Espoon Vihreiden valtuustoryhmä: Kaupungin yritysyhteistyölle selvät pelisäännöt
Tiedote 26.1.2014Vihreiden valtuustoryhmä edellyttää, että Olavi Loukon saama lahjusrikkomustuomio otetaan vakavasti ja se johtaa avoimempaan ja läpinäkyvämpään toimintatapaan kaupungin ja yritysten välisessä yhteistyössä.- Vaikka tuomion perustana olevat rikkomukset on tehty edellisen kaupunginjohtajan kaudella, nykyjohdon on sanouduttava selkeästi irti vanhasta ”maan tavasta” ja laittomaksi osoittautuneesta toiminnasta, toteaa valtuustoryhmän pj. Inka Hopsu.Espoon arvojen mukainen avoimuus edellyttää läpinäkyvyyttä [...]
Puhe Espoon monikulttuurisuusohjelmasta
16.4. Mutta kyllä siinä aika tsuhnaa poroa tarvitaan, jos ei ymmärrä tällaisten esitysten leimaavan esittäjänsä lisäksi koko puoluetta.Arvoisa puheenjohtaja
En sannfinne igen … moni huokaisi kuultuaan näistä perussuomalaisten muutosesityksistä.
Ja tottahan se, on, että esimerkiksi rasismi-sanan siivoaminen pois Espoon monikulttuurisuusohjelmasta kuulostaa varsin perus...finniltä ajatukselta.
Kaikille meistä venäjänruotsalaisista piirkoista ei ole selvästikään avautunut, mitä sana rasismi edes tarkoittaa.
Åbo akademin ihmisoikeusinstituutin johtava tutkija Timo Makkonen on määritellyt rasismin seuraavasti: ”Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”
Hyvät valtuutetut
Valitettavan moni suomalainen kohtaa edelleen rasismia arjessaan … myös täällä Espoossa. Keveimmillään se on nimittelyä … pitkänenä, lattapylly, jauhonaama … pahimmillaan väkivaltaa.
Ei siitä ole kuin muutama päivä, kun ruotsia ääneen puhunut nainen pahoinpideltiin espoolaisbussissa … nimenomaan kielensä vuoksi.
Väkivalta ei synny tyhjästä. Vihaa pitää ruokkia ja kasvattaa pitkään, ennen kuin ihminen käy toisen kimppuun vain siksi, miltä hän näyttää … tai mitä kieltä hän puhuu.
Toki … syrjintää ja ennakkoluuloja esiintyy myös monesta muusta syystä … kuten uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, mutta se ei tarkoita, ettei myös rasismista pitäisi puhua sen oikealla nimellä. Etenkin kun puhutaan monikulttuurisuudesta eikä syrjinnästä yleensä.
Tällainen sanoilla kikkailu tuo mieleen George Orwellin kirjassa 1984 kuvaaman uuskielen, jossa ongelmat katoavat kun niitä tarkoittavat sanat poistetaan käytöstä.
Sitten voidaan kirkkain silmin sanoa, että ei, ei meillä Espoossa ole rasismia. Emme edes tunne koko sanaa.
Arvoisa puheenjohtaja
Rasistiksi leimaaminen on tietysti loukkaavaa, etenkin kokonaisen puolueen leimaaminen rasisteiksi yksittäisten valtuutettujen tekemien esitysten vuoksi.
Mutta kyllä siinä aika tsuhnaa poroa tarvitaan, jos ei ymmärrä tällaisten esitysten leimaavan esittäjänsä lisäksi koko puoluetta.
Odotan mielenkiinnolla, millaisen lippalakin puoluejohtaja Timo Soini keksii tämän sammakon päähän.
Aasin hattua en kuitenkaan suosittele, siitä voi tulla väärä mielikuva, etenkin jos se hattu on valkoinen.
Saako rasismista puhua?
Maahanmuuttajat ovat monituinen joukko. Sen sijaan että kauhistelemme esimerkiksi maahanmuuttajien suurta osuutta toimeentulotuen piirissä, meidän tulisi pohtia, kuinka asia korjataan – mitä voimme tehdä paremmin, jotta suomenkielen oppiminen ja työllistyminen olisi helpompaa? Sitä tämä ohjelma (pdf) hyvin tekee. Perussuomalaisten ryhmästä … Continue reading →
Kohtuuhintaisia asuntoja Espooseen
Helsingin Sanomat 13.4.2014 Helsingin sanomat uutisoi 12.4. että Espoosta on tullut liian kallis tavallisille asujille. Esimerkkinä oli muutaman hulppea omakotitalo meren rannassa. Tämä ei ole koko totuus. Myös edullisempia asuntoja on tarjolla, jos vaatimustasona ei ole oma uima-allas tai katettu venesatama. Asumisen korkea hinta on todellinen ongelma pääkaupunkiseudulla. Ratkaisuja etsitään Espoossa asunto-ohjelmalla, joka valtuuston on määrä hyväksyä maanantaina. Olennaista on riittävä kohtuuhintaisten tonttien tarjonta sekä kustannuksia nostavien määräysten välttäminen kaavoituksessa. Mari Vaattovaara kehotti Espoota erikoistumaan ja kysyi, miksei Espoo voisi tehdä enemmän kaupunkipientaloja. Olen tästä samaa mieltä, ja...
