Kaupungin talousarvio on vuosittain toistuva näytelmä, jonka viimeinen näytös esitetään valtuustosalissa. Ensin toimialoilla viranhaltijat valmistelevat esityksen kunkin toimialan tuloista, käyttömenoista ja investointitarpeista. Sitten lautakunnat antavat omalle tontilleen kuuluvista asioista lausunnon, jossa yleensä keskitytään esityksistä puuttuviin asioihin. Toimialojen esitysten ja lautakuntien lausuntojen perusteella kaupungin keskushallinto kaupunginjohtajan johdolla valmistelee kaupungin talouden rajoissa kaupunginjohtajan esityksen, jonka kaupunginhallitus esittää valtuustolle hyväksyttäväksi. 

Ennen valtuustokäsittelyä valtuustoryhmien puheenjohtajista koostuva neuvottelutoimikunta käy talousarvioneuvottelut, joissa etsitään valtuuston enemmistön yhteistä käsitystä kaupunginjohtajan esitykseen tehtävistä muutoksista. Esimerkiksi tänä vuonna kaikki muut ryhmät paitsi Vasemmistoliitto olivat mukana talousarviosovussa. Neuvottelutulos tuodaan sitten valtuustoon, jossa siitä keskustellaan yksi ilta ja hyväksytään sellaisenaan.

Moni on turhautunut tähän samanlaisena vuodesta toiseen toistuvaan näytelmään. Periaatteessa kaikki on kuitenkin auki valtuustokäsittelyyn asti. Valtuuston talousarviokokoukseen varataan aina varmuuden vuoksi kaksi kokouspäivää siltä varalta, etteivät neuvottelut ole johtaneet budjettisopuun tai sopu hajoaa kesken kokouksen. Silloin kaikki ryhmät tekisivät omia muutosesityksiään, puhuisivat niistä ja niistä äänestettäisiin… arviolta pari päivää. Tätä ei kukaan halua, koska tuloksena olisi sekava kasa muutoksia, joiden toimeenpano ja yhteensovittaminen olisi vähintään vaikeaa.

Tämän vuoden talousarvioneuvotteluissa Espoon menoja kasvatettiin noin viidellä miljoonalla eurolla eli noin kolme promillea Espoon noin 1,6 miljardin euron vuosibudjetista. Mistään radikaaleista linjamuutoksista ei siis talousarvioneuvotteluissa ole kysymys.

Espoo poikkeaa muista suurista kaupungeista siinä, että Espoo päättää ensin veroprosentit ja vasta sitten menot. Muissa kaupungeissa tuloista ja menoista päätetään yhtä aikaa. Silloin on paljon helpompi talousarvioneuvotteluissa tarvittaessa korjata kuntaveroprosenttia, jos yhteisesti hyväksyttyjä menoja ei muuten pystytä kattamaan. Espoossa turvaudutaan veroprosentin korottamisen asemesta velanottoon.

# # #

Valtuuston talousarviokokouksen aluksi kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä esitteli kaupungin taloustilanteen. Se on yllättävän heikko.Espoon talouden haasteena on nopea ja kestävä väestönkasvu. Asukasluku on yli 12-kertaistunut 50-luvun alusta. Kasvu on ollut tasaista, 4800 uutta espoolaista per vuosi jo 70 vuoden ajan. 

Tähän asti Espoo on selvinnyt kasvun haasteista, mutta vuonna 2019 kunnallisverokertymä on yllättäen romahtanut ennusteesta satoja miljoonia euroja. Syitä tähän saati vuoden 2019 todellista lopullista verokertymää ei vieläkään tiedetä. Tulorekisterin käyttöönotto ja verokorttiuudistus selittävät osan, mutta taustalla on myös mm. eläkeläisten määrän nopea kasvu. Tilanne on talousarvion valmistelun ja päättämisen kannalta sietämätön, kun kaupungin talouden tilasta ei ole saatavilla ajantasaista tietoa. Tulorekisterin piti ajantasaistaa verotiedot, mutta ainakin ensimmäisenä vuonna sen käyttöönoton jälkeen kävi päinvastoin.

