Kaupunginhallituksen syyskausi alkaa maanantaina. Ensimmäisen kokouksen lista on melko kevyt. Alla asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Lainan myöntäminen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos anoo Espoon kaupungilta 370 000 euron suuruista lainaa ensihoitopalvelujen käynnistämiseksi Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Jotta toiminnan käynnistäminen heti 2015 alussa olisi mahdollista, täytyy Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tehdä kalustehankintoja jo vuoden 2014 aikana. Hankintoja varten ei ole budjetoitu rahaa eikä kuluja sairaanhoitopiiriltä voida laskuttaa ennen sopimuksen voimaantuloa vuonna 2015. Yhteistoimintasopimus on voimassa 1.1.2015 – 31.1.2017, jonka aikana laina lyhennetään. - Korvauksen maksaminen vahinkorahastosta Tilakeskus-liikelaitoksen korvaushakemuksen mukaan Tilakeskus-liikelaitos hakee...

Kävimme eilen kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj. Kirsi Louhelaisen kanssa tutustumassa Högnäsin kaava-alueeseen. Kaava jäi kaupunginhallituksessa kesäkuussa pöydälle ja päätöksiä tehtäneen 11.8. kokouksessa. Högnäs sijaitsee Bodominjärven ja Matalajärven välisellä kannaksella. Se on vanhaa loma-asunto- ja omakotialuetta. Pysyviä asukkaita on noin 40. Suunniteltu pientalokaava yli kymmenkertaistaisi asukasmäärän noin 500 asukkaaseen. Espoon pohjoisosien yleiskaavassa alue on osoitettu pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi ja kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi ympäristöksi. Matalajärven Natura-alue on nykyisin osa Nuuksion kansallispuistoa. Högnäsin kannas on luonnoltaan rehevä, rikas, herkkä ja uniikki. Paljon tammia ja muita jalopuita sekä pähkinäpensaslehtoja. Esitetty rakentamismäärä tuhoaisi alueen ominaispiirteet ja luontoarvot...

Tiedätte varmaan Valtioneuvoston hankerekisterin eli HARE:n. Se on eduskunnan ja ministeriöiden verkkopalvelu, josta löytyy tiedot erilaisista säädösten valmisteluhankkeista ja kehittämis- ja selvityshankkeista. 

Jep, tällaista on sähköinen asiointi Suomessa vuonna 2014.

Vielä villimmäksi meno muuttuu, kun hanke päättyy ja hankkeen tiedot arkistoidaan. Kyse ei tosiaankaan ole mistään sähköisestä arkistosta. Tietoja ei myöskään tulosteta arkistoon sähköisistä asiakirjoista. Ei, ne tulee valmistella ja toimittaa paperilla, hankkeiden sihteereille osoitetussa arkistointiohjeessa määritellyssä muodossa.

Joka ministeriöllä on ilmeisesti oma ohje, vaikka HARE-rekisteri on yhteinen, ja ”Valtioneuvostossa on hankerekisterin (HARE) ylläpidossa yhtenäistetty työryhmien, komiteoiden, neuvottelukuntien, selvitysmiesten ja lainsäädäntöhankkeiden ym. arkistointia.” Esimerkiksi eräästä nimeltä mainitsemattomasta ministeriöstä äskettäin lähetetyn ohjeen mukaan hankeasiakirjoja arkistoitaessa tulee toimia seuraavasti: poista asiakirjoista muovitaskut ja klemmaritsiirrä asiakirjat rengaskoteloista sopivan kokoisiin arkistokoteloihin (2 cm, 4 cm, 6 cm, 8
cm tai 10 cm). Koteloita saa vahtimestareilta.hankeasiakirjojen arkistoinnin apuna voit käyttää liitteenä olevia välilehtiä tarpeen mukaan erottelemaan hankkeen asiakirjakokonaisuudet toisistaankirjoita hankkeen tunnistetiedot (HARE-numero, hankkeen nimi ja hankkeen rajavuodet) arkistokotelon päähän käyttämällä nimiölappua. Nimiölappu sijoitetaan muoviseen nimiötaskuun, joka taas liimataan 9,5 cm korkeudelle kotelon alareunasta. Muovisia tarrapintaisia nimiötaskuja saa vahtimestareilta.ilmoita etukäteen TEM arkistolle, oheista luovutusluetteloa apuna käyttäen, kuinka monta arkistokoteloa ja milloin olet ne keskusarkistoon luovuttamassa. Osoite on kirjaamo@tem.fi.saatuasi arkistolta sähköpostiisi vastauskuittauksen, lähetä arkistoidut hankeasiakirjat TEM keskusarkistoonpyydä koteloiden siirrossa tarvittaessa apua vahtimestareilta Arkistointiohjetta on turha etsiä verkosta, se lähetetään hankkeiden sihteereille erikseen, sentään sähköpostilla eikä vaikka faksilla.  Eli tällaista on ”sähköinen” asiakirjanhallinta Suomessa vuonna 2014. Oikeasti. Olen yleensä optimisti ja uskon tulevaisuuteen, mutta tämän ohjeen luettuani alan olla todella huolissani siitä, mihin Suomi on menossa, vai onko mihinkään.

Terveisiä Loviisan Rauhanfoorumista. Tämä itäuusmaalainen pikkukaupunki on kuin itse rauhan tyyssija, kauniita vanhoja puu- ja kivitaloja, ystävällisiä ihmisiä. Loviisan torilla lauloi Sonante ja kansalaisjärjestöt rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta esittäytyivät.

Kävin seuraamassa kiinnostavan paneelikeskustelun, jossa toimittaja Hannu Reime ja rauhantutkija Unto Vesa pohtivat Kalevi Suomelan haastattelemina rauhanaatteiden, rauhanliikkeiden ja kansainvälisten instituutioiden kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana, eli ensimmäisen maailmansodan alkamisesta nykyhetkeen, jossa kauhistuttaa Gazan moukarointi.

