Ensi maanantaina on varsinainen kokousrumba: aamu alkaa kaupunginhallituksen neuvottelukokouksella, sen jälkeen tila- ja asuntojaosto, päivällä kaupunginhallitus ja sen päälle valtuuston neuvottelutoimikunta + valtuustoryhmän kokous. Alla tila- ja asuntojaoston esityslista kommentein. Esistyslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Uuden jaoston kokousrutiinien kanssa on vielä tekemistä, mutta eiköhän valmistelu saada vähitellen rullaamaan. Viime kokouksessa jaosto päätti, että tähän kokoukseen valmistellaan

Tässä raporttia maanantaisesta kokouksesta. Esityslista selostuksineen löytyy täältä. Kahden jaoston yhteiskokous osoittautui hyväksi tavaksi linjata asiaa, joka liittyy molempien jaostojen toimialaan. Esittely ja keskustelu käytiin yhdessä ja sen jälkeen molemmat jaostot tekivät oman kokouksensa viralliset päätökset. Molemmissa jaostoissa vallitsi pääosin yhteisymmärrys päätösesityksistä. Virastojen keskittämistä Espoon keskukseen pidettiin hyvänä, samoin sitä, että kaupungintalon kohtalo ratkaistaan pikaisesti.

16.4. Sääntöjen ja kieltojen puuttuessa kaikkea on voinut kokeilla, ja elinkelpoisimmat ideat ovat jääneet elämään.» ”Viekää minut johtajanne luo!” pilakuvien avaruusoliot käskevät. Mutta jos avaruusoliot ottaisivat yhteyttä ihmiskuntaan internetissä, johtajaa ei niin vain löytyisikään. YK, APC, WSIS, IGF, ICANN, IANA, IETF, ITU, IPAIT ynnä muut ovat kyllä jo pitkään yrittäneet sopia, kuka ja miten Internetiä hallitsee, mutta tuloksetta.

Kun sopua Internetin hallinnasta ei ole löytynyt, netti on saanut elää ja kehittyä itsekseen, käyttäjien ja kehittäjien ehdoilla. ICANN ja IETF ovat määritelleet vain perusstandardit ja nimiavaruudet.

Monen mielestä juuri tämän anarkian ansiosta Internetistä on tullut se luovuuden pesä, jota ilman emme enää tulisi toimeen. Sääntöjen ja kieltojen puuttuessa kaikkea on voinut kokeilla, ja elinkelpoisimmat ideat ovat jääneet elämään.

Samalla Internetistä on tullut diktaattorien, turvallisuusviranomaisten ja tekijänoikeustalouden painajainen. Internetiä kun ei kukaan pysty aukottomasti valvomaan. Silti edes totalitaariset valtiot eivät Pohjois-Koreaa ja Eritreaa lukuun ottamatta ole sulkeneet kansalaisiaan kokonaan Internetin ulkopuolelle.

Minkään maan elinkeinoelämä ei yksinkertaisesti tule enää toimeen ilman Internet-yhteyksiä. Siksi esimerkiksi Iran, Kiina ja Saudi-Arabia sietävät nettiä. Toki ne tekevät pahimpansa kontrolloidakseen kansalaistensa toimintaa Internetissä, mutta erään iranilaisen opiskelijan sanoin: ”Kun haluan lukea netistä jotain mitä mullahit eivät halua minun näkevän, käytän kiinalaisia proxyjä. Kiinalaiset proxyt ovat parhaita.”

Eikä ihme, sillä kiinalaisten nettiaktivistien palvelimet joutuvat läpäisemään Kiinan hallituksen ylläpitämän Suuren Palomuurin ja hämäämään 40.000 Internetiä valvovaa kiinalaista poliisia. Siihen verrattuna Iranin nettisensuuri on pala gazia (iranilainen jälkiruoka).

Ellei Kiina miljardien eurojen investoinneista huolimatta pysty kontrolloimaan tiedon kulkua verkossa Kiinan rajojen yli, ei siihen pysty kukaan muukaan.

Siksi Venäjä, Kiina sekä monet arabimaat ovat vaatineet, että YK:n Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) tulisi ottaa Internet hallintaansa. Ne ajoivat ITU:n Dubain konferenssissa kansainväliseen telekommunikaatiosopimukseen muutoksia, jotka olisivat siirtäneet Internetin osoiteavaruuden ylläpidon ICANNilta ITU:lle ja antaneet valtioille mahdollisuuden valvoa nettiliikennettä; toki rikosten, roskapostin ja turvauhkien torjumisen nimissä.

