Vihreät ovat tietoisia kuntauudistuksen maanlaajuisesta tarpeesta. Tosin Uusimaa on alueena erityinen ja elinvoimainen. Täällä asuu kolmannes suomalaisista ja tuotetaan 40 % koko maan bruttokansantuotteesta. Tänään julkaistu metropoliselvitys eri vaihtoehtoineen on hyvä pohja päätöksenteolle. Jatkotyöhön kehityskelpoisin on malli numero 1.

Selvityshenkilöt esittävät kolmea mallia:

1. Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
Tässä vaihtoehdossa kuntajakoselvitysalueita muodostaisivat metropolialueen 14 kunnasta alle 20 000 asukkaan kunnat. Sipoo ja Helsinki selvittäisivät yhdistymistä samoin Kauniainen ja Espoo sekä Pornainen ja Mäntsälä. Muiden kuntien osalta kuntajakoselvityksiä ei tehtäisi. Osaliitokset olisivat kuitenkin tarpeellisia. Metropolihallinto olisi seudun voimavarojen kokoaja, suuntaaja ja päätöksentekijä. Malli edellyttäisi metropolilakia sekä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Nykyiset maakuntakaava ja yleiskaava yhdistettäisiin metropolikaavaksi ja sen toimeenpano-osaksi tulisivat nykyiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimukset. Metropolihallinnon ylin päättävä elin olisi suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Näin toteutuisi demokraattinen päätöksenteko ja poliittinen vastuu seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisissä tehtävissä. Ehdotuksessa nykyiset kuntayhtymät ja vapaaehtoisen yhteistyön organisaatiot liitetään metropolihallintoon ja perustetaan liikelaitos, joka vastaa seudun sosiaalisesta asuntotuotannosta. Metropolihallinnon ydintehtävät liittyisivät alueen kilpailukykyyn, maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, asuinalueiden eriytymisen vähentämiseen, työvoimaan ja maahanmuuttoon. Metropolihallinto laatisi ja hyväksyisi metropolikaavan sekä toteuttaisi ja rahoittaisi seudulliset väylä- ja vesihuoltoinvestoinnit.

2. Merkittäviä kuntarakennemuutoksia
Selvityshenkilöiden ehdottamassa toisessa vaihtoehdossa toteutettaisiin merkittäviä kuntarakennemuutoksia. Ne koskisivat kaikkia 14 kuntaa. Kuntajakoselvitysalueet muodostaisivat Helsinki Sipoon kanssa, Espoo Kauniaisten, Vihdin ja Kirkkonummen kanssa, Vantaa Keravan ja Tuusulan kanssa, Järvenpää Mäntsälän ja Pornaisten kanssa sekä Hyvinkää Nurmijärven kanssa. Myös osakuntaliitoksia selvitettäisiin. Yhteisten tehtävien hoitamiseksi perustettaisiin Helsingin liitto. Tämä tarkoittaisi Uudenmaan liiton, HSL:n ja HSY:n kuntayhtymien toimintojen järjestämistä uudelleen metropolikuntayhtymäksi. Lisäksi ehdotetaan sosiaalista asuntotuotantoa hoitavan liikelaitoksen perustamista. Helsingin liitto vastaisi muun muassa metropoliseudun kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja sillä olisi palveluiden koordinointiin liittyviä tehtäviä. Merkittävin tehtävistä olisi metropolikaavan laatiminen. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, seudulle ei valittaisi suorien vaalien kautta metropolivaltuustoa.

3. Suurkunnat ja sopimusyhteistyö
Suurten kuntien vaihtoehdossa Helsingin seudulle muodostettaisiin 13 kunnasta kaksi vahvaa kaupunkia. Vaihtoehdossa Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi muodostaisivat kuntajakoselvitysalueen. Toisen selvitysalueen muodostaisivat Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Vihdin kunta jäisi metropolialueen selvitysalueiden ulkopuolelle ja muodostaisi selvitysalueen Lohjan, Karkkilan, Siuntion ja Inkoon kanssa. Tässä vaihtoehdossa kuntarakenne perustuu suurkuntiin, ja seudun kaupungeilla olisi sekä vastuu että riittävät voimavarat ja osaaminen metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Suurkunnat vastaisivat yhtenä työssäkäyntialueena luontevasti maankäytön, asumisen ja liikenteen asioista, kaikkien palvelujen järjestämisestä sekä asuinalueiden eriytymisen estämisestä. Vahvalle metropolihallinnolle ei olisi tarvetta, vaan yhteistyö perustuisi kaupunkien yhteiseen metropolikaavaan sekä kaupunkien ja valtion välisiin kasvu- ja aiesopimuksiin.

Mielestäni edellä esitetyistä malleista paras on vaihtoehto 1, johon kuuluu laaja, seudullinen vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Malli 1 on hyvä ja kehityskelpoinen pohja päätöksenteolle. Toki kaikkiin yksityiskohtiin on tutustuttava huolellisesti ja selvitysmiehen esitystä voidaan muuttaa soveltuvin osin paremmaksi. Tärkeintä on turvata parhaalla mahdollisella tavalla koko seudun asukkaiden hyvinvointi. On tärkeää saada voimavarat yhteen hiileen puhaltamaan ja päästä eroon osa-optimoinnista.

Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Seutuvaltuusto taas asumisesta, liikenteestä ja maankäytöstä sekä seudun kilpailukykyyn liittyvistä asioista, kuten elinkeinotoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä yhdyskuntarakenteen suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita. Yksi keskeinen, tärkeä haaste on joukkoliikenteen palvelutason parantaminen niin seutu- kuin lähiliikenteessä.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava ja onkin syytä miettiä, miten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia saadaan parannettua.

YLE kertoi 4.1.2013, että kaivoslupia tullaan pian myöntämään entistä enemmän ja nopeammassa tahdissa.

Kaivoslupien myöntämisessä tulisi mielestäni ottaa nyt aikalisä. Kaivosten nähdään lisäävän työllisyyttä alueilla, joilla teollisuuden rakennemuutos on vienyt työpaikkoja. Silti lupia ei tulisi ikään kuin paniikkiratkaisuna myöntää tällä tavoin.