Ihmisillä on vahva rauhantahto, joka vahvistuu aina kauheiden sotien jälkeen. Ajatellaan, ettei koskaan enää sotaa. Mutta kauhistuttavaa on, että ihmisten toimet voivat kaikesta huolimatta johtaa konflikteihin. Rauhantyö on tärkeää jatkuvaa työtä. Rauhantyöllä on saatu tuloksiakin, kuten rajoitettu kansainvälisin sopimuksin sodankäyntimenetelmiä, kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä. Toisaalta rauhanliikkeet tyytyvät joskus liian vähään. Esimerkiksi ydinkokeet kiellettiin merellä ja ilmassa ja rauhanliikkeiden suurin protesti ydinkokeille talttui. Ydinkokeita tehdään edelleen maan alla. Myös Euroopan unionin juuret ovat rauhanaatteessa, EU on suuri rauhanliike.

Gazan ahdinko ja saarto huolettavat kaikkia. Palestiinalaisten elintila on kaventunut Israelin valtion siirtokuntien laajentumisessa. Gazan pommitukset ja siviilien tappaminen on rikollista. Ohjusiskut ovat osuneet YK:n turvapaikkoina toimiviin kouluihin ja sairaaloihin, joista 5 on jo suljettu. Konfliktissa on liki kaksituhatta palestiinalaista kuollut, yli kolmesataa heistä lapsia. Järkytys on sanoinkuvaamaton. Gazassa on sähköt poikki, pulaa vedestä, täysin epäinhimilliset olot, ei paikkaa siviileillä minne mennä pienellä maakaistaleella. Tämän hulluuden on loputtava.

Tulitauko ja päällä olevan kriisin pysäyttäminen on ykkösasia. Mutta ongelma alueella ei poistu, ellei kaksi kansaa opi elämään rinnan. Alueella asuvat arabiaa puhuvat palestiinalaiset ja hepreaa puhuvat juutalaiset. Kansakuntien keskinäinen sopiminen on avain rauhaan. Israelin olisi tunnustettava Palestiina ja siirtokuntien laajentumisen on loputtava. Rauhanneuvotteluissa tarvitaan YK:n tuella koko maailmaa, myös EU voi ottaa aktiivisemman roolin rauhan rakentajana.

Puolueet ja poliitikot ovat erimielisiä monesta asiasta, mutta yhdestä kaikki ovat samaa mieltä, Suomeen tarvitaan lisää työpaikkoja. Jaetusta poliittisesta tahtotilasta huolimatta tuloksia on saatu vain vähän. Suomessa on edelleen noin 250.000 työtöntä, 8-10 prosenttia työvoimasta. Toki voi olla, että ilman kaikkia hankkeita ja ohjelmia työttömiä olisi vielä paljon enemmän. Ehkä reseptimme onkin väärä, puolueet ja poliitikot väärässä. Ehkä Suomen ongelmana ei olekaan työn puute vaan se, että teemme väärää työtä, tyhmää työtä. Me yritämme luoda uusia työpaikkoja hinnalla millä hyvänsä sen sijaan että tekisimme kaikkemme turhan työn eliminoimiseksi, kannattamattomien työpaikkojen tuhoamiseksi.

Suomalaisten hyvinvoinnin kasvu on perustunut vuosikymmenten ajan jatkuneeseen talouskasvuun, joka on puolestaan perustunut työn tuottavuuden nousuun. Vaikka työikäisiä on ollut vuosi vuodelta enemmän, Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on työajan lyhenemisen (työttömyyden, opiskelun, työkyvyttömyyden) vuoksi vähentynyt (katso E2 Tehdyt työtunnit) . Tuottavuuden kasvun vuoksi tehdyt työtunnit ovat yhteensä kuitenkin tuottaneet vuosi vuodelta vähän enemmän, mikä on mahdollistanut palkkojen nostamisen ja hyvinvointipalveluiden laajentamisen. Nyt työikäisten suomalaisten määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, eikä tuottavuus enää nouse. 1990-luvun lamassa Suomen kansantalouden tuottavuus nousi, nyt se sen sijaan laskee. Ei ihme, että Suomen kansantalous sakkaa jo toista vuotta peräkkäin, ja valtio ja kunnat velkaantuvat, kun verotulot eivät enää kasva samaa tahtia hyvinvointipalveluiden kustannusten kanssa. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti, ja eläke- ja terveydenhoitokulut kasvavat vääjäämättä.

(Edellinen kappale muutettu 4.8. koska Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on laskenut, vaikka työvoima on tähän asti kasvanut. Alkuperäinen teksti: Suomalaisten hyvinvoinnin kasvu on perustunut vuosikymmenten ajan jatkuneeseen talouskasvuun, joka on puolestaan perustunut kahteen tekijään, työikäisten suomalaisten määrän kasvuun ja työn tuottavuuden nousuun. Työtä on tehty vuosi vuodelta enemmän, ja työtunti on tuottanut vuosi vuodelta vähän enemmän. Nyt työikäisten suomalaisten määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, eikä tuottavuus enää nouse. 1990-luvun lamassa Suomen kansantalouden tuottavuus nousi, nyt se sen sijaan laskee. Ei ihme, että Suomen kansantalous sakkaa jo toista vuotta peräkkäin, ja valtio ja kunnat velkaantuvat, kun verotulot eivät enää kasva samaa tahtia hyvinvointipalveluiden kustannusten kanssa. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti, ja eläke- ja terveydenhoitokulut kasvavat vääjäämättä.)

Voisi kuvitella, että työvoiman supistuessa kaikille riittää työtä, mutta käykin päinvastoin. Kansantalouden supistuessa työttömyys kasvaa, vaikka tarjolla olisi aiempaa vähemmän työntekijöitä. Lamassa ei uskalleta tehdä riittävästi investointeja uusiin työvälineisiin, toimintatapoihin ja osaamiseen, jotka nostaisivat työn tuottavuutta, tekisivät työn teettämisestä taas kannattavaa.

