Suurin osa suomalaisista kannattaa ilmastolakia, joka tuo ryhtiä ilmastopolitiikkaan. Hallituksen esitystä ilmastolaiksi käsiteltiin tänään talousvaliokunnassa, joka antoi nuivan kriittisen lausunnon ilmastolaista. Jouduin siis jättämään eriävän mielipiteen valiokunnan lausunnosta. Ympäristövaliokunta tulee ratkaisemaan lain kohtalon. Toivottavasti sieltä löytyy viisautta katsoa asiaa pitkälle ja paremman tulevaisuuden kannalta. Vihreä eduskuntaryhmä tekee työtä, jotta saamme ilmastolain voimaan.

Tässä alla jättämäni eriävä mielipide:

HE 82/2014 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastolaiksi

Jätän eriävän mielipiteen talousvaliokunnan lausuntoon ilmastolaista. Valiokunta vähättelee lähtökohtaisesti lakiesityksen merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Kuitenkin alan parhaista asiantuntijoista koostuva ilmastopaneeli painottaa ilmastolain merkitystä ilmastotoimien tehokkaan koordinoimisen kannalta. Laki edistää tarpeellisen kokonaiskuvan saamista ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen sektoreista ja toimista. Ilmastolaki edistää myös yleisön tiedon saantia politiikkatoimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

On keskeistä, että eduskunta saa vuosittain ajantasaista tietoa ilmastonmuutoksen vastaisista toimista ja niiden vaikuttavuudesta. Ilmastolaki on erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen työkalu, joka antaa Suomen ilmastopolitiikalle selkeän päämäärän yli hallituskausien. Se tekee ilmastopolitiikasta pitkäjänteistä, ennakoitavaa, avointa ja suunnitelmallista sekä edesauttaa ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta.

Lain keskeiseen sisältöön kuuluu päästövähennystavoite: vähennetään kasvihuonekaasuja ainakin 80 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Valiokunta lausunnossaan arvostelee tätä, vaikka tavoite ei ole mitenkään ristiriidassa hyväksyttyjen ilmastotavoitteiden kanssa. Asiantuntijakuulemisessa on pikemminkin korostunut, että tavoite on kovin matala ja kunnianhimoton ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Ilmastonmuutoksen torjuntatoimiin sitoutumisen kannalta on silti hyödyllistä, että sitova tavoite on lain tasolla.

Lain painopiste on erityisesti päästökaupan ulkopuolisessa sektorissa. Kyseessä on puitelaki, eikä se sisällä eri alojen (liikenne, maatalous, asuminen, rakentaminen) aineellista lainsäädäntöä, vaan luo prosessin, jossa eri aloja koskevia politiikkatoimia ja niiden toteuttamista suunnitellaan. Lisäksi laki vahvistaa ilmastopaneelin toiminnan, joka tuottaa tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön ja päätöksenteon tueksi. Valiokunta sivuuttaa lausunnossaan ilmastolain perimmäisen tarkoituksen ja korostaa sääntelyn turhuutta ja hallinnollista taakkaa. Mielestäni valiokunnan olisi pitänyt puoltaa hallituksen yksimielisen esitykseen hyväksymistä. Lakiesitys on omiaan vähentämään hallinnollista kitkaa eri hallinalojen välillä yhteistyön syventyessä. Siten se edistää tehokkaasti ristikkäistä sääntelyä ja edistää hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista niin julkisella sektorilla kuin elinkeinoelämässä.

Lailla on vahva kansan tuki. "Polttava kysymys" -kampanja käynnistyi vuonna 2008, ja sen myötä suomalaiset ovat mm. lähettäneet eduskuntaan yli 40 000 ilmastolakia vaativaa postikorttia. Keväällä 2014 toteutetun Taloustutkimuksen selvityksen mukaan 79 % suomalaisista ja enemmistö jokaisen puolueen äänestäjistä kannattaa ilmastolain säätämistä.

Ilmastolaki ei itsessään tuo suoria velvoitteita yksityisille toimijoille. Lakiin kuuluvat ilmastopolitiikan suunnitelmat ohjauskeinoineen valmisteltaisiin avoimesti eri tahoja osallistaen. Lakiin kirjattu pitkän aikavälin päästövähennystavoite antaa varmuutta politiikan suunnasta ja lisää luottamusta siihen, että vähäpäästöisiin ratkaisuihin kannattaa investoida. Tästä syystä esimerkiksi Iso-Britanniassa elinkeinoelämän edustajat olivat mukana kampanjoimassa ilmastolain puolesta omassa maassaan.

Monessa EU-maassa on voimassa ilmastolaki, kuten Ranskassa ja Itävallassa. Muiden maiden vastaavat lait poikkeavat Suomen hallituksen esityksen ratkaisuista. Esimerkiksi Englannin ja Skotlannin ilmastolaissa keskeisiä ovat seurattavat ”kasvihuonekaasubudjetit”. Suomessa on jo korkea aika säätää ilmastolaki hyväksymällä hallituksen yksimielinen esitys ilmastolaiksi.

Esitän,

että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 5. helmikuuta 2015

Johanna Karimäki (vihr)

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jotta Metsähallitus rajujen hakkuiden sijaan suojelisi arvometsiä ja että Metsähallituksen kohtuutonta tuottotavoitetta alennetaan.

Etelä-Suomen metsäluonnosta alle 2 prosenttia on suojeltua. Vaikka Suomessa on runsaasti metsiä, niiden monimuotoisuus on heikentynyt ja heikkenee edelleen. Monta luonnontilaisista metsistä riippuvaista lajia uhkaa häviäminen muun muassa Metsähallituksen harjoittaman intensiivisen metsätalouden vuoksi.

Myös kansalaismielipide vastustaa monimuotoisten vanhojen metsien hakkuita. Metsähallitus juuri keskeytti Keuruulla alkaneet avohakkuut sen jälkeen, kun luonnonsuojelusta oli syntynyt kiistaa. Tämä osoittaa, että liian suuri tulostavoite voi johtaa suojelun arvoisten metsien hakkuisiin.

Nyt kun Keuruun metsien hakkuu on pysäytetty, uusi metsäluontoa uhkaava hanke on käynnistynyt Itä-Uudellamaalla. Metsähallitus suunnittelee tekevänsä erirakenteisen metsän hakkuuta Latokartanon palstalla Lapinjärvellä. Alueella on paljon Etelä-Suomessa ainutlaatuista metsäluontoa, satoja hehtaareita luonnontilaisen kaltaisina säilyneitä vanhoja kuusikoita, pieniä luonnontilaisia suonlämpäreitä ja arvokkaita kallioalueita.

Metsähallituksen tulostavoitetta tulee pienentää, jotta valtion metsiä voidaan hyödyntää muuhunkin kuin puuntuotantoon. Vuotuisen tuottotavoitteen korostaminen on lisäksi lyhytnäköistä, kun suojelulla voi saada pitempään ja ekologisesti kestävämpää taloudellista hyötyä matkailulle, virkistykselle ja terveydelle.

Tänään oli Uudenmaan maakuntahallituksen käsittelyssä Östersundomin maakuntakaava. Kyseessä on Sipoonkorven ympäristöön sijoittuva, raideliikenteeseen tukeutuva uusi asutusalue Helsingin seudulle. Uutta asutusta tarvitaan ja perheille kohtuuhintaisia asuntoja, mutta nykyisellään suunnitelmat eivät huomioi riittävästi ainutlaatuisia luontoarvoja sekä Natura-alueiden läheisyyttä. Alueen linnusto on poikkeuksellinen ja mm. kehrääjä, pyy ja ruisrääkkä kärsisivät, mikäli nykyiset suunnitelmat toteutuvat täysimääräisesti. Toinen ongelma on se, että Sipoonkorven metsämannerta haukataan aimo palanen pientalovaltaiseen asutukseen. Kolmanneksi Granön saareen ei ole merkitty suojelu- tai virkistysalueita, mikä periaatteessa sallii minkä tahansa maankäytön, vaikka saari on osa maakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä.

Maakuntakaavaehdotus on laadittu Helsingin, Vantaan ja Sipoon kaupunkien yleiskaavojen pohjilta. Myös näissä kaupungeissa vihreillä on ollut kaupunkisuunnittelulautakunnissa ehdotuksia Natura-arvojen paremmasta huomioimisesta. Kaavassa on lukuisia ongelmallisia kohtia liittyen mm. Mustakorven lehtoon, Salmenkallion alueeseen, Östersundomin lintuvesiin sekä Sipoonkorven ja Sipoonjoen Natura-alueisiin. Virkamiehet perustelevat, ettei merkittävää haittaa Natura-alueelle ole siksi että maakuntakaava on "yleispiirteinen". Tarkoittaa sitä, että yleispiirteisyys sallii Naturan mukaisen toteutuksen. Väite on hieman epälooginen, sillä se sallii myös Naturaa merkittävästi heikentävän toteutuksen. Natura-selvityksen johtopäätös oli, että ”kaikki haitallisia vaikutuksia estävät tai vähentävät keinot on otettava täysimääräisenä käyttöön yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja lupaharkinnassa”. Toisaalta nyt jo tiedetään, että yksityiskohtaisemmat yleiskaavat polkevat Natura-arvoja. Parempi ratkaisu sekä luonnon että alueen toteutuksen kannalta on ottaa huomioon luontoarvot jo varhaisessa vaiheessa.

Kaava meni palautus-äänestyksen jälkeen nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot Natura-selvityksestä Metsähallitukselta ja ELYltä. Palautusesitykseni hävisi luvuin 5-8, mutta merkittävää on se, että me vihreät, allekirjoittanut ja Minerva Krohn, emme jääneet yksin puolustamaan luontoarvoja. Tällä on merkitystä sille, että kun asukkaat, kansalaisjärjestöt ja muut osalliset lausuvat kaavasta palautetta, luonnosta voi jatkokäsittelyssä parantaa. Alla vielä vihreiden palautusesitys.

Palautusesitys

Esitän, että Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava, Östersundomin alueen kaavaehdotus, palautetaan uudelleen valmisteluun. Maakuntakaavaehdotuksella on tunnistettu olevan heikentäviä vaikutuksia kolmeen tarkasteltuun Natura-alueeseen mm. Salmenkallion alueella.

Östersundomin kaava-alueelle on kuitenkin mahdollista toteuttaa asutustavoitteet, kun selvitetään asutusalueiden rajauksia ja selvitetään tiiviimmän rakentamisen mahdollisuus alueille, joista ei aiheudu merkittävää haittaa luonnolle.

Kaava ohjaa noin 5 neliökilometriä Sipoonkorven metsämantereesta pientalovaltaiseen asutukseen sekä uhkaa Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen linnustoarvoja sekä Sipoonkorven maakunnallisesti arvokasta lintualuetta. Tilannetta auttaisi, mikäli Landbon ympäristön rakentamisalueita supistettaisiin esim. 150 ha verran siten, että supistus kohdistuisi luontoarvojen kannalta kriittisimmille alueille.

