Työllä ei enää rikastu - perustuloa ja pääomatuloja kaikille?
Päivän Helsingin Sanomissa (23.3.2014) on kirjoitus varallisuuden jakautumisesta (""Työllä ei enää rikastu" - perijöiden yhteiskunta tekee paluun.). Kirjoituksessa esitellään taloustieteilijä Thomas Pikettyn ajatuksia.
Hänen perusviestintä on, että 1900-luvulle asti pääoma tuotti merkittävästi enemmän kuin työnteko. Sen jälkeen on seurannut sadan vuoden aikakausi, jona aikana talouskasvu on ollut pääoman tuottoja nopeampaa. Toisin sanoen työtä tekemällä on voinut vaurastua.
Nyt sitten oltaisiin liukumassa takaisin 1800-luvulle. Hyväosaiset perivät ja elävät koroilla, ja ahkerimmankin työntekijän on hankala kuroa omalla toiminnallaan eroa kiinni. Teollisuus automatisoituu, työn rooli pienenee ja omistamisen merkitys kasvaa. Osuuden omistaminen koneesta on kannattavampaa kuin työkseen koneen käyttäminen (kiteytys allekirjoittaneen).
Helppo vastaväite on, että joku kuitenkin nousee ryysyistä rikkauksiin, vaikka edessä olisi mitä tahansa murheita tai mitkä tahansa lähtökohdat. No onhan se noinkin. Kun tarkastellaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, olisi hyvä kuitenkin tarkastella keskivertoa tai keskimmäistä henkilöä. Kysymys ei ole onnistuuko joku rikkomaan rajoja, vaan miten tavallisilla ihmisillä menee.
Kyllähän antiikin Roomassakin oli niin ahkeria “luotto-orjia” että isännät lopulta heidät vapauttivat. Monet nousivat jopa varakkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi. Silti mallia, jossa “syntymärooli” määrää tulevaisuuden, ei voi vaikuttaa ei voi kovinkaan tasa-arvoisena pitää, vaikka joka sadas onnistuisikin uimaan vastavirtaan.
Mitä muuttaa?
Suurimmalle osalle on tarjolla töitä, ja isolle osalle ihan kohtalaisesti palkattujakin töitä. Toisaalta työttömän rooli on karu, ja esimerkiksi supistuvalla alalla uuden työpaikan löytäminen, jos sellaisen menettää, voi olla hankalaa. Tämä siis ilman että itse voi asiaan vaikuttaa.
Ideaalitilanteessa länsimaissa - en puhu nyt vain Suomesta - siirryttäisiin perustulon suuntaan. Töissä käyviltä tämä verotettaisiin takaisin, joten keski- tai hyvätuloisilla tämä ei paljoakaan arkea muuttaisi.
Syntyisi tilanne jossa työnteko kannattaisi aina. Tarveharkinnasta luopuminen vähentäisi hallintoa, mutta myös antaisi mahdollisuuden pärjätä vähemmillä työtuloilla tippumatta köyhyyteen.
Lisäksi raja-aita työllisyyden ja työttömyyden välillä madaltuisi. Nykyisellään esimerkiksi toimeentulotukea (joka olisi yksi tuista jonka perustulo voisi korvata) ei saa jos on varallisuutta. Tämä on sinällään loogista, miksi saisi tukea jos on omaa varallisuutta? Haittapuoliakin on, jos pääomatulojen merkitys yhteiskunnassa suurempi kuin ennen, ja hankalassa tilanteessa pitää myydä saman tien pääomansa, niin tosiasiassa heikkoon elämäntilanteeseen joutuneelta edellytetään niiden oman henkilökohtaiset “turvaverkkonsa” alasajoa.
Toinen elintason perusta olisi tietysti palkkatyö. Mahdollisimman monen on hyvä olla töissä mahdollisimman paljon. Tämä ei nyt ole kovinkaan yllättävä ajatus, joten hyppään saman tien kolmanteen kohtaani.
Mahdollisimman monen olisi hyvä omistaa mahdollisimman paljon. Jos keskivertoperheellä olisi sijoituksia, ja yhä useampi kuuluisi esimerkiksi osakeomistusten myötä myötä myös omistavaan luokkaan, niin tulot tulisivat aiempaa useammasta suunnasta. Edes muutaman sadan euron pääomatulot muutaman kerran vuodessa voivat auttaa jo paljon. Lisäksi pääomatulot antavat muista tuloista riippumatonta tuloa, ja tarvittaessa omistukset voi myydä.
Kansankapitalismiksi tätä kutsutaan, ja verkkopohjaiset palvelut ovat viime vuosina antaneet merkittävästi mahdollisuuksia ostaa osakkeita pienin kuluin tai sijoittaa kuluitta rahastoihin. Nykyään jo muutamalla kympillä voi sijoittaa, joka on kaikin puolin hyvä asia.
Ideaalitilanne: tuloja monesta suunnasta
Ideaalitilanteessa suomalaisen perheen tulot tulisivat kolmesta suunnasta. Perustulo olisi vakaa pohja joka pysyisi tilanteessa kuin tilanteessa, vähän niin kuin lapsiperheiden lapsilisä nykyisellään.
Töitä tietysti tehtäisiin mahdollisimman paljon.
Lisäksi omistaminen ja sitä kautta tulevat pääomatulot sitoisivat myös ihan tavalliset perheet kiinni tekniikan kehittymiseen. Tämä on yksi keino millä automaation tuoman tehostuksen hedelmät päätyvät useampiin käsiin.
Näin syntyy tilanne jossa tuloilla on kolme lähdettä: perustulo, palkkatyö ja pääomatulo. Yhden puuttuessa kahden muun avulla voi vielä pärjätä.
Mitä muuttaa?
Mitä sitten asian eteen voisi tehdä?
(1) Perustulon tai ns. käänteisen tuloveron käyttöönotto takaisi toimeentulon ilman byrokratiaa.
(2) Edellisen myötä työssäkäyntiaste voisi parantua: työnteko kannattaisi aina, ja myös lyhyet työpestit olisivat houkuttelevia.
(3) Sijoittamista tulee helpottaa, alkaen siitä että piensijoittajia kohdellaan verotuksellisesti samoin kuin suurempia sijoittajia. Piensijoittattajat voivat lähinnä ostaa osakkeita tai rahastoja. Vaan jos satut omistamaan yrityksen, saat nostettua itsellesi osinkoa pienemmällä veroprosentilla. Ja jos sinulla on paljon rajaa, voit ihan laillisesti muun muassa perustaa sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen jonka kautta saat nostettua osinkoa muutaman prosentin halvemmalla kuin ilman yritystäsi.
Toisin sanoen piensijoittajia verotetaan tiukemmin kuin suursijoittajia. Alkuun voisi laittaa kaiken sijoittamalla saadun tulon samalle viivalle.
Voisi myös harkita mallia jossa pienen määrän pääomatuloja voisi saada pienemmällä veroprosentilla, tai vaikka verottomana. Jos pääomatulot olisivat vaikka tuhanteen euroon asti verottomia, se kannustaisi suomalaisia pienimuotoiseen sijoitustoimintaan.
Suomi suosta tieteellä ja tekniikalla
Hallitus käy kehysriiheen maanantaina. Vihreä eduskuntaryhmä on paneutunut valmisteluaineistoon ja hionut kantojaan pitkin viikkoja. Suomen taloustilanne ei näytä ruusuiselta. Valtiontalouden kestävyysvaje on noin 7-9 miljardia euroa, kun vuoden kokonaisbudjetti on 54 miljardia euroa. Perinteiset vahvat teollisuudenalamme: metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuus ovat kärsineet globaalin maailman melskeissä.