Investointien tekemisen asemesta elinkeinoelämä vaatii työn hinnan laskemista, palkanalennuksia, verohelpotuksia, alennettuja eläke- ja vakuutusmaksuja. Tuloksena on entistä vähemmän ostovoimaa ja vähemmän maksettuja veroja ja maksuja, joilla kustantaa hyvinvointipalveluiden työntekijöiden palkat ja tulonsiirrot.

Koska lisää työvoimaa ei saada nopeasti mistään, ainoa vaihtoehto kierteen katkaisemiseksi on työn tuottavuuden nostaminen nopeasti, nopeammin kuin työikäisten määrä supistuu, nopeammin kuin suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Muuten kansantalous jatkaa supistumistaan myös tulevina vuosina, suomalaisten elintaso laskee, ja kuntien ja valtion verotulot supistuvat.

Tämä edellyttää sekä työn tuottavuutta parantavia investointeja että luopumista heikosti tuottavista töistä.

Työn tuottavuuden nostaminen ei ole halpaa. Se vaatii investointeja. Kun traktorit korvasivat hevoset, ja lypsäjät korvattiin lypsykoneilla ja ne puolestaan lypsyroboteilla, se tuli maatalousyrittäjille kalliiksi mutta kannatti, koska tilan työt pystyttiin tekemään vähemmällä väellä. Samaan aikaan metsäkämpät hiljenivät, kun justeerit vaihtuivat moottorisahoihin ja myöhemmin harvestereihin. Vielä 1970-luvulla Suomessa oli noin 100.000 metsuria, nyt vain 3.500.

Yksilötasolla Suomen murros maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ei ollut tietenkään helppo. Ihmisen koko ammattitaidon arvo ja itsetunnon perusta saattoi kadota parissa vuodessa. Yhtäkkiä riuskaa tukinajajaa tai taitavaa kyläseppää ei tarvinnut enää kukaan. Perheet joutuivat muuttamaan uusien ammattien perässä kaupunkeihin, Ruotsiin ja Amerikkaan. Moni tarina päättyi surullisesti.

¤ ¤ ¤ Suomella on kaikki edellytykset selvitä, jopa menestyä myös tulevaisuudessa, sillä alkamassa on työn digitaalinen murros, jossa robotit ja tekoälyt ottavat huolehtiakseen yhä useammasta työtehtävästä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan digitalisaatio hävittää seuraavien 20 vuoden aikana kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista ja muuttaa loppuja dramaattisesti.

Ja hyvä niin. Moni näkee digitalisaation uhkana, mutta todellisuudessa se on Suomen ainoa mahdollisuus selvitä eläköityvän väestön ja globaalien markkinoiden haasteista.

Ratkaisevaa on, onnistuuko Suomi hävittämään ja muuttamaan vanhentuvat ammatit nopeammin kuin muut maat. Suomen taloutta ei pelasteta romuttamalla harvesterit ja lypsyrobotit ja jakamalla työttömille pokasahoja ja lypsyjakkaroita.

Lähtökohdat ovat hyvät, sillä Suomella on teknologista osaamista, vakaa yhteiskunta ja toimiva perusinfrastruktuuri. Suomen haasteena on rohkeuden puute, joka näkyy siinä, miten Suomi maailman parhaista edellytyksistä huolimatta on tähän asti ollut kilpailijamaita huonompi tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjä. Silloinkin kun uutta tekniikkaa on Suomessa käytetty, sitä on käytetty lähinnä vanhojen toimintatapojen pyörittämiseen niiden korvaamisen asemesta.

Jälkiteollisessa maailmassa Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten paljon ihmistyötä me onnistumme eliminoimaan uuden tekniikan avulla. Ihmistyövoimaa kannattaa käyttää vain sellaisiin työtehtäviin, joista robotit ja tekoälyt eivät selviä. Meidän on oltava kilpailijamaita luovempia etsiessämme yhä uusia tapoja korvata ihminen koneella.

Jos tekoäly ajaa autoa tai analysoi röntgenkuvat ihmistä luotettavammin, se työ on annettava tekoälylle. Jos robotti lajittelee roskat ja jakaa postin ihmistä nopeammin, se työ kannattaa teettää robotilla. Jos algoritmi käy pörssissä kauppaa tai päättää toimeentulotuesta ihmistä taitavammin, päätökset tulee antaa algoritmille. Jos tukiranka antaa lähihoitajalle riittävät voimat nostaa potilas yksin vuoteesta toiseen, se tukiranka on hankittava.

Ne maat, jotka onnistuvat tässä ensimmäisinä, ovat 2020-luvun menestyjiä. Helppoa se ei tule olemaan. Kunkin alan vanhat toimijat puolustavat raivokkaasti asemiaan ja yrittävät kaikin keinoin estää digitaalisten toimintamallien pääsyn hallitsemilleen markkinoille. Ensimmäiseksi tämä nähtiin musiikkiteollisuudessa ja lehtikustantamoissa, nyt taksi- ja majoitusalalla. FindMySong, Über ja AirBnB ovat kuitenkin vasta alkua. Seuraavaksi sama on edessä ainakin pankeissa (mobiiliraha), liikenteessä (robottiautot) ja päivittäistavarakaupassa (verkkokauppa).

¤ ¤ ¤ Teollisen vallankumouksen edellisissä vaiheissa, höyryvoiman ja sähkövoiman käyttöönotossa ne maat menestyivät, jotka uskalsivat ensimmäisinä korvata hevoset traktoreilla ja rukit kehruu-jennyillä. Nyt on käynnissä teollisen vallankumouksen kolmas vaihe, ”tietovoiman” käyttöönotto, digitaalinen vallankumous.

Suomi voi yrittää pyristellä kehitystä vastaan yhtä menestyksekkäästi kuin kiinalaiset boksarikapinalliset, jotka 1800-1900-lukujen taitteessa repivät kantajien työt vieneen rautatien kiskot maasta. Tai sitten Suomi voi heittäytyä väistämättömän edelläkävijäksi ilman turvaköyttä.