Myös esimerkiksi Granön saaressa tulisi osoittaa SL-varauksina ja luo-merkinnöillä alueen arvokkaat luontoalueet, joista tärkeimmät on tunnistettu Itä-Uudenmaan liiton maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden (MALU) selvityksessä.

Suomen talous on vaikeassa tilanteessa: vienti ei vedä riittävästi, työttömyys pahenee eikä talous kasva. Velka on tuplaantunut kuudessa vuodessa 100 miljardiin euroon. Samalla uhkaa hiipivä deflaatio, mikä on pysäytettävä. EK:n esitys julkisen sektorin työntekijöiden vähentämisestä ja palvelujen leikkaamisesta on kuitenkin vastuuton. Ei opettajien, hoivatyöntekijöiden ja poliisien vähentäminen hyödytä yksityistä sektoria, ellei yksityinen sektori löydä omaa menestymisen reseptiä, uusia innovaatioita ja vientituotteita. Toki julkiset juoksevat kulut ja 9 miljardin kestävyysvaje on saatava priorisoinneilla, rakenneuudistuksilla ja tehostamistoimilla kuriin, mutta liiallinen säästäminen ja leikkaaminen hyvinvointipalveluista vain vahvistaisivat lamaa. On selvää, että talouspolitiikka on ravisteltava rohkeasti uudeksi.

Julkisen talouden kestävyysvajeen torjumiseksi tarvittavien rakenteellisten uudistusten toteuttamistahti on ollut liian verkkainen. Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, eläkeuudistus, metropoliuudistus, kuntauudistus ja tuottavuuden parantamista hyödyntäen digitalisaatiota ja automaatiota.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen lakiehdotus on keväällä eduskunnan käsittelyssä. Hoitotakuun on toimittava ja heikoimpien ryhmien pääsyn hyvään terveydenhoitoon on parannuttava. On vältettävä perusteetonta organisaatiotasojen lisäämistä ja hallintohimmeleitä. Tärkeintä on turvata ihmisten peruspalvelut tasapuolisesti ja samalla pitää kustannukset kurissa.

Lisäksi on ruokittava uuden kasvun ituja, jotta hyvinvoinnille riittää rahoitusta. Tulevaisuuden megatrendit, kuten ilmastonmuutoksen torjunta ja rajallisten resurssien hupeneminen vaikuttavat siihen, millaisilla tuotteilla on maailmalla kysyntää. On otettava askelia vihreän talouden suuntaan: cleantech, biotalous ja kiertotalous ovat vahvoja kasvualoja, ja Suomessa on paljon näiden alojen osaamista. Tarvitsemme kasvavia vientiyrityksiä varten vahvat kotimarkkinat.

Vihreät esittivät syksyn talouspoliittisessa avauksessa muun muassa energiarahastoa vauhdittamaan bio-, tuuli- ja aurinkoenergian hankkeita sekä älyjärjestelmiä sähköverkkoihin ja liikenteelle. Myös sähkön pientuotannon nettolaskutus tarvitaan kiihdyttämään hyvää kehitystä. Lähes kaikkialla muualla, vaan ei Suomessa, sähkön pientuottajalla on oikeus saada sähköyhtiöltä korvaus verkkoon syöttämästään tuuli- tai aurinkosähköstä.

Perustulo ja osa-aikatyön lisääminen, työttömän oikeus opiskeluun ja yrittämiseen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, pienyrittäjän ja itsensä työllistäjän sosiaaliturvan parantaminen, ne kaikki yhdessä elvyttäisivät työelämää ja toisivat kaivattua joustoa. Hyvä ratkaisu on ollut työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat, joiden turvin työtön voi ottaa vastaan määräaikaista työtä ilman että työttömyysturva heti heikkenee. Tämä uudistus on auttanut työttömiä työllistymään, mikä osoittaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämisen voiman. Vielä tarvitaan pienyrittäjien asemaa merkittävästi parantavia ja työllistämistä helpottavia uudistuksia.

Pitkän aikavälin tavoitteista tärkeimpiä on koulutuksen ja tutkimuksen resursseista huolen pitäminen. Hyvin koulutettu, osaava kansa on Suomen vahvuus, jonka varassa pärjäämme myös tulevaisuuden muuttuvissa oloissa. Tutkimuksesta ja tuotekehityksestä huolehtiminen on ainoa mahdollisuutemme pärjätä maailman mullistuvilla markkinoilla.

Nyt vuoden alusta astuu voimaan verotuksen lapsivähennys, joka on tyhjää parempi kompensaatio lapsilisien leikkaukselle. Lapsilisien leikkaus toimii kaikkien hyvien tavoitteiden vastaisesti. Liian moni lapsi kasvaa köyhässä perheessä, jossa arjen menot ovat haasteita. Pesukoneen hajoaminen voi olla katastrofi perheen taloudelle, eikä lapsen osallistuminen mieluisaan harrastukseen välttämättä onnistu. Tällainen luokkayhteiskuntakehitys on pysäytettävä. Jos verrataan aikaan ennen 90-luvun lamaa, tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi.

Luonnonsuojelun puolesta me vihreät olemme hallituskautemme ajan tehneet työtä, määrärahoja on saatu lisää niin luonnonsuojelualueiden hankintaan kuin Itämeren suojeluunkin. Suuri hätähuuto on suoluonnon puolesta, sillä valtaosa soistamme on ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. On äärimmäisen huolestuttavaa, että hallitus on jäädyttänyt soidensuojelun täydennysohjelman, jolla suojeltaisiin Etelä-Suomen viimeiset luonnontilaiset suot, kansallisaarteemme. Arvosoilla elävät kasvit ja linnut ovat uhanalaisia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosien ajan kartoittaneet suomme ja niiden luontoarvot, minkä pohjalta suojeltavat suot on valittu suojeluohjelmaan. Maanomistajat ovat olleet hankkeelle myönteisiä, sillä saavathan he korvauksen suojelusta. Suo on ekosysteemi, joka on pelastettava kokonaisuutena, jota ei voi toiselta puolelta kuivata ilman että koko suo kärsii.

Suoluonnon onneksi uusi ympäristönsuojelulaki on astunut voimaan. Se suojelee arvokkaimmat suot turpeen nostolta. Ympäristönsuojelulakiin on lisätty myös säädöksiä, joilla suitsitaan kaivosten päästöjä ja edellytetään teollisuudelta parasta mahdollistaa tekniikka. Laki sisältää EU:n päästödirektiivin velvoitteet.

Suuria ja tärkeitä ympäristökysymyksiä eduskunnan käsittelyssä keväällä on ilmastolaki ja kalastuslaki. Kalastuslain uudistus on pieni askel kohti kestävämpää kalastuspolitiikka ja parantaa uhanalaisten kalojen tilaa. Siinäkin on kuitenkin puutteita vielä, kuten se, että äärimmäisen uhanalaisten kalojen suojelu jää asetusten varaan ja vapaa-ajan verkkokalastus sallitaan ylimitoitettuna.

Ilmastolaki tuo jatkossa johdonmukaisuutta ilmastopolitiikkaan ja päästöjen seuranta tehostuu. Merkittävää on se, että päästövähennystavoite 80 % vuoteen 2050 mennessä saadaan lain tasolle.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Kanta on muutaman viime vuoden aikana salametsästyksen ja ylimitoitettujen pyyntilupamäärien myötä kääntynyt noin 250 yksilön tasolta jyrkkään, huolestuttavaan laskuun. Suomen susikannaksi arvioidaan vain noin 130 yksilöä. Se on liian vähän turvaamaan perimältään kestävä kanta.

Maa- ja metsätalousministeriö julkisti joulun alla suden kannanhoitosuunnitelman, joka sallisi kannanhoidollisen metsästyksen, jopa 29 kaatolupaa vuodessa! Romahtanut pieni susikanta ei kestä tällaisia tappolupia. Parempi olisi kehittää edelleen hyviksi havaittuja konsteja, kuten alueellista susineuvontaa tai metsästyskoirien suojaksi tarkoitettuja pippuriliivejä. Susi kuuluu suomalaiseen luontoon.

Vuonna 2014 saimme kaksi uutta kansallispuistoa, Etelä-Konnevesi ja Teijo kruunaavat puistoverkkoamme. Vielä tarvitaan periaatepäätökset Suomenlahden kansallispuistojen laajentamisesta sekä Porkkalan kansallispuiston perustamisesta. Merellistä luontoa on turvattava jälkipolville yhteisessä virkistyskäytössä.

Ihmisoikeuksien kannalta on upeaa, että YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ratifioidaan vihdoin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on edellyttänyt mm. tahdon vastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa. Sopimus turvaa vammaisten henkilöiden osallistumista työhön ja harrastuksiin, ja korostaa esteettömyyden tärkeyttä ympäristössä ja palveluissa.

Ikääntyvä väestö on rakentanut meille hyvinvointipohjan, joka on rohkeasti ravisteltava uusiksi. Se on tehtävä, jotta voimme turvata ikäihmisille hyvän vanhuuden hoivan ja yhteisöllisen mielekkään arjen. Myös he haluavat turvata lasten ja lastenlasten tulevaisuuden, ilman raskasta velkasäkkiä harteillaan kauniissa turvallisessa Suomessa.

Hallitus antoi eilen eduskunnalle esityksen YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnista. Vihdoinkin! Tätä on kauan odotettu. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006 ja se koskee yli 650 miljoonaa ihmistä maailmassa. Suomessa on sellainen käytäntö, että YK:n sopimukset ratifioidaan vasta, kun lainsäädäntö on sopimuksen mukaisella tasolla.

Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime kaudella voimaan tullut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on tärkeä asia. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on edellyttänyt mm. tahdon vastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa.

Vammaisjärjestöt ovat huolehtineet niistä vammaisista, jotka eivät ole jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Avun saaminen on turhan monelle omaiselle ja vammaiselle kovan työn takana. Siksi on tärkeää, että vammaisjärjestöt ovat vahvasti mukana YK sopimuksen toimeenpanossa ja sen seurannassa. Onneksi uuden kuntalain myötä vammaisten asioista huolehtiminen paranee, sillä uuden kuntalain mukaan vammaisneuvostot tulevat kaikkiin kuntiin vanhusneuvostojen rinnalle.

Pohjoismaiset naapurimaamme Ruotsi ja Norja ovat jo aikoja sitten ratifioineet sopimuksen. Suomessa haasteet sopimuksen ratifioimiseen ovat liittyneet kotikuntalakiin, sosiaalihuoltolakiin ja kehitysvammaisten erityishuollon kysymyksiin. Esteetön ympäristö, tärkeiden palvelujen turvaaminen, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, mahdollisuus työhön ja opintoihin sekä kohtuulliseen toimeentuloon, ovat kaikki osa hyvä elämää. Monelle itsestään selviä, mutta vammainen voi tarvita apua ja tukea täysipainoiseen arkeen. Kiitän ministeri Tuomiojaa, että toitte esityksen eduskunnalle.