Yhdenvertaisuuslaki uudistuu
Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa oli suuri yhdenvertaisuuslain muutos, joka edistää tasa-arvoa ja ennaltaehkäisee syrjintää.
Syrjintä on kiellettyä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esteettömyys paranee, kun velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennetaan.
Laki on tärkeä ja hyvä kokonaisuus, sillä mukana on laaja-alainen ja yhtenäinen syrjintäkielto. Myös koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sekä työnantajien edellytetään edistävän yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi kaikissa yli 30 hengen yrityksissä pitää jatkossa laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Vähemmistövaltuutetun virka korvataan tehtäviltään laaja-alaisemmalla yhdenvertaisuusvaltuutetun viralla. Tasa-arvolautakunta sekä syrjintälautakunta yhdistetään.
Työelämän tasa-arvo naisten ja miesten välillä paranee. Laki vahvistaa työpaikan tasa-arvosuunnittelua ja uutena velvoitteena tulee palkkakartoitus. Naisen euro on vain 80 senttiä ja nyt tähän epäkohtaan vihdoin puututaan.
Tasa-arvolakiin tulee uutena sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kielto. Vihreät pitävät tätä muutosta olennaisena ihmisarvoa parantavana lisäyksenä, vaikka tässä olisi voinut olla tiukempikin kirjaus syrjinnän ennaltaehkäisystä. Toivon tässä huolellista ja laajaa eduskuntakuulemista, ja että lakia voitaisiin vielä tältä osin eduskuntakäsittelyssä täsmentää. On merkityksellistä, että jokainen voi elää ilman pelkoa syrjinnästä.
Lasten ja nuorten osalta tasa-arvotyö ottaa harppauksen eteenpäin. Oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskeva säännös ulotetaan nyt koskemaan peruskouluakin.
Vammaiset ihmiset kokevat päivittäin syrjintää esimerkiksi palveluiden ja tilojen esteettömyyden muodossa.
Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime eduskuntakaudella voimaan astunut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on hyvä asia. Sen sijaan se, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on vielä ratifioimatta, on meille häpeäksi. Sopimuksen ratifiointi on loppusuoralla ja vihreät kiirehtivätkin kaikkia tarpeellisia lainsäädäntömuutoksia, jotta ratifiointi saataisiin tämän vuoden kuluessa todeksi.
Oli ilo kuulla ministeri Henrikssonilta myös tarkemmin ratifiointiprosessin etenemisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä, ja tavoite on saada laki eduskuntaan kesäkuussa. Näiden kahden lakikokonaisuuden hyväksymisen jälkeen ratifiointi voidaan vihdoin toteuttaa.
Esteetön ympäristö, tärkeiden palvelujen turvaaminen, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, mahdollisuus työhön ja opintoihin sekä kohtuulliseen toimeentuloon ovat asioita, joiden mahdollistaminen parantaa vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä elämänlaatua.
Nyt eduskunnalla on mahdollisuus käsitellä yhdenvertaisuutta hyvin laajasti ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien ihmisoikeuksien parantamisen kannalta.
Tärkeä laki vaatii vielä resursseja, jotta hyvät tavoitteet toteutuvat. Edistämisvelvollisuuksien laajentamisesta koituu selvitysten mukaan valtion viranomaisille ja kunnille yhteensä noin 680 000 euron kustannukset vuosittain. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston on arvioitu tarvitsevan yhteensä kuuden henkilötyövuoden määräisen henkilöresurssilisän. Jo tällä hetkellä vähemmistövaltuutetulla on ollut resurssipulaa mm. tärkeiden ihmiskaupan vastaisten kysymysten hoidossa.
Oli hyvä kuulla ministeri Henrikssonilta, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon on tulossa 5 uutta virkaa, joista päätettiin kehysneuvotteluissa. Jatkossa on tärkeää varmistaa, että uudistuksella on riittävä rahoitus.
Kokonaisuudessaan yhdenvertaisuuslaki on merkittävä parannus, perusoikeudet vahvistuvat. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet koskettavat meitä kaikkia.