Suomen tulee avata tiensä robottiautoille, ilmatilansa robottilennokeille, sairaalansa ja tuomioistuimensa tekoälyille, sosiaalitoimensa algoritmeille, pankkinsa mobiilirahalle, kotinsa antureille (Internet of Things), poliitiikkansa simulaatiomalleille ja koulunsa avoimille oppimateriaaleille.

On uskallettava kokeilla, on oltava valmis epäonnistumaan.

Ja mikä tärkeintä, meidän on uskallettava avata robotit ja tekoälyt niiden käyttäjille. Miten muuten me voisimme luottaa siihen, mitä ne tekevät? Miten muuten me voisimme näprätä niille uusia käyttötarkoituksia, joita niiden kehittäjät eivät olleet tulleet edes ajatelleeksi. Etenkin robottilennokkien nopea kehitys on osoittanut, miten avoin innovaatioympäristö kiihdyttää uuden teknologian kehitystä patenttien taakse piiloutumisen asemesta.

¤ ¤ ¤ Teollinen vallankumous määritteli, mitkä maat ovat maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan nykyisiä menestyjiä. Ei ole todellakaan itsestään selvää, että Suomi tai muut nykyiset teollisuusmaat ovat myös digitaalisen maailmantalouden menestyjiä. Jos Suomi ja suomalaiset eivät uskalla astua epämukavuusalueelle, 2030-luvun Suomi uhkaa olla samanlainen takapajula kuin 1930-luvun Suomi.

Meidän tulee kuitenkin ottaa oppia teollisen vallankumouksen edellisten vaiheiden kokemuksista. Esimerkiksi kun höyry korvasi lihasvoiman Iso-Britanniassa 1800-luvun alussa, moni koneiden korvaama työntekijä menetti toimeentulonsa ja liittyi tehtaita ja tehtaanomistajia vastaan hyökänneisiin luddiitti-kapinallisiin. Lopulta suurempi joukko brittisotilaita taisteli kotisaarella luddiitteja vastaan kuin Napoleonia vastaan Espanjassa.

Jos haluamme välttää vastaavien sosiaalisten jännitteiden syntymisen, meidän on osattava jakaa uuden teknologian tuottama lisäarvo viisaammin kuin silloin. Osa robottien ja tekoälyjen tuotosta on käytettävä niistä aiheutuvan yhteiskunnallisen murroksen pehmentämiseen.

Ei ole robottien ja tekoälyjen omistajienkaan edun mukaista, että kolmannes työvoimasta putoaa työelämästä, eikä heillä ole varaa ostaa robottien ja tekoälyjen tuottamia tuotteita ja palveluita.

Koska työvoima supistuu, ammattinsa roboteille ja tekoälyille menettäviä työntekijöitä ei ole varaa päästää eläkkeelle, vaan heille on luotava edellytykset hankkia uutta osaamista. Perinteiset työvoimapoliittiset kurssit eivät riitä, sillä digitaalisen talouden työmarkkinoilla tarvitaan aiempaa monipuolisempaa osaamista. Selkeitä ammatteja ei enää ole. Opiskelu ja oppiminen jatkuvat läpi elämän.

Digitaalisen talouden työelämä on tilkkutäkki, johon teollisen yhteiskunnan tarpeisiin syntyneet rakenteet sopivat huonosti. Pitkien pysyvien työsuhteiden ja virkojen asemesta ihmiset voivat olla yhtä aikaa keikkatyöläisiä, yrittäjiä, opiskelijoita ja työttömiä … ja sairastua tai jäädä osa-aikaeläkkeelle. Tuskin edes IBM:n Watson-tekoäly pystyy laskemaan, millaiset veroprosentit, opintotuet, sairauspäivärahat, eläkkeet ja työttömyyspäivärahat heille kulloinkin kuuluvat. Tarvitaan kokonaisvaltainen tulonsiirtojärjestelmä, joka integroi kaiken verotuksesta opintorahaan yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Jotkut kutsuvat sitä perustuloksi, jotkut negatiiviseksi tuloveroksi, jotkut kansalaispalkaksi. Tärkeintä on, että työn tekeminen, yrittäminen ja opiskeleminen kannattavat aina, toisin kuin nyt.

Miten tämä kaikki rahoitetaan? Ei ainakaan työtä verottamalla, sillä tuottavuuden noustessa työn osuus lisäarvosta vähenee, täysin automatisoidussa toiminnassa katoaa jopa kokonaan. Enää emme saa verotuloja pankkivirkailijoilta, koska heidät on jo vuosia sitten korvattu verkkopankeilla ja pankkiautomaateilla. Kun robottiautot tulevat liikenteeseen, ei ole taksinkuljettajia, jotka maksaisivat veroja. Kun päivittäisostokset tehdään verkossa, ei ole enää kassoja ja myyjiä, joita verottaa. Toki esimerkiksi lähettilennokkien ja robottirekkojen ympärille syntyy myös uusia ammatteja.

Koska ihmistyön merkitys taloudessa vähenee, verotuksen painopiste on siirrettävä työn verotuksesta lisäarvon verotukseen, tekee sen lisäarvon sitten ihminen tai algoritmi, on sitten kyse materiaalisista tai immateriaalisista tuotteista tai palveluista. Algoritmin tekemien pörssikauppojen tuottoa tulee verottaa samalla tavalla kuin aurinkopaneelit talon katolle asentaneen sähköasentajan työstään saamaa tuottoa, palkkaa.

¤ ¤ ¤ Suomella on edessään kolme vaihtoehtoista digitaalista tulevaisuutta, kaksi hyvää ja yksi huono.

Business as usual: Yleisimmin arvioidaan, että digitalisaatio on klassinen luova tuho, teknologia, joka tuhoaa vanhoja liiketoimintamalleja ja luo niiden tilalle uusia, kuin sähkö tai höyry. Työpaikkoja katoaa sankoin joukoin, mutta niiden tilalle syntyy uusia, entistä paremmin tuottaville uusille aloille. Kaikki eivät sopeudu nopeaan murrokseen, mutta jo sukupolvea myöhemmin tilanne tasaantuu.

