurat saisivat hyvän mahdollisuuden uusien harrastajien saattamiseksi lajinsa pariin. Tämä mahdollistaisi myös yksilölajien laajemman mukaantulon koululiikuntaan.