Valtiontalouden rakenteellinen alijäämä on karu tosiasia. Työllisten määrä vähenee, kulutamme enemmän kuin tienaamme ja vientitase heikkenee. Valtion velka lähenee vuonna 2015 100 miljardia euroa, eli lähestymme EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kestävyysrajoja (velka ei saisi ylittää 60 % BKT:stä). Maailmantilanteen epävarmuus ja huoli Krimin tulevaisuudesta vaikuttaa myös.
Kestävyysvajeeseen pureudutaan rakenteellisin uudistuksin, joista keskeisin on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Mitä paremmin onnistumme laajassa rakenneuudistusten paketissa, sen vähemmin valtion taloutta on tarve sopeuttaa.
Tietoa koko mittavasta rakennepaketista löytyy netistä: Selonteko rakennepaketista
Mutta koska rakenteellinen kestävyyskuoppa on niin syvä, moni asiantuntija on sitä mieltä, että on sopeutettava valtion taloutta noin 3 miljardin euron verran jaksotettuna vuosille 2015-2017. Tämä on haastavaa, sillä hallitus on jo päättänyt yhteensä 5 miljardin euron edestä leikkauksia ja veronkorotuksia. Helpoimmat ratkaisut on jo tehty.
Vihreiden mielestä nyt on sopiva hetki karsia ympäristölle haitallisia tukia, mutta ihmisten peruspalveluita eikä perusturvaa ei saa heikentää. Muutenkin sopeutuksen on oltava maltillista, jottei tukahduteta orastavaa kasvua.
Eduskunta on edellyttänyt, että riihessä ratkaistaan länsimetron jatkeen rahoitus. Ministeri Kyllönen ei eilisessä lausunnossaan puoltanut valtion osuutta kehyksiin. Länsimetro on kokonaisuus, joka Matinkylään päättyvänä tynkämetrona heikentäisi Espoonlahden asukkaiden joukkoliikenneyhteyksiä. Matinkylästä uhkaa tulla ruuhkainen sumppu. Olisi tärkeää saada kirjaus, joka jatkaisi selvityksiä jatkeen toteutuksesta. Espoon vihreä valtuustoryhmä on pohtinut, että mikäli jatke viivästyy, suorien bussiyhteyksien pitää jatkua Espoonlahdesta Helsinkiin.
Uuden kasvun siemenet ovat kaiken a ja o. Uskon tässä tieteeseen ja tekniikkaan. Niillä Suomi on ennenkin noussut suosta. Perustutkimus, tiede, innovaatiot, pk-yrittäjyys ja suurempi riskinotto, puhdas teknologia (cleantech). Tässä asioita, joita on painotettava riihen työllisyyspaketissa.
Tammikuun tekniikan päivillä kuulin kehityksen uusimmista trendeistä. Päivien pääteema oli ilmasto, josta muutama kiinnostava pointti. Jos Suomen olosuhteissa tuotettaisiin energiaa auringolla, jopa Espoon kokoisella alueella tuotettaisiin koko Suomen sähkön tarve. Tuulivoimaloita kehitetään yhä tehokkaammiksi ja hiljaisimmiksi. Jätteistä ja tähteistä tehdään jo nyt maailmanluokan dieseliä ja levistä tuotettu energia on yksi tulevaisuuden lupaus. Sähkön varastointitekniikoita kehitetään. Kiinnostavaa on myös vetytalous, joka on jo saanut vauhtia juuri avatun ensimmäisen autojen tankkausaseman ansiosta. Tehtaiden ja voimalaitosten savukaasuista talteen otetusta hiilidioksidista voi syntetoida vaikka mitä liuottimia ja polymeerejä, mutta haasteena on vielä prosessien kaupallinen kannattavuus.
Tieteen ja teknologian pitää antaa kukkia, mutta valtion tehtävä ei ole valita voittajia. Pitämällä huoli korkeakoulujen ja tutkimuksen määrärahoista ja tutkimuksen vapaudesta, voimme saada jotain uutta ja ihmeellistä.
Ja lopuksi vielä kuva pienestä minirobotista, jonka toimintaa nuori innokas teekkari minulle valaisi. Ei voi kuin uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. :)
Suomi suosta tieteellä ja tekniikalla
Hallitus käy kehysriiheen maanantaina. Vihreä eduskuntaryhmä on paneutunut valmisteluaineistoon ja hionut kantojaan pitkin viikkoja. Suomen taloustilanne ei näytä ruusuiselta. Valtiontalouden kestävyysvaje on noin 7-9 miljardia euroa, kun vuoden kokonaisbudjetti on 54 miljardia euroa. Perinteiset vahvat teollisuudenalamme: metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuus ovat kärsineet globaalin maailman melskeissä.
Valtiontalouden rakenteellinen alijäämä on karu tosiasia. Työllisten määrä vähenee, kulutamme enemmän kuin tienaamme ja vientitase heikkenee. Valtion velka lähenee vuonna 2015 100 miljardia euroa, eli lähestymme EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kestävyysrajoja (velka ei saisi ylittää 60 % BKT:stä). Maailmantilanteen epävarmuus ja huoli Krimin tulevaisuudesta vaikuttaa myös.
Kestävyysvajeeseen pureudutaan rakenteellisin uudistuksin, joista keskeisin on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Mitä paremmin onnistumme laajassa rakenneuudistusten paketissa, sen vähemmin valtion taloutta on tarve sopeuttaa.
Tietoa koko mittavasta rakennepaketista löytyy netistä: Selonteko rakennepaketista
Mutta koska rakenteellinen kestävyyskuoppa on niin syvä, moni asiantuntija on sitä mieltä, että on sopeutettava valtion taloutta noin 3 miljardin euron verran jaksotettuna vuosille 2015-2017. Tämä on haastavaa, sillä hallitus on jo päättänyt yhteensä 5 miljardin euron edestä leikkauksia ja veronkorotuksia. Helpoimmat ratkaisut on jo tehty.
Vihreiden mielestä nyt on sopiva hetki karsia ympäristölle haitallisia tukia, mutta ihmisten peruspalveluita eikä perusturvaa ei saa heikentää. Muutenkin sopeutuksen on oltava maltillista, jottei tukahduteta orastavaa kasvua.
Eduskunta on edellyttänyt, että riihessä ratkaistaan länsimetron jatkeen rahoitus. Ministeri Kyllönen ei eilisessä lausunnossaan puoltanut valtion osuutta kehyksiin. Länsimetro on kokonaisuus, joka Matinkylään päättyvänä tynkämetrona heikentäisi Espoonlahden asukkaiden joukkoliikenneyhteyksiä. Matinkylästä uhkaa tulla ruuhkainen sumppu. Olisi tärkeää saada kirjaus, joka jatkaisi selvityksiä jatkeen toteutuksesta. Espoon vihreä valtuustoryhmä on pohtinut, että mikäli jatke viivästyy, suorien bussiyhteyksien pitää jatkua Espoonlahdesta Helsinkiin.
Uuden kasvun siemenet ovat kaiken a ja o. Uskon tässä tieteeseen ja tekniikkaan. Niillä Suomi on ennenkin noussut suosta. Perustutkimus, tiede, innovaatiot, pk-yrittäjyys ja suurempi riskinotto, puhdas teknologia (cleantech). Tässä asioita, joita on painotettava riihen työllisyyspaketissa.
