Kahden vuoden pesti Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana alkaa olla purkissa. Periaatteessa olen puheenjohtaja vielä kuukauden, uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen asti, mutta maanantainen wanhan valtuuston viimeinen kokous oli viimeinen, jossa olin varsinaisesti nuijan varressa.

Puheenjohtaja on _koko_ valtuuston puheenjohtaja, eikä voi eikä saa suosia mitään poliittista ryhmää. Erityisen koville tämä ottaa silloin, kun pääsee ottamaan asioihin julkisesti kantaa valtuuston puheenjohtajan roolissa. Silloin puheenjohtaja puhuu koko valtuuston suulla, ja joutuu jättämään omat mielipiteensä taka-alalle.

# # #

Valtuuston puheenjohtaja on erikoinen luottamustehtävä. Toisaalta olet protokollan mukaan kunnan korkein satraappi, kuten seuraajani Timo Soini tv-haastattelussa totesi. Toisaalta puheenjohtajalla on kokoustekniikan ja arvovallan lisäksi vain vähän konkreettista valtaa.

Puheenjohtaja voi periaatteessa olla ottamatta jonkin asian valtuuston käsittelyyn, mutta sille on oltava todella hyvät perustelut. Pelkkä poliittinen mielipide ei riitä, vaan valmistelussa tai esityksessä on oltava jotain erittäin pahasti pielessä.

Puheenjohtajan valta on pehmeää. Puheenjohtaja voi esimerkiksi pyytää lisätietoja esityslistaan jos vaikuttaa siltä, että jokin merkittävä näkökulma on ”unohtunut”.

Puheenjohtaja voi toki vaikuttaa myös kokousjärjestelyjen kautta. Esimerkiksi Espoon valtuuston kokouksia voi nykyään seurata netissä kotisohvalta nousematta. Päätöksenteko on nyt siis aiempaa avoimempaa, ja kuntalaiset voivat entistä helpommin seurata valitsemiensa valtuutettujen toimintaa.

# # #

Valtuuston kokouksia johtaessa suurin haaste on saada kaikkien valtuutettujen ääni kuuluviin. Jokaisella 74 valtuutetulla (plus puheenjohtaja) on oikeus tuoda oma mielipiteensä mukaan keskusteluun, mutta pönttöön mahtuu vain yksi puhuja kerrallaan. Usein tämän ”tietoliikennekaistan” valtaavat samat pari kolme valtuutettua, eikä muille jää ”sosiaalista tilaa”.

Kuntalain mukaan valtuutetuilla on puheoikeus käsiteltävässä asiassa, mutta kuntalaki antaa valtuustolle oikeuden laatia työjärjestyksen, joka rajoittaa puheenvuorojen kestoa, mutta ei määrää. Viime kaudella nähtiinkin useamman kerran, miten valtuutettu pitää puheen, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, palaa pitämään uuden puheenvuoron, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, …

Jos kello tällaisessa tilanteessa lähestyy puoltayötä, muiden valtuutettujen otsasuonet alkavat sykkiä. Monia odottaa kokousta seuraavana aamuna työpäivä. Joskus haaveilin itsekin puhujapönttöön sijoitettavasta lattialuukusta, jonka alla olevan piraijasaavin asukeille on annettu vain soijajogurtti päivässä.

Espoon kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan valtuutetun ensimmäinen asiaa käsittelevä puheenvuoro saa kestää enintään viisi minuuttia, ja sitä seuraavat kolme minuuttia kukin. Repliikkipuheenvuorot saavat kestää enintään minuutin. Tyypillisessä Espoon valtuuston kokouksessa on 10-20 asiaa. Jos jokainen valtuutettu pitäisi jokaisesta asiasta edes yhden täysimittaisen puheenvuoron, kokoukset kestäisivät 60-120 tuntia.

Silti koin epäonnistuneeni aina, kun sain kokouksen jälkeen kuulla jonkun valtuutetun jättäneen valmistelemansa puheenvuoron pitämättä, koska kello oli ollut jo niin paljon, eikä valtuutettu ollut enää halunnut venyttää kokousta. (Tätä tarkoitin edellä mainitsemallani ”sosiaalisen tilan” loppumisella.)

Puheenjohtaja voi asiasta huomautettuaan keskeyttää puheenvuoron
• Jos puheenvuoro kestää pidempään kuin työjärjestys sallii
• Jos puheenvuoro ei liity käsiteltävänä olevaan asiaan
• Jos puhuja puheenvuorolla venyttää kokousta
• Jos puheenvuoro on loukkaava tai sopimaton.