Paluu paratiisiin: Esimerkiksi Osmo Soininvaara on esittänyt ajatuksen, että vaikka digitalisaatio korvaisikin enemmän työtä kuin luo uutta, se ei välttämättä ole niin paha asia, jos työt jaetaan uudella tavalla. Me teemme nyt vajaat 40 työtuntia viikossa. Siitä ei ole niin kauaa, kun moni teki viikossa 50-60 tuntia töitä. Tämä työajan lyheneminen yhtä aikaa elintason ja hyvinvointipalveluiden paranemisen kanssa on ollut mahdollista nimenomaan teknologian mahdollistaman tuottavuuden nousun ansiosta. Entä jos pystyisimme robottien ja tekoälyjen avulla turvaamaan hyvinvointimme ja kohtuullisen talouskasvun vain 20 työtunnilla viikossa?

Luokkayhteiskunta: Digitalisaation kriitikot pelkäävät, että robotit ja tekoälyt vain tuhoavat työpaikkoja, mutta eivät luo uusia niiden tilalle. Työstä ja hyvinvoinnista tulee robotteja ja tekoälyjä käyttävän eliitin etuoikeus. Talous kasvaa, tuottavuus nousee, mutta sen hedelmät eivät leviä koko yhteiskuntaan.

Todennäköisesti tulevaisuus on kuitenkin yllättävä ja erilainen. Niin rajusta ja nopeasti murroksesta on kyse. Lopputulos ja Suomen, Euroopan ja Maailman kohtalo riippuu niistä päätöksistä, jotka nyt tehdään.

Henkilökohtaisesti olen tekno-optimisti. Ilman robottien ja tekoälyjen mahdollistamaa tuottavuusloikkaa me emme voi mitenkään selvitä väestön ikääntymisestä ja globaalista kilpailusta tinkimättä hyvinvoinnistamme. Sillä tiellä on kuitenkin monta kiveä ja kantoa, eikä lainkaan kaiteita.

Länsiväylä 23.7.2014 Länsiväylässä 16.7.2014 kerrottiin Porkkalan suojelun etenemisestä. Hienoa, että kansallispuistohanke on herättänyt niin eduskunnan kuin asukkaiden kiinnostuksen aluetta kohtaan. Tuleva Porkkalan kansallispuisto sijaitsisi ainakin Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon alueilla ja ulottuisi toivottavasti myös Espoon puolelle. Keväällä Espoon valtuusto näytti hankkeelle vihreää valoa käsitellessään Vihreiden tekemää valtuustoaloitetta. Kuten Länsiväylän uutisessa todettiin, Porkkalan kansallispuisto täydentäisi Suomenlahden merellisten kansallispuistojen verkostoa ja toimisi pääkaupunkiseudun Viherkehän läntisenä reunana. Se sisältäisi lähes kaikki uusmaalaiset luontotyypit, joita Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistoissa ei ole. Porkkala on myös tärkeä osa pääkaupunkiseudun viherkehää, joka muodostuu kansallispuistojen lisäksi...

Olin viime torstaina ja perjantaina Porin SuomiAreenalla, jossa osallistuin Autoliiton paneelikeskusteluun: ”Velanottoa vai säästöä? Suomen tiestö rapautuu – miksi päättäjät eivät toimi?” Matkalla linja-autossa oli aikaa tarkkailla kakkostien kuntoa: osittain korjattu, osittain pikapaikattu, joissain kohdin kuoppia ja murenevia pientareita. Tämä on todellisuutta osassa tiestöä, mikä on turvallisuusriski autoilijoille, pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Väyläverkoston korjausvelkaa ja asian hoitamista kuntoon pohditaan parlamentaarisessa työryhmässä, jonka jäsenenä olen. Paneelikeskustelussa kerroin mm. työryhmän työstä. Kuvassa alla on jaloitteluhetki matkalta Poriin, Forssasta.

Porissa suuntasin urheilukentälle, jossa pelattiin NiceBall eli leikkimielinen lentopalloturnaus naiskansanedustajien ja yrittäjänaisten kesken. Pelin lomassa kuulimme ajankohtaisista teemoista, kuten yrittäjyydestä, hyvinvoinnista, työelämästä ja taloudesta. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava reilummin ja tasapuolisemmin kaikkien työnantajien ja valtion kesken, sillä ne ovat menoerä, yrittäjäriski naisvaltaisilla aloilla. Vauvat ja perheet ovat meille kaikille tärkeitä, joten jaetaan enemmän yhteistä vastuuta.

Suomen Naisyrittäjät tarjosivat reippaan vastuksen, mutta tasainen peli päättyi eduskunnan hyväksi. Kuvassa Sanni Grahn-Laasonen (kok) kädessään voittoputki, vierellään Katja Taimela (sdp), Johanna (vihr) sekä Mirja Vehkaperä (kesk). Joukkueessamme pelasivat myös Riina Heinimäki ja Eeva Kalli Energiateollisuudesta.

Iloisen pelin jälkeen lähdin Eetunaukion suomiareena.fi –lavalle, jossa kuvattiin puffi suorana maikkarin Katsomoon. Keskustelussa oli kuuma aihe, eli tiestömme kunto. Haastateltavina Johanna ja Autoliiton puheenjohtaja Martti Merilinna.

Perjantain aamukahvi Porin torilla, paikallisen Satamaidon kera.

Huomenta Pori, Johanna ja Martti Radio Porin lähetyksessä. Kuulijoita kiinnosti kakkostien lisäksi Rauman tien kunto.

Paneelikeskustelu käytiin kauppakeskus BePOPissa.

