Sotien ja aseellisten konfliktien vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin ovat hyvin usein laajoja ja monitahoisia, totaalisia. Sodissa harvemmin säästytään kuolonuhreilta. Sodan runtelemat maat pakottavat ihmiset hakemaan turvaa muualta, niin maan sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ihmisten lisäksi sodan totaalista vaikutusta symbolisoi valtioiden yhdyskuntarakenteen ja infrastruktuurin tuhoutuminen: ilmaiskuissa maan tasalle pyyhkiytyneet kaupungit tieverkostoineen ovat surullisen tavallisia näkyjä viime vuosien konfliktien tv-uutisoinnissa. 

Sodat ovat mitä suuremmissa määrin inhimillisiä tragedioita. Kun pohdimme sotia ja aseellisia konflikteja, tulemme harvoin kuitenkaan ajatelleeksi sotilasoperaatioiden vaikutuksia ympäristölle ja luonnolle. Tänään 6.11. vietämme YK: julistamaa kansainvälistä päivää ympäristön hyväksikäytön estämiseksi sodassa ja aseellisissa konflikteissa. Päivä muistuttaakin meitä siitä, että yhtä lailla luonto ja ympäristö kärsivät sodan vaikutuksista. 

 
Sodan tuhoa ja vaikutuksia ympäristöön voidaan luokitella kolmeen eri tapaan:  strategiseen silloin, kun armeijat käyttävät myrkkyä aiheuttaakseen vaaraa viholliselle; suoraan silloin, kun pommitetaan teollisuuskohteita tai kun räjähtämättömistä räjähteistä vuotaa haitallisia aineita veteen ja maaperään;  taiepäsuoraan, kun sotatilan aiheuttama yhteiskuntajärjestelmien ja infrastuktuurin romahtaminen johtaa ympäristön saastumiseen.    
 
Vietnamin sodassa Yhdysvaltain armeija käytti rikkakasvien torjunta-ainetta ”Agent Orange” kemiallisessa sodankäyntiohjelmassaan ja vei paikallisilta asukkailta viljelymahdollisuudet. Persianlahden öljyvuodot 1990-luvun Persianlahden sodan aikana ja teollisuuslaitosten tuhoaminen Ukrainan Donetskissa ovat esimerkkejä omalta elinajalta. Myös räjähtämättömät pommit voivat vuotaessaan aiheuttaa suurta tuhoa luonnolle. Näin on käynyt muun muassa entisen Jugoslavian alueella. Maastoon jääneet miinat uhkaavat niin ihmisiä kuin eläimiä, tämän parissa on tehty töitä esimerkiksi Kambodzassa vuosikausia.
 
Esimerkki sodan vaikutuksista ekosysteemeille on Ruandan sisällissodan (1990-1994) aikana Akageran kansallispuiston kohtalo, se toimi yhtenä sodan taistelukenttänä. Sodan jälkeen kansallispuistoon kohdistui valtava muuttoliike, kun tutsit ja heidän karjansa siirtyivät kansallispuiston alueelle. Tämä asetti kansallispuiston herkän ekosysteemin koetukselle. Yhdessä kiihtyneen salametsästyksen kanssa useat eläinlajit, kuten esimerkiksi leijonat ja äärimmäisen uhanalaiset pensassarvikuonot, hävisivät alueelta. Nyt kansallispuisto on onneksi elpymään päin.  
 
Nykyisin akateemisessa tutkimuksessa nostetaan yhä useammin esiin MYÖS ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset konfliktien syntymiseen. Tutkijat ovat debatoineet esimerkiksi pitkien kuivuusjaksojen ja maaseudun elinkeinomahdollisuuksien vähentymisen roolista Syyrian sisällissodan puhkeamisessa. Vaikka luonto ja ympäristö kärsivät pahoin sodista ja konflikteista, voivat ne olla myös osatekijöinä uusien konfliktien puhkeamiselle.

Sodan ja rauhan kysymykset ovat pohdituttaneet tutkijoita pitkään. Sodan ja aseellisten konfliktien ratkaiseminen on monimutkainen ja kompleksinen prosessi. Rauhan prosessissa onkin otettava huomioon niin sosiaaliset, mutta myös ekologiset näkökulmat. Kiihtyvä ilmastonmuutos rajaa elinmahdollisuuksia ja tekee aseellisten konfliktien ratkaisemisesta tulevaisuudessa yhä vaikeampaa- ilmastonmuutoksen torjunta onkin yhtä lailla rauhaan tähtäävää toimintaa.