Tammikuun tekniikan päivillä kuulin kehityksen uusimmista trendeistä. Päivien pääteema oli ilmasto, josta muutama kiinnostava pointti. Jos Suomen olosuhteissa tuotettaisiin energiaa auringolla, jopa Espoon kokoisella alueella tuotettaisiin koko Suomen sähkön tarve. Tuulivoimaloita kehitetään yhä tehokkaammiksi ja hiljaisimmiksi. Jätteistä ja tähteistä tehdään jo nyt maailmanluokan dieseliä ja levistä tuotettu energia on yksi tulevaisuuden lupaus. Sähkön varastointitekniikoita kehitetään. Kiinnostavaa on myös vetytalous, joka on jo saanut vauhtia juuri avatun ensimmäisen autojen tankkausaseman ansiosta. Tehtaiden ja voimalaitosten savukaasuista talteen otetusta hiilidioksidista voi syntetoida vaikka mitä liuottimia ja polymeerejä, mutta haasteena on vielä prosessien kaupallinen kannattavuus.
Tieteen ja teknologian pitää antaa kukkia, mutta valtion tehtävä ei ole valita voittajia. Pitämällä huoli korkeakoulujen ja tutkimuksen määrärahoista ja tutkimuksen vapaudesta, voimme saada jotain uutta ja ihmeellistä.
Ja lopuksi vielä kuva pienestä minirobotista, jonka toimintaa nuori innokas teekkari minulle valaisi. Ei voi kuin uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. :)
Tila- ja asuntojaosto 24.3.2014 Asunto-ohjelma ja väistötilaperiaatteet
Maanantaina tila- ja asuntojaostossa taas paljon asiaa. Asunto-ohjelma saadaan vihdoin eteenpäin ja koulujen ja päiväkotien yleiset väistötilaperiaatteet hyväksyttyä. Listalta löytyy myös perusteellinen vastaus koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmia koskevaan valtuustokysymykseen. Asiat avattuna alla, lista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Tämä kirjoitus on tosi pitkä, mutta asiatkin ovat tärkeitä ja paljon puhuttaneita. - Asunto-ohjelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (Pöydälle 20.1.2014 ja 10.2.2014) Asunto-ohjelma on nyt käynyt valtuustoryhmissä kommentoitavana ja on valmis päätettäväksi. Summasin vihreitä tavoitteita viime kokousraportissa. Ainoa asia, josta ei ole päästy yksimielisyyteen on se, paljonko Espoon Asuntojen pitäisi tuottaa vuokra-asuntoja. Nyt tavoite...
Mitä Venäjä tahtoo?
Viime viikkoina on tullut mieleen lapsuuteni 1980-luku. Sen lisäksi että ajelin polkupyörällä ympäriinsä Espoon Kirkkojärveä, ostin kioskilta irtokarkkeja, aloin hahmottamaan maantiedettä ja yhteiskuntaa. Silloin kylmä sota veteli viimeisiään, mutta maailma oli vielä jakautunut punaiseen ja siniseen. Myös ydinsodan uhka ahdisti.
Nyt tuo lievä tausta-ahdistus on tehnyt paluun, joten sallittakoon bloggauksissa askel paikallisesta tasosta suurvaltapolitiikkaan.
Täytyy myöntää, että viime viikkojen tapahtumat ja Venäjän toimet ovat yllättäneet. Se ei ole häpeäksi, samalla tavalla ne ovat yllättäneet vähän kaikki, näemmä valkoisesta talosta alkaen.
Venäjä on - tai siis siltä vaikuttaa - pyrkinyt jos nyt ei länsimaistamaan niin kansainvälistämään itseään. On järjestetty Olympialaisia, järjestetään jalkapallon MM-kisoja ja yritetään laajentaa jääkiekkoliigaa kansainväliseksi. Ulkomaiset yritykset ja työntekijät on toivotettu tervetulleiksi. Pinnan alla on menty myös toiseen suuntaan, riippumattoman lehdistön asemaa heikennetään minkä ehditään, ja konservatiivisuus nostaa päätään.
Mutta silti: aseellinen vaikkakin veretön naapurimaan osan valtaaminen yllättäen, nopeasti ja selvästi ennalta suunnitellusti.
Ukraina kuitenkin on iso ja merkittävä naapurimaa, ja yleensä on hyvä jos naapurimaiden koskemattomuutta kunnioitetaan. Myöskään perustelut eivät ole kovinkaan kummoiset, puhutaan venäläisten sortamisesta ja uhasta Ukrainan venäläisille, mutta Krimi on venäläisenemmistöinen alue, jossa paikallinen parlamentti on venäläisenemmistöinen. Kuka siellä uhkaa ja ketä?
Jos pelkkä uhka tai ajatus siitä että tietyn väestönosan asema on heikko riittää oikeuttamaan rajat ylittävän voimankäytön, niin sillä perusteella Venäjä voisi valloittaa teoriassa koko maailman. Sillä ihan kaikkialla asuu venäläislähtösiä asukkaita.
Lisäksi retoriikka on neuvostotyyliin komeaa: Krimin liittämistä Venäjään perustellaan muun muassa sillä, että Ukrainan nykyhallinnolla (parlamentti on muuten sama kuin ennenkin) ei ole otetta itäiseen Ukrainaan. No ei kai nyt ole, kun siellä on naapurimaan armeija...
Jos asian kääntää toisin päin, niin on Venäjän toimissa jonkinlaista logiikkaa. Krimi on venäläisenemmistöinen, ja varmaan siellä on ihan oikeaa halua liittyä Venäjään. Tästä syytä kansanäänestyksen hätäisyys yllätti: jos se olisi hoidettu oppikirjatyyliin (unohtaen kuitenkin sen, että äänestys on laiton ellei Ukraina sitä hyväksy) tarkkailijoineen kaikkineen, niin varmaankin enemmistö olisi ollut edelleen liitoksen kannalla. Sen jälkeen olisi voinut puhua ihan oikeasti kansanäänestyksestä.
Mutta kun osa äänioikeutetuista on paennut alueelta, vaihtoehdot ovat enemmän autonomiaan tai Venäjään (missä on se nykytila ok -kohta), kansainväliset tarkkailijat puuttuvat ja aluetta miehittää sen maan armeija johon liittymisestä kysytään, niin onhan se nyt ilmeistä että äänestykselle ei voi kovinkaan paljoa arvoa laittaa. Noilla lähtökohdilla minäkin pääsisin ensi vaaleissa heittämällä Espoon valtuustoon.
Mutta ehkä tämä on Kremlissä tiedostettu valinta. Koska Ukraina ei kuitenkaan äänestystulosta hyväksy, niin se ei saa virallista painoarvoa, niin miksi ottaa kuukausien aikalisä ja tehdä asia kunnolla kun halutun tuloksen saa hetkessä. Tavoitteena on luultavasti perustella asia etenkin sisäisesti.
Miten sitten tästä eteenpäin? Lienee selvää että Venäjä ei Krimiltä hyvällä poistu. Talouspakotteet pitäisi viedä niin pitkälle että polvillaan olisi Venäjän lisäksi koko maailma. Tämä on yhtenäisen talouselämän haitta, kaikki kärsivät ja katsotaan kuka kestää saunassa viimeiseksi. Ja koska Venäjä on varsin autoritäärinen ja siellä on armeijan tukema hallinto jolla on paljon luonnonvaroja ja kansa joka on tottunut siihen että välillä menee huonommin, voi olla, että siellä valta vaihtuu viimeisenä.
Kohdennetut talouspakotteet voivat osua kohteenseen jos tähtäimessä on Venäjän talouseliitti. Venäjä on pullollaan varakkaita talousvaikuttajia jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä Kremlin kanssa. Pelkkä yleinen talouskriisi tekee heille hallaa. Tämä lienee tämän hetken pakotteiden ensisijainen tavoite, siis että keskeiset talousvaikuttajat painostavat Kremlin hakemaan sopuratkaisua.