Eduskunta keskustelee tänään Fennovoiman ydinvoimaluvasta, josta äänestetään perjantain istunnossa. Talousvaliokunnassa asia oli käsittelyssä viime torstaina. Äänin 14-2 asia ratkesi istuntokäsittelyyn. Jätimme päätökseen Antti Kaikkosen (kesk) kanssa yhteisen vastalauseen.

Ydinvoimalan tarpeellisuutta on usein käsittelyissä perusteltu epärealistisen suurilla sähkökulutusarvioilla, jotka eivät riittävästi huomioi modernin yhteiskunnan teknologista kehitystä ja energiatehokkuuden paranemista. Myöskään uusiutuvan energian merkittävän lisäämisen vaihtoehtoa, ei ole selvitetty. Jo nyt edelliseen ydinvoimapäätökseen vuonna 2010 liitetyt epärealistisen suuret sähkönkulutusarviot ovat alentuneet. Tälläkin kertaa käsittelyn pohjana oli sähkönkulutuksen arviot, joita useat asiantuntijat pitivät ylimitoitettuina.

Asiantuntijakuulemisen mukaan valtioneuvoston oletukset sähkönkulutuksen kasvusta (VATT:n ja VTT:n laskelmat) perustuvat olettamukseen korkeasta talouskasvusta (n 2%/v), joka johtaa noin 10-25 TWh sähkön kasvuun nykytasosta vuoteen 2035. Tämä on optimistinen lähestymistapa, eikä ota huomioon esim. EU:n mahdollisia energiankäytön tehostamistoimenpiteitä.

Valiokunnalle on esitelty käytettyä laskentamallia karkeasti. VTT:n laskelman skenaariot huomioivat EU:n 2030-ilmasto- ja energiapaketin, energiatehokkuusvaatimukset ja energiankäytön rajoitukset. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan VTT on kuitenkin todennut, että ”Kuvitteellisen kehityskulun muodostamista ja siihen vertailua ei olla nähty tarpeellisena, emmekä pysty siten sanomaan paljonko skenaarioihin tässä mielessä sisältyy energiatehokkuutta.” On valitettavaa, ettei laskelmissa käytetty tausta-aineisto ja laskelmien pohjalla olevat olettamat ole olleet avoimesti tutkijoiden arvioitavissa.

Fennovoiman hanke ei ole energiataloudellisesti perusteltu. Ydinvoimalla tuotetun sähkökapasiteetin lisäys haittaisi energian säästöön, energiatehokkuuden lisäämiseen ja hajautetun, uusiutuviin nojaavan energiantuotannon kehittämiseen perustuvaa energiapolitiikkaa.

Ensisijaisen tärkeää on säästää sekä tehostaa energian käyttöä. Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi on välttämätöntä myös muuttaa energian tuotannon rakenteita, mutta se voidaan tehdä kestävämmästi ilman lisäydinvoimaa. Uusiutuviin energialähteisiin pohjaavat energiantuotantoratkaisut ovat kehittyvän biotalouden keskeisintä sisältöä. Tosiasiassa ydinvoiman lisärakentaminen vaikeuttaisi merkittävästi vähähiiliseen talouteen siirtymistä ja söisi markkinoita uusilta cleantech- ja biotaloushankkeilta.

Keskitetyn ison ydinvoimayksikön rakentaminen ei ole perusteltua työllisyyssyistäkään, sillä uusiutuviin pohjaava kehitystyö ja tuotanto työllistävät ydinvoimalayksikköä huomattavasti pitkäjänteisemmin ja tasaisemmin eri puolilla maata. Kansainvälinen uusiutuvan energian YK-järjestö IRENA arvioi, että hajautettu ja paikallisomisteinen (kuluttajat, pk-yritykset) energiantuotanto voisi luoda lähes kolme kertaa enemmän työtä kuin keskitetty muualla tapahtuva tuotanto. Uusiutuvan energian tuotteilla ja innovaatioilla on kysyntää maailmalla ja potentiaalia vientiin, mutta tarvitsemme kotimaisia referenssejä hyvän kehityksen turvaamiseksi.

Suomessa jaetaan yleisesti tavoite turvata kotitalouksien, elinkeinoelämän ja teollisuuden kohtuuhintaisen sähkön saanti. Tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan hyödyntämällä olemassa olevan kapasiteetin lisäksi täysimääräisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuudet sekä huolehtimalla erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon kilpailukyvystä. Tavoite on mahdollista saavuttaa ilman lisäydinvoimaa ja niin, että hiilen käytöstä sähkön erillistuotannossa samalla luovutaan.

Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan sähkön tuonti on mahdollista kattaa uusiutuvan energian lisäksi parantamalla energiatehokkuutta. Keinoina esimerkiksi sähkölämmitteisiin omakotitaloihin lisää lämpöpumppuja, julkisiin hankintoihin energiatehokkuusvaatimukset sekä teollisuuden energiatehokkuustoimien lisääminen. Uusiutuvan energian, kuten puun, agrobiomassan sekä tuuli- ja aurinkoenergian hankkeet saadaan nopeasti käyntiin, kun taas ydinvoimalan rakentumista odotetaan noin 10 vuotta.

Fennovoimassa Rosatom on suurin yksittäinen osakas, reaktorin toimittaja, teknologinen asiantuntija ja kierrätetyn polttoaineen toimittaja sekä rahoituksen järjestäjä. Rosatom on Venäjän valtionhallinnon alainen liikelaitos, jonka alle on keskitetty ydinvoimalat ja ydinaseet. Asetelma ei ole ongelmaton.

Ydinvoimaan liittyy merkittäviä ympäristöön liittyviä ongelmia ja riskejä sekä käytön aikana että sen jälkeen. Ympäristöturvallisuus on huolenaihe uraanin louhinnassa ja rikastamisessa, jälleenkäsittelyssä, käytön aikana, käytetyn polttoaineen välivarastoinnissa sekä loppusijoituksessa. Fennovoiman osalta ydinjätteen loppusijoitus on vielä ratkaisematta. Huolestuttavaa on se, että Säteilyturvakeskus STUK oli havainnut lukuisia puutteita Fennovoiman rakennushankkeessa. Organisatoriset valmiudet ohjata ja varmistaa laitoksen suunnittelu ja sen turvallisuuden osoittava dokumentaatio suomalaisten vaatimusten mukaiseksi on STUKin mukaan tässä aikataulussa kyseenalainen.

Valiokuntakäsittelyssä nousi esille myös Fennovoiman osakkaina oleville kunnallisille energiayhtiöille koituvat taloudelliset riskit. Parhaimmassa tapauksessa ydinvoimalan rakentaminen valmiiksi onnistuu luvattuun hintaan vuoteen 2024 mennessä. Riskiä kasvattanee hankkeen mahdollinen viivästyminen ja kustannusten nousu. Monet ydinvoimaloiden rakennushankkeet ovat viivästyneet ja kustannukset paisuneet. Kunnallisten energiayhtiöiden olisi viisaampaa sijoittaa paikallistaloutta hyödyttäviin uusiutuvan energian hankkeisiin.

Edellä esitetyistä syistä valiokuntakäsittelyssä tuli selväksi, ettei hanke ole yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Esitimme, että päätös kumotaan. Valiokunnan mietinnön ja vastalauseen voi lukea täältä:

Valiokunnan mietintö ja vastalause

Eduskunta äänesti perjantaina äänin 105-92 kansalaisaloitteen eli tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kaikki vihreät kannattivat aloitetta.

Tasa-arvoinen avioliitto asettaa kaikki avioparit oikeudellisesti samalle viivalle kaikissa tilanteissa. Tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuu, mikä tarkoittaa byrokratian vähenemistä ja sitä, että kunkin parin oikeudellinen asema Suomessa on selkeästi ja yhdenmukaisesti määritelty eikä yhteistä sukunimeä tarvitse anoa maistraatista.

Tasa-arvoinen avioliitto on jo voimassa kaikissa muissa Pohjoismaissa. Nyt se tulee meilläkin todelliseksi. Tasa-arvoinen avioliitto ei ole keneltäkään pois vaan meille kaikille lisää. On tärkeää, että maailma, jossa lapsemme kasvavat, on reilu kaikille eikä syrji ketään.

Kansalaisaloitteen eteen on iso joukko ihmisiä tehnyt hurjasti työtä. Kiitän Tahdon 2013 kampanjaa ja sen aktiiveja. Kansalaisaloite osoitti eilen toimivuutensa. Tuija Braxia kiitän siitä, että hän oikeusministerinä toi Suomeen kansalaisaloitteen.

Eilen eduskunnassa keskusteltiin luonnonvarataloudesta ja hallituksen selonteosta ”Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous”. Tässä alla pitämäni vihreiden ryhmäpuheenvuoro.

Arvoisa puhemies,

Luonnonvaratalouteen kuuluu kaikki kotiplaneettamme resurssit, se miten kulutamme mineraaleja, soravarantoja, makeita vesiä, miten vaalimme metsää ja muuta luontoa. Nykyihmisen kulutus ja luonnonvarojen hyödyntäminen on huipussaan. Maailman ylikulutuspäivä, se hetki jolloin planeettamme resurssit on hyödynnetty täysmääräisesti, aikaistuu vuosi vuodelta. On jo aika siirtyä resurssiviisaaseen kiertotalouteen.

Globaalia reiluutta ei pidä unohtaa. Uraanikaivokset ovat haitallisia ympäristölle missä vain, eikä ole oikein riistää köyhien maiden luonnonvaroja.

Aine on häviämätöntä, mutta tietyt mineraalit hupenevat. Maailman niukat fosfaattivarannot pakottavat maatalouden kierrättämään ravinteet tehokkaammin. Maatilakokoluokan biokaasulaitokset tarjoavat ratkaisun, jossa yhdistyy lähienergian tuotto ja Itämeren päästöjen vähentäminen.

Maailman luonnon monimuotoisuus hupenee pelottavaa vauhtia. Tutkijat puhuvat lajien maailmanhistorian kuudennesta sukupuuttoaallosta. Suomen ympäristökeskuksen katsaus Suomen ympäristön tilaan nostaa kaksi ongelmaa muiden yläpuolelle. Luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle ja ilmastonmuutokselle ei ole kyetty saamaan parannusta paljosta puheesta huolimatta. Lajikirjoa uhkaa erityisesti soiden ojittaminen, maa- ja metsätalouden tehostuminen ja elinalueiden pirstaloituminen sekä ilmastonmuutos. Luonnon monimuotoisuus ei ole vain helisevä sanapari, vaan vaatii ekosysteemien vaalimisen nostamisen päätöksenteon keskiöön. Toteutetaan soidensuojelun täydennysohjelma. BKT mittarin rinnalle on nostettava kestävyyttä ja hyvinvointia kuvaavat mittarit. Metsäluonnon monimuotoisuutta vaalitaan suojelualuein ja edistämällä uusia, pehmeitä metsänkäsittelymenetelmiä, kuten jatkuvaa kasvatusta.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi 80 % tunnetuista fossiilivaroista on jätettävä maahan, jottei maailma lämpene yli kestämättömän rajan. Fossiiliset materiaalit on korvattava uusiutuvista, biohajoavista materiaaleista kulutustavaroissa. Energiantuotannossa fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. Tutkimus ja tuotekehitys on olennaista yhä energiatehokkaamman teknologian rakentamisessa. Myös toimintaympäristö, sen kannusteet ja sääntely ovat keskeisiä kiertotalouden ja kierrätyksen edistäjinä. Teollisia symbiooseja on edistettävä, jolloin toisen jäte onkin toisen raaka-aine.