Haluammeko todella jättää Lapin tuleville sukupolville täysin myllerrettynä? Mikä merkitys matkailulla on elinkeinona? Entä luontoarvoilla? Haluammeko todella antaa Suomen mineraalivarat halvalla ulkomaisille yhtiöille? Opittiinko Talvivaarasta mitään?

Tämä kartta antaa käsityksen uusien kaivosten lukumäärästä. Kyse on tuhansista valtauksista.

Monet mineraalit ehtyvät tai loppuvat jopa kokonaan seuraavina vuosikymmeninä. On varmaa, että kaivosyhtiöiden kiinnostus Suomeen ei lopu lähivuosina. Tälläisessa tilanteessa kaivoslupia ei tulisi myöntää ollenkaan vaan odottaa, mikä mineraalien arvo tulee tulevaisuudessa olemaan. Ja jos kaivosten perustaminen koetaan tulevaisuudessa välttämättömäksi, niin se pitää tehdä tavalla, jolla Suomi hyötyy niistä eniten pyrkien samalla minimoimaan ympäristötuhot.

Lupien myöntäminen pitäisi ehdottomasti vähintään jäädyttää siksi ajaksi, että lainsäädäntö saadaan ajan tasalle. Louhimiselle tulisi asettaa vero ja samalla käydä perusteellinen keskustelu luonnonvarojen hyödyntämisen periaatteista Lapissa. Kun kaivostoiminta on kerran aloitettu, seuraukset näkyvät vielä satojen vuosien päästä.

Jostain syystä tällainen protektionismi tai luonnonvaranationalismi kuulostaa nykyään vanhahtavalta.

Kehitysmaissa on kuitenkin paljon kokemuksia siitä, mitä luonnonvarojen myynti ulkomaille tarkoittaa, ja mitkä ovat kaivosteollisuuden seuraukset ympäristölle. On surullista, että Suomessa toimitaan nyt samoin lyhytnäköisen edun tavoittelun nimissä.

Samalla on hämmentävää, että maailmantalouden painopisteen siirtyessä myös alkutuotanto näyttää nyt siirtyvän länsimaihin. Olemme tottuneet lukemaan uutisia, joissa ylikansalliset yhtiöt vievät luonnonvarat sellaisista maista kuin Peru ja Kongo ja valitettavan usein jättävät jälkeensä ympäristöongelmia. Nyt Suomi on siinä tilanteessa, että kaikki mahdollisuudet uusien työpaikkojen syntymiseen halutaan käyttää välittömästi.

Lupasin ja vannoin etten koske oleskeluyhteiskuntakeskusteluun edes sillä kuuluisalla pitkällä kepillä. Mutta kerrankos sitä poliittinen eläin lupauksensa pettää.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puheessaan suomen kieleen tuoma oleskeluyhteiskunnan käsite on puhuttanut ihmisiä. Valtakunnan mäntyniemilogit ovat kohta viikon ajan pohtineet, mitä Niinistö oleskeluyhteiskunnalla loppujen lopuksi tarkoitti: ”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.”

Eli oleskeluyhteiskunta on vastakohta, se mitä jää jäljelle, kun

ei tehdä työtäei tavoitella työtäei käytetä omia mahdollisuuksiaei kateta itse omaa pöytää. Eli ei tuo nyt niin radikaalilta kritiikiltä nykymenolle näytä. Ne, joilla niitä omia mahdollisuuksia on, ohjataan jo nyt työnhakuun tai koulutukseen. Ne, joilla mahdollisuuksia syystä tai toisesta ei ole, ovat oikeutettuja verovaroilla kustannettuun toimeentuloon.

Pulmana on ollut se, ettei kaikille ole ollut tarjota työtä tai koulutusta, johon hänet olisi voitu ohjata. Siksi vuoden vaihteessa tuli voimaan nuorisotakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan sekä jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta.

Tietenkään nuorisotakuu ei auta yli 30-vuotiaiden tilannetta.

Toki on niitäkin, jotka tietoisesti kieltäytyvät ilmoittautumasta työttömiksi. Mitä näille ihmisille sitten tulisi tehdä? Ainakaan toistaiseksi suomalainen yhteiskunta ei ole ollut valmis viemään heiltä ruokaa suusta ja kattoa päältä. Nuorten työhausta kieltäytyjien toimeentulotukea leikataan jo nyt.

Lisäksi on joukko suomalaisia, jotka eivät tee eivätkä hae työtä, mutta eivät myöskään hae niitä yhteiskunnan tukia, joihin heillä olisi oikeus. Miten yhteiskunta voisi kannustaa näitä ihmisiä ulos peräkamareista verosampoa pyörittämään? Leikkaamalla etuuksia, joita he eivät käytä? Paitsi kunnan kustantamia hautajaisia. (Vainaja voi hakea omiin hautajaiskustannuksiinsa kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.)

Oleskeluyhteiskunta-käsitteen voi toki nähdä kritiikkinä myös aivan toiselle ihmisryhmälle, pääomatuloilla eläville oleskelijoille. He eivät tee eivätkä tavoittele palkkatyötä; Kattavatko oman pöytänsä, on määrittelykysymys.

Eli vaatiko Sauli Niinistö itse asiassa pääomatulojen verotuksen kiristämistä?

# # #

Oleskeluyhteiskunnan lisäksi Sauli Niinistö kritisoi puheessaan itsekkyyden ja ahneuden nousua suomalaisessa yhteiskunnassa:

 ”On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua.”

Tämä viesti olisi jäänyt julkisuudessa paljon vähemmälle huomiolle, ellei Niinistö olisi päättänyt alleviivata sanomaansa ilmoittamalla haluavansa oman verottoman vuosipalkkionsa laskevan 160.000:sta 126.000 euroon.

Jos oleskeluyhteiskunta-käsitteen määrittely herätti hämmennystä, tasavallan presidentin palkkion leikkaamisesta vedetyt johtopäätökset ovat olleet täysin nurinkurisia. Toki sen tietää vain Sauli Niinistö itse, mutta en usko hänen ajatelleen mitään kansallista palkka-alea, kuten monessa puheenvuorossa on päätelty.