Avainkysymys taitaa kuitenkin olla mitä Venäjä, tai siis tässä tapauksessa sen johto, haluaa. Ilmeistä on, että Krimin miehitys oli etukäteen suunniteltu. Ei tuollaista operaatiota voi toteuttaa spontaanisti. Suunnitelma lienee ollut olemassa jo pitkään, odottaen vain sitä onko asia ajankohtainen. Ei tuo ole edes kummallista, varmaan on suunnitelma myös Baltiasta ja Suomesta ja ehkä koko Euroopasta aina Pariisiin asti. Ei sinällään että niitä välttämättä aiottaisiin toteuttaa, mutta varmuuden vuoksi.
Jos Venäjä tahtoo vain ja ainoastaan Krimin ja alleviivata kasvanutta valtaansa maailmanpolitiikassa, niin siitä löytynee jokin hymytön sopuratkaisu lännen ja Venäjän välillä. Vaikka koko kuviota pidetään vääränä, niin ei tuosta varmaan "loppuun asti" lähdetä vääntämään. Hinta olisi kaikille kova, ja tosiasiassa Krimi on aika venäläistynyt alue. Yhdysvaltalaiset sotilaat "vapauttamassa" Krimiä Venäjältä kuulostaa vain, noh, epätodennäköiseltä.
Tilanne muuttuu jos tämä on vain palapelin ensimmäinen pala. Jos seuraavana on Itä-Ukraina, sitten Länsi-Ukraina. Pala kerrallaan. Siinä kohtaa peli muuttuisi totiseksi, sillä johonkin kohtaa raja taatusti haluttaisiin asettaa.
Toisaalta taustalla voi olla Kremlin valtapeli. Kyllä siellä tiedetään että koko maailmaa ei voi vallata, mutta varmaan ajatellaan, että jos palan kerrallaan ja pikku hiljaa, kunnes ollaan tyytyväisiä. Olisi vaan hyvä tietää mihin ovat tyytyväisiä.
Baltiassa ja entisissä Itä-Euroopan maissa ollaan taatusti tyytyväisiä että tuli liityttyä Natoon. Hyökkäys Baltiaan merkitsisi joko maailmansotaa, tai Naton hajoamista (jos turvatakuut eivät pitäisi). Suomessakaan huolen ei pitäisi olla kovinkaan suuri: ollaan kylmä ja luonnovaroiltaan köyhä maa joka on aina ollut maltillinen naapuri. Suomi on se Venäjän naapuri joka ei liittynyt Natoon kun oli tilaisuus - eiköhän sillä saa aika paljon pisteitä. Vaan mistä sen tietää.
Yhtä asiaa olen itse jäänyt pohtimaan. Entä jos Venäjä toteuttaa hyvä poliisi - paha poliisi -taktiikkaa? Vladimir Putin on nyt 61-vuotias. Toki hän on hyväkuntoinen kaveri joka voisi jatkaa vielä kymmenen tai viisitoista vuotta vallassa. Mutta entä jos taktiikka on, että Putin esittää pahaa poliisia joka runnoo valtakunnat rajat isommiksi ja maailmanrauhan uhanalaiseksi. Sitten seuraa valtiomiesmäinen siirtyminen takavasemmalle, seuraava kaveri hyppää kehään ja pääsee liennytyshenkisesti neuvottelemaan aiempaa paremmat ehdot aiempaa paremmassa asemassa. Näin päädytään noin samaan tilanteeseen kuin jokunen vuosi sitten, mutta Venäjän kasvaneella asemalla.
Itselleni suhtautuminen nyky-Venäjään on jotenkin hankalaa. Ei tunnu loogisilta. Naapureilla on luonnonvaroiltaan yksi maailman rikkaimmista alueista, löytyy viljavaa maata ja periaatteessa aika hyvin koulutettu ja välkky kansa. Jos satsaisi koulutukseen ja infrastruktuuriin, käyttäisi energiasta saatavaa rahaa vähemmän sirkushuveihin (KHL, jalkapallojoukkueet eri puolilla maailmaa) ja enemmän leipään, niin Venäjä voisi nousta talouselämän ykköskaartiin.
Esimerkiksi Kalifornian piilaaksossa on runsaasti osin venäläistaustaisia yrityksiä (vaikkapa sellainen Google). Aivovienti on ollut vuosikymmenien ajan vilkasta. Jos siitä saisi osan suunnattua Venäjän kehittämiseen, niin hyöty olisi hurja.
Lisäksi Venäjän resursseilla olisi mahdollista satsata siihen joka ainakin minun mielestäni se ykkösasia, parantaa merkittävästi tavallisten ihmisten elämänlaatua ja elinolosuhteita. Mutta ehkä tämä ei ole se tavoite.
EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta
Eduskunnan täysistunnossa käytiin tänään keskustelu Suomen tavoitteista transatlanttisen kauppasopimuksen neuvotteluissa. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus edistäisi pk-yritysten vientiä. Siksi se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mikäli saadaan neuvoteltua kuluttajia, työntekijöitä ja ympäristöä suojaava sopimus. Vihreät kannattavat vapaata ja reilua kauppaa.
Toisaalta yritysten investointisuojasopimus ei saa uhata lakejamme ja julkisia palveluitamme. Tästä on syntynyt huolta ja keskustelua, koska sopimusneuvottelujen luonnokset eivät ole olleet avoimesti kansalaisjärjestöjen tai tutkijoiden arvioitavina. Komissio onkin päättänyt järjestää avoimen kuulemisen asiasta.
Kauppasopimuksen myötä tullitariffeja tulee alentaa ja byrokraattisia kaupan esteitä purkaa. Yhdysvaltalaiset ovat omien kotimarkkinoidensa suhteen hyvin protektionistisia, esimerkiksi ”By American” ja ”Jones act” lait vaikeuttavat suomalaisten yritysten pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille. Olisi hyvä, jos esimerkiksi suomalaisia jäänmurtajia voisi myydä amerikkalaisille.
Yksi esimerkki kuluttajan- ja ympäristönsuojelusta ja eurooppalainen kemikaaliasetus REACH, joka suojaa meitä kemikalisoitumiselta.
Hiljaisen kevään päivistä on aikaa, mutta ympäristön kemikaalitaakka on silti kasvanut. Jopa Etelä-Mantereen eliöistä löytyy bromattuja palonestoaineita. Lisäksi nuoriltakin henkilöiltä löytyy verestä DDT:tä ja PCB:tä, vaikka näiden aineiden käyttö lopetettiin jo ennen nuorten syntymää. Aineet häviävät luonnosta kovin hitaasti.
Rachel Carsonin kuuluisa teos Äänetön kevät (Silent Spring, 1962) toi maailman tietoisuuteen erityisesti DDT:n haittavaikutukset. Linnunlaulu ei enää kuulunut, kun ne menehtyivät tuholaismyrkkyihin. Tämä johti DDT:n käytön kieltämiseen Yhdysvalloissa vuonna 1972.
Reach lainsäädäntö on tehty tarpeeseen. On tultu eteenpäin 60-luvulta, mutta silti on erittäin tarpeellista, että kemikaalien turvallisuutta testataan ja niiden käyttö on rajoitettua. Kemikaaleilla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen, joten päättäjillä on suuri vastuu asettaa niiden käytölle rajat. EU:n Reach-asetuksella kemikaaliteollisuus on velvoitettu testaamaan käyttämiensä kemikaalien turvallisuus.
Kun vapaakauppasopimusneuvottelujen yksityiskohdista neuvotellaan, myös yhdenmukaistetaan sääntelyä. Ministeri Stubb kuitenkin vakuutti keskustelussa, ettei kemikaalilainsäädäntöä tulla heikentämään. Lisäksi eduskuntakeskustelussa nousivat esiin huoli gmo-tuotteista ja hormonilihasta, työntekijöiden oikeuksista sekä niitä turvaavista kansainvälisistä ILO-sopimuksista.