Kaikista näistä syistä jouduin puhujille huomauttamaan ja puheenvuoroja keskeyttämään. Tiukempikin olisin voinut olla, mutta valtuutetun puheoikeuden rajoittaminen ei ole mikään kevyt päätös. Usein puheenvuoron keskeyttämistä seurasi ratkaisuani protestoiva työjärjestyspuheenvuoro.

Ja kaikkia valtuutettuja pitää vielä osata kurmuuttaa tasapuolisesti.

# # #

Puheenjohtajan toiseksi suurin haaste on valtuutettujen erilaisten esitysten hallinta ja äänestysten organisointi. Valtuutetut voivat tehdä viidenlaisia esityksiä kunnanhallituksen valtuustolle tekemiin päätösesityksiin.

Hylkäysesitys on tylyin. Jos valtuusto hyväksyy valtuutetun tekemän hylkäysesityksen, asia raukeaa lopullisesti.

Palautus tarkoittaa asian lähettämistä valtuustosta takaisin kaupunginhallitukselle kokonaan uudelleen valmisteltavaksi. Esimerkiksi asemakaavoja ei voi valtuustossa kovin paljon muuttaa, koska asemakaavan on mm. oltava kuntalaisten nähtävillä ja kommentoitavissa ennen hyväksymistä. Siksi jos valtuutettu haluaa asemakaavaan merkittäviä muutoksia, hän tekee palautusesityksen.

Kun valtuutettu haluaa muuttaa kaupunginhallituksen esittämää päätöstä, lisätä tai poistaa jotain, hän tekee muutosesityksen. Esitetyn muutoksen, lisäyksen tai poiston on kuitenkin liityttävä päätettävään asiaan!

Pöydällepanoesityksen hyväksyminen tarkoittaa asian käsittelyn keskeyttämistä ja jatkamista seuraavassa valtuuston kokouksessa. Yleensä pöydälle panoa esitetään, kun valtuutetut haluavat asiasta lisätietoa tai tarvitsevat lisäaikaa poliittisen kompromissin sorvaamiseen ”kulisseissa”.

Toivomusesityksellä valtuutettu yrittää vaikuttaa tapaan, jolla päätös pannaan toimeen. Toivomus ei siis voi olla ristiriidassa päätöksen kanssa eikä laajentaa sitä. Hyväksytty toivomus ei ole päätös, se ei ole sitova, vaan ilmaisee valtuuston mielipiteen siitä, miten tehty päätös tulisi toteuttaa.

Kuulostaa selkeältä, mutta käytännössä rajat ovat sumeita. Puheenjohtajana jouduin usein vinkkaamaan esimerkiksi toivomusesityksen tekijälle, että en ota esitystä käsittelyyn, jos sanamuotoa ei muuteta.

Puheenjohtajan on joka tapauksessa seurattava tarkalla korvalla, mitkä esitykset on tehty, voidaanko ne ottaa käsittelyyn, ja onko niitä kannatettu. Esimerkiksi vuoden 2013 talousarvion valtuustokäsittelyn kuluessa tehtiin kaikkiaan 32 muutos- tai toivomusesitystä, joista osaa muutettiin kokouksen aikana, ja osan esitti eri valtuutettu kuin mitä oli etukäteen ilmoitettu. Yksi ennalta toimitettu esitys jätettiin puolestaan tekemättä, mutta silti sitä kannatettiin.

Jos puheenvuorossa tehtyä esitystä ei ole toimitettu ennalta, se pitää antaa puheenjohtajalle puheenvuoron jälkeen kirjallisena (käytännössä käsin pika pikaa kirjoitettuna), jotta se voidaan kääntää ruotsiksi/suomeksi, monistaa ja jakaa valtuutetuille. Vuoden 2013 talousarviota käsiteltäessä näitä viime tipassa valtuutettujen mieleen tulleita esityksiä tehtiin niin monta, että kokous jouduttiin kahteen kertaan keskeyttämään, jotta sihteeristö ehti kääntää, kopioida ja jakaa ne.

Talousarviota käsiteltäessä minulla oli pöydällä viisi pinoa: etukäteen toimitetut esitykset, tehdyt muutosesitykset, tehdyt toivomusesitykset, tehdyt ja kannatetut muutosesitykset sekä tehdyt ja kannatetut toivomusesitykset. Ja jokaisessa merkinnät siitä, kuka oli ennalta ilmoittanut tekevänsä esityksen, kuka oikeasti teki sen, ja kuka oli ensimmäinen kannattaja.

Onneksi valtuuston sihteeri piti omaa kirjanpitoaan, ja vertasimme jatkuvasti listojamme siltä varalta, että jokin esitys tai kannatus olisi ehtinyt mennä toiselta ohi korvien.