Kaupunginhallitus 7.4.2014 raportti
Taas viivähti raportin kirjoitus, kun ei oikeastaan ole kovasti raportoitavaa. Esityslista avattuna löytyy täältä. Lisäasiana päätettiin pitää kaupunginhallituksen iltakoulu talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman valmistelusta 22.4. klo 15.30-17.30. Tatu-ohjelmasuunnitelma on tulossa kaupunginhallitukseen päätettäväksi 28.4. ja valtuustoon 19.5. - Uudet toimet sekä virkoja ja toimia koskevat muutokset vuonna 2014 Kysyin syntyvien kustannuksien (82 500 euroa) sopeutuksesta tarkemmin. Vastaus oli, että sopeutus sisältyy valtuuston tekemään päätökseen ja on sen sisällä pieni kuriositeetti. Tähän tyydyimme. - Kaupunginhallituksen edustajien nimeäminen Pohjoismaiseen ystävyyskuntakokoukseen 24.-27.6.2014 Kristianstadissa (Pöydälle 31.3.2014) Tämä jäi edelleen pöydälle, jotta saataisiin täyteen...
Puhe kehysbudjetin 2015-2018 lähetekeskustelussa
Arvoisa puhemies,
Tämä on sellainen kehysratkaisu, jonka sanotaan sattuvan kaikkiin. Talouden tilanne on todella vakava. Ratkaisuilla halutaan kantaa vastuuta siitä, että tulevaisuuden tekijöillä on enemmän toivoa, eikä jätetä raskasta velkasäkkiä heidän harteilleen. Rakenteellisten uudistusten onnistuminen ja niiden päättäväinen eteenpäin vieminen on keskeistä.
Kaikkiin sattuu, sattuu kaikkein pienimpiinkin, lapsiin. Leikkaus lapsilisistä on kaikkein kivuliain päätös. Lapsilisästä vähenevä kahdeksan euroa kuussa on raha, jolla saa monta litraa maitoa. Suuressa kehyspakettikokonaisuudessa 110 miljoonaa euroa on niin merkityksetön, ettei lapsilisiin olisi tarvinnut, eikä olisi pitänyt koskea ollenkaan. Tätä kipeää kompromissia minun on vaikea ymmärtää. Mutta se on vain nieltävä katkerana palana osana kehyspakettia. Jatkossa on seurattava päätöksen vaikutuksia ja tarkennettava mallia sellaiseksi, että se on paras mahdollinen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden kannalta.
Lapsiköyhyys on lisääntynyt. Köyhässä perheessä lapsi kohtaa joka päivä sen, että kaverit tekevät kaikkea sellaista, johon köyhällä perheellä ei ole varaa. Myös harrastusmahdollisuudet jakavat lapsia. Köyhällä perheellä ei välttämättä ole varaa treenivarusteisiin ja kausimaksuihin.
Monet perheet turvaavat toimeentulotukeen. On kuitenkin niin, että toimeentulotukea laskettaessa lapsilisä katsotaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta. Nyt, näiden kipeiden päätösten jälkeen, tämä asia on muutettava. Olen sitä mieltä, että lapsilisä pitää muuttaa etuoikeutetuksi tuloksi, jota ei vähennetä toimeentulotuesta. Tämä olisi kädenojennus vähävaraisimmille lapsiperheille ja parantaisi lapsen asemaa.
Arvoisa puhemies,
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maalasi maailman jota kukaan ei toivo: kuivuutta ja tulvia, nälänhätää, merien happamoitumista, eläinten sukupuuttoja. Siksi on hyvä, että kehysratkaisussa on sekä työllisyyteen että ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä ratkaisuja. Lisärahat cleantechille ja panostukset vihreään talouteen ovat kauaskantoisia, viisaita ratkaisuja.
Olennainen kysymys on, mistä saamme uutta kasvua ja vientiä palvelujen rahoitukseen. Kehysratkaisussa on onnistuneesti myös kasvua tukevia elementtejä kivuliaista leikkauksista huolimatta. Kasvupaketti tuo lisäsatsauksia esimerkiksi biotalouteen ja digitalisaatioon. Metsähakkeen kilpailukykyä parannetaan, mikä vähentää kivihiilen käyttöä.
Arvoisa puhemies,
Annan kehysneuvottelijoille kiitoksen siitä, että jotkut ratkaisut parantavat kaikkein köyhimpien tilannetta. Toimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan on päätös, jonka ansiosta tukeen oikeutetut saavat sen oikeudenmukaisemmin ja varmemmin. Asumistuen suojaosa auttaa köyhiä perheitä ja kannustaa työtöntä työllistymään, kun tuet eivät heti heikkene. Mutta kehitysyhteistyörahojen leikkaukset osuvat maailman köyhimpiin ihmisiin. Vihreiden mielestä jatkossa meidän pitää päästä takaisin uralle, joka johtaa 0,7 prosentin bktl-osuuteen.
Arvoisa puhemies,
Jos meillä olisi kristallipallo, josta katsoa tulevaisuuteen, osaisimme tehdä oikeita ratkaisuja. Nyt on tehty ratkaisuja, joista osa ei miellytä ollenkaan, osa antaa toivoa tulevaan. Annan arvon sille, että on tehty yhdessä, isänmaan etu sydämessä, suomalaisten paras ajatuksissa. On tehty päätöksiä niin oikeudenmukaisella tavalla kuin viisi puoluetta sen yhdessä pystyy katsomaan.