Päinvastoin, mielestäni Sauli Niinistö kritisoi elinkeinoelämän korkeimman johdon palkkoja ja palkkioita, joihin verrattuna tasavallan presidentin oma palkkio on pikkuraha. Se on oikeudentunnon kuihtumista, kun johto palkitaan työntekijöiden mittavista irtisanomisista roimilla palkankorotuksilla. Se syö yhteisön luottamusta, kun johtajat antavat toisilleen bonuksia.

Itse asiassa Niinistön puheen voi nähdä myös tuloerojen kasvun kritiikkinä. Siis jotain ihan muuta kuin mitä moni kokoomus-taustaiselta tasavallan presidentiltä osasi odottaa.

Käytännössä Sauli Niinistön esimerkki tuskin kuitenkaan kantaa omia palkkioitaan jo kilvan leikkaavia ministereitä ja kansanedustajia pidemmälle. No, onhan se rahaa se muutama sata tonniakin, mikä sen seurauksena valtion kassaan vuodessa säästyy.  Miinus menetetyt verot. Nettohyöty jäänee 300.000–400.000 euron paikkeille.

Ja hyvä niin. Jos palkka-ale leviäisi eduskunnasta työmarkkinoille, tuloksena olisi kansantalouden syöksykierre. Ostovoiman pudotessa putoaisi myös kysyntä, mikä näkyisi nopeasti työllisyydessä. Asuntolainojen hoito vaikeutuisi, mikä heikentäisi suomalaisten pankkien taloutta. Palkkojen pienentyessä vähenisivät myös valtion ja kuntien verotulot, mikä johtaisi julkisten palveluiden leikkauksiin.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen johtaja, professori Pertti Haaparanta arvioi palkka-alen johtavan deflaatiokierteeseen, jossa korot ja velat nousisivat. Deflaatiokierteestä on kokemusta esimerkiksi Japanissa, jonka deflaatio-lama on jatkunut jo vuosien ajan.

Tasavallan presidentti ei voi kieltää yksityisiä yrityksiä nostamasta johtajiensa palkkoja ja palkkioita vaikka joulukuusen latvaan. Ainoa mahdollinen tapa puuttua kohtuuttomiin palkkoihin on verotus. Ei suurimpien tulojen verotuksen kiristäminenkään valtiontaloutta pelasta, mutta jää siitä valtion kassaan kuitenkin enemmän kuin jokunen sata tonnia.

Oma mäntyniemiloginen tulkintani tasavallan presidentin uudenvuoden puheesta on siis se, että Sauli Niinistön mielestä ylimpien tuloluokkien ja pääomatulojen verotusta tulee kiristää.

Eduskunnan arvovalta on pelastettu, vaaleat farkut on kielletty istuntosalissa. Näinhän Arkadianmäeltä loppuvuodesta uutisoitiin. Erityisen piston rinnassani tunsin kun kuulin, että myös t-paitojen käytön kieltämisestä oli keskusteltu. Omana eduskunta-aikanani kun en käyttänyt pikkutakin alla kravattia kertaakaan, t-paitaa sitäkin useammin.

Jäikö pukukoodia lehtitietojen mukaan peräänantamattomasti ajaneen puhemies Eero Heinäluoman sieluun t-paidoistani pysyvä arpi? Esimerkiksi tekijänoikeuslain eduskuntakäsittelyssä pukeuduin paitaan, johon oli painettu DVD-levyjen aluekoodin purkava skripti. Minusta se paita päällä eduskunnassa otettujen kuvien julkaiseminen on ollut lain voimaantulon jälkeen laitonta.

Ainakaan EU-parlamenttiin Heinäluoman ei koskaan kannata hakea. T-paidat kun ovat siellä vakiintunut poliittisen keskustelun muoto.

Odotan jännityksellä ensi kevään keskusteluita eduskunnan istuntosalissa: Puhemies: Edustaja N.N., teidän vaaleat farkkunne ovat puhemiesneuvoston antamien pukeutumisohjeiden vastaiset.

Edustaja: Arvoisa puhemies, nämä eivät ole vaaleat vaan valkoiset.

Puhemies: Täältä katsoen ne näyttävät kyllä vaaleilta. Edustaja: Arvoisa puhemies, valkaisin nämä itse, jotta en rikkoisi pukeutumisohjeita.

Missä vaiheessa vahtimestari saapuu paikalle mukanaan värikartta, johon Puhemiesneuvoston arvovaltajaosto on merkinnyt vaalean ja valkoisen sekä vaalean ja tumman rajat.

# # # Vaaleiden farkkujen lisäksi edustajia kiellettiin pitämästä iPad-täppäreitään pystyssä, vaan ainoastaan arvokkaasti hieman koholla. Tämäkin pitkän pohdinnan tuloksena syntynyt armollinen myönnytys tehtiin ilmeisesti vasta kun joku tuli ajatelleeksi, miten naurettavalta eduskunta näyttäisi edustajien kumarrellessa pöydällä vaakatasossa olevien täppäriensä päälle. Katselukulma kun ei olisi ollut mitenkään optimaalinen.

Varsinaiset läppärit ovat istuntosalissa edelleen kiellettyjä. Istuntosalissa kun ei puhemiesneuvoston mielestä ole sopivaa tehdä toimistotöitä. En tiedä missä eduskunnassa puhemiesneuvoston jäsenet ovat viimeiset 10 vuotta olleet, sillä istuntosalissa hoidettiin jo viime vuosikymmenellä niin sähköpostit kuin kirjoitettiin puheitakin – kommunikaattorin pientä ruutua tihrustaen.

Ei pidä ihmetellä, miksi istuntosali on niin usein niin tyhjä. Joskus kun ne sähköpostitkin on hoidettava, muistiot luettava ja puheet kirjoitettava, eikä kedin päivässä ole kokouksetonta hetkeä. Käytännössä edustajat istuvat usein täysistunnon aikana omassa työhuoneessa läppärin ääressä – ja seuraavat samalla istuntoa eduskunnan sisäiseltä tv-kanavalta.