ITU:n Dubain konferenssi havainnollisti, miksi se ei ole sopiva elin hallinnoimaan nettiä. ITU:ssa esimerkiksi internetin nimistä ja osoitteista tulisi poliittisia kysymyksiä, joista päätettäisiin äänestämällä. Ja maailmassa on paljon enemmän maita, jotka haluavat kontrolloida ihmisiä netissä kuin maita, jotka haluavat suojata sananvapautta ja yksityisyyttä.

Esimerkiksi wikileaks.org, kavkazcenter.com tai thepiratebay.se olisi helppo poistaa ITU:n hallinnoimasta internetistä. Niitä ei tarvitsisi enää sensuroida, koska niitä ei olisi edes olemassa.

Kiina, Algeria ja Iran vastustivat esitystä ihmisoikeuksien mainitsemisesta Dubain konferenssin loppuasiakirjassa, koska ihmisoikeuksille ei ole siinä ”sopivaa paikkaa”. Sen sijaan ehdotus YK:n ja valtioiden aseman vahvistamisesta internetin hallinnassa hyväksyttiin konferenssin loppuasiakirjaan ITU:n jäsenmaiden enemmistön äänillä.

Loppuasiakirja ei kuitenkaan tullut voimaan, koska vähemmistöön jääneet länsimaat kieltäytyivät Yhdysvaltojen ja EU:n johdolla allekirjoittamasta sitä.

Internet pysyy siis entisellään, ainakin seuraavaan internetin hallintoa pohtivaan kansainväliseen kokoukseen asti. Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin ajaneet muutoksia internetin hallintoon jo vuosikymmenen ajan. Dubaissa niiden vaatimukset saivat enemmän kannatusta kuin koskaan aiemmin. Ensi kerralla ne voivat hyvinkin onnistua.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.

Vihreä ryhmä on tutustunut huolella esiselvityksen tarjoamiin vaihtoehtoihin. Ongelmat, joihin selvityksessä lähdettiin etsimään ratkaisuja ovat todellisia. Seudun asiat ovat yhteisiä, mutta niitä ei voida kokonaan ratkaista nykymuotoisella sopimuspohjaisella yhteistyöllä.Espoon vihreä valtuustoryhmä kannattaa vahvaa metropolihallintoa, joka ratkaisee seudun ongelmia myös tulevaisuudessa. Kysymys kuntien määrästä on toissijainen.Itsenäisten kuntien näkökulma johtaa tällä hetkellä liikaa päätöksentekoa ja kuntien välillä [...]

15.4. Me uskoimme omaan hypeemme.Mitä ihmettä tapahtui sille 1990-luvun tietotekniikan ihmemaalle, jota tultiin kaikkialta maailmasta ihailemaan? ’The Future Is Finnish’, otsikoi Newsweek toukokuussa 1999 julkaistun juttunsa.  Me uskoimme omaan hypeemme. Kuvittelimme suomalaisten hallitsevan tieto- ja viestintätekniikan käytön niin hyvin, ettei siitä tarvitse enää edes välittää.

Esimerkiksi opettajien tietotekniikan ja perusohjelmistojen käytön opetukseen on turha yrittää hakea hankerahoitusta. Kaikkien opettajien kun oletetaan jo hallitsevan perustaidot, ja rahoitusta saa vain täydennyskoulutukseen. 

Ope.fi-taitoluokituksen mukaan opettajan tieto- ja viestintätekninen perusosaaminen on koulun ja opettajan itsensä vastuulla. Mistä hän tämän perusosaamisen hankkii, jää arvoitukseksi.

Miten opettajien oletetaan opettavan jotain, mitä he eivät itsekään osaa?

Suomi pärjää kansainvälisissä vertailuissa, kun lasketaan tietotekniikan määrää, mutta tietotekniikan käyttäjinä me olemme jääneet pahasti muista jälkeen. Me emme yksinkertaisesti tiedä, mitä ihmettä meidän pitäisi hienoilla vehkeillämme tehdä ja miksi.  Itse asiassa me emme edes halua tietää. Sama Sopranon eSearch-tutkimus, joka kertoi monen yritysjohtajan olevan tyytymätön työntekijöiden digitaalisiin taitoihin, paljastaa vain vajaan viidenneksen yritysjohtajista kartoittaneen henkilöstönsä tietoteknistä osaamista.