Vihreään energiamurrokseen kuuluu se, että jokainen asukas voi helposti tuottaa uusiutuvaa lähienergiaa. Vihreät haluavat tukea kehitystä pientuottajan nettolaskuksella, jolloin pientuottaja saa korvauksen verkkoon syöttämästään ylijäämäsähköstä. Lisäksi haluamme suunnata kotitalousvähennystä ympäristöystävällisiin energiainvestointeihin.

Kaivosteollisuus on merkittävä osa nykymaailmaa, sillä käyttämämme laitteet ja elektroniikka tarvitsevat metalleja ja jalometalleja. Niukkuutta on jaossa ja esimerkiksi kiinalaiset hallitsevat harvinaisten maametallien kaivannaisteollisuutta ja markkinoita. Maametalleja käytetään monissa hienoelektroniikan sovelluksissa kuten digilaitteissa. Toisaalta niiden kohonnut hinta on saanut muut maat kehittämään harvinaisia maametalleja korvaavia vaihtoehtoja. Suomenkin on panostettava tutkimukseen, jossa etsitään uusia vaihtoehtoisia korvaavia materiaaleja.

Kaikkia metalleja ei tarvitse kaivaa maasta, vaan romujäte on kierrätettävä huolellisesti. Esimerkiksi vanhoista kännyköistä tulee kerätä talteen arvokkaat metallit.

Vihreät vaativat kaivoteollisuudelta kestävyyttä. Ympäristöä ei saa pilata päästöin, eikä kaivosta saa pystyttää Natura-alueen kylkeen. Vaadimme kaivosveron, joka kerätään kaivosrahastoon. Rahaston tuottoa voidaan käyttää korjaamaan ympäristölle aiheutuneita haittoja. Kunnilla on oltava mahdollisuus kieltää veto-oikeudella kaivos, mikäli sen katsotaan haittaavan luontoarvoja tai kunnan muuta toimintaa kuten matkailua ja poronhoitoa.

Vesi ei lopu, vaan on jatkuvassa hydrologisessa kierrossa. Mutta makeaa vettä, jota ihminen käyttää, on vain noin prosentti koko maapallon vedestä. Toisaalla vesivarat eivät riitä viljelysten kasteluun, toisaalla vesivarat ovat saastuneet. Puolet ihmisistä elää alueilla, joilla on ainakin ajoittain vesipulaa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa ihmisiä elää alueilla, joilla on kriittinen vesipula.

Resurssiviisas talous on meille Suomessa mahdollisuus saada uutta vientiä ja laittaa kestävyysvajetta kuntoon. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa, kuten luonnon arvoa. Kerran hävitettyä lajia ei saa takaisin. Voimme valinnoilla vaikuttaa siihen, että lapsillamme säilyy hyvät elämän edellytykset, puhdas vesi, lumiset talvet ja kaunis luonto.

Tänään oli vuoroni Espoon vihreästä valtuustoryhmästä kirjoittaa valtuuston kokouksesta. Päätimme aluksi veroprosenteista. Ryhmien budjettineuvotteluissa on päästy sopuun ja neuvottelutuloksen mukaan vuoden 2015 tuloveroprosentti säilyy samana (18 %).

Sitten siirryttiin Espoon keskustaa kehittävään asemakaavaan, jossa lisätään asuinrakentamista, toimistorakentamista ja monitoimitori. Lisäksi kaava mahdollistaa kaupungintalon säästämisen tai sen purkamisen ja uudisrakennuksen. Kaupungintalo on vuosia seissyt tyhjänä, ja vuodelta 2010 on voimassa valtuuston purkamispäätös. Asemakaavan yhteydessä on mahdollista päättää talon suojelusta. Äänessä olivat kaupungintalon säästäjät ja purkamisen kannattajat. Myös vihreä ryhmä hajosi näkemyksissä.

Demareiden Harriet Klar puhui kaupungintalon rakennushistoriallisista arvoista ja teki perustellun esityksen suojelusta: ”Valtuusto esittää, että Espoon kaupungintalo suojeltaisiin suojelumerkinnällä ja määräyksellä SR-1 historiallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa, eikä siihen saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka oleellisesti muuttaisi kaupungintalon muotoa tai arkkitehtuuria. Sisätilojen osalta suojelu koskee avointa keskushallia ja sitä kehystäviä avoimia kerrostasoja. Rakennukseen kohdistuvista muutos- ja korjaustoimenpiteistä on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Lisäksi valtuustotaloa koskien asemakaavaehdotukseen lisätään suojelumerkintä määräyksellä SR-2, jolla on myös suojeltu Lagstadin koulun vanhin osa.”

Mari Nevalainen käytti suojelua vastustavan puheenvuoron. Mari totesi, ettei sinänsä vastusta säästämistä, mutta haluaa nähdä laskelmat, mikä on edullisin vaihtoehto. Korjattavaa ja rakennettavaa Espoossa riittää, eikä Mari halua laittaa kaupungintaloa etusijalle.

Käytin suojelua puoltavan puheenvuoron. Kaupungintalolla on paikkansa historiassa ja sillä on peruskorjattuna monenlaista käyttöä.

Jyrki Kasvi totesi, että kaupungintalo muistuttaa kauhutalojen hirviötä, jota ei saa hengiltä. Kasvi kannattaa kaupungintalon purkamista, jonka tilaratkaisut perustuvat vanhentuneisiin johtamisoppeihin.

Tiina Elo summasi päätöshistoriaa. Moni kuvitteli, että voidaan päättää kaavan yhteydessä talon tulevaisuudesta. Suojeluvaihtoehto on kuitenkin teknisesti ainoa säilyttämisvaihtoehto. Tiinan mukaan kaava on jalostunut ja kehittää hienosti Espoon keskustaa. Kun kaupungin työntekijöiden työpaikat saadaan pois kalliista vuokratiloista, voi olla kokonaistaloudellisesti kannattavaa suojella kaupungintalo.

Henna Partanen piti puheessaan kaavaa tärkeänä Espoon keskukselle. Asiantuntijalausunnot puoltavat suojelumerkintää. Purkaminen saattaisi johtaa valituskierrokseen ja hidastaisi alueen kehitystä. Arkkitehtuurin historiaa tunteva Henna korosti, että kunnostustoimenpiteissä asiantuntijat tietävät miten talo kunnostetaan, jotta sen arvo säilyy. Henna muistutti, että suojelu mahdollistaa muutoksia esimerkiksi pääsisäänkäyntiin ja työhuoneiden tilamuutoksia. Kaupunginmuseo on ottanut kantaa niihin seikkoihin, jotka ovat rakennuksen säilytettäviä piirteitä.

RKP:n valtuutettu Ulf Johansson muisti tilaisuuden, kun kaupungintalo vihittiin 1972. Kaikki olivat ylpeitä kaupungintalosta. Presidentti Kekkonenkin tuli ihailemaan taloa.

Kiihkeän keskustelun kuluessa toimialajohtaja Olavi Louko tunnusti, että: ”Ainut keino päättää säästää talo on suojella se kaavalla, mutta en suosittele sitä.” Puheiden jälkeen äänestettiin, eikä taloa päätetty suojella äänin 45-28.

Seuraavaksi käsittelyssä oli Teemu Lahtisen (ps) aloite Wikbergin korjaamon säilyttämiseksi. Ennen sotia rakennettu tiilinen rakennus on osa Suomen teollisuushistoriaa. Viherlaaksolaiset ry on tehnyt ELY-keskukselle aloitteen rakennuksen suojelemiseksi.

Kiitin puheenvuorossani Teemua tärkeästä aloitteesta. Aloitevastauksessa esitetty perustelu rakennuksen huonokuntoisuudesta ei ole riittävä peruste purkaa historiallista rakennusta. Aikoinaan Albergan kartanollekin löytyi kunnostaja, vaikka kartano oli rapistunut heikkoon kuntoon.

Sirpa Hertell kannatti Teemun palautusehdotusta ja toivomusta. Sirpan mukaan rakennus on osa sellaista historiaa, joista on vain murunen jäljellä, pienteollisuusarkkitehtuuria, sekä Viherlaakson maamerkki. Kaupunginmuseolla on hyvät perustelut siihen, että rakennus tulee suojella.

Valtuusto äänesti palautusesityksen kumoon, mutta onneksi toivomus hyväksyttiin selvin luvuin. Toivomuksessa esitetään, että rakennus pyritään säilyttämään Turuntien asemakaavoja ja katusuunnitelmaa laadittaessa.

Käsittelyssä oli myös Mikko Peltokorven (kok) ja Martti Hellströmin (sdp) samansisältöiset aloitteet lähiöiden täydennysrakentamisen edistämisestä. Tiina Elo käytti puheenvuoron kaupungin maapolitiikan linjaamisesta. Vanhojen asunto-osakeyhtiöiden lisärakentamista on tuettava, mutta maanomistajia on kohdeltava tasapuolisesti. Lähiöt tarvitsevat uutta virtaa ja asukkaita palvelujen turvaamiseen.

Käsittelyssä oli Inka Hopsun aloite autoilun vähäpäästöisyyden edistämiseksi. Ilmastokriisin torjuntatyön kannalta Inka piti hyvänä, että vastauksessa painotetaan joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn satsaamista. Autoiluakin pitäisi kehittää ympäristöystävällisempään suuntaan, sillä sähköauton jättämä ekologinen jalanjälki on pieni, Inka totesi. Lopuksi hän iloitsi siitä, että kokoomusryhmä on jättämässä samansisältöistä aloitetta koko pääkaupunkiseudulla ja muistutti, että aloitteessa esitetty Norjan mallin mukainen bussikaistaetuus vähäpäästöisille autoille on ollut tehokas keino edistää sähköautoilua Oslossa.

Demarien valtuustokysymys koulujen väistötilojen myöhästymisestä herätti vilkkaan keskustelun, sillä koko valtuusto pitää koulujen sisäilmatilannetta kestämättömänä. Useassa koulussa Espoossa samaan aikaan on todettu sisäilmaongelmia, ja on ollut oireilua. Väistötiloihin siirtymiseen on tullut myöhästymisiä. Tila- ja asuntojaoston puheenjohtaja Tiina Elo vakuutti, että jaostossa asia otetaan vakavasti. Se seuraa kuukausittain väistötilojen edistymistä, jotta viivästyksiin voi puuttua.