Espoon teatteritalohanke nytkähti eteenpäin
Espoon teatteritalo on ikuisuusprojekti, joka otti tänään askeleen kohti toteutusta, kun kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto teki päätöksiä. Espoon kaupunginteatterisäätiö on lobannut hanketta vahvasti, viimeksi toteutettavaksi yhdistettynä kongressihotelliin. Viime kaudella kaupunkisuunnittelulautakunnassa hioimme teatteritalon kaavaa Tapiolan Vesiputousaltaan kohdalle. Paikka on hieno ja keskeinen, mutta tontti ahdas. Nyt suunnittelussa on uusi ja realistisempi ote, kun kaupunki on ottanut johdon käsiinsä. Niin pitää ollakin, kun on kyse kaupunginteatterista. Tämä ei toki tarkoita teatterialan ammattilaisten sivuuttamista, vaan hyvää yhteistyötä, jonka tuloksena syntyy kaikkia osapuolia hyödyttävä tarkoituksenmukainen tilakokonaisuus. Olennaista on, että tilojen osalta haetaan...
Salasairasta politiikkaa
Enää poliitikoilla ei ole salarakkaita. Sen sijaan ollaan salasairaita. ”Poliitikko ei voi sairastaa salaa” Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa lauantaina viides huhtikuuta. Otsikko tuntui toivottavasti absurdilta ainakin kaikkien muiden kuin politiikan toimittajien mielestä.
Vai olemmeko todella luoneet 200 hengen Big Brother -talon, johon valittavilla ei ole edes yksityisyyden rippeitä jäljellä? Entä jos samaa periaatetta sovellettaisiin muihin työtään julkisuudessa tekeviin vallankäyttäjiin, esimerkiksi valtakunnallisten sanomalehtien päätoimittajiin?
Tai HS pääkirjoitusta vapaasti muokaten: ”Lukijoilla on oikeus tietää.”
¤ ¤ ¤
Vakava sairaus vaikuttaa poliitikon kykyyn hoitaa tehtäviään, se on totta. Sekin on totta, että luottamustehtäviin valittujen poliitikkojen yksityisyys on muita kansalaisia rajatumpi siltä osin kuin yksityiselämä vaikuttaa tehtävien hoitoon.
Rajanveto poliitikon yksityisyyden ja julkisuuden välillä on vaikea. Esimerkiksi ministeri ei voi olla pitkään sairauslomalla, tai hänen tehtävänsä on järjestettävä uudelleen. Se ei kuitenkaan mielestäni velvoita ministeriä julkistamaan sairauslomansa syytä yhtään sen enempää kuin missään muussakaan työssä.
Vapaaehtoisesti voi toki kertoa enemmän. Arvostan Timo Soinin ja Juha Sipilän päätöstä puhua avoimesti sairauksistaan. Se avaa kansalaisille myös johtavien poliitikkojen olevan ihmisiä, ja miten kovan inhimillisen hinnan politiikka voi ihmiseltä vaatia.
¤ ¤ ¤
Koin omakohteisesti poliitikon yksityisyyden rajat kun sairastuin keväällä 2003 virtsarakon syöpään. Yritin kokemattomana kansanedustajana viedä lääkärintodistusta sairauslomasta eduskunnan kansliaan, josta minut käännytettiin ystävällisesti ulos: ”Jos jätät lääkärintodistuksen tänne, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäsi on pian otsikoissa.”
Päätin silti itse kertoa sairaudestani julkisesti. Halusin minua äänestäneiden tietävän, miksi olen välillä poissa eduskunnasta. Lisäksi halusin omalla toiminnallani antaa esimerkin siitä, että syövästä voi puhua.
Mutta se päätös oli minun eikä kenelläkään muulla ollut mielestäni oikeutta tehdä sitä minun puolestani.
Kaikki eivät olleet päätöksestäni iloisia. Sain eduskunnassa palautetta, että kalastelen äänestäjien myötätuntoa kertomalla sairaudestani. Se kirpaisi pahasti, tunnustan. Opin vaikenemaan sairaudestani, mutta jostain tieto toimittajille tuntui kulkevan.
Kahdeksaan vuoteen en siis ollut kertaakaan virallisesti sairauslomalla, vaikka poissaolotilastoissa luki kyllä toisenkin kerran ”sairaana”.