Kun siihen väliin tuli joku valtuutettu kyselemään, koskahan kahvitauko pidetään … saatoin olla hieman tyly. Myös puheenjohtajan pöydän edessä pidetty ”palaveri” sai äkkilähdön.

Onneksi talousarvioon ei tehty vastakkaisia muutosesityksiä, koska silloin äänestyksestä olisi tullut monipolvinen prosessi, jossa olisi ensin äänestetty muutoksista toisiaan vastaan ja sitten vasta kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Nyt riitti pelkkä äänestysten sarja.

# # #

Puheenjohtaja pitää myös kokouskuria. Kun väki väsyy illan muuttuessa yöksi ja verensokeri laskee, valtuustosalista tulee helposti levoton paikka. Vieruskaverin kanssa supattaminen kiinnostaa paljon puheiden kuuntelua enemmän.

Espoon valtuustosalin akustiikka on varsin erikoinen eli jostain paikasta salin takaosassa kuuluu kuiskauskin puheenjohtajan korviin, toisessa paikassa voi puhua rauhassa ilman, että puheenjohtaja sitä edes huomaa.

Välillä riittivät käsimerkit, joskus oli pakko keskeyttää puhuja ja pyytää valtuutettuja siirtämään palaverinsa valtuustosalin ulkopuolelle. Kerran turhauduin siinä määrin, että ehdotin twitterissä valtuustosalin vuokraamista Spectrelle, joka asentaisi penkkeihin oman kokoustekniikkansa.

Jos minut vielä joskus uudelleen valitaan puheenjohtajaksi, valtuutettujen kannattaa olla varuillaan, kun tuon kissan kokoukseen…

Olen kuullut valituksia siitä, miten jotkut valtuutetut ovat tietokoneellaan verkossa kokousten aikana. Ainakaan he eivät silloin häiritse puhujia. Moni myös kommentoi seuraajilleen valtuuston kokouksen etenemistä sosiaalisessa mediassa. Taidan kuitenkin olla Suomen historian ensimmäinen valtuuston puheenjohtaja, joka on kommentoinut kokousta livenä twitteriin ja facebookiin.

# # #

Mitä jäi hampaankoloon? Mitä kesken, tekemättä? No ainakin valtuutettujen lastenhoitokorvauksen tasokorotus jäi Timo Soinin hoidettavaksi.

Valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille maksetaan korvausta lastenhoidon järjestämisestä enintään yhdeksän euroa tunnilta enintään kahdeksalta tunnilta. Kun otetaan huomioon verot ja sosiaalikulut, korvaus ei riitä kattamaan lastenhoidon järjestämisen todellisia kustannuksia. Vai pitäisikö lastenhoitajalle maksaa pimeästi? Ja kahdeksan tunnin aikarajakin tulee helposti vastaan, jos joutuu ennen valtuustoa osallistumaan esimerkiksi neuvottelutoimikunnan kokoukseen.

Kyse ei ole merkittävästä summasta, mutta merkittävästä periaatteesta. Lastenhoidon järjestäminen rajoittaa yksinhuoltajien ja iltatyöläisten puolisoiden osallistumista kunnallisiin luottamustehtäviin.

Hoitamatta jäivät myös kymmenet avajaiset, vastaanotot, seminaarit ja muut kikkalot, joihin valtuuston puheenjohtaja on tapana kutsua. Usein osallistuminen oli työ- ja puheenjohtajakiireiden vuoksi yksinkertaisesti mahdotonta. Ja vaikka aikaa olisi ollutkin, kuntapoliitikolla on vapaita iltoja niin vähän, että olin todella todella valikoiva sen suhteen, mihin tilaisuuksiin osallistuin.

Och samma på svenska. Eniten ehkä nolottaa sonkkaamiseni ruotsin kielen kanssa. Kaksikielisenä kuntana Espoon valtuuston kokoukset johdetaan suomeksi ja ruotsiksi. Vakiotilanteita varten minulla oli valmiiksi kirjoitetut nuotit molemmilla kielillä, mutta vähänkin erikoisemmissa tilanteissa ruotsin kieli putosi pois. Ja ääntämistäni minun on yksinkertaisesti pakko pyytää ruotsinkielisiltä espoolaisilta anteeksi. Toivottavasti vanhat ruotsin opettajani eivät koskaan eksy katsomaan valtuuston sivuille arkistoituja kokouksia.

Liikenneviraston rahoitukseen liittyvät epäselvyydet ovat puhuttaneet julkisuudessa viime aikoina. Julkisessa keskustelussa on huolehdittu, johtavatko epäselvyydet siihen, että joidenkin tiehankkeiden rahoitus nyt peruuntuu. Raidehankkeiden rahoituksesta ei ole kuitenkaan kuultu yhtä suurta huolta.