Valtuusto ehti käydä hyvän keskustelun myös tietotekniikkakysymyksistä aihetta koskeneen aloitteen pohjalta. Päivi Salli puhui tarpeesta puuttua tietojärjestelmien ongelmiin uusin keinoin. Keskenään puhumattomat tietotekniset ohjelmat tuovat kustannuksia ja kaupungin ict-palvelujen ohjaus on hajallaan kaikkialla kaupungin toiminnassa. Hän ehdotti, että perustettaisiin naapurikaupungin tapaan kaupunginhallituksen alainen tietohallintojaosto.

Tässä kokouksen saldo tällä erää. Seuraavan kerran valtuusto kokoontuu 3.12 käsittelemään ensi vuoden budjettia.

Tänään kaupunginvaltuusto käsittelee Espoon virastokeskuksen asemakaavaa, joka lisää asuinrakentamista, toimistorakentamista ja uuden monitoimitorin. Lisäksi kaava mahdollistaa kaupungintalon säästämisen tai sen purkamisen ja uudisrakennuksen. Kaupungintalo on ollut vuosia tyhjillään, ja viraston työtiloista maksetaan vuosittain miljoonan euron vuokraa ulkopuolisille. Jahkailu talon kunnostuksessa on tullut kalliiksi.

Virastokeskuksen suunnitelmia on käsitelty valtuustossa viimeksi vuonna 2010, jolloin valtuusto enemmistön päätöksellä päätti purkaa kaupungintalon. Esittelymateriaali on valitettavasti aina ollut kovin puutteellista, kun kaupungintalon kohtaloa on käsitelty. Ei ole onnistuttu osoittamaan, että vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen olisi halvempaa. Päinvastoin. Purkukuluja on jätetty huomiotta. Suunnitelmat ovat tukeutuneet siihen, että kaupunki saisi maanmyyntituloja korkeista asuinrakennuksista ja tilalle rakennettaisiin huomattavasti pienempi kaupungintalo.

Kaupungintalo on tärkeä osa Espoon historiaa. Elävässä kaupungissa tarvitaan historian eri kerrostumia, myös 70-luvulta, jonka arkkitehtuuria rakennus tyypillisesti edustaa. Miksi purkaa perusteiltaan terve 43 vuotta vanha rakennus? Talossa on aikoinaan tehty kuntokartoitus, jolloin hometta ei löytynyt. Talon runko on hyvä ja talolle voi tehdä merkittäviä korjauksia kaupunginarkkitehtinä toimineen Lars Hagmannin mukaan.

Korostan, että kaupungintalon suhteen on voimassa vuonna 2010 tehty purkupäätös. Jätin silloin päätökseen seuraavan eriävän mielipiteen: "Kaupungintaloa ei pidä purkaa, vaan se tulee kunnostaa ja saneerata ja uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Kaupungintalo (1971) on oleellinen osa Espoon kaupungin (perustettu 1972) historiaa. Peruskorjaaminen on investointi kestävään kehitykseen."

Tämä kirjaus sopii hyvin tähän hetkeen. Valtuusto on sittemmin päättänyt, että talon kohtaloa käsitellään asemakaavoituksen yhteydessä. Tänään on se hetki, eli asemakaavan käsittely. Mutta purkupäätöstä ei esitetä purettavaksi. Siksi kaupungintalon suojelu kaavalla on ainoa kyseeseen tuleva ratkaisu, mikäli haluaa säästää talon. Arvokkaita rakennuksia suojellaan. Museovirasto ja ELY-keskus eli Uudenmaan Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus kannattavat talon suojelua. ELY-keskus on todennut lausunnossa, että ”Selvitykset osoittavat kaupungintalolla ja valtuustotalolla olevan sellaisia maankäyttö- ja rakennuslain 54§:n tarkoittamia arvoja, jotka tulee turvata asemakaavassa suojelumääräyksin."

Ympäristölautakunnan puheenjohtaja Henna Partanen (vihr) on selvittänyt Espoon Kaupunginmuseon asiantuntijoilta, tarkoittaako suojelu sitä, ettei mitään muutoksia voisi tehdä. Näin ei ole, vaan toiminnalliset muutokset, kuten sisäänkäynnin sijainti ja työtilojen uudelleen järjestelyt ovat mahdollisia. Suuriakin muutoksia voi tehdä, kunhan talon perusilme, ulkomuoto ja olennaisimmat tunnistettavat elementit säilyvät.

Espoon keskuksen kehittäminen on tärkeää meille kaikille. Kyseessä on kotikaupunkimme keskus ja yhteinen kaupungintalo. Kaupungintalo on paras säästää ja kunnostaa sekä mahdollisesti uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Vanhan kaupungintalon saneerauksessa voidaan asettaa tavoitteeksi mahdollisimman alhainen energiankulutus.

Jo vanhoissa suunnitelmissa kaupungintalon eteläpuolella on parkkipaikan sijaan toriaukea tai puisto ja pääsisäänkäynti. Tämä muutos avaisi kaupungintalon kaikelle kansalle, sen kauniiseen valoisaan korkeaan aulaan.

Helsingin kaupungintalo on avoin asukkaille, joten muutos toimintakulttuuriin on meillekin mahdollinen. Uusi pääsisäänkäynti aseman suuntaan, sinne esimerkiksi yhteispalvelupiste ja tilaa näyttelyille sekä asukastoimintaan. Talo on sisältä aika hyvin suunniteltu: avara keskusaula ja kerrokset ilmavasti. Jos talo avautuisi kuntalaisille käyttää ja tulla, voisi olla terassikahvilat ja ovet auki. Köynnökset notkuisivat terasseilta, puheensorina kuulusi kadulle. Tähän asti talon käyttö on ollut jäykkää virastokulttuuria ja lukittuja ovia. Kaupungintalo on osa kaupungin identiteettiä. Mikä olisi sellainen kaupunki, joka kehityksen innosta purkaa korjauskelpoisen kaupungintalonsa?

Espoon keskus on kaupunkimme kulttuurin alkukoti. Espoonjoki virtaa virastokeskuksen takana vanhan keskiaikaisen kirkon vieressä. Ja aivan lähellä sijaitsee kaupungintalo, joka on virastokeskuksen ensimmäisiä rakennuksia. Kuvassa se näkyy vanhassa postikortissa.

Espoon kaupungintalo valmistui vuonna 1971 ja se kuvastaa hyvin aikakautensa, 70-luvun arkkitehtuuria. Suunnittelijoina on kolmen kotimaisen arkkitehdin muodostama CJN Oy ja arkkitehdit Marja Nuuttila-Helenius, Heikki Castrén ja Juhani Jauhiainen. Espoo on kehittyvä kaupunki, jolla on siivet. Mutta sillä on myös juuret. Kannatan kaupungintalon suojelua.

Vihreiden talousajattelu pohjautuu hyvään elämään. Siihen, että elämä antaa ilojaan silloinkin, kun materia ja kulutus joustavat. Hyvässä elämässä maapallo pelastuu. Kaikilla on mahdollisuus työhön, hyvään arkeen, opintoihin, harrastuksiin. Yrittämisen riskinotto kannattaa ja epäonnistuminen onkin uuden alku. Nämä ovat pehmeitä arvoja, mutta vaativat vahvaa talouspolitiikkaa ja koviakin keinoja. Muutosta.

Eduskunnassa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua Suomen talouden tilasta ja tarvittavista toimista. Välikysymyskeskustelussa 5.11 puolueet esittivät omia näkemyksiään. Kannatin Pekka Haaviston esittämää vihreiden epäluottamuslausumaa hallitukselle. Hallitus selvisi äänin 97-94. Mekin jatkamme vihreässä ryhmässä työtämme edistäen parannusta Suomelle, ihmisille, eläimille, luonnolle ja hyvälle tulevaisuudelle.

Puheeni välikysymyskeskustelussa hallituksen talouspolitiikasta

Arvoisa puhemies,

Velkaantuminen ja Standard & Poors'in luottoluokituksen lasku ovat hälytysmerkki. Katastrofissa emme ole, mutta näin ei voi jatkua. Emme voi jatkaa velkaantumista 8 miljardin euron vuosivauhdilla, kun väestö ikääntyy ja työttömyys hipoo 9:ää prosenttia. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat viime vuosina onnistuneet tarjoamaan lisätyöpaikkoja, mutta niiden usko tulevaan voi hiipua. Yhtään ainoata pk-yrittäjää hyödyttävää työmarkkinareformia ei ole tehty. On madallettava riskiä työllistää ja karsittava velvoitteita.

Paikallista sopimista voidaan lisätä pienyrityksissä joustavuuden saamiseksi, kun samalla huolehditaan työllistymisen edellytyksistä yhdistämällä työtä ja sosiaaliturvaa entistä rohkeammin. Työttömyysturvan suojaosa on hyvä alku, mutta työtä ja sosiaaliturvaa yhdistää parhaiten perustulo. Myös yritysrahoituksen saanti on keskeistä. Joukkorahoituksen esteitä on poistettava, sillä moni säästäjä haluaa sijoittaa pienyrityksiin riskilläkin.

Olemme elvyttäneet taloutta vuodesta 2008. Siihen ei ole massiivisesti enää varaa, mutta investoinnit on suunnattava kestävästi: raiteiden rakentamiseen ja kunnostukseen, rapistuvan tiestön ja homekoulujen korjaamiseen, luonnonsuojelualueiden hankintaan sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Meille elintärkeä vienti on laskenut vuosia. Vuoden 2013 vaihtotase oli vajaa 3 miljardia euroa alijäämäinen. Fakta on se, että meidän pitää viedä enemmän kontteja maailmalle, jotta talous paranee. Olemme myyneet kännyköitä, laivoja, raskaita koneita, sellua, paperia, mutta se ei enää riitä. Tarvitsemme uusia ja yhä parempia tuotteita. Kärsimme vahvasta eurosta ja korkeista työvoimakustannuksista. On hölmöä tässä tilanteessa leikata tutkimusmäärärahoja, kuten hallitus on tehnyt. Asia on korjattava, ja vaikka säästöjä tarvitaan, on tutkimusmäärärahoja kauttaaltaan lisättävä. Vahvuutemme on osaavat ihmiset ja tekniikan taidot.

Biotalous on osa hyvää tulevaisuutta. Se yhdistää puunjalostusta, kemiaa, energiaa, rakentamista, teknologiaa sekä ravinto- ja hyvinvointiratkaisuja. Maailmalla puhutaan hiilikuplasta. Sijoituspäätökset ovat kytköksissä ilmastonmuutokseen ja hiilen hintaan. Hiilikupla puhkeaa, kun tapahtuu markkinakorjaus ja ilmastonmuutos otetaan todesta. Suomessa on muutettava energiapolitiikan suuntaa. Sen on kannustettava hajautetun, uusiutuvan energian, kuten puun, tuulen, auringon ja jätteiden, hyödyntämiseen ja energiatehokkuuteen. Työllisyyttä tuetaan ekologisella verouudistuksella, siirretään verotuksen painopiste saastuttamiseen ja vähennetään työn verotusta.