Osaamista on vaikea lähteä parantamaan jos ei tiedä, mitä ei tiedä. Työmarkkinajärjestöjen vääntö kolmesta koulutuspäivästä vaikuttaa lähinnä huvittavalta, kun samaan aikaan rahaa ja aikaa tuhlataan sokkokoulutukseen.

Vasta sitten voidaan miettiä koulutuksen sisältöjä kun tiedetään, mitä tieto- ja viestintätekniikan osaamista ihmiset työssä ja elämässä tarvitsevat, ja miltä tasolta lähdetään liikkeelle. Oppilaitokset ja työnantajat tarvitsevat yhteisen mittatikun, jolla arvioida ihmisten osaamista. Myös opiskelijat ja työntekijät haluavat itse mitata omaa osaamistaan.

Työn ja tekniikan nopea muutos muuttaa jatkuvasti myös työn ja elämän osaamisvaatimuksia. Osaamisen hallinta on työntekijöiden ja työnantajien yhteinen haaste. Mitä osaamista minulla on, mitä osaamista työssäni tarvitsen, mistä minä sen osaamisen löydän?

Esimerkiksi TIEKEn tulevan Osaamisen arviointi -työkalun avulla ihmiset ja organisaatiot voivat arvioida tieto- ja viestintäteknisiä tietojaan ja taitojaan. Verkkopohjaista työkalua voi käyttää esimerkiksi oman osaamisensa itsearviointiin tai yrityksen työntekijöiden koulutustarpeen kartoittamiseen.

Sen jälkeen on vain löydettävä tarpeisiin vastaavat koulutuskokonaisuudet sekä riittävän monta oman osaamisensa halukasta jakajaa ja ammattitaitoista kouluttajaa.

Jyrki J.J. Kasvi

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.

Tästa linkistä aukeaa kerrassaan kiinnostava esimerkki lähidemokratiasta. Reykjavikilaisen kaupunginosan asukkaat saavat itse päättää, rakennetaanko heidän kotikulmilleen esimerkiksi uusi leikkipuisto tai viheristutuksia tai minne pitäisi lisätä katuvaloja? Asukas tietää budjetin ja voi sen pohjalta valita haluamansa hankkeet. Eniten ääniä saaneet hankkeet toteutetaan.

Voisiko vastaava toimia Suomessa esimerkiksi niin, että äänestys järjestettäisiin kahden tai neljän vuoden välein? Jos ei, miksi ei?

Olen välillä itse suhtautunut aavistuksen skeptisesti erilaisiin lähidemokratia- ja paikallisen tason vaikuttamista lisääviin hankkeisiin juuri siksi, että niissä asukkailla ei ole ollut budjettivaltaa. Ilman taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia asukasfoorumeista yms saattaa tulla vain keskustelukerhoja. Parhaimmillaan ne tietenkin voivat saada asuinalueen äänen kuuluville laajemmin kunnan päätöksenteossa. Kaikista mieluiten antaisin budjettivallan kuitenkin suoraan asukkaille Reykjavikin malliin. 

Olen herännyt miettimään paikallisdemokratiaa myös siksi, että olen mahdollisesti meidät varajäsenet mukaan lukienkin valtuuston ainoa kivenlahtelainen. Aivan kaikki valtuutetut ja varavaltuutetut eivät ole ilmoittaneet kotipaikkaansa, joten pieni mahdollisuus on olemassa, että myös joku muu on Kivenlahdesta.

Kaupunkia pitää tietenkin kehittää kokonaisuutena, mutta olen huomannut, että paikallistuntemustakin tarvitaan. Tietyn kaupunginosan edustaja pystyy esimerkiksi hahmottamaan oman terveysaseman merkityksen tai kaupunginosan liikenneyhteydet ja kehityskohteet. Itse koen olevani ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspoliitikko, mutta hyvää sosiaalipolitiikkaa tehdään myös luomalla elinympäristöjä, joissa on turvallista liikkua ja hyvät urheilumahdollisuudet sekä viheralueita virkistäytymiseen.

On harmillista, että valtuuston kokoonpano on maantieteellisesti niin epätasainen. Huomattava osa valtuutetuista on Etelä-Espoosta ja alueen kokoon nähden Espoonlahdesta on harvinaisen vähän valtuutettuja. Esimerkiksi omalla kivenlahtelaisella äänestysalueellani äänestysprosentti jäi alle viidenkymmenen. Voisiko siis edellä mainittu lähidemokratiamalli lisätä osallistumista ja kiinnostusta oman alueen asioihin?

Kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto sekä tila- ja asuntojaosto pitävät yhteisen kokouksen ensi maanantaina. Kokouksen ainoana mutta sitäkin tärkeämpänä asiana on Espoon hallinnollisen keskuksen kehittämisen periaatteet ja tavoitteet. Lista kokonaisuudessaan löytyy täältä: Kehittäminen on jumiutunut pattitilanteeseen, kun valtuusto päätti äänestystuloksella purkaa kaupungintalon, mutta päätöksen perusteet on sen jälkeen kiistetty ja säilyttämistä vaadittu. Listatekstistä käy hyvin kompaktisti

Tässä raporttia eilisestä kaupunginhallituksen kokouksesta. Asiat menivät esityksen mukaan, mutta tärkeitä keskusteluja käytiin. Ja kokouksen jälkeen keskusteltiin pari tuntia Espoo-tarinan aihiosta sekä strategialuonnoksesta. Työ jatkuu valtuustoryhmien lausunnoilla ja strategiaseminaarissa 13.5. Alla vain mielenkiintoisimmat keskustelut, lista avattuna löytyy täältä: - Uudet virat ja toimet sekä virkoja ja toimia koskevat muutokset vuonna 2013 Jyrki Myllärniemi mainitsi kokouksessa,

Kun Kauko Käyhkön näköiselle toukalle etsittiin 60-luvulla etunimeä, ei vanhemmilleni tullut mieleen optimoida nimeäni hakukoneita varten. Jyrki oli silloin muotinimi, ja Huutjärven ala-asteella meitä oli 70-luvulla neljä Jyrkiä samalla luokalla ja rivillä. Ei ihme, että minua kutsuttiin sekaannusten välttämiseksi jo pikkupoikana Kasviksi, joskus myös sieneksi, rehuksi ja vihannekseksi. Kasvi sen sijaan on kuin Googlea varten tehty ja vielä lyhyt. 1800-luvun lopulla Nurkkilassa asunut vapaatyömies Karl Andersson tuskin tiesi millaisen palveluksen hän perillisilleen teki valitessaan kutsumanimeensä Kalleen sointuvan suomenkielisen sukunimen Kasvi.

Vaikka Jyrkejä on ollut Suomessa jo yli 11.000, täysnimikaima Jyrki Kasvia ei maapallon runsaan seitsemän miljardin ihmisen joukosta ainakaan Googlen mielestä löydy.

Minun ei siis tarvitse taistella kenenkään kanssa käyttäjätunnus jyrki.kasvi:sta tai nettiosoite www.jyrkikasvi.fi:stä tai twitter-tunnuksesta jyrkikasvi. Hakukoneesta ei egosurffaillessa tule ensimmäiseksi vastaan tukholmalainen kondomikauppias, kuten eräälle tutulle kävi.

Tosin joitain sukulaisia ja jotain vihannestukkua voi harmittaa taannoin käyttöön ottamani URL-osoite www.kasvi.org. Silloin omalle nimelle kun ei vielä saanut varattua .fi-osoitetta.

Nykyvanhempien kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan, minkä nimen lapselleen antavat. Hakukoneoptimoinnin lisäksi kannattaa miettiä nimen merkitystä yleisimmillä maailmankielillä.

Maailma kehittyy yhä kansainvälisemmäksi, ja tulevaisuudessa töitä tehdään useilla eri kielillä. Ettei lapselle käy niin kuin Mitsubishi Pajerolle espanjankielisissä maissa. Jatkossa englannin rinnalle tärkeiksi kieliksi nousevat ainakin kiina, venäjä ja arabia.

Esimerkiksi Jyrki kirjoitetaan kiinaksi yleensä merkeillä, jotka ääntyvät Yuerji, eikä merkeillä, jotka ääntyvät Yuerqi, koska qi:n kirjoitusmerkki tarkoittaa kiinaksi epätavallista. Omasta mielestäni epätavallinen olisi pelkästään imarteleva sivumerkitys, mutta kiinalaisessa kulttuurissa ei.