Raideliikenteen rahat tulevat tarpeeseen. Raiteet ovat monin paikoin ehtineet niin huonoon kuntoon, että se hidastaa jo matkantekoa. Pelkästään raiteiden peruskorjauksiin ja hoitoon kuluu tällä hallituskaudella 300 miljoonaa euroa. Myös esimerkiksi jo pitkään huonossa kunnossa olleen Seinäjoki–Oulu-radan parantamiseen, esimerkiksi routavaurioiden korjaamiseen, käytetään hallituskaudella 340 miljoonaa euroa.

Siihen, kuinka paljon ihmiset käyttävät junaliikennettä, vaikuttaa paljon junien luotettavuus ja aikataulussa pysyminen esimerkiksi lumisessa säässä. Siksi onkin hyvä, että keväällä julkistetussa hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa painotetaan aiempaa enemmän myös raideliikenteen täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta.

Vuosina 2012-2015 aloitettaviin hankkeisiin kuuluvat mm. Helsinki-Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisääminen, Helsingin ratapihan parantaminen ja pääratojen korjaukset.

Liikennepoliittisessa selonteossa sitoudutaan siihen, että valtio osallistuu 30 prosentin osuudella Turun ja Tampereen pikaratikoihin. Valtio osallistuu rahoitukseen myös paraikaa rakentuvalle Espoon länsimetrolle ja Vantaan kehäradalle. Lisää raideliikennettä tarvitaan koko pääkaupunkiseudulla - niin itään kuin länteenkin sekä poikittain.

Keskeinen hanke koko maan junaliikenteen ruuhkien helpottamiseksi on Helsingin pisararata. Se lisää raiteita Helsingin rautatieasemalla. Tulevaisuudessa lähijunat saapuvat pisaraan, kaukojunat jäävät rautatieasemalle.

Vihreät ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä liikenneministeri Merja Kyllösen johdolla tehtävään raidemyönteiseen politiikkaan. Tämä hallitus panostaa aiempaa määrätietoisemmin ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin, ja siinä näkyy vahva Vihreiden kädenjälki.

Valtuusto päätti tänään palauttaa Lommilan kaavan lautakunnan yksimielisen päätöksen mukaisesti (päivittäistavarakaupan määrä rajataan 4000 k-m2:een). Päätös osoitti, että lautakunnan perusteellisella työllä on merkitystä! Alla tämän vuoden viimeisen kokouksen esityslista. Isoimpana asiana toistamiseen pöydätty Niittykumpu. Infon aikakin käytetään Niittykummun työstämiseen. Lista-asiat: - Niittykummun keskus, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen uudelleen nähtäville (pöydälle 14.11.2012 ja 28.11.2012) Viime kokouksessa käytiin

Tämän valtuuston viimeisestä kokouksesta ennakoitiin pitkää, mutta lopulta puhetta riitti vain normaalin kokouksen verran. Kokouksen ehdottomasti merkittävin ja kauaskantoisin päätös oli Lommila. Keskustelu oli laadukasta ja perusteellista. Kiitos valtuuston pj. Jyrki Kasvin järjestämän infon viikko sitten, saimme julki myös Entressen kauppakeskuksen edustajien kannan. Sain napattua ensimmäisen puheenvuoron ja pääsin kertaamaan kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksiä ja perusteita sille,

Liikunnan puute altistaa monille sairauksille, se tiedetään ja tunnustetaan. Pääkirjoitukset ja asiantuntijakolumnit ennustavat kansantalouden romahdusta tai ainakin terveysmenojen räjähdystä, jos emme paranna tapojamme ja kumarra Hermeksen alttarille.

Silti monella meistä on ongelmia mahduttaa liikuntaa päivärytmiinsä. Itse asiassa me olemme liikkuneet sitä vähemmän, mitä enemmän liikunnan edistämiseksi on tehty töitä. Harjoitettu liikuntapolitiikka on ollut ilmeisen epäonnistunutta.

# # #

Otetaan esimerkiksi koululiikunta, jonka pitäisi antaa kaikille perusvalmiudet liikkuvaan elämäntapaan. Käytännössä koululiikunta kuitenkin usein vieroittaa liikunnasta juuri ne lapset ja nuoret, joita pitäisi kannustaa liikuntaan.

Esimerkiksi liikuntatunneilla edelleen valitettavan yleisessä käytössä oleva kunujako takaa sen, että moni suomalainen ei koulusta päästyään enää koskaan koske minkäänlaiseen palloon tai mailaan.