Kai se tyhjä sali sitten näyttää arvokkaammalta. Henkilökohtaisesti olen tästä ipad-gatesta paljon enemmän huolissani kuin farkkugatesta. Viis siitä, että suomalaiset kansanedustajat eivät saa olla muotitietoisia, mutta takertuminen viime vuosisadan työtapoihin ja ajankäyttöön on paljon vaarallisempaa.

Ei ihme, että Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksessä jälkeen kilpailijamaista. Jos asenne tietotekniikan hyödyntämiseen on maan korkeimmalla päättävällä tasolla torjuva, miten muu yhteiskunta voisi ennakkoluulottomasti tarttua uuden tekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin?

Ei liene sattumaa, että esimerkiksi sähköisten palveluiden edelläkävijämaina pidetyissä Virossa ja Etelä-Koreassa tietotekniikka on myös parlamentin istuntosalissa arkinen työväline.

Toki kansanedustajien kannattaa miettiä, mitä täppäreillään ja läppäreillään tv-kameroiden seuraamassa istontosalissa tekevät. Ettei käy kuten Ranskan parlamentissa.

Edessä on kokonainen uusi vuosi. Olkoon se parempi kuin odotetaan, onnellisempi, kuin kuvitellaan. Kuluneen vuoden päätöksistä mieleen jää erityisesti:

-Nuorisotakuu lupaa nuorille työtä tai koulutusta ja Uudellemaalle on tulossa lisää ammattikoulutuspaikkoja.
-Vanhuspalvelulaki turvaa jokaiselle ikäihmiselle paremman vanhuuden.
-Isyysvapaa pitenee 9 viikkoon ja perheet voivat joustavammin valita, milloin isä jää isyyslomalle.
-Puolison tulot eivät enää pienennä kenenkään työttömyyskorvausta, mikä auttaa köyhiä perheitä.
-Hyvinkään Kurkisuo saatiin suojeluun ja suojelualueita saimaannorpan elinalueilla laajennettiin.
-Kuntalakiluonnokseen saatiin mukaan metropolihallinto, joka mahdollistaa lähidemokratiaa.
-Liikennepoliittisessa selonteossa on satsaus raideliikenteeseen esim. Pisararata, joka tulee edistämään lähi- ja kaukojunaliikennettä Helsingin seudulla ja koko maassa.
-Yrityksiä kannustetaan innovoimaan tutkimus- ja tuotekehityksen verohuojennuksilla.

Silti työtä paremman maailman puolesta riittää, ilmastonmuutos etenee ja köyhyys meillä Suomessa ja vielä köyhemmissä kehitysmaissa on kestämätöntä. Tarvitaan vähemmän kulutusta ja enemmän reilua jakoa, jotta olemme onnellisempia. Kevään haasteiksi nostan:

-Uudistukset työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi sekä osatyökykyisten työllistämiseksi, jotta työtä ja hyvinvointia riittää kaikille.
-Vihreää kasvua ja taloutta edistävä paketti, johon kuuluu ekologinen verotuksen uudelleen järjestely, työnteko kannattamaan ja saastuttaminen kalliimmaksi.
-Ilmasto- ja energiapolitiikan päivitys kunnianhimoisemmaksi ja tavoitteellinen ilmastolaki.
-Päästökaupasta saatavia tuloja ohjattava kehitysapuun, jotta Suomen kansainvälinen kehitysyhteistyötavoite, 0,7 % bkt:stä, toteutuu.
-Metsälaki uudistettava sellaiseksi, että se suojelee monimuotoisia metsiä ja kannustaa pehmeämpiin metsänkäsittelymenetelmiin, kuten jatkuvaan kasvatukseen avohakkuiden sijaan.
-Suomalaisen lähi- ja luomuruoantuotannon puolustaminen sekä maataloustuotannon viherryttäminen vesistöjä suojelevaksi EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa.
-Suomen kansantalouden järkevä hoitaminen, jotta velkaa ei jätetä lapsillemme sekä globaalin kilpailukyvyn vahvistaminen kestävän kasvun kautta.

Tänään aamulla (28.12.2012) tuli tieto siitä, että viime viikot puhututtanut STX-telakan loistoristeilijän rakentamisurakka meni Turun sijaan Ranskaan.

lue lisää

Meritaimenen tilanne Suomenlahden alueella on hälyttävä. Elinolosuhteista johtuvien muutosten vuoksi laji on häviämisvaarassa. Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eläinlajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvaraisen meritaimenen uhanalaisuusluokkaa jouduttiin nostamaan kaikkein uhanalaisimpaan -erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Taimenien elinolosuhteita heikentävät mm. maatalouden ravinnepäästöt, jätevesipäästöt jätevedenpuhdistamoilta, puutteelliset kalatiejärjestelyt ja ylikalastus.

Vain joissakin tietyissä joissa on alkuperäinen ja geneettisesti ainutlaatuinen taimenkanta säilynyt. Virtavesien patoamiset ja perkaukset sekä liikapyynti ovat vähentäneet taimenta niin, että koko Suomessa on jäljellä vain kymmenkunta alkuperäistä merivaelteista jokikantaa. Esimerkiksi Espoon- ja Mankinjoen vesistöissä elää kaksi arvokasta, alkuperäistä meritaimenkantaa. Kuitenkin Gumbölenjoen myllypato on pysyvä este meritaimenelle, uhanalaiselle vaellussiialle, nahkiaiselle, ankeriaalle ja taantuneelle vimpa-kalalle. Kalat eivät pääse mm. Nuuksion Pitkäjärveen asti. Näitä kaloja uhkaavat jatkuvasti myös hulevedet sekä maankäyttö jokiuomien perkauksineen ja putkituksineen. Gumbölenjoen ja Mankinjoen taimenkantaa uhkaa myös golfkenttien vedenotto, joka on ollut uhka riittävälle veden virtaamalle.