Ohessa ensi maanantain kaupunginhallituksen lista-asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Isoimpana asiana Tapiolan keskustan kaava. - Lausunnon antaminen Helsingin hallinto-oikeudelle kunnallisvalituksesta, joka koskee valtuuston 28.1.2013 kokouksen päätöksiä valtuuston puheenjohtajiston ja kaupunginhallituksen vaalia Timo Issakainen tehnyt valituksen. Lausunnossa todetaan, ettei Issakainen edes asu Espoossa, eli hänellä ei ole edes valitusoikeutta. Ei aihetta toimenpiteisiin. - Uudet virat

3.4. Sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslakentaa varten.» Aina vaalien jälkeen Suomessa ihmetellään samaa asiaa. Miksi Suomessa äänestetään vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla eikä nykyaikaisesti tietokoneella? Miksi Suomessa ei voi äänestää netissä kun kerran Virossakin voi?

Äänestystekniikasta riippumatta vaaleissa on tärkeintä, että kaikki luottavat vaalitulokseen. Jos merkittävä osa väestöstä voi edes epäillä, että vaalitulosta on peukaloitu, vaalitulos menettää legitimiteettinsä.

Luottamus hyvä, tarkistuslaskenta paras. Kynällä ja paperilla äänestettäessä moni ääni on tulkinnanvarainen, ennakkoääniä katoaa tai keskusvaalilautakunta on erimielinen vaalilain tulkinnasta.

Jos vaalitulos riitautetaan, äänet joudutaan laskemaan uudestaan. Esimerkiksi Espoon uuden kaupunginvaltuuston kokoonpano varmistuu vasta kun ääntenlaskennasta tehdyt valitukset ratkaistaan hallinto-oikeudessa.

Sähköisessä äänestyksessä riippumaton tarkastuslaskenta ei onnistu. On vain luotettava, että koko järjestelmä on toiminut oikein äänen syöttämisestä vaalituloksen laskentaan. Siksi sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslaskentaa varten.

Hyvä äänestysjärjestelmän laadun mittari on se, kuinka suuri joukko tarvittaisiin vaalituloksen väärentämiseen. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon puolueiden nimittämiä vaalivirkailijoita.

Vaalivirkailijoiden yhtenä alkuperäisistä tehtävistä oli toistensa vahtiminen. Suomalaiset eivät viime vuosisadan alkupuolella todellakaan luottaneet toisiinsa. Takana oli kymmeniä vuosia poliittista terrorismia ja verinen sisällissota.

Silti kaikkien oli voitava luottaa vaalitulokseen. Silloin, nyt ja tulevaisuudessa. Jos jokin puolue epäilee vilppiä, se voi koota äänimäärät omilta vaalivirkailijoiltaan ja tarkistaa vaalituloksen. Vaalituloksen väärentämiseen tarvittaisiin tuhansia ihmisiä.

Sähköisessä äänestyksessä vaalitulos on muutaman järjestelmästä vastaavan ihmisen varassa. Lisäksi useista sähköisistä äänestysjärjestelmistä on löytynyt tietoturva-aukkoja ja takaportteja, joiden kautta ulkopuoliset ovat päässeet muuttamaan vaalitulosta.

Miten äänestäjä voi varmistua siitä, että sähköinen äänestysjärjestelmä on toteutettu ja sitä käytetään asianmukaisesti?

Toinen vaatimus äänestysjärjestelmälle on vaalisalaisuus eli äänen ja äänestäjän erottaminen toisistaan.

Vaalisalaisuuden vuoksi äänestystä ei voi verrata esimerkiksi pankkiasiointiin. Pankissa asioitaessa kaikesta pitää jäädä jälki. Kaikki tapahtumat on voitava todentaa jälkikäteen. Sen sijaan äänestyksessä jälkiä nimenomaan ei saa jäädä.

Miten sähköisen äänestysjärjestelmän käyttäjä voi luottaa siihen, ettei hänen antamaansa ääntä voi yhdistää häneen?

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kokeillussa äänestysjärjestelmässä sähköiseen vaaliuurnaan tallentui tieto siitä, miten kukin oli äänestänyt. Nyky-Suomessa sähköisen uurnan tietoja tuskin käytettäisiin väärin, mutta monessa muussa maassa hallitus ei epäröisi tulostaa uurnasta luetteloa opposition äänestäjistä.

Vaalisalaisuuden turvaaminen on erityisesti nettiäänestyksen haaste. Esimerkiksi puoliso voi painostaa äänestämään tiettyä ehdokasta ja valvoa äänestystä olkapään yli. Virossa ongelma on ratkaistu siten, että äänestäjä voi äänestää monta kertaa, ja vain viimeinen ääni lasketaan.