Jokainen voi ylipäätään kuvitella, miltä tuntuu jääkiekko-ottelu, jonka pelaajista osa harrastaa jääkiekkoa viisi iltaa viikossa, ja osa pukee hokkarit jalkaan vain kun on koulussa pakko.

Ja kenen pikku sadistin pieneen mieleen on juolahtanut laittaa telinevoimistelua alaluokkien opetussuunnitelmaan? Siis oikeasti. On suoranainen ihme, että niistä tunneista selvitään pääsääntöisesti pelkillä fyysisillä ja henkisillä ruhjeilla: ”4. luokan päättyessä … oppilas osaa ... voimisteluliikkeitä telineillä.”

# # #

Koululiikunta on toki kehittynyt paljon sitten omien kouluvuosien. Omat kokemukset 70-luvulta muistuttavat kuitenkin siitä, miten kauas tulevaisuuteen koulujen liikuntatunneilla nyt tehtävät virheet kantavat.

Osallistuin pari vuotta sitten tilaisuuteen, johon kuului kuntotesti jumppasalissa. Minun oli pakko kieltäytyä, koska minua alkoi kirjaimellisesti oksettaa.

Itse asiassa olen pystynyt kouluvuosien jälkeen harrastamaan vain sellaisia lajeja, joita ei ollut omina kouluvuosinani peruskoulun opetusohjelmassa.

Toivottavasti nykyisiä koululaisia ei pelkkä liikuntasalin näkeminen ja haistaminen saa vielä vuonna 2050 voimaan pahoin.

# # #

Liikuntapolitiikkaa on tehty kannustamalla nuoria harrastamaan liikuntaa. On rakennettu liikuntatiloja ja tuettu seuratoimintaa. Jälleen kerran huomio ja rahat on keskitetty motorisesti ja liikunnallisesti lahjakkaisiin lapsiin ja nuoriin, joista koulitaan alakouluiästä alkaen tulevaisuuden Selänteitä ja Litmasia.

Ja sitten ihmetellään, mikseivät ne vähän kömpelömmät ja hitaammat tule mukaan.

Sori nyt vaan arvoisat liikuntajärjestöjohtajat, kaikista meistä ei ole, eivätkä kaikki edes halua aktiiviurheilijoiksi. Siedettävä peruskunto ja sitä ylläpitävä elämäntapa riittäisivät monelle vallan hyvin.

# # #

Oikea liikuntapolitiikka on kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta ja liikennesuunnittelua.

Liikuntaa ei ylipäätään saa eristää omiin tiloihinsa, vaan kaiken tilan on oltava liikuntatilaa!

Asuinalueet on suunniteltava niin, että korttelien sisällä on turvallista autotonta tilaa, johon vanhemmat uskaltavat päästää lapsensa ulos leikkimään.

Kouluun on päästävä turvallisesti jalan ja polkupyörällä ympäri vuoden. Kouluihin johtavat kevyen liikenteen väylät on valaistava ja aurattava aamuisin ensimmäisten joukossa. Autojen pääsy koulujen kevyen liikenteen väylille on estettävä, etteivät vanhemmat yritä espoolaiseen tapaan niiden kautta tuoda lapsiaan autolla kouluun.

Asuinalueet on suunniteltava niin, että jokaisesta asunnosta pääsee kävellen lenkki- tai luontopolulle. Ja ne polut pidetään myös talvella aurattuna ja valaistuna.

Bussipysäkille on myös talvella päästävä turvallisesti. Mitähän autoilijat tuumaisivat, jos jalkakäytävät ja pysäkit aurattaisiin aina aamuisin autotielle eikä nykyiseen tapaan päinvastoin.

Viheralueet on suunniteltava niin, että kaikkialla kaupungissa on pallon potkiskeluun ja ultimaten heittelyyn soveltuvia nurmikenttiä.

Puistoihin, rannoille ja parkkipaikoille tarvitaan vapaasti kenen tahansa käytettävissä olevia lentopalloverkkoja ja koripallorenkaita.

Jokainen hiekkakenttä on talvella potentiaalinen luistinrata.
Jätetään yksi halli rakentamatta ja uudistetaan niillä rahoilla meidän puistomme ja kenttämme!

Koirien ulkoiluttaminen on yksi suomalaisten tärkeimpiä liikuntaharrastuksia. Koirapuistot ja jätösroskikset ovat liikuntarakentamista siinä missä jäähallit tai pallokentät.

Nuorten omien liikuntamuotojen kehitystä kannattaa seurata ja tukea. Esimerkiksi skeittaajien tarpeet osataan vuosien taistelun jälkeen jo ottaa katu- ja puistosuunnitelmissa huomioon, mutta softaajat ja splättääjät joutuvat edelleen matkustamaan maan ääriin liikuntaa harrastaakseen.