Espoo ei ole tässä tilanteessa yksin. Toivon, vaadin, että kuntaministeri ja valtiovarainministeri ottavat tilanteen selvittämisen prioriteettilistalleen. Kuntien vuoden 2021 talouarviota ei saa tehdä samalla tavalla sokkona kuin nyt joudutaan toimimaan.

Ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron piti budjettineuvotteluita vetänyt neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Markku Sistonen (sd.), joka esitteli neuvottelutuloksen. Jokainen oli joutunut tinkimään omista tavoitteistaan, mutta kaikki budjettisopuun päässeet ryhmät saivat myös mukaan jotain. Vain Vasemmistoliitto jättäytyi sovun ulkopuolelle.

Talousarviovaltuuston käytöstapoihin kuuluu kiittää neuvottelijoita neuvottelutuloksesta. Koskaan muulloin ei valtuustossa kuulla vastaavaa kiitoskimaraa. Sen sijaan huonoa käytöstä on ottaa omassa puheenvuorossa kunnia asioista, joita oma puolue ei talousarvioneuvotteluissa itse vaatinut. Koska neuvottelut ovat luottamuksellisia, muut eivät voi korjata mahdollisia omimisia.

Ryhmäpuheenvuorot

Tärkeimpiä ovat ryhmäpuheenvuorot, joissa valtuustoryhmien puheenjohtajat kertovat ryhmänsä mielipiteen talousarviosta ja talousarviosopimuksesta. Tänä vuonna Kokoomuksen Henrik Vuornos aloitti olemalla tyytyväinen veroprosentin säilyttämiseen ja menolisäysten maltillisuuteen. 

Pidin itse Vihreiden ryhmäpuheenvuoron, jossa kerroin nuorisopsykiatrian ja perhepalveluiden lisäresurssien olleen kaikkien yhteisiä tavoitteita, joista kunnia kuuluu kaikille. Sitten kerroin Vihreiden olevan erityisen tyytyväisiä koulutus- ja avustajamäärärahojen nostamisesta ennalleen. Tyytymätön olin siihen, etteivät Vihreiden esitykset pyöräilyn edistämiseksi saaneet tukea ja karsiutuivat pois budjettisovusta. Tein myös toivomuesityksen: “Valtuusto toivoo, että Espoon pyörätieverkkoa suunnitellaan ja toteutetaan kokonaisuutena erillisten pätkien asemesta.”

Markku Sistonen (sd.) korosti ryhmäpuheessaan sosiaali- ja terveyspalveluita ja mainitsi erikseen vanhusten palvelutalot ja hoitotakuun. Harmitteli sitä, että Espoossa ainoana suurena kuntana veroprosentti päätetään erikseen ennen talousarviota.

Christina Gestrin (rkp) iloitsi ruotsinkielisten esiopetus ja opetusresurssien nostamisesta ennalleen kuten myös ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisestä. Muistutti, että vuoden 2021 talousarvioon sisällytetään kestävän kehityksen tavoitteita lähtökohtana YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Espoossa työn on jo aloitettu alentamalla kaupungin tilojen lämpötilaa asteella, mikä hiilijalanjäljen pienentämisen lisäksi säästää puoli miljoonaa euroa.

Perussuomalaisten Teemu Lahtinen oli huolissaan veroja maksavan ja kuluttavan väestön suhteen kehityksestä. Hieman yllättävästi ei selittänyt huolta pelkällä maahanmuutolla, vaikka maahanmuutto ja väestönmuutos toistuivat puheenvuorossa usein. Keskustan Jussi Holma korosti talouden tasapainoa. Kari Uotila (vas) ilmoitti, että Vasemmistoliitto ei ole mukana talousarviosovussa, koska talousarviosovun lisäykset etenkin sosiaali- ja terveysmenoihin ovat riittämättömiä. Sinisten Jukka Kilpi nosti esiin sen, että budjettisovun tuloksena kotihoidon tuki jatkuu myös yli 2-vuotiaille. Oli erityisen huolissaan kaupungin velkaantumisesta. Kaarina Järvenpää (KD) puolusti myös kotihoidon tuen jatkumista yli 2-vuotiaille. Juhani Kähärä (lib) haluasi Espoosta alhaisen veroprosentin Suomen mestarin.