Äänestysjärjestelmän on oltava niin yksinkertainen, että kaikki äänestäjät ymmärtävät, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Harva esimerkiksi tietää, miten vaalitulos muutetaan eduskunta- tai valtuustopaikoiksi D’Hondtin menetelmällä.

Miten tavallinen äänestäjä voi ymmärtää sähköisen äänestysjärjestelmän teknistä toteutusta ja arvioida sen luotettavuutta? Eihän hän pääse edes näkemään sen lähdekoodia. Avoimen lähdekoodin äänestysjärjestelmät ovat maailmalla harvassa.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehitysjohtaja.

Mietin tänään sitä, miten joistain sosiaali- ja terveyspoliittisista aiheista on vaikea edes keskustella. Yksi näistä on toimeentulotuki ja sen kehittäminen. Heikki Hiilamo lausui Kuntalehdessä ajatuksiaan siitä, miten nuorten pitäisi olla ensisijaisesti työssä tai koulutuksessa toimeentulotuen saamisen sijaan. Hililamon pohdinnasta nousi jälleen jonkinlainen myrsky vesilasissa. Mielestäni on kiinnostavaa, millainen tabu toimeentuloturvan vastikkeettomuus on. Voi hyvin olla, että nykyinen käytäntö on paras mahdollinen ja kaikki muutosyritykset aiheuttaisivat uusia ongelmia. Kaikesta pitää silti voida puhua ja etsiä parasta mahdollista ratkaisua. 

Otetaan lähtökohta. Osa nuorista tarvitsee aidosti toimeentulotukea. He eivät ole toistaiseksi päässeet töihin tai koulutukseen tai työstä saatava palkka on niin pieni, että se ei kata elinkustannuksia. Osalla on mielenterveysongelmia, jotka voivat olla niin vaikeita, ettei työnteko onnistu. He tarvitsevat kuntoutusta.

Mutta on myös nuoria, jotka nostavat toimeentulotukea, eivätkä edes pyri koulutukseen ja työhön. Tässä ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat valinneet työelämän ulkopuolella olemisen omasta halustaan. "Oma tahto" on tosin suhteellinen käsite, syyt toimia näin ovat kirjavia. Osa heistä ei ole saanut edes kotoa työnteon mallia tai minkäänlaista päivärytmiä. Mutta teoriassa heillä ei ole estettä osallistua koulutukseen tai työelämään. Onko olemassa hyvää syytä, miksi tämän ryhmän on annettava olla koulutuksen ja työelämän ulkopuolella? Tällä ryhmällä on todettu oleva riski syrjäytyä pysyvästi (syrjäytymisellä tarkoitan tässä yhteydessä työn ja/tai koulutuksen puuttumista, itse kaikki heistä eivät välttämättä koe olevansa syrjäytyneitä.) Toimeentulotukimenot kasvavat jatkuvasti, monissa kaupungeissa varsinkin nuorten osalta. Osasyynä on tietenkin taloustaantuma ja työttömyyden kasvu. Nuorisotakuun pitäisi kuitenkin mahdollistaa kaikille jokin opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Jää nähtäväksi, tapahtuuko näin.

Hiilamon ohella ainakin muutamat muut henkilöt ovat pohtineet erilaisten palkkatukien/työmarkkinatuen maksamista toimeentulotuella olevan nuoren palkkaavalle yritykselle, järjestölle tms nuorelle maksettavan toimeentulotuen sijaan. Näen tässä ison riskin ei-toivotun matalapalkkajärjestelmän kehittymiselle, mutta en pidä ajatusta täysin huonona. Palkkatukiahan on jo nyt käytössä. On kuitenkin todellinen ongelma, että monella ammattialalla palkka on niin matala, että varsinkaan isoissa kaupungeissa se ei riitä elinkustannuksiin. Tämä on yksi syy toimeentulotuen käyttöön. 

Toimeentulotuki maksetaan kunnan kassasta, vaikkakin valtio palauttaa siitä kunnalle myöhemmin osan. Voisiko esimerkiksi alle 25-vuotiaiden lapsettomien nuorten surjäytymistä pyrkiä ehkäisemään vaatimalla noin 20-25 viikkotunnin työskentelyä kunnalla? Järjestelmän kehittäminen vaatisi kunnilta isohkoa panostusta ja olisin valmis kannattamaan mitään tällaista kokeilua vain, jos seuraavat ehdot täyttyisivät.