On tehtävä paljon toimenpiteitä taimenkannan suojelemiseksi. Konkreettinen asia on kalaväylien rakentaminen. Esitin valtuustoaloitteessa kalaväylän eli ohitusuoman rakentamista Gumbölen myllypadon ympäri ja siihen määrärahaa Espoon vuoden 2013 budjettiin.

Valtuusto käsitteli vastaukset budjettialoitteisiin kokouksessaan 5.12. Teknisen lautakunnan mukaan kalaväylä voidaan toteuttaa alueellisen kunnallistekniikan määrärahalla. Ympäristölautakunta piti aloitetta hyvänä sekä lupasi asiantuntija-apua kalatien toteutukseen.

Vaikka joulu tekee tuloaan, pakko vielä intoutua kerran kuntapolitiikan suuntaan. On se jännää miten yksinkertaisia asiat ovat kun ei perehdy asiaan kunnolla.

lue lisää

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika rauhoittua viettämään lomaa perheen kanssa. Tunnen usein huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän ehdin olla kotona ja miten usein istun senkin ajan koneen ääressä hoitamassa töitä tai kunnallispolitiikkaa. Sen sijaan, että keskittyisin perheen tärkeisiin asioihin. Mennyt vuosi kului tiiviisti kunnallisvaalien merkeissä. Huipennuksena oli Vihreiden vaalivoitto ja asemien vahvistuminen Espoossa.

Espoon Vihreät teki luottamuspaikkavalintoja eilen sunnuntaina. Ilokseni saan jatkaa sosiaali- ja terveyslautakunnassa myös vuosina 2013-2016. 

Ensimmäisessä kaksi-kolmessa kokouksessa läsnä tulee kuitenkin olemaan varajäseneni, erinomainen Janne Koskenniemi. Olen tällä hetkellä toimivapaalla palkkatyöstäni ja Yhdysvalloissa mieheni työn takia. Osallistun kuitenkin sähköpostilistakeskusteluihin, luen esityslistat jne, ja tulen maaliskuussa takaisin toivottavasti entistä innostuneempana.

Tässä muutamia huomioita tähän asti vietetyltä ajalta:

Kiinnostavat yllätykset:

Denverin hyvä julkinen liikenne ja esteettömyys. Sekä juniin että busseihin voi aina ottaa mukaan
polkupyörän. Busseissa pyörät kiinnitetään eräänlaiseen etutarakkaan. 

Jokaiseen julkiseen kulkuneuvoon pääsee myös pyörätuoleilla nostohissien ansiosta  ja niille on varattu erilliset paikat. 

Erot maahanmuuttajien työllistymisessä ovat kiinnostavia. Samalla maahanmuuttajaryhmällä saattaa olla Suomessa hyvin korkea ja Yhdysvalloissa matala työttömyysprosentti. Asiaa selittää varmasti muun muassa erot sosiaaliturvajärjestelmässä ja puhutussa kielessä, mutta se herättää silti paljon ajatuksia. Täkäläiset maahanmuuttajat eivät nimittäin välttämättä puhu juurikaan englantia, mutta silti se ei ole estänyt heitä työllistymästä esimerkiksi taksikuskeiksi. Suomessa kielitaidon merkitys työtehtävästä riippumatta tuntuu edelleen olevan helposti työllistymisen este.

Kollektiivinen puhetapa (ei ehkä täysin yllätys). Tämä on valtavan iso maa hyvin erilaisine alueineen ja ihmisineen. Tuloerot ja elintapaerot ovat isoja. Silti mediaa seuratessa ja ihmisten kanssa puhuessa tuntuu, että amerikkalaiset ovat esimerkiksi talouskriisin takia enemmän samassa veneessä keskenään kuin suomalaiset. Suomessa väestön jakautuminen tuntuu mielestäni yhä selvemmin. Samaistutaan aina vain pienempään ryhmään esimerkiksi ammatin, sosioekonomisen aseman jne mukaan.

Suurimmat ärsytyksenaiheet:

Ovat oikeasti _keittiöihin_ asennetut erittäin herkät palovaroittimet + sprinklerit, minkä ansiosta palomiehet vierailevat taloyhtiössämme viikoittain ( itse olemme toistaiseksi selvinneet ilman vesivahinkoja, kuulovaurio on todennäköisempi) + makuuhuoneen paksu pölyä keräävä kokolattiamatto.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta voisi mainita kuitenkin myös esimerkiksi puutteelliset kierrätysmahdollisuudet. Biojätettä ei kerätä ja keittiön lavuaarissa on sille tarkoitettu erillinen jätemylly, johon ei kyllä käsittääkseni voi heittää esimerkiksi perunankuoria. Silti mahdollisuus kaataa ruuantähteet lavuaariin todennäköisyys hidastaa biojätteen käsittelyn kehittämistä. 

Myös Etelä-Amerikasta tuttu tapa käyttää tolkuttomasti muovipusseja pätee näköjään myös Pohjois-Amerikkaan. Unohdin eilen kauppakassin kotiin. Yhden päivän ruuat vaativat kahdeksan muovikassia ja en ole suurperheen äiti. Kauppakassin käyttö vaikuttaa aika harvinaiselta. 

Omituinen argumentointi tietenkin ärsyttää. Connecticutin järkyttävien tapahtumien takia keskustelu aselaista käy nyt vilkkaana. Joissain puheenvuoroissa vaaditaan opettajille ja joskus jopa oppilaille (lisää) aseita, jotta he voisivat puolustaa itseään. Näistä, "more guns, less crimes" - puheenvuoroista välittyy sellainen käsitys, että ihmiset voidaan jakaa hyviin ja terveisiin ja pahoihin ja sairaisiin ja jos hyville ja terveille annettaisiin aseet, niin hirmutekoja voitaisiin torjua. Aivan kuin voitaisiin etukäteen tietää, kenen käsissä aseista on haittaa ja kenen ei.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että täällä on osattu erinomaisesti kääntää huomio uhreihin tekijän sijaan sekä surra yhdessä. Ei tehdä tekijästä myyttistä henkilöä, ei puhuta hänestä juuri mitään (joka saattaa tosin johtua myös vähäisestä informaatiosta), sen sijaan kerrotaan uhreista, heidän elämästään ja omaisten kokemasta menetyksestä. 