Tiestöstä oli Johannan ja Martin lisäksi keskustelemassa myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juha Honkatukia, toimittaja Lauri Karhuvaara haastatteli. Paneelissa pohdittiin uusia rahoitusvaihtoehtoja tiestön korjausvelan selättämiseksi. Esimerkiksi Ruotsissa on hoidettu paremmin sekä tiet että rautatiet. Siellä mm. ruuhkamaksuista menee osa väylänpitoon. Suomi on laaja maa, jossa ihmisten arki ja liikkuminen, sekä elinkeinoelämän tavarankuljetus tarvitsevat kunnolliset väylät, niin polkupyörille, autoille kuin junillekin.

Porissa oli mukavaa pöhinää, kaduilla ihmisvilinää ja vihreiden teltalla hyviä keskusteluja mm. paikallisesta ruoantuotannosta, teiden kunnosta, mutta myös huolestuttavasta maailman tilanteesta. Metsähallituksen teltalla retkitohtori suositteli ratsastusta Kolin kansallispuistossa. Jotain uutta siis. :)

Velanottoa vai säästöä? Paneelikeskustelu on nähtävillä MTV:n Katsomossa, alla linkit lähetyksiin:

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4

Jätetty valtuustossa 9.6.2014Suomen hallitus hyväksyi lain päästöjen vähentämisestä 80 %:lla vuoteen 2050 mennessä. Merkittävä osuus tämänhetkisistä hiilidioksidipäästöistä syntyy polttomoottoriajoneuvoista tieliikenteessä. Sähköautot ja osa hybridiautoista tarjoavat erittäin vähäpäästöisen vaihtoehdon. Erittäin vähäpäästöisenä autona voidaan pitää autoa, jonka ajonaikaset hiilidioksidipäästöt ovat alle 50 g/km. Selvitysten mukaan jopa noin viidennes harkitsee sähköauton ostamista, joten on laajamittaisesti mahdollista korvata polttomoottoriautoja [...]

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.7.2014Koko maailman väestöstä viidennes on 5–14 -vuotiaita lapsia ja varhaisnuoria.Heistä valtaosa asuu hauraissa valtioissa, joiden tunnusomaisia piirteitä ovat demokratian toimimattomuus, korruptoituneisuus, taloudellinen epävakaus, konfliktit ja ihmisoikeuksien heikko toteutuminen.Hauraus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä: hauraat valtiot eivät pysty vastaamaan kansalaistensa perustarpeisiin ja takaamaan heidän hyvinvointiaan.Maaliskuussa 2014 julkaistun Toimintaohje Suomen [...]

(Länsiväylä 21.5.2014) Lastensuojeluasiat ovat olleet viime päivinä julkisuudessa, kun sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkistivat 14.5.Suomen ensimmäiset lastensuojelun laatusuositukset.Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti kaikkialla Suomessa. Lastensuojeluntarpeen ehkäisy on sekä inhimillisesti tärkeää, että kustannustehokasta. Yhden huostaan otetun lapsen laitossijoitus maksaa vuodessa lähes 100 000 euroa. Samalla rahalla saa yli seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä.Myös Espoossa lastensuojelun [...]

Julkaistu Espoon Vihreiden nettisivuilla 1.7.2014 klo 13.22Kesäinen mattopyykkipäivä, uimarantareissu, puutarhatyöt viljelypalstalla tai retki läheiselle luontokohteelle. Kaupungeistakin löytyy paljon mahdollisuuksia kesäiseen puuhasteluun.Hyvä kaupunki on muutakin kuin toimivaa hallintoa, kouluja ja terveydenhuoltoa.”Jo pienillä summilla saadaan asukkaille arvokasta toimintaa ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, joista kannattaa pitää huolta vaikka kaupungin talous kiristyy”, toteaa Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu.Onkiretkillä ja [...]

Julkaistu Espoon Vihreiden nettisivuilla 3.6.2014Tänään julkaistussa yhdeksän kunnan erityisen kuntajakoselvityksenväliraportissa ehdotetaan metropolikaupungin muodostamista. Tämätarkoittaisi Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Sipoon ja Tuusulaneteläosan liittämistä yhteen.Espoon Vihreiden valtuustoryhmä näkee edelleen vahvan metropolihallinnonparhaana ratkaisuna Helsingin seudun kilpailukyvyn vahvistamiseen.Jättimäisen kuntaliitoksen väkisin ajamisen sijaan kannattaisi keskittäävoimavarat yhteisen seudullisen ratkaisun löytämiseen.- Metropoliselvittäjien esittämä pääkaupunkiseudun kuntien, Sipoon [...]

Julkaistu Espoon Vihreiden nettisivuilla 2.6.2014Espoo ei tule nykyisellä menolla saavuttamaan pääkaupunkiseudun yhteisiä -20% päästövähennystavoitteita vuoteen 2020 mennessä. Merenrantakaupunkina Espoo on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten merenpinnan nousulle.“Asukkaat ovat huolissaan ilmastonmuutoksen seurauksista. Kun he itse tekevät arjessaan ilmastoystävällisiä ratkaisuja, vaativat he kaupungiltakin toimenpiteitä”, kertoo ympäristölautakunnan puheenjohtajana toimiva Henna Partanen saamistaan asukaspalautteista. “Näihin vaatimuksiin tänä vuonna [...]

Haluan laittaa selkeän pisteen sille, että rasismin vastaista työtä koitetaan häivyttää. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Tiedän kokemuksesta maahanmuuttajataustaisten lasten opettaja-ajaltani, että rasistista käyttäytymistä on yhä Espoossa. Tiedän, että moni maahanamuuttajataustainen perhe kärsii tämän vuoksi. Perheen tausta saattaa olla hyvinkin vaikea vanhassa kotimaassaan, tänne on tultu hakemaan rauhallista elämää. Rasismi, vaikka vähäinenkin, synnyttää vastakkainasettelua, [...]

