Espoon valtuuston 31.10. pidetyssä kokouksessa tiivistyi monta valtuuston toimintaan ja kaupungin päätöksentekoon liittyvää ongelmaa. Valtuuston puheenjohtaja oli kutsunut koolle ylimääräisen kokouksen päättämään aiemmissa kokouksissa ajan puutteen vuoksi käsittelemättä jääneitä asioista. Kokous kesti liki kuusi tuntia, mutta listalla olleista 25 asiasta saatiin käsiteltyä ainoastaan kaksi päätösasiaa sekä yksi valtuustoaloite ja yksi kysymys. Käsittelemättä jäi siis parikymmentä asiaa. Jo aiemmin on kutsuttu koolle myös toinen ylimääräinen kokous ja loppuvuoden kokouksien esityslistat ovat jo ennestään aivan täynnä asioita, joista olisi saatava päätökset tehtyä.

On selvää, että näin ei voi jatkua. Valtuusto on kaupungin ylin päättävä elin ja sen kokoukset sekä päätöksenteko on saatava sujuvammiksi. Muutokset on kuitenkin tehtävä niin, ettei vaaranneta luottamushenkilöiden ja sitä kautta kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, tai vähennetä päätöksenteon ja keskustelun avoimuutta. Tässäpä haastetta tulevaan.

Suuren sote-keskustelun päätteeksi valtuusto tyrmäsi hallituksen uudistusesityksen

Päätöksiä valtuusto pystyi tekemään seuraavista asioista. ”Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentin määrääminen vuodelle 2017” sekä ”Espoon lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle maakuntauudistukseksi, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja tuottamisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi”

Melko vähäisen keskustelun jälkeen kiinteistöveroa muutettiin niin, että rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentiksi tulee 1.1.2017 voimaantulevan kiinteistöverolain mukainen alaraja, 3,93 prosenttia.

Sen sijaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja tuottamisuudistuksesta, eli sotesta riitti puhuttavaan tunneiksi.

Espoossa koimme melkoisen pettymyksen, kun maan hallitus torppasi pääkaupunkiseudun erillisratkaisun. Tämän päätöksen jälkeen Espoon kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti lausunnon, jossa suhtaudutaan hyvin kriittisesti esitettyyn sote-uudistukseen Uudenmaan osalta.

Meillä espoolaisilla on suuri huoli siitä, miten pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan palvelut saadaan järjestettyä niin, etteivät pääkaupunkiseudun asukkaat joudu maksamaan aivan kohtuuttomasti.

Ansiokas keskustelu sai hiukan erikoisen lopputuloksen, kun kaupunginhallituksen yksimielisesti hyväksymää lausuntoa muutettiin äänestyksen jälkeen niin, että hyväksytyksi tuli kokoomuksen Heikki Sepän lisäysesitys, että uudistuksesta nyt esitetyssä muodossa tulisi luopua.

Käydyssä keskustelussa lukuisat valtuutetut yli puoluerajojen jakoivat valtuutettu Sepän huolen siitä, ettei sote-uudistuksen tavoitteita kustannussäästöistä ja palvelujen laadun parantamisesta tulla hallituksen esittämillä toimilla Espoossa saavuttamaan. Sepän esitys, kuitenkin jakoi mielipiteet ja se tuli lopulta hyväksytyksi äänin 37–25-12. Enemmistö vihreiden ryhmästä äänesti Sepän esityksen puolesta.

Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu tiivisti monen ajatukset toteamalla, että sote- ja maakuntauudistuksen alkuperäiset tavoitteet yhtenäisestä hoitoketjusta, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajojen kaatamisesta sekä sotepalveluiden laadun ja saatavuuden parantamisesta ovat hyviä. Hallituksen ehdottamat ratkaisut sopivat kuitenkin huonosti Espooseen. Hopsu totesi, että Espoo on väestöltään suuri kaupunki, jossa olemme toisaalta kyenneet saavuttamaan omissa palveluissamme monet soteuudistuksen tavoitteista, mutta toisaalta kaupungin sisällä on suuria alueellisia terveyseroja ja mm. kaupungin väestöpohja asettaa haasteita, joihin nyt esitetyillä malleilla ei pystytä vastaamaan. Hopsu korosti, että rahoitusuudistuksessa kunnilta ollaan viemässä 2/3 verotuloista ja 40 %. yhteisöverotuloista, mikä heikentää aivan olennaisesti kaupungin edellytyksiä rahoittaa kasvun vaatimia palveluita. ”Uhkana on, että Espoo ja muut suuret kaupungit joutuvat koko soteuudistuksen maksumiehiksi ja niiden mahdollisuudet vastata tulevaisuuden haasteisiin ovat vaakalaudalla.”, kritisoi Hopsu. Hän nosti esiin myös Vihreiden huolet siitä, miten säilyttää ennaltaehkäisevien palveluiden kannustimet, miten huolehtia sosiaalipalveluista ja niiden integroimisesta terveyspalveluihin sekä turvata YTHS:n opiskelijaterveydenhoitopalvelut. Inka Hopsu totesi, että kerralla on tehty liian suuri uudistus, joka uhkaa syödä kaikki voimavarat ja vaarantaa asukkaiden osallisuuden ja kuulemisen.

Päivi Salli kritisoi kaupunginhallituksen vastausta kokonaisvaltaisen näkemyksen puuttumisesta. Salli totesi, että kyse on samanaikaisesti veropolitiikasta, aluepolitiikasta sekä maakuntien palvelustrategian linjanvedoista. ”Sote -uudistus on megalomaaninen hanke, jonka kaikkia osa-alueita ei vielä ole edes suunniteltu. On tärkeää, että uudistuksessa hyödynnetään kaikki se asiantuntemus, jota on niin kunnilla kuin muilla palveluntuottajilla ja asukkaiden tarpeiden on oltava esillä.”, Salli korosti.

Johanna Karimäki korosti myös, että sote-uudistuksen tavoitteet ovat hyviä, mutta valitettavasti sen tavoitteita ei saavuteta hallituksen esittämässä muodossa. ”Suurin kipupiste kulminoituu valinnanvapauskysymykseen ja siitä seuraavaan pakkoyhtiöittämiseen. Tämä tulee tuottamaan suuren määrän hallinnoitavia sopimuksia ja kankeaa byrokratiaa.”, Karimäki sanoi ja tiivisti vihreän ryhmän yhteisiä huolia demokratian kaventumisesta sekä kolmannen sektorin roolin unohtamisesta. Karimäki kantoi huolta siitä, että esitetty valinnanvapaus tarkoittaa käytännössä sitä, että lompakon paksuus vaikuttaa valinnanvapauteen, julkiset palvelut näivettyvät, eikä vähävaraisille ole tarjolla hyviä palveluita. Karimäen mukaan tuotannon tulisi olla alueellista, eikä ihmisnäkökulmaa saa unohtaa. Hyvänä tapana järjestää palveluita Karimäki piti esimerkiksi palveluseteleitä sekä vammaisten kohdalla tehtävää henkilökohtaista budjetointia.

Monen tunnin mittaisessa keskustelussa valtuutetut yli puoluerajojen olivat yhtä mieltä siitä, että sote-uudistus tarvitaan, mutta suunnitelma luoda koko Uudenmaan maakunnasta yksi jättimäinen, noin 1,6 miljoonan ihmisen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaava sote-alue, on epäonnistunut.

Keskustelun ja äänestyksen jälkeen Espoon päätökseksi siis tuli, ettei hallituksen suunnittelemaa sosiaali- ja terveyspalvelujen jättiuudistusta suunnitellussa muodossa pitäisi toteuttaa. Lue Länsiväylän juttu aiheesta

Metron viivästymiseen etsittiin syitä ja vastuullisia sekä peräänkuulutettiin tietoa kustannuksista ja aikatauluista

Kokouksen alkupuoli kului sotekeskustelussa ja kahvitauon jälkeinen aika käytettiin – jälleen kerran – Länsimetron viivästymisen sekä kustannusten nousun ihmettelyyn. Tällä kertaa syynä oli yksi metroa koskenut valtuustoaloite sekä kysymys, joita käsiteltiin yhdessä ja joihin vastaamaan oli kutsuttu Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen. Surkeaa kyllä, valtuutettujen perustellut kysymykset jäivät vaille vastauksia. Mitään tietoa siitä, koska metroliikenne käynnistyy emme saaneet. Ilmaan jäi myös perusteltu kysymys siitä, mitä tehdyistä virheistä on opittu ja miten varmistetaan, että metron jatko Matinkylästä Kivenlahteen toteutuu annetussa aikataulussa ja budjetissa.