Odotustenmukaiset:

Matalan veroaste näkyy korkeana omavastuutena. Tämä on oikeastaan täysi itsestäänselvyys, mikä kuitenkin mielestäni Suomessa välillä unohdetaan silloin kun vaaditaan matalampaa verotusta. Palkasta saattaa jäädä enemmän käteen kuin Suomessa, mutta sitten on maksettava huikeat päivähoitomaksut, terveydenhoitomaksut,  säästettävä lasten yliopisto-opintoja ja omaa vanhainkotiaikaa varten. Työttömyys tai sairaus voi romuttaa koko elämän (mikä on tietenkin mahdollista myös Suomessa.)

Erityisesti terveydenhuoltojärjestelmä jaksaa hämmentää. Se on samanaikaisesti yhteiskunnalle huomattavan kallis ja silti vain osan väestöstä ulottuvilla.

Muita mietteitä:

Yksilön ja yhteiskunnan vastuun välistä suhdetta tulee täällä ajateltua, tai pikemminkin sitä, miten turhaa on kiistellä siitä, kumpi on tärkeämpi (kun molemmat ovat tärkeitä).

On asioita, joissa yhteisön ja yhteiskunnan on luotava raamit. En voi kierrättää biojätteitä (ellen laita kerrostalon parvekkeelle kompostia), ellei kaupunki ole päättänyt tehdä niin. Toisaalta yksilöiden täytyy alkaa vaatia sitä ennen kuin mitään tapahtuu. Ja yksilöiden ohella myös yritysten toiminnalla on suuri merkitys. Suomessa kotitalouksien kierrättämisestä puhutaan paljon enemmän kuin esimerkiksi teollisuuden materiaalivirroista. Yhdyskuntajätteen osuus on kuitenkin vain 4-7%, loppu on rakennusjätettä, kaivosjätettä yms teollisuuden jätettä, joka saattaa nyt päätyä käsittelemättömänä kaatopaikalle.

Myös eläinoikeusasioissa tarvitaan sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Yksilöitä, jotka vaativat muutosta ja elävät sitä itse todeksi - ja sitten kuitenkin moni asia on muutettavissa yhdellä eduskunnan tai EU:n päätöksellä. 

Jopa sairaudet ovat kollektiivisia ilmiöitä. Kakkostyypin diabetes ei ole sattumalta Suomessa kansantauti. Denveriläisten painoindeksi on kuulemma Yhdysvaltain matalin. Täällä on hyvät liikuntamahdollisuudet ja jotenkin sellainen kulttuuri, jossa ollaan paljon ulkona ja lenkkeillään. Silti täälläkin tulisi helposti  halvemmaksi syödä McDonaldsissa kuin tehdä itse ruokaa. Annoskoot ovat valtavia. 

Liian voimakas yksilön vastuun korostus vie mielestäni pois huomiota siitä, että monet asiat vaativat yhteiskunnan päätöstä tai pyrkimystä. Liian voimakas yhteiskunnallisten rakenteiden painotus unohtaa yksilön vaikutusmahdollisuudet ja vastuun itsestään.

Iltapäivän kaupunginhallituksessa käytiin kummallinen keskustelu. Kaupunginhallitus antoi Espoon lausunnon Uudenmaan liitolle vaihemaakuntakaavan luonnoksesta.

lue lisää

Pidin tänään vihreiden ryhmäpuheenvuoron budjetista. Vihreät ovat pitäneet budjetissa kolmea asiaa tärkeinä: rakenteellisia uudistuksia, yhteiskunnan heikoimmista huolehtimista ja luonnonvarojen kulutuksen kestävyyttä. Hankalinakaan taloudellisina aikoina ei säästöä voida ottaa heikompiosaisilta tai tulevilta sukupolvilta.

Vihreä ryhmä kannattaa maata uudistavia ja tervehdyttäviä rakenteellisia uudistuksia. Niitä tarvitaan, sillä olemme nähneet varoittavia lukuja Suomen talouden ja yhteiskunnan haasteista sekä viennin heikkenemisestä. Uudistuksiin kuuluvat kaikki työllisyyttä edistävät toimet, kuten välityömarkkinoiden toimivuus ja maahanmuutto. Toimiviin välityömarkkinoihin liittyy myös työn reilu jakaminen ja osatyökykyisten työllistäminen. On tärkeää löytää myös keinoja, joilla työnantajia voisi kannustaa palkkaamaan myös osatyökykyisiä työntekijöitä. Tämä on sekä osatyökykyisen oman pärjäämisen että yhteiskunnallisten kustannusten kannalta paras ratkaisu.

Me vihreät kannatamme ympäristöverotuksen kiristämistä, kun samalla huolehditaan heikompiosaisten työllisyydestä ja tulonsiirroista. Hyvinvoinnista ei ole varaa leikata. Perheitä tukeviin palveluihin, kuten neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon ja hyvään kouluun on panostettava. Leipäjonot pitenivät tänä vuonna, ja ruoka-avusta kolmannes menee lapsiperheille. Leipäjonossa käyviä yhdistävät heikko työmarkkina-asema ja vuokralla asuminen. Asumiskulujen nousu on pidentänyt leipäjonoja. Vuokrat ovat nousseet kohtuuttomasti vuodesta toiseen. Sosiaalisen asuntotuotannon lisääminen ja riittävän edullisen vuokra-asumisen mahdollistaminen sitä tarvitseville purkaisi suomalaisten perheiden köyhyyttä.

Tulevien sukupolvien kannalta on olennaista, että luonnonvarojen kulutuksen on oltava kestävällä pohjalla. Kasvun rajat on jo ylitetty teollisuusmaissa, sillä kahden vuoden päästä tarvittaisiin kahden maapallon verran luonnonvaroja länsimaisen elämäntyylin kattamiseksi. Globaalit hiilidioksidipäästöt ovat rajulla nousu-uralla. Turvallisena pidetty 2 asteen lämpenemisraja edellyttäisi Bill Mc Kibbenin mukaan sitä, että neljä viidesosaa tunnetuista öljy- ja hiilivarannoista jätetään käyttämättä. Se tarkoittaa, ettei hyvinvointivaltion ideologia voi perustua jatkuvalle kulutuksen kasvulle.