Liikuntatilat on sijoitettava tonteille, joihin pääsee joukkoliikenteellä ilman omaa autoa. Nyt parhaat eli kalleimmat tontit menevät maksukykyisemmille käyttäjille eli liikekeskuksille.

Ylipäätään kaikki palvelut on sijoitettava paikkoihin, joihin pääsee joukkoliikenteellä. Kävelymatka pysäkille ja pysäkilta on hyötyliikuntaa sekin.

# # #

Ehkä meidän on otettava kaupunkisuunnittelussa käyttöön YVAn (ympäristövaikutusten arviointi) kaltainen LiVA, liikuntavaikutusten arviointi. Jos liikkumattomuus on tosiaan kansallinen ongelma, eikö jokaisen rakennushankkeen, asemakaavan, liikenne- tai puistosuunnitelman yhteydessä pitäisi arvioida, lisääkö vai vähentääkö hanke ihmisten liikkumista.

Hallituksessa on valmisteilla ensimmäinen kädenojennus start up yrittäjyyden tueksi. On kysymys Bisnesenkeliverokannustimesta. sijoittaja saisi vähentää 50% sijoitetusta osakepääomasta verotuksessa. Tuettavan sijoituksen enimmäiskoko on 150 000 euroa. Lakiluonnos on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Malli ei toimi, sillä siinä on yritystoimintaa kuristavaa byrokratiaa. Suurin ongelma on vaade, että sijoittajan tulee samalla merkitä itselleen vähintään 20% yrityksen osakepääomasta. Kun samalla on rajoitettu vähennettävän sijoituksen maksimikoko 150 000 tuhanteen euroon, rajoitetaan samalla itse asiassa koko yrityksen kokoa. Eli yrityksen osakepääoma saisi olla maksimissaan 5 kertaan 150 000 euroa, mikäli enkeliverovähennys tehdään.

Kannatan tuon alarajan 20 % poistoa, jotta yrityksillä olisi sijoituksen jälkeen reaalisesti mahdollisuus kasvaa. Kannustimen kokonaissummaksi on jo hallituksessa sovittu 7 miljoonaa euroa, joten 20 % alarajan poisto ei edes maksa mitään.

7 miljoonaa euroa tosin voi kulua nopeastikin loppuun, jos saadaan toimiva malli. Se olisi jopa toivottavaa, koska sitten pääsisimme näkemään nopeammin, toimiiko verokannustin toivotusti eli synnyttäen uusia start upeja, jotka menestyvät.

Uudella verokannustimella on kiire, jotta laki saadaan voimaan vuoden 2013 alusta. Toivottavasti bisnesenkelikannustin verolaki saadaan korjattuna eduskuntakäsittelyyn jo ensi viikolla.

6.12. olemme noille sukupolville paljosta kiitollisuudenvelassa. Niin niille miehille ja naisille, joiden nuoruuden söi sota, kuin myös niille, jotka sotien jälleen jälleenrakensivat Suomen … eivät sellaiseksi kuin se oli ollut …...

Aika ajoin syntyy vilkasta keskustelua siitä, missä päin Espoota on kaupungin rakentamia vuokra-asuntoja, ja minne niitä ei ainakaan saisi rakentaa. Tämä asia tuo usein tunteet pintaan.

lue lisää

Valtuusto päätti tänään vuoden 2013 talousarviosta. Kuuma peruna oli odotetusti terveyskeskusmaksu. Demarit, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto irtautuivat budjettisovusta, koska terveyskeskusmaksu oli heille kynnyskysymys. Niinpä nämä ryhmät tehtailivat lisäysesityksiä useiden miljoonien edestä. Vihreät olivat mukana sovussa, koska kokonaisuus oli hyvä ja terveyskeskusmaksun poistoon palataan perusteellisen valmistelun ja avoimen keskustelun pohjalta ensi syksynä. Kaupunginjohtajan pohjaesitys oli kunnianhimoinen, joten

HS uutisoi eilen, että osa Espoon valtuustoryhmistä jättäytyi pois budjettisovusta, koska terveyskeskusmaksuja ei päätetty poistaa.

Espoossa terveyskeskusmaksut ovat jo poistettu seuraavilta ryhmiltä:

Alle 18-vuotiaat
Valtion maksaman laskennallisen korvauksen piirissä olevat pakolaiset
Päätoimiset opiskelijat
Täyttä kansaneläkettä saavat
Takuueläkettä saavat
Työttömyysturvan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea tai kotoutumistukea saavat
Espoon veteraanipalveluihin oikeutetut ryhmät
Varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet

Muilta terveyskeskusmaksu on 13,80 ja se maksetaan enintään 3 kertaa vuodessa.