Sananen vielä rakenteellisista uudistuksista, jotka ovat hyvinvoinnillemme välttämättömyys. Eläkeuudistuksesta on sopu. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on vietävä maaliin. Huomio siirtyy vaikuttavuuteen, jossa avun tarvitsija saa palvelun nopeasti terveyskeskuksesta ja sosiaalipalvelut edistävät terveyttä ja ehkäisevät ongelmia. 90-luvun laman ajan päätöksistä on otettava opiksi kaksi asiaa. Panokset tutkimukseen ja koulutukseen nostavat Suomen suosta, mutta liialliset leikkaukset perusturvaan tai tärkeiden hyvinvointipalvelujen tasoon synnyttävät pitkäaikaista syrjäytymistä ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Meillä ei ole varaa toistaa virhettä ja hukata sukupolvia.

Hallituksen hyvällä tarkoituksella tehty nuorisotakuu on toiminut vajavaisesti. Monessa sellaisessa maassa, jossa nuorisotyöttömyys on alhainen, on oppisopimusjärjestelmä, joka aidosti innostaa yrittäjiä ja teollisuutta ottamaan nuoria oppisopimuskoulutettavia. Nyt pitkäaikaistyöttömät ovat yhä enenevässä määrin kuntien työllistämisvastuulla. Työttömät kannattaakin työllistää esimerkiksi kuntien ilmastonmuutosta hillitseviin projekteihin ja hoivapalveluihin.

Arvoisa puhemies,

Kannatan edustaja Haaviston esittämää epäluottamuslausumaa Stubbin hallitukselle.

Vihreiden epäluottamuslausumaponsi (Haavisto-Karimäki)

"Suomen taloudessa eletään kriittisiä hetkiä. Luottoluokituksen putoaminen osaltaan kuvaa epäuskoa siihen, että hallitus kykenisi toteuttamaan lupaamansa rakenteelliset uudistukset. Energiataloudessa hallitus on valinnut epävarmoille laskelmille perustuvan ydinvoiman, ei kotimaista ja työllisyyttä parantavaa uusiutuvaa energiaa. Kestävää energiataloutta ja muita rakenteellisia uudistuksia tarvitaan velkaantumisen pysäyttämiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi. Eduskunta toteaa, että hallituksen keinot kestävän energiapolitiikan toteuttamiseksi ja rakenteellisten uudistusten vauhdittamiseksi eivät ole riittäviä eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta."

Oi suo, suokukko ja suopursun tuoksu! Soidensuojelun täydennysohjelma on hanke, jossa suojellaan Etelä-Suomen viimeiset luonnontilaiset suot, kansallisaarteemme. Valtaosa soistamme on ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. Arvosoilla elävät kasvit ja linnut ovat uhanalaisia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosien ajan kartoittaneet suomme ja niiden luontoarvot, minkä pohjalta suojeltavat suot on valittu suojeluohjelmaan. Maanomistajat ovat olleet hankkeelle myönteisiä, sillä saavathan he korvauksen suojelusta. Suo on ekosysteemi, joka on pelastettava kokonaisuutena, jota ei voi toiselta puolelta kuivata ilman että koko suo kärsii. Suot on pelastettava nyt ennen kuin on liian myöhäistä! Suojelulla on kiire, sillä eteläisessä Suomessa on luonnontilaisia soita jäljellä vain rippeet ja yli puolet eri suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Soidensuojelun täydennysohjelma on toteutettava sovitusti. Tarvittavat selvitykset on tehty, rahoitus valmiina ja seuraavana on vuorossa maanomistajien kuuleminen.

Olen todella huolissani siitä, että ympäristöministeri Grahn-Laasonen jäädytti suojeluohjelman kriittisessä vaiheessa, juuri kun kuulemiset olisi aloitettu. Hanke on vaarassa viivästyä, pahimmillaan jopa kaatua. Tiedämme, ettei suoluonnolla ole aikaa odottaa. Vastustus suojelulle on ollut hämmästyttävän vähäistä. Toisaalta iso osa näistä soista on valtion tai energiayhtiö Vapon hallussa. Olen ymmärtänyt, että Vapo on viime vuosina halunnut tarjota arvokkaimmat suot suojeluun, kuten moni muuukin vastuuntuntoinen maanomistaja. Toisaalta yhdenkin omistajan vastustus kaataa suojelun, jos edettäisiin pelkästään vapaaehtoisuuden turvin.

Metsien suojelun osalta vapaaehtoisuus on toiminut, mutta soita ei voi suojella pirstaleina, vaan koko suo on suojeltava kerralla. Yksi hyvä esimerkki on Hyvinkään kaunis Kurkisuo, joka saatiin suojeluun vuonna 2012. Tätä ennen oli käyty vuosia kiistaa kahden maanomistajan välillä. Vapo suunnitteli turpeen nostoa, kun taas Altia halusi suojella suon ja pohjaveden. Kuvassa Kurkisuohon tutustuvat Risto Sulkava ja Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliitosta sekä Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän Pertti Salolainen, Tuija Brax, Johanna ja Pirkko Ruohonen-Lerner.

Opin paljon uutta suoluonnosta Ympäristöakatemian suokurssilla syyskuussa 2013. Esimerkiksi päiväperhoset ovat hyvin herkkiä muutoksille, kuten ojitukselle ja toimivat monimuotoisuuden mittareina. Kuvissa kurssilaiset Janakkalan Suurisuolla sekä näkymä Torronsuolta. Parasta suoluonnolle aikoihin on uusi ympäristönsuojelulaki, joka suojelee arvokkaimmat suot turpeen nostolta ja soidensuojelun täydennysohjelmalla lisätään suojeltua suopinta-alaa. Suomi on suomaa, mutta kuivattu ja köyhdytetty sellainen. On meidän velvollisuutemme pelastaa jälkipolville arvokkaat suoluonnon rippeet.

Yli tuhat ihmistä marssi viime sunnuntaina Helsingissä maapallon ja ilmastotyön puolesta. Globaali tapahtuma kokosi joukkoja kaikkialla maailmassa Sinisen planeetan, sen asukkaiden ja eliöiden puolesta. Maailman päättäjät, globaali ilmastosopimus on saatava! ‪#‎PeoplesClimate ‪

Suomessakin tapahtuu edistystä. Eduskunnan talousvaliokunta käsittelee parhaillaan Suomen ilmastolakia. Tärkeä asia on sitova päästövähennystavoite 80 % vuodelle 2050. Sitä ei saavuteta, ellei toimita jo tänään, satsata uusiutuviin ja energiatehokkaaseen maailmaan. Laki tuo myös päästöjen seurannan, jolloin ilmastotyötä voidaan tehostaa. Toivoa tavoitteiden kirittämisestä saa viime sunnuntain joukkovoimasta! Oli ilo olla mukana joukossa ja sen sydämessä –yksi vihreätakkinen hahmo vasemmassa laidassa. ;)

Tänään maan hallitus käsittelee kahta uutta ydinvoimalalupahakemusta, joista TVO:n Olkiluoto 4:n jatkoaika hylättäneen pohjaesityksen mukaan. Suomen laki ei tunne jatkoaikaa periaateluvalle, vaan hanke on toteutettava siinä aikataulussa, jolle lupa on myönnetty. Toinen hakemuksista, Fennovoiman muuttuneen hankkeen hakemus, saattaa mennä läpi. Puheenjohtaja Niinistö on ilmoittanut, että silloin vihreät jättävät hallituksen. Eduskuntaryhmä on asiassa yksimielinen.

Miksi sitten jättäisimme hallituksen? Siksi, että olemme sen äänestäjille nyt luvanneet ja hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei hallitus myönnä periaatelupia uusille ydinvoimahankkeille. Meillä oli kaikkiaan hallitusneuvotteluissa lukuisia tavoitteita ja kolme ennakkoehtoa, joista päätimme yhdessä puoluevaltuuskunnan kanssa.

Ensimmäinen ennakkoehto oli, että hallitus vähentää köyhyyttä ja parantaa perusturvaa mm. nostamalla perusturvaa vähintään 100 eurolla. Tämä toteutui. Toinen ehto oli, että hallitus parantaa ympäristön ja ilmastonsuojelun tasoa esimerkiksi säätämällä ilmastolain. Uusi ympäristönsuojelulaki suojelee arvokkaat suot ja edellyttää teollisuuden päästövähennyksiä. Luonnonsuojelualueiden hankintaa ja Itämeren suojelua on lisätty. Ilmastolaki on eduskuntakäsittelyssä. Kolmas ehto oli, että hallitus ei myönnä periaatelupia uusille ydinvoimaloille.

Vihreät eivät kannata lisäydinvoimaa. Vihreä vaihtoehto perustuu energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen. Meillä Suomessa on kaikki edellytykset huipputeknologian kehittämiselle, jos vain kotimarkkinaympäristö sen sallii. Teknologian innovaatioilla ja älykkäillä sähköverkoilla parannetaan energiatehokkuutta ja säädetään sähkön tuotantoa kulutushuippujen mukaan.

Vuonna 2010 tehty arvio sähkönkulutuksesta vuodelle 2020 on jo todettu ylimitoitetuksi. Norjalainen Markedskraftin analyytikko Olav Botnen arvioi, että muutaman vuoden päästä päädytään pohjoismaisilla markkinoilla ylituotantoon, jonka seurauksena sähkön hinta laskee. Myös EU:n päästökauppa toimiessaan nopeuttaa kehitystä. On laitettava paukut energiatehokkaan, kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Kotimainen uusiutuva energia työllistää ja tuo huoltovarmuutta, sekä elävöittää maaseutua.

Olkiluoto 3:sen reaktorin piti olla toiminnassa vuonna 2009, mutta käynnistys on siirtynyt arviolta kymmenellä vuodella eteenpäin. Hinnaksi arvioidaan 8,5 miljardia euroa. Jos Suomen teollisuus olisi sijoittanut tällaisen summan uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, työllisyyden hyöty olisi ollut melkoinen, oltaisi edistytty kohti kestävää energiajärjestelmää ja ulkomaisen energian ostosta päästäisiin eroon. Ruotsi ja Tanska ovat viimeisen viiden vuoden aikana rakentaneet käyttöön enemmän tuulivoimaa kuin Olkiluoto 3 tulee tuottamaan sähköä.

Fennovoiman ydinvoimalahanke on siinä mukana oleville yrityksille ja kunnille taloudellinen riski. Investointi on suuri, eikä Fennovoiman lupaama takuuhinta osakkaille vaikuta edulliselta vertailtaessa arvioihin sähkön markkinahinnan kehityksestä. Emme kannata Venäjän valtion liikelaitos Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalahanketta. Vihreät edellyttävät, että hallitusohjelman sitoumuksesta pidetään kiinni.