Espoon Vihreät jakoivat tänään ensi kauden luottamuspaikat. Lopullisen päätöksen teki Espoon Vihreiden hallitus ja valtuustoryhmä yhdessä siunaten yleiskokouksen esityksen. Minut valittiin kaupunginhallituksen varapj:si sekä kh:n uuden tila- ja asuntojaoksen pj:ksi. Olen suunnattoman kiitollinen saamastani luottamuksesta! Valtuusto päätti 10.12. uudesta palkkiosäännöstä. Sen mukaan kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle voidaan maksaa kuukausipalkkiota tehtävän osapäiväisestä hoitamisesta. Tällöin ei ole oikeutettu vuosipalkkioon,

14.12. Suomi on Euroopan ainoita maita, joissa tietotekniikka ei ole kouluaine.» Kun Tietokone-lehti alkoi ilmestyä 20 vuotta sitten, yksi sen ensimmäisistä numeroista esitteli uusia koulutietokoneita. Kiikutin lehden Kotkan Ruotsinsalmen lukion johtokuntaan ja ehdotin, että kouluun hankittaisiin kunnon tietokoneluokka.

Siihen asti lukion it-varustuksena oli ollut Luxor ABC-80, jonka ääreen me atk-kurssilaiset vuorotellen istuimme naputtelemaan ruutupaperilla suunnittelemiamme Basic-ohjelmia. Tuloksena oli muun muassa merkkipohjainen Galactica Viper -simulaattori, jossa yritettiin saada Cylon Raideria tähtäimeen.

En kuullut asiasta sen jälkeen ennen kuin lakkiaisissa. Olin astumassa viimeistä kertaa lukion ovista ulos, kun vahtimestari nykäisi minua hihasta. Hän halusi näyttää minulle luokan, joka oli täynnä tietokonelaatikoita.

Seuraavalla lukukaudella Ruotsinsalmella oli Kotkan ensimmäinen täysimittainen atk-luokka! Josta en itse ehtinyt koskaan nauttimaan.

# # #

1980-luvulla ajateltiin, että tietoyhteiskunnassa pärjätäkseen on osattava ohjelmoida. Atk-luokissa opiskeltiin siis Basic-ohjelmointia, edistyneimmillä jatkokursseilla Pascalia. Medialukutaidon tai työvälineohjelmistojen opiskelusta ei osattu edes haaveilla.

Itse asiassa ohjelmointitaidosta on_hyötyä. Tietotekniikan varassa toimivassa yhteiskunnassa on yleissivistystä ymmärtää, miten tietokone toimii, mihin se pystyy ja mihin ei pysty.

Virossa on jo aloitettu opettajien kouluttaminen, jotta ohjelmointi voidaan ottaa peruskoulujen opetusohjelmaan heti ensimmäiseltä luokalta alkaen.

# # #

30 vuodessa on tapahtunut paljon, mutta tietotekniikan opetus on edelleen yksittäisten opettajien aktiivisuuden varassa. Suomi on Euroopan ainoita maita, jossa tietotekniikka ei ole kouluaine! Edes kymmensormijärjestelmää ei opeteta, vaikka se säästäisi aikaa sekä koulussa, työssä että kotona.

Lapset eivät ole syntymänörttejä, vaikka aikuiset kuvittelevat lasten ja nuorten osaavan luonnostaan käyttää tietokoneita. Suomalaisista nuorista kaikki eivät osaa käyttää edes perusohjelmistoja kuten tekstinkäsittelyä tai sähköpostia. Carita Kiilin tuoreen väitöskirjan mukaan neljäsosa lukiolaisista ei osaa hakea tietoa Googlen avulla.

Kun ylioppilaskirjoitukset muutaman vuoden päästä tehdään tietokoneilla, jotkut reputtavat yksinkertaisesti siksi, etteivät osaa käyttää niitä kunnolla.

# # #

Viime vuosina opetuksessa on keskitytty Basic-ohjelmoinnin asemesta medialukutaitoon. Monimutkaisessa mediaympäristössä ihmisten on pystyttävä arvioimaan kriittisesti heihin vaikuttavien tiedotusvälineiden viestejä.

Medialukutaito ei kuitenkaan yksin riitä. Facebookkien, blogien ja flickreiden maailmassa tarvitaan myös mediakirjoitustaitoa. Sosiaalisessa mediassa meistä jokainen on joukkotiedotusväline kaikkine siihen liittyvine oikeuksineen ja vastuineen. Kaikilla meistä ei kuitenkaan ole toimittajan tai mediajuristin koulutusta. Harva on edes kuullut journalistin ohjeista.

Lähdesuoja, yksityisyyden suoja, sananvapauden rajoitukset, kaikki pätevät myös netissä. Ensimmäiset tuomiot laittomista blogeista ja facebook-päivityksistä on jo annettu tuomioistuimissa.

# # #

Tietotekniikka on saatava myös Suomessa oppiaineeksi. Ilman tietokoneen käytön perustaitoja ei pysty enää opiskelemaan, tekemään töitä tai huolehtimaan asioistaan.
Oppi ei saa jäädä pelkäksi kymmensormijärjestelmän tai sähköpostin opetteluksi. Osaamista tarvitaan myös sähköisten palveluiden käyttöön, tietoturvaan ja tietotulvan hallintaan.

Kaikkea ei tarvitse eikä pidä opettaa varsinaisilla tietotekniikan tunneilla. Mediakirjoitustaito kuuluu äidinkielen ja taideaineiden tunneille, sähköinen veroehdotus kotitalouteen ja oman identiteetin suojelu terveystietoon. Ja liikuntatunneille telinevoimistelun tilalle Dance Dance Revolution!

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.