Vihreä valtuustoryhmämme asetti sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta neuvottelutavoitteikseen muun muassa perhetyöntekijöiden määrän lisäämisen ja terveysasemapalveluiden parantamisen. Tavoitteemme meni läpi ja ennaltaehkäiseviin perheiden tukipalveluihin saatiin 300 000 euroa ja terveysasemapalveluiden parantamiseen toiset 300 000 euroa. Muista vihreiden toteutuneisiin budjettineuvottelutavoitteista voisi mainita esimerkiksi 200 000 pyöräteiden parantamiseen ja 80 000 kaavoituksen energiasuunnitteluun. Myös vanhusten palveluihin ja opetuspuolelle lisättiin rahaa. Koulujen sisäilmaongelmien korjaamiseen saatiin 10 miljoonaa vuosille 2014-2017.

Budjettineuvotteluissa asioita pitää priorisoida. Koska terveyskeskusmaksut on jo poistettu yllä mainituilta ryhmiltä, niin maksun poistaminen kokonaan ei mielestäni voi olla kaikkein keskeisin tavoite. Espoossa ensisijainen ongelma on lääkäripalvelujen saatavuus ylipäätänsä. Lääkärinaikaa saattaa nyt joutua odottamaan useita kuukausia.

Maksujen tuotto on pieni ja niiden kerääminen maksaa. Maksujen poiston aiheuttama lovi terveyspalvelujen budjetista olisi pitänyt kuitenkin kattaa jotenkin tai sitten jättää kattamatta, jolloin terveyspalvelujen saatavuus ei ainakaan parane.

Mielestäni meidän on yritettävä ennemmin parantaa terveyspalveluiden saatavuutta (lisää lääkärinaikoja), lisätä kouluterveydenhoitajien ja perhetyöntekijöiden määrää, tukea omaishoitajia, kehittää vanhusten kotihoitoa jne. Terveyskeskusmaksut eivät nykyisellään ole merkittävä ongelma. En siis vastustakaan niiden poistoa. Kannatan kaikkia terveyseroja kaventavia asioita, mutta asioilla on oltava tärkeysjärjestys. 

Minua myös kummastuttaa, että terveyskeskusmaksuista käydään vuodesta toiseen keskustelua, mutta erikoissairaanhoidon aivan toista luokkaa olevista maksuista ei puhuta juuri mitään. Erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksu on 27,5 euroa ja vuotuinen maksukatto 636 euroa. (Vrt. terveysasemien maksukatto 41, 40 euroa ja pienituloisimmat vapautettu maksuista kokonaan.) Lääkkeiden maksukatto on 700 euroa. Eli ne, jotka sairastavat, ne myös maksavat.  

Terveyskeskusmaksuista saa tietenkin pitää meteliä, vaikka maailmassa on muitakin ongelmia. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että terveyskeskusmaksukeskustelu vie tilaa ja aikaa muilta terveyspalveluihin ja niiden saatavuuteen liittyviltä asioilta. Pienituloisen eläkeläisen todennäköisin ongelma ovat korkeat lääkekulut eikä terveyskeskusmaksu.

Päivä alkoi kahdeksalta paikkajakoneuvotteluilla. Iltapäivällä ratkottiin teknisen lautakunnan pj. Marjo Matikan, virkamiesten ja asukkaiden kesken Kurttilan miljööltään herkän kadunpätkän kohtaloa. Ja ilta kuluikin sitten lautakunnassa. Tässä kokouksen kulku: Infoasiat: - Koivumankkaa II, Orion Tätä on lautakunnassa käsitelty useampaan kertaan. Nyt on asukaspalaute saatu ja edetty ehdotusvaiheeseen. Asukkaita huoletti eniten julkisivumateriaaliksi valittu punatiili. Nyt on tutkittu

12.11. Maksaminen ja laskutus siirtyvät nopeasti nettiin. Viimeistään kuluttajien siirtyminen sähköiseen laskutukseen pakottaa yrittäjät tarttumaan tietokoneeseen.» Maailman ehkä suurin bisnes, maksaminen, on kokemassa suurimman mullistukse...