Meillä on vielä lapsen kengissä pienimuotoinen, kuluttajien tuottama lähienergia. Kiinnostus pientuulimyllyjen ja aurinkopaneelien asentamiseen kasvaa koko ajan. Hajautetun uusiutuvan energian edistämisellä saisi positiivisia vaikutuksia Suomen vaihtotaseelle, energiaomavaraisuudelle ja cleantech-alan kasvulle.

Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä mahdolliseksi esitetty tuntinetotus tulee ottaa käyttöön. Tällä hetkellä pientuottajat ovat sähkömarkkinoilla keskenään eriarvoisessa asemassa, koska sähköyhtiön ei tarvitse korvata pientuottajan verkkoon syöttämästä sähköstä mitään.

Annetaan tilaa kotimaisille uusiutuville, innovaatioille ja teollisuuden cleantech –viennille!

Uudenmaan liitossa on valmisteilla Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava. Teemat, joihin keskitytään, ovat: elinkeino- ja innovaatiotoiminta, viherrakenne, tuulivoima, logistiikka sekä kulttuuriympäristöt. Tarkoitus on, että kaava hyväksyttäisiin maakuntavaltuustossa vuonna 2016. Maakuntahallitus käsittelee kaavan työstämistä säännöllisesti kokouksissaan.

Kirjoitan tässä blogissa joitain olennaisia asioita eri teemoista ja siitä, mitä me vihreät tavoittelemme kaavatyössä. Uudenmaan maakuntahallituksessa vihreitä edustavat minä ja Minerva Krohn. Tänään kokouksen asialistalla on mm. maakuntakaavan suunnitteluperiaatteiden hyväksyminen.

Laajat metsämantereet, kuten Nuuksio ja Sipoonkorpi sekä asukkaita lähellä olevat puistot, lähivirkistysalueet, ovat tärkeitä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Viheralueiden tulee olla tärkein ohjaava tekijä kaikessa suunnittelussa, mutta suurin uhka viheralueille on rakentaminen ja alueiden pirstoutuminen.

Viherrakenne onkin keskeinen teema valmisteilla olevassa maakuntakaavassa. Viheryhteyksien verkosto on erityisen tärkeä luonnon monimuotoisuudelle, jotta eläimet ja lajit pääsevät vapaasti liikkumaan. Näin vältetään paikallisten mikropopulaatioiden synty, jossa lajiston perimä köyhtyy.

Uudenmaan voimassa olevissa maakuntakaavoissa viherrakenteeseen liittyviä merkintöjä ovat Natura-, luonnonsuojelu- ja virkistysalueet sekä viheryhteystarvetta osoittavat merkinnät. Mukana on myös eri tavoin määriteltyjä maa- ja metsätalousvaltaisia alueita. Viherrakennetta tukevia ominaisuusmerkintöjä on osoitettu mm. pohjavesialueille ja arvokkaille geologisille muodostumille. Jatkotyössä on tarve kirjata arvokkaat luontokohteet, kuten suot ja pienvedet ominaispiirteineen sekä määrittää kaavassa mm. pääkaupunkiseudun viherkehä.

Uudellamaalla on paljon monille lajeille ainutlaatuisia elinympäristöjä johtuen eteläisestä sijainnista, vaihtelevasta maaperästä sekä laajasta, pienipiirteisestä saaristosta. Kasvavalle väestölle on tarjottava virkistysmahdollisuuksia. Maaseudun elinkeinot ovat muutoksessa muun muassa biotalouden ja hyvinvointipalvelujen aloilla. Kaavatyössä huomioidaan myös ihmisen luonnosta saamat hyödyt eli ekosysteemipalvelut, kuten tulvasuojelu ja ruoantuotanto. Luonnolla itsellään on myös kiistämätön luonnon itseisarvo, sen monimuotoisuus kaikkine kirjoineen.

Vihreät ovat painottaneet kaavatyössä myös vesistön ja vedenalaisen luonnon merkitystä, myös sinikehä on huomioitava kaavakartassa. Viherkehän sijaan voimme puhua pääkaupunkiseudun siniviherkehästä, sillä mm. Velmu-tutkimus on paljastanut arvokasta tietoa vedenalaisesta luonnosta. Toisaalta kaavatyön pitää tukea ja edistää kansallispuistojen perustamista, kuten ihanan, merellisen Porkkalan kansallispuiston perustamista.

Uudenmaan liitossa on käynnissä viherrakenteen kokonaisuutta varten useita selvityksiä. Selvityksissä hyödynnetään uusia paikkatietomenetelmiä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa. Luontoselvityksiä täydennetään maastokartoituksilla.

Kulttuuriympäristöt käsittävät rakennusperinnön, maisema-alueet sekä muinaisjäännökset. Maakuntakaava on hyvä kaavataso esittää kulttuuriympäristöt kokonaisuutena. Siinä tullaan esittämään valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt (RKY 2009-kohteet), valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja rakennusperintö sekä viimeisin tieto muinaisjäännöksistä.

Vihreästä näkökulmasta tärkeä teema on myös suurten tuulivoima-alueiden osoittaminen maakuntakaavassa. Pienet yksittäiset voimalat säilyvät edelleen kuntatason kaavoituksessa. Uudenmaan osalta on tehty laaja selvitys alueista, jonne tuulivoima parhaiten soveltuu. Isossa osassa merialueita on kuitenkin armeijan käytössä olevia alueita, joihin liittyviä tutkaongelmia ja muita haasteita tulisi yhdessä ratkaista. Tuulivoimaselvitys löytyy internetistä: Tuulivoiman selvitysalueet

Jatkossa Uudenmaan kokoisella alueella pitää tuulivoimatuotannolla olla enemmän mahdollisuuksia sijoittua. Uusiutuva energia on olennaista, kun haluamme vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Maakuntakaavoituksen logistiikka- sekä elinkeino- ja innovaatioteemat liittyvät läheisesti toisiinsa. Logistiikka sen eri keskuksineen ja reitteineen tukee elinkeinoelämän, kaupan sekä työelämän tarpeita. Vihreille on tärkeää korostaa raideliikenteen merkitystä, joukkoliikenteen edellytyksiä ja tiivistä yhdyskuntarakennetta, jossa viheralueet suojellaan.

Uudenmaan kaavatyössä huomioidaan koko seudun paras. Itäisellä ja läntisellä Uudellamaalla, keskisellä Uudellamaalla Kuuma-kunnissa ja pääkaupunkiseudulla on omat tarpeensa ja erityispiirteensä. Vihreät haluavat varmistaa seudullisen tasa-arvon niin viheralueissa kuin hyvän elämän edellytyksissä kaikille uusmaalaisille.

Pidin keskiviikkona Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheen välikysymyksestä, aiheena poliisipalvelujen turvaaminen.

Sisäinen turvallisuus ja ihmisten kokema turvallisuus ovat tärkeitä arvoja länsimaisessa demokratiassa. Voimme olla ylpeitä siitä, että maassamme viranomaiseen voi luottaa ja poliisi on ystävämme. Näistä arvoista on pidettävä kiinni.

Sisäiseen turvallisuuteen kuuluu kansalaisten tasapuolinen mahdollisuus saada tarvitessaan viranomaisapua. Poliisin kenttä- ja rikostutkinnan voimavarat on tärkeä turvata. On huolestuttavaa, että rikostilastoissa jotkin alueet Suomessa ovat turvattomampia kuin toiset.

Ympäristörikostutkintaa on lisättävä. Tällä hetkellä monet ympäristörikokset jäävät tutkimatta, koska poliisilla ei ole tarpeeksi voimavaroja niiden tutkimiseen. Huolestuttavaa on myös, ettei Suomessa pysty kouluttautumaan ympäristörikostutkijaksi.

Liikkuvan poliisin toimintojen yhdistäminen paikallispoliisiin on herättänyt ymmärrettävää huolta ihmisissä. Liikenneturvallisuus ja sen takaaminen riittävällä poliisi- ja nopeusvalvonnalla on keskeistä. On seurattava, että todelliseen liikennevalvontaan on käytetty riittävästi työtunteja, ja että liikenneturvallisuuden paraneminen näkyy tilastoissa. Peltipoliiseja eli automaattista nopeusvalvontaa on lisättävä.

Harmaa talous on haitaksi koko yhteiskunnalle, koska valtio menettää verotuloja noin 5 miljardia euroa vuodessa. Harmaan talouden syövereihin hukkuvilla rahoilla saisi paljon hyvää perustoimeentulon vahvistamiseksi, pienituloisten eläkeläisten ja köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Harmaan talouden kitkemiseksi tarvitaan toimia. Vihreät kiirehtii harmaan talouden torjuntaa ja siihen liittyviä lakimuutoksia, kuten tilaajavastuulain päivitystä sekä parannuksia työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksiin.

Lue koko ryhmäpuheenvuoro täältä: www.vihreat.fi/tiedotteet/ryhmapuheenvuoro-valikysymyksesta-poliisipalvelujen-turvaamisesta

Yrittäjä on päivänsä ansainnut. Pienyrittäjät ovat suurtyöllistäjiä -suurin osa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksiin. Mutta potentiaalia on paljon enemmän, siihen tarvitaan enemmän kannustavaa sosiaaliturvaa, ja vähemmän byrokraattisia velvoitteita. Vihreä eduskuntaryhmä on ideoinut toimenpiteitä pienyrittäjän aseman parantamiseksi: Vihreät vaativat yrittäjärauhaa

Yrittäjien teema tänä vuonna on maaseutuyrittäjyys sen monissa muodoissa: biotalous, innovaatiot, ruoka. Valinta on oivallinen. Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia mm. energian pientuotannon lisäämiseen. Pienet biokaasuvoimalat auttavat myös Itämeren päästöjen vähentämisessä. Kasvisvalkuaisen tuotannon lisääminen ravinnoksi vähentäisi ilmastopäästöjä. Myös perinnemaisemien hoitoon on hyvä satsata enemmän. Luonnon monimuotoisuus perhosniittyineen säilyy ja kauniit maisemat houkuttelevat maaseutumatkailijoita. Mahdollisuuksia on valtavasti myös hoiva-alalla. Monimuotoinen yrittäjyys elävöittää maaseutuakin. Hyvää yrittäjän päivää!

Meillä on aina totuttu uimaan ”villeissä vesissä” eli järvissä, joissa ja meressä. Perheet useassa sukupolvessa viettävät aikaa rannalla ja vesirajassa pulikoiden. Jos vedet saastuvat ja sinilevä-esiintymät lisääntyvät, ei tämä ole enää mahdollista joka paikassa.

Suomen Ympäristökeskus (Syke) on kesän aikana raportoinut Itämeren sinileväkukinnan kiihtyneen poikkeuksellisen runsaaksi, mihin vaikutti heinäkuun helteet ja tyyni sää. Suomenlahden länsiosissa ja Itämeren pääaltaan koillisosassa merenpohjan happitilanne on huono. Viime syksyn ja talven myrskyt nostivat pohjalta pintaan ravinnepitoista vettä, mikä toi merialueen vanhat kuormitussynnit pinnalle.