Kirkkonummella Masalan kirjastossa avattiin viikko sitten näyttely: Porkkala uudelleen kansallispuistoksi. Porkkalan kansallispuisto on yksi Suomen luonnonsuojeluliiton Suomenlahti-vuoden kärkihankkeista. Näyttelystä saamme kiittää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiriä ja Kirkkonummen ympäristöyhdistystä. Olin mukana avajaisissa ja saatoin ilokseni kertoa juhlaväelle, että Espoo tukee hanketta. Espoon Vihreät tekivät viime syksynä valtuustoaloitteen, jonka käsittelyn yhteydessä valtuusto hyväksyi yksimielisesti Risto Nevanlinnan (vihr.) toivomuksen, että kaupunki seuraa aktiivisesti hankkeen etenemistä ja tuo myös julki myönteisen suhtautumisensa suunnitteilla olevaan kansallispuistoon. Kirkkonummella Vihreät ovat tehneet ansiokasta vaikuttamistyötä kansallispuiston palauttamiseksi. Valtuutettu Minna Hakapää (vihr.) toimii Porkkalaa kansallispuistoksi ajavan työryhmän...

Viime torstaina tuli ilahduttava uutinen, että iso osa suomalaisista välittää lähimmäisestä. Peräti 82 % meistä pitää kehitysyhteistyömäärärahojen riittävyyttä erittäin tai melko tärkeänä. Kehitysyhteistyöllä on merkitystä myös maailman rauhaan ja vakauteen, sillä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut, puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien osuus on puolittunut ja lapsi- ja äitiyskuolleisuus on vähentynyt.

Tietysti on selvää, että kehitysyhteistyön on oltava vaikuttavaa ja toimet järkeviä, sellaisia, jotka auttavat kehitysmaiden asukkaita jatkossa itse selviytymään paremmin. Tyttöjen koulutus on tärkeää, kuin myös uusien viljelymenetelmien omaksuminen. Ministeri Haavisto on painottanut näitä ja myös ihmisoikeuksia, kuten vammaisten ihmisten oikeuksia määrärahajaossa. On arvokasta, että kehitysyhteistyössä huomioidaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Pakolaisleireillä vammaiset ovat ruuan saannin ja hygienian suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa.

Vuoden 2014 budjetissa kehitysyhteistyömäärärahat ovat noin 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tavoitteena on, että kehitysyhteistyön määräraha olisi 0,7 prosenttia bkt:sta vuonna 2015. Siihen olemme YK:ssa sitoutuneet ja sen ovat myös kaikki muut pohjoismaat saavuttaneet.

Kehitysyhteistyömäärärahoja on jouduttu valitettavasti säästötalkoissa leikkaamaan, joten uusien rahoituskeinojen keksiminen on keskeistä. Vihreiden esityksestä hallitus ohjaa nyt kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen.

Kepan Globbarit seuraavat kansanedustajien työtä globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta, mm. sitä kuinka edustajat painottavat työssään ilmastonmuutoksen torjuntaa, veroparatiisien sulkemista ja kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa. Hopeasija seurannassa oli minulle iloinen yllätys.

Linkki Kepan sivuille.

Ukrainan kriisiä voi hyvällä syyllä kutsua ensimmäiseksi some-sodaksi. Toki monet aiemmatkin kriisit ovat näkyneet sosiaalisessa mediassa, mutta Ukrainan kriisissä molemmat osapuolet ovat käyttäneet sosiaalista mediaa tietoisesti yhtenä sodankäynnin välineenä. Aluksi sosiaalista mediaa hyödynsivät nimenomaan Viktor Janukovytšia vastustaneet länsimieliset mielenosoittajat. Maidan-aukion vallanneet aktivistit rakensivat yhteisöään verkossa ja jakoivat tietoa tapahtumista ohi perinteisten tiedotusvälineiden. On vaikea arvioida, kuinka suunnitelmallista ja ammattimaista toiminta oli, mutta joka tapauksessa se oli tehokasta.

Jatkuva Maidan-aukiolta sosiaaliseen mediaan tuotettu dramaattisten kuvien virta käytännössä määritteli totuuden tapahtumista. Janukovytšin hallinnon virallisilta lausunnoilta katosivat viimeisetkin uskottavuuden rippeet, kun kuvat toistuvasti paljastivat ne valheiksi. Käytännössä sosiaalinen media oli länsimaiden(!) tiedotusvälineille ja julkiselle mielipiteelle ainoa edes jossain määrin uskottava tietolähde.

Pian Maidan-aukion mielenosoittajien ja poliisien ampumisen ja Janukovytšin pakenemisen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kuvia ja kuvauksia Kiovan ”fasistien” hirmuteoista Krimin ja Itä-Ukrainan venäläisväestöä kohtaan.

Nyt toiminta oli selvästi organisoidumpaa ja määrätietoisempaa. Tosin kiireestä tai kokemattomuudesta kieli se, miten samat henkilöt eri vaatteissa todistivat eri paikoissa kuvatuissa videoissa. Ei luulisi muutaman erinäköisen näyttelijän palkkaamisen olevan niin vaikeaa. Selkein ero Maidaniin oli kuitenkin sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa, joiden todettiin monessa tapauksessa olevan aivan eri paikasta ja tilanteesta kuin mitä väitettiin.

Kampanja onnistui kuitenkin vähintään yhtä hyvin kuin Maidan-aukiolla. Ainakin mikäli tavoitteena oli lietsoa pelkoa Ukrainan venäläisvähemmistössä, saada venäläiset hyväksymään Krimin miehitys ja hämmentää julkista keskustelua länsimaissa.

Kukaan ei voinut olla enää varma, mikä twiitti tai Instagram-kuva tai YouTube-video oli totta ja mikä ei. Kaikki alkoi vaikuttaa propagandalta, myös totuus. Samaan aikaan marssitettiin julkisuuteen Bäckmanin ja Gergijevin kaltaisia isovenäläisiä kommentaattoreita hämmentämään keskustelua entisestään.

Vähitellen myös sosiaalinen media, jossa vielä Maidanin aukiolla paljastettiin virallisen totuuden valheita, muuttui itse valheiden ja puolitotuuksien sekasotkuksi. Nyt omalla puolella nähdään vain rauhallisia kansallismielisiä aktivisteja ja vastapuolella aseistettuja terroristeja ja fasisteja. Edes Odessan ammattiliittojen talon palon syttymisen syystä, uhrien määrästä tai alkuperästä ei ole päästy yksimielisyyteen.