Kaupunginhallitus 7.4.2014 vakanssien muutoksia sekä valtuustoaloite lähi- ja luomuruoasta
Tässä ensi maanantain kaupunginhallituksen asiat avattuna. Esityslistan kokonaisuudessaan löytyy täältä. Nyt kun kokousten välissä on vain viikko, on listakin kevyempi. Maanantaina riittää kuitenkin kokouksia ja tärkeitä asioita, kun aamun elinkeino- ja kilpailukykyjaostossa evästetään teatterin suunnittelua ja illan valtuustoryhmissä käydään 14.4. valtuuston asiat läpi. Myös metropolihallinto ja muut maan hallituksen päätökset keskusteluttanevat. Mutta kaupunginhallituksessa siis nämä asiat: - Uudet toimet sekä virkoja ja toimia koskevat muutokset vuonna 2014 Kaupunginhallitukselle esitetään neljän uuden toimen hyväksyminen sekä 26 virkaa ja toimea koskevaa muutosta. Esitysten kustannusvaikutus vuodelle 2014 on yhteensä 82 500...
Kaupunginhallitus 31.3.2014 raportti
Tässä vähän viiveellä maanantaisen kokouksen raportti. Esityslista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä. Kommentoin vain asioita, joihin tehtiin muutoksia tai jotka herättivät keskustelua. - Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Espoon Kiekkoilun Tuki ry:lle Vermo Areenan rakentamiseen otettavalle lainalle (Kv-asia) Hanke sai yksimielisen kannatuksen. Kysyin, miten tämä vaikuttaa Laaksolahden jäähallin tilanteeseen. Vastaus oli, että varsinainen halli on tarkoitus korjata (on investointiohjelmassa), mutta harjoitushallia ei. Perkkaa siis korvaa sen. Vielä selvitetään peruskorjauksen rahoitusvaihtoehtoja, että voitaisiin mahdollisesti aikaistaa. Yksi mahdollisuus on, että siihen lähtisi jääurheilu jääkiekkoa laajemmin mukaan. Vermoon on tulossa kolme jäätä ja...
Ylimääräinen varhaiskasvatusjaosto: säästämisen pirullinen vaikeus
Espoon varhaiskasvatusjaosto pitää ylimääräisen kokouksen torstaina. Ehdotin tätä viime kokouksen yhteydessä: Espoon tuottavuuden ja talouden tasapainottamiseen liittyvät linjaukset ovat menossa valtuustoon, joten totta maar myös varhaiskasvatusjaoston tulisi suunnitelmiin osaltaan perehtyä.
Ongelmalliseksi muodostui se, että koko tatu-ohjelma (eli se tuottavuus ja talouden tasapainotus) meneekin suoraan valtuuston kiertämättä lautakuntien kautta. Niinpä jaoston, jonka tehtävä on tukea ja haastaan opetus ja varhaiskasvatuslautakuntaa, voi lähinnä perehtyä, keskustella, ja mahdollisesti pyrkiä vaikuttamaan asiaan mutkan kautta.
Mistä sitten on kyse? Espoon toimintamenoja pyritään suitsimaan, ja rakenteellisilla muutoksilla pyritään saamaan aikaan säästöjä. Toisaalta varhaiskasvatus on budjetoinnin ja siten myös säästämisen kannalta hyvin hankala sektori - lapsia on hoidossa sen verran kun vanhemmat hoitopaikkaa hakevat. Niinpä vain osaan asioista voi vaikuttaa.
Lisäksi korostan aina sitä, että tyhmiä tai epäreiluja säästöjä ei voi eikä kannata tehdä. Esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointi pitää huomioida, ja kukaan ei hyödy siitä että uusien päiväkotien rakentamisen sijaan täytetään vanhoja ylipaikoilla.
Tarvitsee siis tehdä tietoisia ja harkittuja valintoja, eikä yhden tai kahden vuoden paniikkisäästöjä.
Mitä tuossa tatu-ohjelmassa sitten sanotaan varhaiskasvatukseen liittyen? Eipä juuri mitään. Laveasti tulkiten seuraavat asiat liittyvät varhaiskasvatukseen.
“Kaupungin investointikatto (nettoinvestoinnit, pl. Länsimetro) vuodesta 2016 vuoteen 2020 on 180 M€”
Uusia investointeja siis tarkastellaan huolella. Tämä voi heijastua myös päiväkoteihin, tosin ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole ehdottanut että päiväkoti-investointeja lykätään.
Tosin 180 miljoonaa on paljon, sillä rakentaa vuosittain melkoisen määrän. Myös päiväkoteja. Valintaa päädyttäneekin tekemään eri toimialojen välillä - päiväkoti vai silta, urheiluhalli vai koulu.
“Lakiperusteisten palvelumaksujen ja taksojen osalta peritään maksut jatkossakin normin ylärajan mukaan vapautukset ja huojennukset sekä tulotaso ja varallisuus huomioituna.”
Lapsiperheiden kannattaa varautua siihen, että päivähoitomaksut nousevat pikku hiljaa vuosi vuodelta. Ensi vuodelle on tulossa jo korotus, ihan tatu-ohjelmaan liittymättä.
“Henkilöstön käytön ohjausta tehostetaan.”
Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sijaisuuksien vähentämistä. Pyrkimys lienee kierrättää mahdollisimman paljon omaa työvoimaa, jotta ulkopuolisia ei tarvitse pestata lyhyille pesteille. Tämä ei tosin ole ollut missään virallisesti päätettävänä, mutta näin tarinat kertovat.
Muuta varmasti varhaiskasvatukseen vaikuttavaa tatu-ohjelmassa ei olekaan mukana. Toisaalta paperi on hyvin yleinen. Tämä on valitettavan yleistä poliittisessa päätöksenteossa. Asetetaan ensin (ihan oikein) yleinen raamitus. Sitten tulisi miettiä mitä se käytännössä merkitsee.
Vaan vaihe kaksi jotenkin unohtuu. Hypätään yleisen tason powerpointista suoraan välillä hyvinkin tiukkoihin toteutuslinjauksiin ilman, että niitä on pohdittu ja käsitelty. Sitten sanotaan että kyllä nämä toimet ovat seurausta linjauksista, vaikka linjauksissa ei ole mitään siihen viittaavaakaan.
Huomannette että olen hieman skeptinen. Riski on, että tehdään tyhmiä säästöjä joista on vain haittaa, ja rahaakaan ei säästy. Puollan tiukkojakin päätöksia, mutta tiedostettuja ja harkittuja sellaisia. En sokkohutkimista pimeään.
Mitä sitten itse tekisin, jos vapaasti saisin päättää? Eli miten säästää varhaiskasvatuksesta?
(1) Isommat päiväkodit siellä missä asutus on tiheämpää. Jos päiväkodit ovat kivenheiton päässä toisistaan, ei matka pitene paljoakaan. Isompi päiväkoti mahdollistaa etuja logistiikassa (ruokahuolto, siivous) ja säästää rakentamisessa (yksi lastauslaituri riittää jne.).
Huomioikaa muuten, että isossakin päiväkodissa voi olla pieniä ryhmiä erillisiä eteistiloja ja pihoja. Säästää voisi siis ilman, että säästää toiminnasta.
Jälkikäteen katsottuna: esimerkiksi Etelä-Leppävaarassa voisi olla neljän päiväkodin sijaan vain kaksi päiväkotia. Jos päiväkodit olisi sijoitettu hyvin, päiväkotimatkat eivät käytännössä edes kasvaisi.
(2) Satsataan kotihoitoon. Aika ajoin valitellaan että päiväkodissa on lapsia joiden vanhemmat ovat kotona. Kotona olevia voisi tukea esimerkiksi ajoittaisella lastenhoitoavulla, jolloin vaikkapa läkärikäynti tai työnhaku olisi mahdollista ilman että tarvitaan päiväkodin apua. Päivähoito on se kunnalle kallein lastenhoitomuoto, joten kannattaisi tukea perheitä jotta päivähoitoa ei tarvittaisi niin paljon.
Ehdotin jokin aika sitten lastenhoitopistettä Matinkylään tulevan palvelupisteen yhteyteen. Vastaanotto oli aika synkeänpynkeä, ajatuksesta eivät innostuneet poliitikkokollegat (“perheiden asia”) ja virkamiehet (“ei ole rahaa, ei olisi kasvattavaa vaan vain hoitoapua”). Täällä mielipidekirjoitukseni asiasta.
(3) Satsaus kerhoihin. Isommat lapset kaipaavat ikäistään seuraa. Kerhojen myötä voisi tarjota “kevyemmin” tukea. Nykyisellään kerhoihin mahtuvat kaikki hakeneet, mutta tarjonta on suppeaa. Matka aluekeskukseen voi latistaa monen lapsen kerhotien, vieressä oleva päiväkoti on houkuttelevampi.
Kuten huomaatte, listani sisältää vain pikku hiljaa ja vuosien päästä vaikuttavia säästöideoita. No, noinhan se on joka tapauksessa. Päivähoitopaikka järjestetään joka tapauksessa niin monelle kuin vanhemmat hoitoon ilmoittavat, ja henkilökuntamääränkin säätelee laki. Toisin sanoen budjetti ylittyy tai alittuu ihan omaa tahtiaan.
Digiuuno kansakunta
1.4. Moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet. Viime syksynä julkaistu aikuisten PISA eli OECD:n PIAAC-tutkimus arvioi työikäisten tietotekniikkaa soveltavia ongelmanratkaisutaitoja. Vaikka suomalaiset pärjäsivät kansainvälisessä vertailussa hyvin, peräti 30 prosentilla 16-65-vuotiaista suomalaisista oli puutteelliset taidot. He joko selvisivät tehtävistä heikosti tai eivät osanneet tai halunneet käyttää tietokonetta lainkaan. Erityisesti ongelmia oli alle 20- ja yli 40-vuotiailla. Nuorten kuvitellaan olevan diginatiiveja, jotka itsestään osaavat käyttää tietokoneita, koska kasvavat niiden ympäröiminä. Mutta kuten PIAAC-tutkimuksesta kävi 16-19-vuotiaiden osalta ilmi, moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet.