On keskeistä, että Suomen neuvottelutavoitteisiin on kirjattu, että sääntelyyn liittyvät toimet eivät saa estää korkeatasoisen terveyden-, turvallisuuden-, kuluttajien-, työ- ja ympäristönsuojelun turvaamista ja kehittämistä EU:ssa ja Suomessa.
EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta
Eduskunnan täysistunnossa käytiin tänään keskustelu Suomen tavoitteista transatlanttisen kauppasopimuksen neuvotteluissa. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus edistäisi pk-yritysten vientiä. Siksi se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mikäli saadaan neuvoteltua kuluttajia, työntekijöitä ja ympäristöä suojaava sopimus. Vihreät kannattavat vapaata ja reilua kauppaa.
Toisaalta yritysten investointisuojasopimus ei saa uhata lakejamme ja julkisia palveluitamme. Tästä on syntynyt huolta ja keskustelua, koska sopimusneuvottelujen luonnokset eivät ole olleet avoimesti kansalaisjärjestöjen tai tutkijoiden arvioitavina. Komissio onkin päättänyt järjestää avoimen kuulemisen asiasta.
Kauppasopimuksen myötä tullitariffeja tulee alentaa ja byrokraattisia kaupan esteitä purkaa. Yhdysvaltalaiset ovat omien kotimarkkinoidensa suhteen hyvin protektionistisia, esimerkiksi ”By American” ja ”Jones act” lait vaikeuttavat suomalaisten yritysten pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille. Olisi hyvä, jos esimerkiksi suomalaisia jäänmurtajia voisi myydä amerikkalaisille.
Yksi esimerkki kuluttajan- ja ympäristönsuojelusta ja eurooppalainen kemikaaliasetus REACH, joka suojaa meitä kemikalisoitumiselta.
Hiljaisen kevään päivistä on aikaa, mutta ympäristön kemikaalitaakka on silti kasvanut. Jopa Etelä-Mantereen eliöistä löytyy bromattuja palonestoaineita. Lisäksi nuoriltakin henkilöiltä löytyy verestä DDT:tä ja PCB:tä, vaikka näiden aineiden käyttö lopetettiin jo ennen nuorten syntymää. Aineet häviävät luonnosta kovin hitaasti.
Rachel Carsonin kuuluisa teos Äänetön kevät (Silent Spring, 1962) toi maailman tietoisuuteen erityisesti DDT:n haittavaikutukset. Linnunlaulu ei enää kuulunut, kun ne menehtyivät tuholaismyrkkyihin. Tämä johti DDT:n käytön kieltämiseen Yhdysvalloissa vuonna 1972.
Reach lainsäädäntö on tehty tarpeeseen. On tultu eteenpäin 60-luvulta, mutta silti on erittäin tarpeellista, että kemikaalien turvallisuutta testataan ja niiden käyttö on rajoitettua. Kemikaaleilla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen, joten päättäjillä on suuri vastuu asettaa niiden käytölle rajat. EU:n Reach-asetuksella kemikaaliteollisuus on velvoitettu testaamaan käyttämiensä kemikaalien turvallisuus.
Kun vapaakauppasopimusneuvottelujen yksityiskohdista neuvotellaan, myös yhdenmukaistetaan sääntelyä. Ministeri Stubb kuitenkin vakuutti keskustelussa, ettei kemikaalilainsäädäntöä tulla heikentämään. Lisäksi eduskuntakeskustelussa nousivat esiin huoli gmo-tuotteista ja hormonilihasta, työntekijöiden oikeuksista sekä niitä turvaavista kansainvälisistä ILO-sopimuksista.
On keskeistä, että Suomen neuvottelutavoitteisiin on kirjattu, että sääntelyyn liittyvät toimet eivät saa estää korkeatasoisen terveyden-, turvallisuuden-, kuluttajien-, työ- ja ympäristönsuojelun turvaamista ja kehittämistä EU:ssa ja Suomessa.
Kaupunginhallitus 17.3.2014 raportti
Tänään äänestettiin kaupunginhallituksessa useamman kerran ja tärkeistä asioista. Alla ne asiat, joihin tuli muutoksia. Lista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä. - Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus (Kv-asia) (Pöydälle 3.3. ja 10.3.2014) Pohjalla oli siis neuvottelutoimikunnan enemmistön (Kokoomus, Perussuomalaiset, Rkp ja Keskusta) esitys 1,5 miljoonan huojennuksista esitettyihin 24,5 me säästöihin. Summa pitää sisällään 1 me sivistystoimeen (opetus ja päivähoito) sekä 0,5 me vanhuspalveluihin (omaishoidon tuki ja kotihoitoa tukeva lyhytaikainen laitoshoito). Ryhmämme piti kriittisenä erityisesti päivähoitoon ja opetukseen jääneitä säästöpaineita sekä terveyspalveluiden leikkauksia. Samoilla...
Putinin suupalat
Kutkuttaisi saada yksi Krimin ”kansanäänestyksen” vaalilipuista tarkemmin tutkittavaksi. Sääli ettei paperia analysoimalla saa selville, koska vaaliliput on painettu.
Krimin kaappauksessa on nimittäin ollut silmiinpistävää, miten nopeasti kaikki on tapahtunut. Krimin ”vaalitkin” järjestettiin viikossa.
Haloo! Viikossa ei ehdi painattaa edes vaalilippuja saati järjestää vaalitiloja, vaalivalvojia, vaaliuurnia ja ääntenlaskentaa. Maidanin mielenosoittajia fasisteiksi sättivät julisteet ja Venäjän liput ilmestyivät Simferopolin ja Krimin muiden kaupunkien kaduille parissa päivässä kuin taikaiskusta.
Joku on myös käsikirjoittanut ja tuottanut Venäjän hallituksen tiedotusvälineiden ”uutiset” Ukrainan venäläisten sorrosta ja Venäjälle heitä varten perustetuista pakolaisleireistä.
Entä sitten Venäjän anonymisoitujen joukkojen ilmestyminen Krimille? Vaikka lähettyvillä on Venäjän sotilastukikohtia, kymmeniätuhansia sotilaita ei siirrellä paikasta toiseen muutaman päivän varoitusajalla. Etenkin kun ainakin osa Krimiä miehittävistä venäläisjoukoista on varusteista päätellen normaalisti sijoitettu satojen kilometrien päähän.
Jo pelkästään joukkojen huolto ja majoitus on valtava urakka.
Kaikki viittaa siihen, että Venäjä on suunnitellut ja valmistellut Krimin liittämistä Venäjään jo pitkään, vähintään kuukausien ajan. Siis jo ennen Viktor Janukovytšin erottamista, todennäköisesti jo ennen Maidanin mielenosoitusten alkamista viime marraskuussa.
Toisaalta operaatiossa on hämmentäviä ristiriitaisuuksia. Miksi vaivautua poistamaan uniformuista ja ajoneuvoista kansallisuustunnukset, jos varusteista näkee selvästi, minkä maan armeijan joukot ovat kyseessä? Samalla vaivalla olisi kaivettu varastosta vanhemmat varusteet ja aseet.
Ilmeisesti Putin haluaa alleviivata olevansa valmis rikkomaan kansainvälisiä sopimuksia ja käyttämään sotilaallista voimaa saadakseen tahtonsa läpi raja-alueillaan.
Venäjän voimankäyttö on yllättänyt Euroopan Unionin pahemman kerran. Voimapolitiikan ajanhan piti olla Euroopassa historiaa! Euroopan Unionin työkalupakista puuttuvat työkalut, joilla vastata Putinille.
Vaarana on, että jos Putin selviää Krimin kaappauksesta ilman seurauksia, hänen katseensa voi kääntyä myös muihin houkutteleviin suupaloihin. Joka tapauksessa Krimin jälkeen vie pitkään ennen kuin Venäjän naapurit uskaltava luottaa Venäjän allekirjoittamiin rajasopimuksiin.