Muuta keskustelua

Henna Partanen (vihr.) korosti, että Vihreille oli tärkeää lykätä kalliita autotiehankkeita ja priorisoida päiväkoti- ja koulukohteita. Partanen muistutti, että lasten näkökulmasta jopa kymmenen vuotta väistötilassa on aivan liian pitkä aika, pidempi kuin koko ala- ja yläkoulu yhteensä. Tarvitaan parempaa tilapalveluiden ja sivistystoimen koordinointia sen suhteen, millä alueilla päiväkotipaikoista on pula. Ei voi olla luottamushenkilöiden vastuulla selvittää paikkojen riittävyyttä ja nostaa kohteet erikseen listalle. Tämän pitää tulla virkatyönä.

Partanen esitti toivomuksen: ”Valtuusto toivoo, että nyt hyväksyttävä tilainvestointiohjelma on kohteiltaan ja hankkeiden aloitusvuosiltaan vuoden 2021 talousarvion investointiohjelman valmistelussa pohjana siten, että siihen tehdään mahdollisimman vähän nyt päätettyjen kohteiden lykkäyksiä tai poistoja.”

Aulikki Pentikäinen (sdp) nosti esiin esteettömyyden, josta puhutaan kauniita Espoon tarinassa, mutta joka ei näy talousarviossa.

Mari Anthoni (vihr) kritisoi talousarvioprosessia: valtuuston lyötyä lukkoon veroprosentin kaupunginjohtaja tekee sen mukaisen esityksen, jossa karuja leikkauksia, joista poliitikot tinkivät talousarvioneuvotteluissa, joiden tuloksen valtuusto sitten siunaa. “Maailman älykkäimmäksi nimetty kaupunki, on toivottavasti myös maailman viisain.”

Risto Nevanlinna (vihr) kiitti talousarviosovun 100 000 € lisäystä  luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja painotti erityisesti niittyjen ja ketojen tärkeyttä, koska lisäystä ei kohdennettu talousarviosovussa tarkemmin.

Tiina Elo (vihr) moitti, että talousarviosopu ei edistä pyöräilyä kaupungin oman pyöräilyn edistämissuunnitelman mukaisesti. Vertailukohtana Helsinki investoi pyöräilyreitteihin normaalin kadunrakentamisen lisäksi 19,5 miljoonaa euroa, Espoo 300 000 euroa. Tiina teki toivomuksen: “Valtuusto toivoo, että vuoden 2020 aikana tekniselle lautakunnalle tuodaan esitys konkreettisista toimista, joilla saavutetaan pyöräilyn edistämisohjelmassa asetettu tavoite nostaa pyörämatkojen kulkumuoto-osuus 15 prosenttiin vuonna 2024.”

Timo Soini (sin) huokaili, miten koko maan asiat ovat sekaisin, kun sotea ei saada tehtyä, ja hallituskin on nurin. Sen verran puhe sivusi Espoon talousarviota, että Soini totesi Espoon talousarviosovun olevan suuressa kuvassa pelkkää hyttysen ininää. Niin ja ennen ei kouluissa tarvittu avustajia kun opettajat saivat pitää kuria. En tiennytkään, että poliittinen puhekin voi olla dadaistinen perfomanssiteos.

Saara Hyrkkö (vihr) ihmetteli samanlaisena joka vuosi toistuvaa näytelmää, jossa kaupunginjohtajan esityksessä ensin leikataan koulutuksesta ja ennaltaehkäisevistä palveluista, ja poliitikot sitten palauttavat määrärahat. “Nähtäisiinkö jo ensi vuonna sellainen kaupunginjohtajan esitys, jossa koulutuksen ja ennaltaehkäisevien palveluiden palvelutasosta pidetään kiinni tai jopa kohennetaan,” koska se on ilmeinen valtuuston tahto. 

Loppupään puheenvuoroja en ehtinyt seurata yhtä tarkasti, koska jouduimme kirjoittamaan pikapikaa kiukkuisen tiedotteen pormestarimallin valmistelun yllättävästä päättymisestä. Tosin mitään kovin uutta ei puheenvuoroissa noussut esiin. Samat teemat toistuivat.

Talousarviovaltuustossa esitetyt toivomusponnet käsitellään valtuuston seuraavassa kokouksessa 9.12.2019, kun ensin on selvitetty, ovatko ne ristiriidassa juuri hyväksytyn talousarvion kanssa.