-"Toimeentulotukinuorten" tekemä työ ei vähentäisi kunnan muita työpaikkoja, siitä ei vahingossakaan tulisi "kunnan matalapalkkasektori"
-Ihmiset, joilla ei aidosti ole edellytyksiä tehdä yhtään minkäänlaista työtä, kyettäisiin erottelemaan esimerkiksi lääkärin todistuksella
-Systeemi otettaisiin käyttöön vasta esimerkiksi 6kk tai 12kk toimeentulotuen nostamisen jälkeen. Toimeentulotuen hakijalla on ollut aikaa lukea esimerkiksi pääsykokeisiin
-Työn ei pitäisi olla rangaistusluonteista eli ei ole tarkoitus siirtää armeijatyylisesti lumikasaa paikasta toiseen
-Kyseisille nuorille tarjottaisiin myös psykologista tukea ja ammatinvalintaohjausta.

Täysin aukoton systeemi ei mitenkään voisi olla ja varsinkin se, miten pitäisi toimia niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät saapuisi töihin tai jotka eivät käytännössä tekisi yhtään mitään, jää tässä vaihtoehdossa avoimeksi. 

Mutta jos tällaisen järjestelmän kehittäminen olisi jotenkin mahdollista, niin pitäisikö se jättää kehittämättä? Onko pohdinta toimeentulotuen muuttamisesta tietyn ikäryhmän osalta vastikkeelliseksi automaattisesti kovaa ja eriarvoistavaa puhetta? Tiedostan, että lain muuttaminen tietyn ikäryhmän osalta voidaan nähdä epätasa-arvoa lisääväksi ja se perustelu, että laissa on jo nyt poikkeuksia alle 25-vuotiaiden osalta, ei ole loogisesti kestävä. Myös nykytilanne voi olla virheellinen. Mutta onko paras vaihtoehto se, että toimeentulotuki mahdollistaa työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen? Toimeentulotukimenoilla on myös muuta käyttöä kuntataloudessa. Iso osa menee tietenkin todelliseen tarpeeseen, mutta jokainen miljoona, joka voitaisiin käyttää toisin, voitaisiin todellakin käyttää toisin. Tilanteessa, jossa verotulot vähenevät ja huoltosuhde heikkenee, toimeentulotukimenojen kasvu on väistämättä muista sosiaali- ja terveyspalveluista pois. 
Paradoksaalisesti tutkimusten mukaan moni toimeentulotukeen oikeutettu -eli sitä todellisuudessa kipeästi tarvitseva- ei tällä hetkellä hae tukea. Samaan aikaan tukea käyttävät henkilöt, joiden ensisijainen paikka olisi koulutuksessa tai työssä.

Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin nyt saattaa herätä kysymys, että mitenkäs tämä suhtautuu Vihreiden kansalaispalkkanäkemyksiin? Siten, että edellä mainitun (jos järkevä systeemi onnistuttaisiin kehittämään) ohella olisin valmis kokeilemaan esimerkiksi jossain saman kokoisessa kaupungissa myös kansalaispalkkaa, esimerkiksi Vihreiden kustannusneutraalia mallia. Sitten näiden kokeilujen tuloksia tulisi verrata keskenään + johonkin sellaiseen kaupunkiin, jossa nykysysteemi olisi käytössä ja tietenkin suhteuttaa yleiseen työttömyys- ja taloustilanteeseen. Mikä järjestelmä vähensi syrjäymistä tehokkaimmin? Mistä syntyi eniten kustannuksia suhteessa hyötyyn kunnille ja valtiolle? Miten eri järjestelmät vaikuttivat ihmisten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin?

Viime päivinä on kritisoitu hallituksen kehysriihen osinkoveropäätöstä, joka suosii rikkaita suuromistajia. 60 000 euron katto verovapailta osingoilta poistettiin, jolloin suuri perheyritys voi määrättömästi nostaa kevyesti verotettuja osinkoja 8 prosentin verran pääomasta. Räikeimmillään piensijoittaja maksaa samoista osingoista 30-32 prosentin veron, kun ennestään rikas suuromistaja 7,5-8 prosentin veron.

Olemmeko oikeasti menossa siihen, että suurituloiset rikastuvat ja pienituloisten mahdollisuudet heikkenevät? On järjen vastaista, että pienyrittäjien osinkoverotus kiristyy ja suuromistajien kevenee. Ja silloin kunta ja valtio menettävät verotuloja.

Yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä asian on muututtava. Yksi keino korjata päätöstä, on palauttaa ylin katto, maksimimäärä, jolla osinkoja voi nostaa.