Ennätysmäiset sinilevälautat ovat piinanneet läntisellä Suomenlahdella. Sinilevää on ollut merialueilla viisinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Paksua leväpuuroa on ollut eteläisellä Saaristomerellä Turun saaristossa ja Perämerelläkin, Läntisellä Suomenlahdella Hankoniemen edustalta, Tammisaaren kansallispuistoon ja aina Porkkalanniemeen asti. Mutta Itäisen Suomenlahden parempi tilanne ja kirkkaampi vesi antavat toivoa, sillä päästöjen vähentäminen ja Pietarin jäteveden puhdistamon uudet investoinnit toimivat.

Heinäkuun alussa sinilevästä raportointiin myös 60:llä sisävesien havaintopaikalla. Tutkijoita on ällistyttänyt esimerkiksi Vantaanjoen poikkeukselliset sinileväkasvustot, sillä ne ovat harvinaisia virtaavassa vedessä. Kaupunkien uimarannoilla on havaittu sinilevää ja siitä on ilmoitettu mm. internetissä. Oma tarkkavaisuus on silti olennaista, sillä levätilanne voi muuttua hetkessä tuulten ja levälauttojen liikkeiden mukaan. Sinilevää ei pysty nostamaan kepillä, vaan se on hiutalemaista, hippusina vedessä. Sinileväisessä vedessä uiminen ei ole suositeltavaa, koska sinileväbakteerit erittävät hermo- tai maksamyrkkyjä. Erityisesti pienet lapset ja lemmikit, jotka voivat niellä vettä, on pidettävä poissa leväisestä vedestä.

Lapsuuteni mökkijärvi kärsi levästä ja rehevöitymisestä joitakin vuosia sitten, mutta tilanne on helpottunut asukkaiden ja kesäasukkaiden ryhdyttyä talkoovoimin kunnostamaan järveä. Myös uudistettu viemärijätteen käsittelylaitos paransi tilannetta. On mukavaa, kun vesi houkuttelee uimaan kauniina kesäpäivänä.

Itämeren hoitotalkoot ovat vaativa urakka. Siihen on tartuttava rivakasti, kotimaisin toimin, paikallisin kunnostustalkoin, omia maataloutemme päästöjä vähentäen, kansainvälisesti Itämeren valtioiden yhteistyöllä ja uudistaen maatalouspolitiikkaa vihreämmäksi. Maatalouden ravinnepäästöjä voi vähentää esimerkiksi muokkausmenetelmiä keventämällä ja syyskynnöistä luopumalla. Lisäksi tarvitaan kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä ravinnevalumia sitomaan. Lannoituksen ravinnetase (typpi- ja fosforitasapaino) on selvitettävä tilakohtaisesti ylilannoituksen välttämiseksi.

Alkuvuodesta EU:n suuri maatalouspoliittinen uudistus astuu voimaan. Maataloutta viherrytetään koko Euroopassa huomioiden sekä luonnon monimuotoisuus että vesistöjen tila. Suomen osalta muutokset eivät ole suuria, mutta uusia asioita ovat ekologisen alan ylläpitäminen ja se, että suojelutoimia voidaan tarkemmin kohdentaa alueellisesti ja tilakohtaisesti. Neuvonta on saamassa suuremman roolin. Tilakohtaiseen neuvontaan otetaan mallia Varsinais-Suomen TehoPlus -hankkeesta.

Ravinteiden kierrätyksen suhteen on siirryttävä sanoista tekoihin. Onhan Suomi luvannut olla ravinnekierrätyksen mallimaa. Suomen Itämeri-lupaus viime syksyltä on vähentää yli 300 tonnia Suomenlahden fosforipäästöjä vuodessa. Ravinteiden järkevä kierrätys ja maatilojen oma lähienergian tuotanto ovat molemmat kannatettavia tavoitteita. Maatilakokoluokan biokaasulaitokset tarjoavat hyvän ratkaisun. Siinä lanta, olkijäte yms. mädätetään tiiviiksi lannoitteeksi ja samalla saadaan biokaasua sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tämän uusiutuvan energian edistämiseksi tarvitaan valtiolta jokin räätälöity tukiratkaisu, sillä biokaasun syöttötariffituki koskee toistaiseksi vain suurempia biokaasulaitoksia.

Jokainen voi tarkistaa omaa ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi, sillä lihantuotanto vaatii paljon peltoalaa ja kasvattaa ravinteiden huuhtoutumista. Kotimaisessa tuotannossa on liian vähäisessä roolissa kotimaiset valkuaispitoiset kasvikset ihmisravinnoksi. Olisi suotavaa, että esimerkiksi ravinnepitoisen kvinoan, härkäpavun ja herneen tuotantoa lisättäisiin.

Kuluva vuosi on Suomenlahden teemavuosi. Haavoittuvan ja matalan Itämeren puolesta on tehtävä entistä enemmän suojelutyötä. Suomenlahden vesistön tila on jo nyt heikko, ja lämmennyt ilmasto uhkaa kasvattaa ravinnekuormaa entisestään. Lauha talvi ja tulvivat joet lisäävät mereen valuvien ravinteiden määrää.

Maatalouden päästöt ovat edelleen suurin kuormittaja etenkin Saaristomerellä. Pohjasedimenteistä vapautuu vanhoja päästöjä, mutta uuttakin valumaa tulee vielä liian paljon. Helcomin (Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio) mukaan fosforia päätyy mereen edelleen 30 000 tonnia vuodessa.

Ensi viikon budjettiriihessä neuvotellaan myös uudesta vesiensuojelun rahoitusmallista. Ympäristöministeriö ehdottaa kahden miljoonan lisämäärärahaa vesien suojeluun, mutta valtionvarainministeriön esityksessä sitä ei ole.

Jokainen voi vaikuttaa meren tilaan. Suositaan luomua, hoidetaan oman mökkirannan jätehuolto, pestään pyykki fosfaatittomalla pesuaineella. Yhdessä toimimalla saamme parhaat tulokset. Itämeri on meidän helmemme. Onko se jatkossa kirkas helmi vai samea ja haiseva lutakko, riippuu meidän aidosta tahdostamme ja toimistamme. Ei enää leväpuuroa lapsille!

Kuvassa Kotkan Maretariumin Itämeriallas

Talousvaliokunta teki kesäkokousmatkan Kotkaan. Saimme hyvän katsauksen Itä-Suomen taloustilanteesta, teollisuudesta, työpaikoista, Venäjän kaupasta ja Ukrainan kriisin pakotteiden vaikutuksesta siihen. Kuvassa valiokunta on koolla Kotkan kaupunginvaltuuston kokoussalissa.

Kotka-Haminan satama on Suomen suurin kontti- ja vientisatama. Täällä pakotteet ja erityisesti niiden kiristyminen tuntuisivat todella. Viesti päättäjille oli, että väylämaksujen poistaminen auttaisi Suomen vientiä.

Oli mukava kuulla, että Kotkan Energia on panostanut bioenergiaan ja tuulivoimaan hyvällä tuloksella, 57 % energiasta on uusiutuvaa. Muutos on mahdollinen, ja tässä on mallia muillekin kaupungeille ja energialaitoksille.

Näistä Suizer Pumps Finland Oy:n pumpuista menee 85 % vientiin. Selityksenä on korkea laatu ja mm. Espoossa toimiva tuotekehitystiimi. Tehtaan positiivinen vaikutus on laaja. Jos pumppuun menee sata osaa, kaksi tehdään alusta loppuun Kotkan tehtaalla, ja ison osan muista osista toimittaa Kymen alihankintaverkosto. Uteliaalle heräsi kysymys, mitkä ne kaksi osaa sitten ovat? Vastaus on pumpun pesä ja pumpun juoksupyörä, ja niillä on erinomainen hyötysuhde. Tämä positiivinen tarina on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee, hyvä me!

Dakarissa tehdään pelejä ja elokuvia.

Kotka on tunnettu taiteesta, patsaista ja kauniista puistoista. Kuvissa Sibeliuksen puisto ja Sapokan Vesipuisto.

Terveisiä Loviisan Rauhanfoorumista. Tämä itäuusmaalainen pikkukaupunki on kuin itse rauhan tyyssija, kauniita vanhoja puu- ja kivitaloja, ystävällisiä ihmisiä. Loviisan torilla lauloi Sonante ja kansalaisjärjestöt rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta esittäytyivät.

Kävin seuraamassa kiinnostavan paneelikeskustelun, jossa toimittaja Hannu Reime ja rauhantutkija Unto Vesa pohtivat Kalevi Suomelan haastattelemina rauhanaatteiden, rauhanliikkeiden ja kansainvälisten instituutioiden kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana, eli ensimmäisen maailmansodan alkamisesta nykyhetkeen, jossa kauhistuttaa Gazan moukarointi.

Ihmisillä on vahva rauhantahto, joka vahvistuu aina kauheiden sotien jälkeen. Ajatellaan, ettei koskaan enää sotaa. Mutta kauhistuttavaa on, että ihmisten toimet voivat kaikesta huolimatta johtaa konflikteihin. Rauhantyö on tärkeää jatkuvaa työtä. Rauhantyöllä on saatu tuloksiakin, kuten rajoitettu kansainvälisin sopimuksin sodankäyntimenetelmiä, kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä. Toisaalta rauhanliikkeet tyytyvät joskus liian vähään. Esimerkiksi ydinkokeet kiellettiin merellä ja ilmassa ja rauhanliikkeiden suurin protesti ydinkokeille talttui. Ydinkokeita tehdään edelleen maan alla. Myös Euroopan unionin juuret ovat rauhanaatteessa, EU on suuri rauhanliike.

Gazan ahdinko ja saarto huolettavat kaikkia. Palestiinalaisten elintila on kaventunut Israelin valtion siirtokuntien laajentumisessa. Gazan pommitukset ja siviilien tappaminen on rikollista. Ohjusiskut ovat osuneet YK:n turvapaikkoina toimiviin kouluihin ja sairaaloihin, joista 5 on jo suljettu. Konfliktissa on liki kaksituhatta palestiinalaista kuollut, yli kolmesataa heistä lapsia. Järkytys on sanoinkuvaamaton. Gazassa on sähköt poikki, pulaa vedestä, täysin epäinhimilliset olot, ei paikkaa siviileillä minne mennä pienellä maakaistaleella. Tämän hulluuden on loputtava.

Tulitauko ja päällä olevan kriisin pysäyttäminen on ykkösasia. Mutta ongelma alueella ei poistu, ellei kaksi kansaa opi elämään rinnan. Alueella asuvat arabiaa puhuvat palestiinalaiset ja hepreaa puhuvat juutalaiset. Kansakuntien keskinäinen sopiminen on avain rauhaan. Israelin olisi tunnustettava Palestiina ja siirtokuntien laajentumisen on loputtava. Rauhanneuvotteluissa tarvitaan YK:n tuella koko maailmaa, myös EU voi ottaa aktiivisemman roolin rauhan rakentajana.