Pleikkarilla pelaaminen ei tee teinistä nörttiä sen enempää kuin auton turvaistuimessa istuminen tekee kenestäkään rallikuskia.
Toki nuoret saavat tietokoneen päälle ja luovivat sujuvasti sosiaalisessa mediassa, mutta työvälineenä kaikki eivät osaa tietokonetta käyttää. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, sähköposti tai tiedon haku netistä eivät onnistu, saati särkyneen kiintolevyn vaihtaminen uuteen.
Miten lapset ja nuoret voisivat hallita tietotekniikkaa, jos sitä ei ole heille koskaan opetettu?
Tietotekniikkataitoja kuitenkin tarvitaan kaikkialla, opinnoissa, töissä ja elämässä. Siksi korkeakouluissa joudutaan järjestämään fukseille tietotekniikan perusopetusta.
Mutta onko korkeakoulu oikea paikka tietotekniikan alkeiden opiskeluun?
Suomi on ainoita Euroopan maita, jossa tietotekniikka ei ole pakollinen oppiaine perus- tai keskiasteen kouluissa. Esimerkiksi Virossa opetetaan ohjelmointia peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen. Sen sijaan Suomen peruskoulun tuntijakouudistuksessa keskityttiin pohtimaan uskonnon tuntimäärää.
On liikaa yksittäisestä opettajasta kiinni, tehdäänkö teknisen työn tunnilla löylykauha vai kootaanko tietokone, tai tehdäänkö biologian harjoitustyö Suomen pöllöistä kynällä ja paperilla vai Prezillä.
Suomalaiset eivät opi koulussa edes kymmensormijärjestelmää. Elämää valuu hukkaan ihmisten nyhrätessä kahdella sormella jokaisena työpäivänä koko uransa ajan.
Eikä digitalisoituvassa maailmassa selviä pelkällä taulukkolaskennalla tai kymmensormella. Tietoturva ja yksityisyyden suoja, medialuku- ja kirjoitustaito, omat ja muiden tekijänoikeudet, kaikki on opetettava sekä lapsille, työikäisille että ikäihmisille.
Yli 75-vuotiaista suomalaisista vain joka viides on käyttänyt nettiä. Kun julkiset ja kaupalliset palvelut siirtyvät verkkoon, ikäihmiset syrjäytyvät kokonaan. Pankkikonttorit täyttyvät eläkkeenmaksupäivinä tilinsä tyhjentävistä eläkeläisistä, jotka eivät osaa käyttää pankkiautomaattia saati nettipankkia.
Entä sitten kun Suomeen rantautuu pelkästään verkossa toimiva pankki? Silloin vanhat pankit ja niiden konttoreissa käyvät ihmiset ovat pulassa.
Niin nuorten, työikäisten kuin ikäihmisten tietoyhteiskuntaosaamisessa riittää parannettavaa. Jo peruskoulusta tulisi saada perusvalmiudet. Lisäksi ohjelmoinnista kiinnostuneille nuorille tulisi kehittää samanlaista ohjattua harrastustoimintaa kuin urheilusta tai musiikista kiinnostuneille on tarjolla.
Tietotekniikkaosaamista tulisi olla aina tarjolla myös työnantajien kustantamilla koulutuspäivillä sekä työvoimapoliittisessa koulutuksessa. 90-luvun jälkeen tietotekniikan koulutus työttömille työnhakijoille on hiipunut. Ilmeisesti kaikkien kuvitellaan jo osaavan käyttää tietokonetta.
Ikäihmisten osaamisen päivittämiseen tarvitaan puolestaan vertaistukea ja kerhotoimintaa. Tutkimusten mukaan halua oppia löytyy, kunhan sille vain luodaan edellytykset.
Harva kehtaa enää sanoa, että minähän en noita vehkeitä osaa, enkä opettele.
Jyrki J.J. Kasvi Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.
Länsimetron jatkosta
Espoo lobbasi vahvasti Länsimetron jatkoa kevään kehysriihessä, mutta tuloksetta. Keskustelu metron jatkeen ympärillä on vellonut kiivaana ja Espoon laskelmat on mm. ex-liikenneministeri Kyllösen toimesta kyseenalaistettu. Kannatan länsimetron jatkoa, joten kehysriihen päätös oli pettymys. Päätöksen ympärillä vellonut kohu sai ajattelemaan tilannetta, ettei metron jatkoa tulisi lainkaan, tai että se siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Siitä näkökulmasta syntyi kannanottomme. Olen siis edelleen metron jatkamisen kannalla, mutta samalla huolissani läntisen Espoon joukkoliikenneyhteyksien heikkenemisestä, kun metron jatkon aikataulusta ei ole tietoa. Kun metro alkaa kulkea Matinkylään syksyllä 2016, muuttuvat läntisen Espoon yhteydet vaihdollisiksi. Heikompi...