Espoon Vihreät: Tuottavuus ei parane palveluja leikkaamalla
Tiedote 14.3.2014 Vihreiden valtuustoryhmä ei pidä riittävänä neuvotteluissa sovittua 1,5 miljoonan euron huojennuksia esitettyihin 25 miljoonan euron säästöihin tälle vuodelle. Vaikka helpotusta saatiin opetuksen ja päivähoidon puolelle, kohdistuvat leikkaukset edelleen eniten lapsiin ja nuoriin. Myös terveyspalveluihin kohdistuu kipeitä leikkauksia, mikä kasvattaisi terveyseroja entisestään. Päivähoidosta karsitaan miljoona euroa, opetuksesta 1,9 miljoonaa euroa ja terveyspalveluista 0,7 miljoonaa. - On sääli, että sovun löytyminen jäi kiinni muutamasta miljoonasta. Jos haluamme olla jatkossakin hyvä kaupunki lapsiperheille, meidän pitää tarjota laadukasta päivähoitoa ja opetusta, painottaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu. Päivähoidon ja opetuksen leikkaukset...
Puolarmetsän terveysaseman ulkoistaminen sosiaali- ja terveyslautakunnassa
Käsittelemme Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa ensi keskiviikkona esitystä Puolarmetsän terveysaseman ulkoistamisesta. Tässä ajatuksia puolesta ja vastaan.
Ulkoistamispäätöstä puoltavat asiat:
Hankala henkilöstötilanne. Vuokralääkärien käyttö tulee hyvin kalliiksi. Pitkät potilasjonot.
Ulkoistamalla asiat saadaan kerralla kuntoon. Nykyiset lääkärit ja hoitajat sijoitetaan muille asemille (ensisijaisesti Matinkylään), tilanne paranee laajemmassa mittakaavassa.
Ulkoistamisen huonot puolet:
Ulkoistaminen ei ole ollut yleensä mikään taikasana Suomen mittakaavassa. Myöhemmin hinnat ovat nousseet ja palvelun laatuunkaan ei aina ole oltu tyytyväisiä.
Kyse on samasta työstä ja samoista potilaista. Julkisen pitäisi pystyä samaan kuin yksityisen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio ei nykyisellään onnistu, jos asemaa pyörittää yksityinen toimija.
Ulkoistaminen voi lisätä epävarmuutta lääkäreissä ja hoitohenkilökunnassa: kannattaako Espooseen tulla töihin? Voidaanko oma työpaikka ulkoistaa seuraavaksi? Juuri rekrytointi on ollut ongelma.
Ulkoistaminen ja sen hallinta vie terveyspalveluiden johdon työaikaa. Tämä aika olisi parempi käyttää oman terveysasematoiminnan (julkisen puolen) kehittämiseen.
Omaa kehitystyötä on joka tapauksessa pakko tehdä. Meidän pitää pystyä kehittämään julkisen puolen toimintaa. Kun on järjestämisvastuuta, on myös oltava osaamista.
Jos haluamme pitää terveyspalvelut kaikkien suomalaisten ulottuvilla, meidän on puolustettava julkista palveluntuotantoa, jossa varallisuus ei ole hoidon saamisen tae.
Osa yksityisistä terveyspalveluiden tuottajista harrastaa kyseenalaista verosuunnittelua. Tämä voidaan tosin tietenkin kiertää panostamalla palveluntuottajan valinnassa yhteiskuntavastuukysymyksiin. Kun toimitaan Suomessa, verot pitää maksaa Suomeen.
Nykytilan säilymisen ongelmat:
Pitkät jonot ja vuokralääkärien takia silti suuret menot, asiakkaat eivät saa hoitoa. Terveysongelmat pahenevat. Asukkaiden on saatava terveyspalvelunsa kohtuullisessa ajassa.
Espoon Keskuksen malli?:
Eräs poliittinen ryhmä ehdottaa todennäköisesti Espoon Keskuksen mallin käyttöönottoa alueella. Tämä tarkoittaa sitä, että alueelle perustettaisiin yksi kokonaan uusi terveysasema, jota pyörittäisi yksityinen toimija ja jolle annettaisiin hoidettavaksi tietty osa väestöstä (tietyillä postinumeroalueilla asuvat). Espoon Keskuksen kohdalla kannatin tätä. Kyseessä oli laajempi kehittämiskokonaisuus, jossa Samarian terveysasemalle palkattiin ammattijohtaja ja siitä tehtiin hoitajavetoinen. Tämä vaatii kuitenkin rahallista lisäpanostusta ja nykyinen taloustilanne on hankala. Jos työllisyys ei kohene eli verotulot vain vähenevät, mutta menot kasvavat samaan aikaan, terveyspalveluihin kohdistuu entistä kovempia säästöpaineita. En näe perusteita sille, miksi Puolarmetsä-Suurpelto -alueelle pitäisi saada toinen terveysasema. Nämä rahat olisivat myös muualta pois väistämättä.
Pohdin edelleen omaa kantaani Puolarmetsäkysymykseen. Haluan muun muassa lisää tietoa aseman tämänhetkisestä tilanteesta (asema oli pitkään ilman omaa esimiestä, mutta nyt siellä on ollut 2kk oma apulaisylilääkäri) sekä lisää vertailutietoa Espoontorin ja verrokkiasema Kivenlahden luvuista.
Laajemmassa mittakaavassa suhtaudun joka tapauksessa kriittisesti terveyspalveluiden ulkoistamiseen. On kuitenkin tilanteita ja poikkeustapauksia, jossa yksittäisen aseman ulkoistaminen saattaa olla sillä hetkellä paras ratkaisu. Tärkeintä olisi nyt saada aikaan sellainen tilanne, jossa Espoossa omaa terveyskeskustoimintaa varmuudella kehitetään aktiivisesti. Huonoin vaihtoehto on luoda ulkoistusautomaatti, jossa jonkin aseman toiminta saa kurjistua ja sitten sitä lopulta esitetään ulkoistettavaksi. Olen tämän takia viritellyt lautakunnassa keskustelua sellaisesta kirjauksesta, jossa Puolarmetsä ulkoistettaisiin, mutta lähivuosina uusia ulkoistuksia ei suunniteltaisi. Meidän pitää myös kyetä antamaan lääkäreille ja hoitohenkilöstölle työrauha ja mahdollistaa pitkän tähtäimen kehittäminen.
Konsernijaostossa 17.3.2014 pohditaan ammattikorkeakoulutusta
Kaikista tähänastisista luottamustehtävistä kaupunginhallituksen konsernijaosto on sanottaisiinko vaihtelevin. Jossain kokouksessa voi olla äärettömän isoja ja kauaskantoisia päätöksiä, kuten kannanmuotostus joukkoliikenteen kaarimalliin ja HSY:n viemäri- ja vesijohtoverkostojen “suuntaviivat”, toisessa äärilaidassa välillä nimetään jo sovittuja henkilöitä konserniorganisaation päätöksentekijöiksi.
Välimaastoon jäävät äärettömän tärkeät linjauskeskustelut, jotka eivät ole päätöksentekoa mutta jonka merkitys on suuri. Tätä edustaa tulevan maanantain kokous.
Päätöksentekoa edellyttäviä asioita on yksi. Omniaa tultanee kehoittamaan valmistelemaan työvoimapoliittisen koulutuksen toteutusta yhtiömuodossa. Vaikka julkisen toiminnan muuttaminen yhtiöpohjaiseksi herättää usein tunteita, tässä tapauksessa asia lienee selvä. Kuntalakia on muutettu viime vuonna, ja siellä lukee että tämänkaltaiset toiminnot tulee toteuttaa säätiö tai yhtiömuodossa, siis muutoin kuin osana perustoimintaa.