Toimitusjohtaja Kokkisen alustus oli pitkä, mutta vailla uutta sisältöä. Allekirjoittaut esitti turhautumisensa siihen, että valtuuston aikaa (ja kuntalaisten rahaa) käytetään kokouksesta toiseen esittämällä koreita kuvia metroasemien taideteoksista ja hehkuttamalla design-valaisimia, mutta asialliset kysymykset jäävät vastaamatta.

Kokkisen esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa valtuutetut tuntuivat jakaantuvan kahteen koulukuntaan – menneisyyden muistelijoihin ja tulevaisuudesta huolehtiviin. Monella oli tarve kertoa vastustaneensa metroa ja todistella olleensa oikeassa sekä hakea syyllisiä. Kun metroa nyt kuitenkin on liki vuosikymmenen ajan suunniteltu ja rakennettu yli miljardilla eurolla ja tunneli valmiina, olisi rakentavampaa katsoa eteenpäin. Mennyttä emme voi muuttaa, mutta toivottavasti sentään ottaa tehdyistä virheistä opiksi ja olla toistamatta niitä tulevaisuudessa.

Kun Kokkisen esitys jätti ilmaan kaikki tärkeät kysymykset, ainoat selkeät luvut osasi esittää Helsingin seudun liikenne-kuntayhtymän (HSL) varapuheenjohtajana toimiva vihreiden Sirpa Hertell. Hertellin mukaan metron viivästymisestä on tänä vuonna aiheutunut jo noin 9 miljoonan euron ylimääräiset kustannukset. Kun metroliikenteen aloitus edelleen viivästyy, aiheutuu siitä Hertellin mukaan joka kuukausi noin 1,3 miljoonaa lisäkustannuksia. ”Joukkoliikenteen maksajia ovat matkustajat ja veronmaksajat”, sanoi Hertell ja kysyi Matti Kokkiselta, onko mitään toivoa saada maksajaa lisäkustannuksille, vai tulevatko nekin matkustajien maksettaviksi.

Sirpa Hertell muistutti, että joukkoliikenteen lippujen hintoja on korotettu roimasti ja korotusta perusteltu metrolla. Hertell myös totesi, että usein syytettynä olevalla HSL:lla ei ole edustajaa Länsimetron hallituksessa, ei valtaa päättää, eikä tiedottaa Länsimetron asioista. Joukkoliikenteen sitkeänä puolustajana Hertell kantoi perusteltua huolta siitä, miten säilytämme matkustajien luottamuksen. Metro on valtavan kallis investointi, eikä meillä varaa menettää matkustajia. Hertell myös esitti mahdollisuutta avata metroliikenne aluksi vain Tapiolaan.

Tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Susanna Rahkonen totesi, että lautakuntaan on tuotava selvitys kustannusten noususta sekä siitä, onko kaupungin omistajaohjaus ollut riittävää. Rahkosen mukana on selvitettävä, onko projektia johdettu ja valvottu oikein sekä ovatko tehdyt sopimukset olleet oikeanlaisia. Tarkasteltaviksi tulevat erilaiset vastuu- ja valvontakysymykset sekä aiheutuneet vahingot ja korvausvelvollisuudet. Rahkosen mukaan tarvittaessa on mahdollista tehdä erityisselvitys. ”Tärkeintä saada junat liikkeelle, mutta jälkipyykkiä tullaan käymään.”, totesi Rahkonen.

Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Tiina Elo tiivisti olennaisia huolia napakassa puheenvuorossaan: ”Kiinnostaa ja huolettaa tulevaisuus, miten metron toinen vaihe saadaan pysymään budjetissa ja aikataulussa. Miten tehdyistä virheistä ollaan otettu opiksi? Missä ja miten jatkoa koskevat päätökset tehdään ja onko jatkossa muita mahdollisuuksia kuin yhtiömuoto, joka on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi?”

Metrokeskustelusta uutisoi myös Länsiväylä

Väittelyä lain tulkinnoista sekä toivomus erityistilintarkastuksesta

Pitkässä keskustelussa valtuutettu toisensa perään halusi tietää, millä aikataululla metron voidaan odottaa lähtevän liikkeelle ja mitä kaikki lopulta maksaa. Länsimetron tiedotusta kritisoitiin myös ankarasti ja paheksuttiin, että toistuvasti valtuutetut ovat joutuneet lukemaan viivästyksistä ja virheistä tiedotusvälineistä.

Keskustelu äityi ajoittain erittäin kiivaaksi ja salissa kuultiin myös aivan poikkeuksellista väittelyä valtuuston puheenjohtajan ja eräiden valtuutettujen välillä. Kiistaa herätti mm. erimielisyydet siitä, millaisia toivomuksia on mahdollista ottaa käsittelyyn. Valtuuston puheenjohtaja Maria Guzenina korosti, että vaikka tahtoa olisi kuinka, ei lakia ja sääntöjä voi ohittaa. Keskustelun päätteeksi valtuusto hyväksyi yksimielisesti toivomuksen siitä, että Länsimetro Oy:ssä teetetään erityistilintarkastus.

Demokratian hinta ja päätöksenteon sujuvuus

Suurten sote- ja metro-keskustelujen jälkeen ei aikaa mihinkään muuhun enää riittänytkään ja loput esityslistalla olleet asiat siirtyivät tuleviin kokouksiin käsiteltäviksi – jos ehditään silloinkaan…

Puheen määrä tulee vaalien lähestyessä tuskin ainakaan vähenemään. Monissa illan puheenvuoroissa viitattiin jo suoraan tuleviin vaaleihin ja pyrittiin vetoamaan äänestäjiin. Puhumisen lisäksi Espoossa pitäisi pystyä tekemään myös päätöksiä. Pitkään odotettu ja erittäin tärkeä esteettömyysohjelma jäi jälleen käsittelemättä, samoin monet tärkeät kaavat odottavat hyväksymistä ja edessä on myös tiukka vääntö ensi vuoden talousarviosta.

On aika surullista, että arvokasta aikaa tuhlaantui myös aivan arvottomaan riitelyyn ja syyttelyyn. Muutama valtuutettu piti aiheellisena käyttää puheenvuoroja myös valtuutettujen pukeutumisesta sekä pohdiskella olemmeko koiria, vai ihmisiä ja miten se vaikuttaa käytökseemme. Demokratiaan kuuluu keskustelu ja monenlaisten mielipiteiden sekä vapaan keskustelun salliminen. Jotain tolkkua on Espoo valtuuston toimintaan kuitenkin saatava. Murheellista, jos se ei onnistu vapaaehtoisesti ja yhteisymmärryksessä. Jokainen valtuuston kokous myös maksaa – minkä hinnan olemme valmiita demokratiasta maksamaan ja mitä saamme rahoille vastineeksi?

Monin tavoin vaikeassa tilanteessa uskoa ja toivoa antaa se, että meillä Vihreillä on aivan loistava, aktiivinen ja monipuolisesti osaava sekä ammattitaitoinen ryhmä, joka tekee myös valtuuston kokouksien välillä hartiavoimin töitä tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Toivottavasti koko valtuustokauden kestänyt hyvä yhdessä tekemisen meininki ja usko muutoksen mahdollisuuteen antavat voimia tiukkoihin vääntöihin myös yhä pimenevässä syksyssä. Espookin muuttuu, kun sitä rohkeasti ja sitkeästi muutetaan – ja ehkä se metrokin vielä tällä valtuustokaudella lähtee liikkeelle.

Lokakuun kokouksesta raportoi

Mari Anthoni