Nyt on hieman ajankäytöllisiä haasteita luottamustoimien hoidossa, kun budjettineuvottelut ja paikkajakoneuvottelut ovat käynnissä normaalien valtuusto- ja lautakunta-asioiden lisäksi. Tässä keskiviikon lista-asiat tällä kertaa vähän vähemmän pureskeltuina. Vaativat vielä paneutumista ennen kokousta. Listalla isoimpina asioina Jousenpuisto ja Niittykummun keskus. Högnäs on nyt etenemässä kaupunginhallitusvaiheeseen. Infossa kaava-asioiden lisäksi Koivumankkaa II (tulossa kokoukseen 28.11.) ja Suurpelto I:n muutos

Talvivaaran kaivoksen vakavat puutteet ja ympäristön piittaamaton pilaaminen on jälleen muistuttanut, kuinka suuri tarve on uusia kaivostoimintaa sääteleviä lakeja ja ympäristölupaprosesseja sekä lisätä valvovien viranomaisten resursseja. Raskasmetallipäästöjen ja sulfaatin raja-arvot ovat toistuvasti ylittyneet Talvivaarassa ja vesistöt ovat laajalla alueella pilaantuneet. Talvivaara on saanut koko toimintansa ajan niin monta vakavaa huomautusta, että valvovien viranomaisten olisi jo pitänyt käyttää hallintopakkoa ja sulkea kaivos.

Kävin viime toukokuussa Joensuun Vihreiden tilaisuudessa, jossa huolta ja keskustelua herätti Pohjois-Karjalan lukuisat kaivosvaltaukset. Kun viime kaudella uudistettiin kaivoslakia, keskustelussa oli vahvasti kuntien veto-oikeus uraanikaivoksiin ja puhetta oli Lemmenjoen koneellisen kullanhuuhdonnan lopettamisesta luonnonarvojen säilyttämiseksi. Myös vaade maaston ennallistamisesta kaivostoiminnan jälkeen lisättiin lakiin. Näihin saatiinkin parannusta ja veto-oikeutta kaivoksen kieltämiseen on onnistuneesti käytetty Pohjois-Karjalan Kontionlahdella, joka halusi suojella pohjavesivarantojaan.

Harmitellaan myös tilannetta, että ulkomaiset kaivosyhtiöt voivat viedä voitot meidän maaperästämme louhittavista malmeista. Vanha kaivoslaki sopi tilanteeseen, joka Suomessa oli silloin kun valtion kaivosyhtiö Outokumpu oli ainoa aktiivinen toimija. Mutta jo 90-luvulla olisi pitänyt herätä todellisuuteen, jo silloin vallattiin maita ja mantujamme ja asiasta keskusteltiin. Vasta nyt, kun maailman metallivarat hupenevat ja uudet kaivostekniikat kehittyvät, maaperämme malmivarojen hyödyntäminen kiihtyy. Asian korjaaminen vaatii vähintään kaivosveron käyttöönottoa, louhintamaksua, jonka voisi rahastoida Norjan öljyrahaston mallin mukaisesti. Rahat käytettäisiin kaivosaluekuntien ja valtion hyväksi.

Talvivaara on tosin suomalainen yritys, joka ei ole toiminut edes puutteellisten YVA-vaatimusten mukaisesti. Talvivaarassa on myös otettu käyttöön uusi kasaliuotusprosessi ensimmäisenä maailmassa. Nyt tiedetään, ettei YVA-prosessissa ole ennakoitu kaikkea oikein. Siitä huolimatta yrityksen on noudatettava ympäristölupaa ja viranomaisten on puutteiden ilmetessä kiristettävä ympäristölupavaatimuksia.

Ministeri Niinistö on tiukentamassa ympäristönsuojelulakia, jotta voidaan tiukemmin puuttua kaivosten päästöihin. Ympäristönsuojelulain uudistuksella halutaan lupasäätely ajan tasalle. Kaivostoiminnan ei pitäisi jatkua, jos yhtiöt ylittävät ympäristöluvissa ilmoitetut päästörajat. Natura-alueille emme hyväksy kaivoksia, emmekä halua niitä niiden kylkeenkään. Hämeessä Torronsuon kylkeen tehty kaivosvaltaus kauhistuttaa.

Taloyhtiön yhtiökokous nimesi minut taannoin taloyhtiömme turvallisuuspäälliköksi. Jei! Ensimmäisenä tehtävänä oli laatia taloyhtiölle lain edellyttämä pelastussuunnitelma.Helppo homma, haen netistä valmiin pohjan ja täydennän siih...

Kolumni Vihreässä Langassa 2.11.2012 Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä kävi Hyvinkään Kurkisuolla juhlimassa suon suojelua. Kansalaisjärjestöt, kansalaisaktiivit ja ympäristöyhdistykset ovat vuosia taistelleet suon puolesta. Sen luonto ...

Näin vaalien jälkeen poliitikot ovat aivan lopussa. Puoluejohtajat näyttävät haastatteluissa monta päivää vaalien jälkeen lähes zombie-elokuvan kuvauksista karanneilta. Viikkokausien kampanjointi vaatii veronsa.Monen ehdokkaan kohdalla voi...