Hyvä elementti hallituksen päätöksissä oli yhteisöveron alennus, ja se on hyvä myös pienyrittäjille.

Pienyrittäjissä on suuri mahdollisuus työllistää, vaikka oppisopimuskoulutuksella nuoria työttömiä. Ja moni pienyrittäjä elää hyvin niukoilla tuloilla itsekin. Mieleeni tulee kaksi asiaa, jotka auttaisivat pienyrittäjiä.

1. Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen pienille yrityksille
2. Arvonlisäveron alarajan nosto, jotta pienestä liikevaihdosta ei yrittäjän tarvitsisi maksaa alvia.

Tapasimme viime viikolla eduskunnan naisverkostossa yrittäjänaisia, jotka korostivat näitä asioita. Erityisesti naisvaltaisille aloille vanhemmudesta aiheutuvat kulut ovat iso menoerä. On tärkeää, että vauvoja syntyy ja heistä huolehditaan. On tärkeää myös, että pienyrittäjät voisivat paremmin palkata nuoria naisia. Toiseksi, Suomessa on Euroopan tiukimpia arvonlisäverokantoja, sillä meillä yritys maksaa veroa jo 8 500 euroa ylittävästä liikevaihdosta. Tätä veronalaisen liikevaihdon alarajaa pitää nostaa.

Kaupunginhallituksessa käytiin keskustelua taloustilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä tilinpäätöksen, tuottavuusohjelman loppuraportin ja helmikuun kuukausiraportin pohjalta. Tässä lyhyet kommentit niistä lista-asioista, jotka keskusteluttivat ja/tai joihin tuli muutoksia (koko esityslista selostuksineen löytyy täältä): - Vuoden 2012 tilinpäätös ja tuloksen käsittely (kv-asia) Jos Espoolla ei olisi rahastoja, olisi tulos miinuksella. Rahastojen tuotto oli 29 me ja ylijäämä 26,6 me.

Hyvä valmistautuminen kannatti, kokous sujui hyvin ja kävimme tärkeää evästyskeskustelua tärkeistä aiheista. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Kokouksessa annetut selostukset Kokouksen aluksi kävimme lyhyen keskustelun toimintatavoista alustukseni pohjalta. Päätimme, että jaostolle valmistellaan kahden vuoden työsuunnitelma, joka tuodaan lista-asiana seuraavaan kokoukseen. Jaostojen toimintatavoista käydään myös kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa keskustelua, mikä on hyvä asia. Totesimme kuitenkin keskustelussa, että

Huomisessa kaupunginhallituksen kokouksessa asiaa taloudesta sekä isoimpina kaavoina Jousenpuisto matkalla valtuustoon sekä Kaitaa-Iivisniemi osayleiskaavan tavoitteet. Lista-asiat (esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä): - Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Espoon Asunnot Oy:n 14 171 000 euron lainoille (kv-asia) Espoon Asunnot Oy aloittaa tänä vuonna perusparannuksen neljässä kiinteistössä ja anoo kaupungilta omavelkaista takausta suoritettavan kilpailutuksen perusteella otettaville Espoon Asunnot Oy:n

Tila- ja asuntojaoston kokoontuu ensi maanantaina. Vaikka esityslista on lyhyt, kuulemme selostukset ja käymme keskustelua isoista asioista: sisätilaongelmista ja MAL-sopimuksen velvoitteista. Jaoston toimintatapa tulee olemaan sellainen, että jokaiseen kokoukseen tuodaan muutama isompi asia keskusteluun, tulevana maanantaina siis koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien tilanne sekä MAL-asiat. Jaostolle valmistellaan käsiteltävistä asioista kahden vuoden työsuunnitelma, jotta kaikki tärkeät asiat

Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi tänään 2. vaihemaakuntakaavan, jota on työstetty koko valtuustokausi. Olin tässä vanhan valtuuston viimeisessä kokouksessa läsnä Jyrki Kasvin varajäsenenä. Vaihemaakuntakaavan keskeiset tavoitteet ovat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, seudun kilpailukyvyn parantaminen, kaupan palveluverkon linjaaminen sekä kylien ja muun hajarakentamisen ohjaaminen. Pääosin olimme vihreässä ryhmässä lopputulokseen tyytyväisiä. Kaupan palveluverkon ohjaaminen osoittautui kaavan hankalimmaksi asiaksi, ja ratkaisua hiottiin