Korkea rakentaminen on akuuttina mielessä, kun kaupunkisuunnittelulautakunta eilen päätti korottaa Niittykummun metroasemakaavan tornirakennuksia 16 ja 24 kerroksisiksi. Osallistuin tänään kaupungin järjestämään korkean rakentamisen periaatteet -seminaariin. Kiitos vihreiden valtuustoaloitteen Espooseen ollaan laatimassa periaatteita sille, minne ja millä tavalla korkeaa rakentamista Espooseen voidaan tehdä. Asia tulee kaupunkisuunnittelulautakunnan ja valtuuston käsittelyyn ensi vuoden puolella. Seminaarissa esiteltiin valmisteilla olevaa

13.12. Monen nykyisen suuryrityksen enimmäinen t&k-osasto oli autotallissa, miksei myös tulevien?Mitä saadaan kun yhdistetään muutaman satasen maksava lennokkikopteri ja muutaman satasen maksavan älypuhelimen komponentit kuten paikannus, asentoanturit, akku, kamera, laajakaistayhteys ja tietokone? Lentävä tiedustelurobotti, jollaisista armeijat vielä muutama vuosi sitten maksoivat miljoonia.

Wired-lehden heinäkuun numerossa kerrottiin, miten lennokkeja harrastavien nörttien nettiyhteisö parissa vuodessa nikkaroi kaupan hyllyltä löytyvistä komponenteista itsenäiseen toimintaan kykeneviä lennokkeja, jotka eivät häviä sotilasteollisuuden tuotteille kuin hinnassa ja aseistuksessa. Nyt kameroilla varustettuja ohjelmoitavia lennokkikoptereita saa jo valmiina kaupan hyllyltä.

Ohjelmoitavat lennokit ovat viimeisin esimerkki nikkarointikulttuurista, jossa muihin sovelluksiin kehitettyjä tekniikoita käytetään uusiin yllättäviin tarkoituksiin. Esimerkiksi turhautuneet amerikkalaiset diabeetikkonörtit nikkaroivat muutama vuosi sitten itselleen automaattisia insuliinipumppuja. Uusi hoitotekniikka kun on ennen markkinoille pääsyä todennettava sataprosenttisen luotettavaksi, mikä vie vuosia.

Nikkaroijien kuviteltiin jo kadonneen, ja uusien teknologioiden kehittelyn siirtyneen lähiöiden autotalleista suuryritysten tutkimus- ja kehitysosastoille. Monen nykyisen suuryrityksen kuten Applen, Hewlett-Packardin ja Googlen ensimmäinen t&k-osasto oli kuitenkin autotallissa, miksei myös tulevaisuuden uusien suuryritysten?

# # #

Nopeasti kehittyvät ja halpenevat 3d-tulostimet avaavat autotallinikkaroijille aina vain uusia mahdollisuuksia. Osia ei enää tarvitse ostaa tai sorvata itse, vaan ne voi ladata netistä tai suunnitella tietokoneen ruudulla ja tulostaa. Edes virtapiirejä ei kohta tarvitse juottaa itse, vaan elektroniikkaakin voidaan pian tulostaa kotona.

3d-tulostinten mahdollisuuksia hyvässä ja pahassa havainnollistaa amerikkalainen aseseppä, joka heinäkuussa ilmoitti tulostaneensa puoliautomaattiaseen keskeisiä osia ja koonneensa osista toimivan
aseen. Ei ihme, että esimerkiksi Pirate Bay on jo perustanut 3d-tiedostoille oman hakemistonsa.

Lait ja viranomaiset eivät pysy nikkaroijien perässä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vasta pohditaan, miten ilmailuviranomaisten tulisi suhtautua ohjelmoitavien lennokkien kaupallisiin sovelluksiin. San Franciscosta uutisoitu TacoCopter-palvelu osoittautui maaliskuussa vasta bisnessuunnitelmaksi, mutta mitään teknistä estettä tacojen toimittamiseksi lennokkikopterilla tilaajan puhelimen gps-koordinaatteihin ei ole.

Lainsäädännön puuttuessa TacoCopter ei kuitenkaan voi nousta roottoreilleen. Yhdysvaltojen ilmailuviranomaiset ovat ilmoittaneet ottavansa kantaa autonomisten lennokkien kaupalliseen käyttöön vasta vuonna 2015. Silloin tekniikka on todennäköisesti taas kehittynyt niin paljon, että päätös on jo syntyessään vanhentunut.

# # #

» Sotilasteknologian viennin rajoituksissa puhutaan kaksikäyttötekniikoista, joita voidaan alkuperäisen
käyttötarkoituksen lisäksi käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Suomesta ei saa ilman lupaa viedä EU:n ulkopuolelle korkeatehoisten dieselmoottoreiden osia tai kaasusentrifugierotuslaitoksia.

3d-tulostimet ja lennokit osoittavat, että kaikki tekniikat ovat käytännössä kaksikäyttöteknologiaa tai pikemminkin monikäyttöteknologiaa. Itse asiassa EU luokittelee myös autonomiseen toimintaan kykenevien lentolaitteiden olevan kaksikäyttöteknologiaa, jonka vienti EU:n ulkopuolelle on luvanvaraista.

Miten tullimiehen siis pitäisi suhtautua matkustajan taskussa olevaan kännykkään? Autonomisten lentolaitteiden lisäksi komponentit, joilla lentolaitteelle annetaan kyky itsenäiseen lennonhallintaan tai
navigointiin luokitellaan kuuluvaksi kaksikäyttöteknologiaan. Älypuhelin koostuu juuri tällaisista komponenteista.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja.

Ainoana keskusteluttaneena asiana tänään oli Niittykummun keskus, ja sitä työstettiinkin pitkään niin infossa kuin kokouksessa. Tänään harmitti taas erityisesti tilanne, että olen lautakunnassa ainoa vihreä (syyhän on se, että Kaisa Rastimo loikkasi demareihin kesken kauden muttei luopunut paikasta), kun en saanut kannatusta omalle esitykselleni. Onneksi meillä on ensi vuonna taas kaksi vihreää Espoota suunnittelemassa! Tässä