Mutta sitten siihen porkkanaan. Metropolia ammattikorkeakoulun toimitusjohtaja-rehtori Riitta Konkola ja Laurea-ammattikorkeakoulun rehtori, toimitusjohtaja Jouni Koski antavat katsauksen ammattikorkeakoulujen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Mukaan on kutsuttu myös korkeakoulujen hallituksissa toimivat Espoon edustajat.
Listalla tätä ei avata sen laajemmin, mutta olen jo kuukauden pari (tiedossa oli jo alkuvuonna että keväällä paneudutaan ammattikorkeakoulupuoleen) odottanut huomista. On se hienoa kun pääsee pohtimaan yhteiskuntaa.
Myös ammattikorkeakouluopetus on myllerryksessä. Toimipaikkoja ja koulutusohjelmia muutetaan jatkuvasti - ja niitä kyllä tuleekin arvioida uusiksi säännöllisesti. Lisäksi ammattikorkeakouluksen suhde yliopistoihin on olennainen asia.
Täydennän tämän blogin keskusteluun tietoa siitä, mistä keskusteltiin.
Kaupunginhallitus 17.3.2014 talouden tasapainotusta, säästöjä, monikulttuurisuusohjelma ja asiakasmaksuja
Ensi maanantain kaupunginhallituksen tärkein asia on talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma sekä tätä vuotta koskevat säästöt. Neuvotteluja käytiin pitkään ja sitkeästi vihreiden ryhmäpuheenjohtaja Inka Hopsun johdolla. Ohjelman linjauksista löytyi sopu, mutta tämän vuoden säästöistä ryhmien näkemykset lopulta erosivat liikaa. Vihreille kriittisiä leikkauksia olivat erityisesti päivähoitoon sekä erityislasten ja maahanmuuttajien opetukseen kohdistuvat säästöt. Alla lista-asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus (Kv-asia) (Pöydälle 3.3. ja 10.3.2014) Tatu-ohjelmasta ja tämän vuoden 15 me lisäsäästöistä käytiin nelipäiväiset neuvottelut. Ryhmäpuheenjohtajamme Inka...
Kaupunginhallitus 10.3.2014 raportti
Sen verran on kiirettä pitänyt, että viime maanantain kaupunginhallituksen kokouksen raportointi jäi. Lista-asiat menivät puheitta esityksen mukaan lukuun ottamatta talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa, joka jäi pöydälle odottamaan neuvottelutulosta. Lista avattuna löytyy täältä. Listan ulkopuolelta saimme toimialajohtaja Sampo Suihkon perusteellisen selvityksen siitä, miksi sivistystoimelta jäi hakematta määräaikaan mennessä kohdennettu valtionavustus koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin. Summaksi on arvioitu 1,7 me. Pyynnöstäni asia lisättiin myös esityslistalle, jotta selvityskin tulee julkiseksi. Vielä sitä ei tosin kaupungin sivuilta löydy, pöytäkirja ilmeisesti vielä virallisesti tarkastamatta. Kyseessä oli inhimillinen virhe ja unohdus yhdistettynä tietokatkoksiin ja...
Ravintosuositusähky
Kovia rasvoja, monityydyttyneitä rasvahappoja, nopeita ja hitaita hiilareita, sokeria, antioksidantteja, omega kolmosia, kuutosia ja ykkösiä, hyvää ja pahaa kolesterolia, vesi- ja rasvaliukoisia vitamiineja, suolaa, natriumia ja nitraatteja, B1,B2, B12-vitamiineja, kalkkia ja kalsiumia, magnesiumia, E160d, E300, E967 ym. lisäaineita, … Ravintosuosituksia pukkaa joka tuutista, ja iltapäivä- ja naistenlehtien dieettiohjeet päälle. Milloin pitäisi ahmia marjoja ja hedelmiä, milloin niistä saa liikaa sokeria tai ainakin hepatiitin. Milloin pitäisi syödä kalaa, milloin se on myrkkyä. Milloin pitäisi välttää leipää, milloin sitä pitäisi syödä itsensä ähkyyn.
Olen saanut kyllikseni kaikista ravintosuosituksista ja dieettiohjeista. En jaksa enää yhtäkään, vaan käännän sivua ja vaihdan kanavaa aina kun Pekka Puska & kumpp. Ilmestyvät ruutuun.
Maallikko ei voi mitenkään tietää, mitä kaikista ristiriitaisista suosituksista pitäisi noudattaa ja mitä ei.
Jos sairaalaruoka on esimerkki siitä, millainen on terveellinen ruokavalio, syön mieluummin epäterveellisesti. Kun taannoin jouduin osastolle, selvisin nälkiintymättä vain vieraiden tuomien maustemyllyjen avulla.
Sen ainoan kerran kun olen onnistunut ruokavaliolla laihduttamaan, se oli kokopäivätyötä. Koko päivä piti kellottaa aterioiden, ruokaostosten ja ruoanlaiton ympärille. Lounas työkavereiden kanssa oli mahdoton ajatus, ja onneksi puoliso oli reissutöissä. Jääkaappi sisälsi vain seuraavan ja sitä seuraavan aterian raaka-aineita.
Lopulta päätin, että syöminen ei voi olla elämän ainoa tarkoitus.
Ja sitten pitäisi vielä miettiä kunkin ruoka-aineen eettisyyttä. Tämä kala on niin terveellistä ja maukasta, että se on kalastettu lähes sukupuuttoon. Nämä katkaravut luovat työpaikkoja kehitysmaahan, mutta kasvattamon tieltä on jouduttu raivaamaan rannikkoa eroosiolta suojaava mangrovetiheikkö. Tämä suklaamousse on tehty lapsiorjien poimimista kaakaopavuista. Tämän kahvikupin valmistamiseksi kasvatetut kahvipensaat vievät viljelysmaata ruokakasveilta.
Ruokalistan lukeminen ei enää onnistu ilman ravinto-opin ja molekyylibiologian kaksoistutkintoa sekä ympäristön tilan ja maailmanpolitiikan jatkuvaa seurantaa.
Espoon Vihreät: Talous tasapainoon ilman paniikkisäästöjä
Tiedote 2.3.2014 Espoon Vihreät eivät hyväksy kaupunginjohtajan esittämiä 25 miljoonan euron säästöjä, koska se tarkoittaisi leikkaamista asukkaiden arjen ja hyvinvoinnin kannalta tärkeistä palveluista. Tämän vuoden talousarvio on jo tiukka niin opetuksen ja päivähoidon kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. - Kaupungin tulos viime vuodelta oli jopa odotettua parempi, eikä budjettipäätöksen jälkeen ole tullut ilmi mitään sellaista, joka vaatisi pikaisia lisäsäästöjä, toteaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu. Opetuksen ja varhaiskasvatuksen 6 miljoonan, vanhuspalveluiden 1,6 miljoonan ja terveyspalveluiden 1,5 miljoonan euron säästöjen lisäksi Vihreät pitävät kohtalokkaina perhe- ja sosiaalipalveluiden vajaan puolen miljoonan...
Kaupunginhallitus 10.3.2014 Tatu-ohjelma ja Hämeenkylän Omakotiyhdistyksen esitys kuntarajan siirrosta
Maanantaina pidetään siis ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous, talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman takia. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Ryhmien välisiä neuvotteluja tosin päätettiin jatkaa maanantaina ja torstaina, joten päätöksiä ei vielä tehtäne. Asia ehtii kuitenkin valtuustoon 24.3. kun kaupunginhallituksella on kokous 17.3. Lisäasiana kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Konttas on pyytänyt selvityksen siitä, miksi koulujen erityisavustuksen hakeminen unohtui. Hyvä niin. On surkeaa, että samaan aikaan kun sivistystoimeen esitetäään 6 me palveluleikkauksia, jää rahaa hakematta. Vahinkoja sattuu, mutta systeemien pitää olla sellaisia, että viestit menevät perille. - Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja...