Viisi vuotta Reilun kaupan kaupunkina!
Viime torstaina juhlittiin 5-vuotiasta Reilun kaupan kaupunki Espoota Omnian ravintola Henricuksessa. Tunnelma oli juhlava ja vieraina suuri joukko espoolaisia Reilun kaupan kumppaneita ja yhteistyötahoja, niin yritysten, oppilaitosten, seurakuntien kuin järjestöjen edustajia. Ja tietysti Reilun kaupan kaupungin kannatustyöryhmän jäsenet sekä Reilu kauppa ry:n edustajat. Juhlaa emännöi elinkeinojohtaja Tuula Antola ja avajaissanat lausui kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Kaupunginjohtaja korosti Reilu kaupan sopivan hyvin Espoon arvoihin ja tavoitteisiin, vastuullisuuteen ja kumppanuuteen. Hän vakuutti myös tehneensä oman osansa kahvin juonnin osalta. Juhlassa halusimme korostaa paitsi kaupungin roolia, myös yritysten merkitystä Reilun kaupan edistäjinä....
Kaupunginhallitus 31.3.2014 Asunto-ohjelma, jäähalli Vermoon ja lisätakaus Länsimetrolle
Tässä ensi maanantain kaupunginhallituksen asiat. Pitkä lista, mutta melko selkeitä päätettäviä. Asunto-ohjelmassa uusitaan tila- ja asuntojaostossa käyty äänestys Espoon asuntojen asuntotuotantotavoitteesta. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Vuoden 2013 tilinpäätös ja tuloksen käsittely (osittain Kv-asia) Tilinpäätöksen ennakkotieto käsiteltiin jo kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Tässä vielä kerran tiivistys summista: Vuosikate oli 164,8 milj. euroa ja tilikauden tulos 56,1 milj. euroa. Tilikauden tulos oli yli 59 milj. euroa alkuperäistä talousarviota parempi, vaikka tilikauden aikana tehtiin merkittäviä talousarvion määrärahakorotuksia. Mutta: Huomioitavaa kuitenkin on, että kertaluonteiset erät paransivat olennaisesti tulosta ja niiden vaikutus siihen...
Ei juustohöylälle, kyllä toiminnan ja rakenteiden parantamiselle
Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 24.3.2014. Käsittelyssä Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus. Säästöistä ei löytynyt neuvotteluissa sopua, vaan vihreät, demarit, vasemmisto ja kristilliset tarjosimme vaihtoehtoisen esityksen. Kiitos neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Inka Hopsulle rakentavasta otteesta. Vaikka yksituumaista … Continue reading →
Valtuustopuhe 24.3.2014 Investointikatto ja koulukorjaukset
Tässä puhe, jonkan pidin valtuustossa talouden tasapainotusta ja tämän vuoden säästöjä koskevassa keskustelussa. Arvoisa puheenjohtaja hyvät valtuutetut, tatu-ohjelmassa asetettu investointikatto 180 me on tiukka ja vaatii priorisointia. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa koulukorjausten lykkäämistä. Olemme vaatineet koulukorjausten tahdin kiristämistä kolmeen kouluun vuodessa. Tämän hetken arvio on, että tavoitteeseen päästään viimeistään 2017. Tuskastuttavan hidasta etenemistä, kun tiedämme korjausta odottavien koulujen määrän. Tila- ja asuntojaostossa jatkamme työtä prosessien nopeuttamiseksi. Olemme vaatineet, että pitkän tähtäimen investointiohjelma on tuotava valtuuston käsittelyyn erillisenä asiana jo keväällä. Enää ei käy, että erillisiä hankkeita tuodaan...
Tila- ja asuntojaosto 24.3.2014 raportti
Tässä tila- ja asuntojaoston päätökset niiltä osin kuin ei päätetty esityksen mukaan tai käytiin merkityksellistä keskustelua. Esityslista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä. - Asunto-ohjelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (Pöydälle 20.1.2014 ja 10.2.2014) Ryhmien välisissä neuvotteluissa tehtiin asunto-ohjelman toimenpiteisiin joukko muutoksia, jotka hyväksyttiin yksimielisesti. Lisäksi äänin 5-4 (muut vastaan kokoomus) hyväksyttiin Espoon Asuntojen asuntotuotantotavoitteen nosto ohjelma- eli valtuustokauden aikana 400 asuntoon nykyisestä vähintään 300 asunnosta. Lisäksi linjattiin, että nostetaan tavoitetta vieläkin enemmän, mikäli MAL-tavoitteen mukaista 500 asunnon tavoitetta ei muuten saavuteta. Haluamme nostaa Espoon Asuntojen asuntotuotantomäärää, koska se on kaupungin keino tuottaa...