EU:n puuttuvat hampaat
Ukrainan kriisi syvenee ja mutkistuu. Venäjä on miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan, ja Venäjän duuma on valtuuttanut armeijan käytön koko Ukrainassa. Ukrainassa on käynnissä armeijan liikekannallepano. Yksikin väsyneen sotilaan etusormen kramppaus voi laukaista sodan Euroopan sydämessä.
Samalla on käynyt ilmeiseksi, että Euroopan Unionin mielipiteitä ei kuunnella, ei vaikka mielenosoitukset alkoivat nimenomaan siitä, kun Ukrainan sittemmin maasta paennut presidentti hylkäsi EU:n kanssa valmiiksi neuvotellun vapaakauppa- ja yhteistyösopimuksen.
Rauhan Eurooppaan turvaamaan perustetulla Euroopan Unionilla ei ole hampaita. Sen ainoa voima on raha, ja sitä Ukrainalle on jo luvattu. Mutta jos Venäjä päättää marssia Krimiltä Ukrainaan, EU ei voi muuta kuin paheksua tapahtunutta. Paheksua, rahoittaa Ukrainan jälleenrakentamista ja ottaa vastaan uutta hallintoa pakenevia pakolaisia.
Tai sitten huudetaan taas kerran Obamaa apuun. Loputtomiin ei Yhdysvaltojen varaan kannata kuitenkaan laskea, sillä amerikkalaisia ei Eurooppa enää kiinnosta. Amerikkalaiskenraalien katse on jo kääntynyt Atlantilta Tyynelle Merelle.
EU tarvitsee yhteisen uskottavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ja sen vaatimat päätöksentekomekanismit ja työkalut.
Euroopan turvallisuuspoliittisen yhteistyön rakentaminen on jo itse asiassa pitkällä. Esimerkiksi Suomessa EU:n nopean toiminnan joukoiksi kutsuttujen yksiköiden nimi on englanniksi EU battlegroup, mikä antaa niiden luonteesta hieman eri kuvan.
Yhteensä näitä EU:n ministerineuvoston alaisuudessa toimivia 1500-2500 sotilaan vahvuisia joukko-osastoja on 18, joista kaksi on aina vuorollaan välittömässä taisteluvalmiudessa. Kyse ei siis ole mistään kovin suuresta armeijasta, mutta harva tulee ajatelleeksi, että EU:lla on ylipäätään minkäänlaista sotilaallista ulottuvuutta.
Silti, puolustusbudjeteilla laskettuna Euroopan Unioni on sotilaallinen supervalta. Unionin jäsenet käyttivät Siprin (Stockholm International Peace Research Institute) lukujen mukaan vuonna 2012 puolustusmenoihin noin 198 miljardia euroa, kun Euroopan Unionin koko vuosibudjetti on noin 150 miljardia euroa. Samaan aikaan esimerkiksi Kiinan puolustusmenot olivat 120 miljardia, Yhdysvaltojen 494 miljardia euroa ja Venäjän 65,5 miljardia euroa.
Mitä vastinetta eurooppalaiset saavat liki 200 miljardille veroeurolle? Eivät ainakaan sotilaallista toimintakykyä.
Kun Jugoslavian hajoamissodat 20 vuotta sitten muuttuivat kansanmurhaksi ja etniseksi puhdistukseksi, Eurooppa saattoi vain katsella vierestä, ja pyytää Yhdysvaltoja tulemaan apuun. Kun YK:n vuonna 2011 valtuutti Libyan sisällissotaan puuttumisen, vetovastuu oli jälleen Yhdysvalloilla, vaikka Libya on Euroopan takapihalla.
Käytännössä vain Iso-Britannia ja Ranska pystyvät ilman Yhdysvaltojen apua edes pieneen sotilasoperaatioon oman maansa rajojen ulkopuolella, eivätkä nekään pysty toimimaan kovin kaukana kotoa. Euroopalta puuttuu kyky joukkojen pitkiin ilmakuljetuksiin, täsmäaseiden vaatimaan paikannukseen ja sateliittitiedusteluun. Omat taistelulennokitkin ovat vasta kehitteillä.
Ei ihme, että pian Jugoslavian hajoamissotien jälkeen keskiraskaan Airbus A400M -kuljetuskoneen kehitystyö sai vauhtia, ja vuonna 2012 Euroopan armeijat tilasivat niitä 212 kappaletta.
Myös Suomen ilmavoimat ovat lisänneet ilmakuljetuskapasiteettiaan hankkimalla kaksi 75 sotilasta 1300 km päähän kuljettavaa EADS CASA C-295 -kuljetuskonetta sekä olemalla mukana 12 maan liittoumassa, joka operoi kolmea 134 sotilasta jopa 10.000 km matkan kuljettamaan kykenevää C-17 Globemaster III -kuljetuskonetta. Johonkin Islannin ilmavalvontaharjoitukseen verrattuna tästä yhteistyöstä puhutaan Suomessa yllättävän vähän.
Ei ihme, että Euroopan rakenteilla olevaan ja Suomen osaltaan rahoittamaan Galileo-sateliittipaikannusjärjestelmään lisättiin sotilaskäyttöön soveltuva suojattu palvelu. Nykyisin kyseistä palvelua esittelevä materiaali kuvitetaan paloautojen ja poliisien kuvilla, mutta aluksi palvelun käyttöä esiteltiin nimenomaan asejärjestelmillä täsmäpommeista maihinnousualuksiin.
Varsinaisia tiedustelusateliitteja Euroopalla ei ole, mutta en hämmästyisi, jos Euroopan avaruusjärjestö ESAn sää- ja kaukartoitussatelliittien Krimin alueelta ottamia kuvia tutkittaisiin tällä hetkellä tarkasti Euroopan armeijoiden esikunnissa.
Euroopassa siis tehdään puolustusyhteistyötä, ja Suomi on siinä mukana. Hyvä niin! Mutta kuka tätä yhteistyötä johtaa? Kuka tekee siihen osallistumisesta päätökset eri maissa?
Päätökset esimerkiksi Strategic Airlift Capability -yhteistyöstä tai Galileon suojatusta palvelusta tai Islannin ilmavalvontaharjoituksesta tai … eivät ole syntyneet neitseellisesti.
Euroopan puolustuspolitiikka on liian tärkeä asia hoidettavaksi salassa suljettujen ovien takana. Jos eurooppalaisten halutaan sitoutuvan tiivistyvään puolustusyhteistyöhön, siitä on uskallettava keskustella julkisesti.
Joka tapauksessa eurooppalaiset ansaitsevat enemmän vastinetta Euroopan puolustukseen vuosittain käytetylle 200 miljardille eurolle.
Kaupunginhallitus 3.3.2014 raportti
Tänään kaupunginhallituksessa asiat menivät pääosin esityksen mukaan. Alla muutama kommentti niistä, jotka eivät menneet nuijan kopautuksella. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä Koska sote-uudistus on monella tapaa vaiheessa ja Espoon lausunnossa on paljon hyvää, päädyimme olemaan sen kannalla, vaikka ryhmässä löytyy tukea myös ajatukselle sote-järjestämisvastuun siirtämisestä metropolille. Esittelijä teki aamuneuvottelujen jälkeen lausuntoon muutamia pieniä lisäyksiä talousvaikutusten huomioimisesta sekä ruotsinkielisistä palveluista. Meidän Saara Hyrkkö nosti esiin opiskelijahuollon tilanteen ja sen johdosta lausuntoon tuli lisäys: Edellä todettujen lisäksi Espoo pitää tärkeänä, että sote-uudistuksen yhteydessä...