Illuusio sosiaalisesta mediasta ja kansalaisjournalismista luotettavana ja riippumattomana ruohonjuuritason tiedon lähteenä on ainakin Ukrainan osalta syytä unohtaa.

Uuden hallitusohjelman kasvupaketissa on kolme suurta raidehanketta - Länsimetron jatko, Pisara-rata ja Tampereen raitiovaunu. On järkevää, että kaupunkien raidehankkeet yhdistetään asuntopolitiikkaan ja kunnilta edellytetään lisää asuntotuotantoa. Asuntojen hinnat kun ovat karanneet käsistä, ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle kaivataan enemmän sosiaalista ja kohtuuhintaista asunto- ja vuokra-asuntotuotantoa. Asialla on merkitystä sekä ihmisten hyvinvoinnille että metropolialueen kilpailukyvylle.

Pisara-rata on siitä erinomainen hanke, että se helpottaa valmistuessaan ruuhkia juna-asemalla ja näin junavuoroja voidaan lisätä kaikkialle Suomeen. Päätös jatkaa Länsimetron rakentamista keskeytyksettä Matinkylästä Kivenlahteen tehtiin kreivin aikaan. Rakentaminen mahdollistuu nyt, kun valtio sitoutuu maksamaan 30 prosenttia kustannuksista. Eduskunnassa tehty sinnikäs työ Länsimetron jatkon rahoituksen eteen kantaa nyt hedelmää.

Asiantuntijat ovat pitäneet päätöstä taloutta elvyttävänä, sillä se tuo rakentajille töitä ja ihmisten liikkuminen helpottuu. Lisäksi rakentaminen kerralla valmiiksi on aina edullisempaa kuin pätkissä, puhumattakaan siitä, että Länsimetro hyödyttää koko pääkaupunkiseutua, sen työmatkaliikennettä, asuntotuotantoa ja elinkeinoelämää yhdistäen koko pääkaupunkiseudun idästä länteen. Liikenteen päästöt aiheuttavat viidesosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja metron positiiviset ilmastovaikutukset ovat kiistattomat.

On kuitenkin huolehdittava, että kun paikoin rakennetaan tiiviisti asemanseudut, arvokkaat viheralueet säästetään asukkaiden, eläinten ja kasvien keitaina. Espoossa mm. herkkä Finnoon seutu ja Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen lintukeidas tulee varjella riittävän laajoilla puskurivyöhykkeillä lintujen pesimä- ja liikkuma-alueilla. Eikä meren täyttämistä tule sallia. Lintupoikueille tarvitaan turvallinen kulkureitti Suomenojan altaalta merelle. Työtä lintualueen suojelun puolesta on tehty kauan Espoon valtuustossa ja ympäristölautakunnassa, minkä ansiosta Suomenlahdentien linjaus lopulta siirrettiin kauemmaksi lintujen pesimäniityltä ja nostettiin sillalle häiriöiden minimoimiseksi. Työtä on jatkettava, jotta turvataan mustakurkku-uikun ja monen muun lajin elintila Suomenojalla.

Länsimetron jatkon rahoitus nyt oli sinnikkään työn tulos. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen rahoitusaikataulun päättämisen puolesta maaliskuun kehysriihessä, mutta silloin asia ei vielä edennyt maaliin asti. Emme kuitenkaan lannistuneet, sillä muuten Espoonlahden asukkaat olisivat jääneet liikenteelliseen sumppuun ja liityntäliikenteen varaan pitkäksi aikaa. Uusi mahdollisuus nähtiin ministerivaihdosten jälkeen ja hallitusneuvottelujen myötä. Tampereen ratikka oli jo mainittu liikennepoliittisessa selonteossa, kuten Pisara-ratakin, molemmat hyviä kannatettavia hankkeita. Länsimetron jatkeen saaminen listalle mukaan on työvoitto.

Raideliikenteen edistäminen koko Uudenmaan alueella on yksi keskeinen asia poliittisissa tavoitteissani. Kehärata Vantaalla saadaan pian liikenteeseen, mutta Uudellamaalla on paljon vielä tehtävää. Tarvitaan mm. raiteet itään Porvoon suuntaan ja Hanko-Hyvinkää –radan sähköistys. Kun ymmärrys vähähiilisen yhteiskunnan merkityksestä kasvaa, saadaan raiderakentamiseenkin vauhtia. Nyt tehdyt päätökset on hyvä alku uudelle kehitykselle.

Lisää aiheesta:
Blogi: Länsimetro Kivenlahteen –päätöksen aika on nyt 24.2.2014
Kirjallinen kysymys Länsimetron jatkosta 28.5.2013
Puhe eduskunnassa liikennepolitiikasta 19.6.2012

Kesäinen mattopyykkipäivä, uimarantareissu, puutarhatyöt viljelypalstalla tai retki läheiselle luontokohteelle. Kaupungeistakin löytyy paljon mahdollisuuksia kesäiseen puuhasteluun. Hyvä kaupunki on muutakin kuin toimivaa hallintoa, kouluja ja terveydenhuoltoa. ”Jo pienillä summilla saadaan asukkaille arvokasta toimintaa ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, joista kannattaa pitää huolta vaikka kaupungin talous kiristyy”, toteaa Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu. Onkiretkillä ja yhteisillä matonpesuhetkillä Espoon rannoilla on jo vuosisatojen perinteet. ”On tärkeää, että yhteisöllisiä perinteitä pidetään yllä myös 2000-luvun kaupungissa. Matonpesun osalta se tarkoittaa pesupaikkojen siirtämistä kuivalle maalle, jolloin pesuvedet eivät rehevöitä uimavesiämme”,  Hopsu jatkaa. Espoolaisilla on käytössä viisi...

Kesäloman aluksi toteutimme yhden meidän perheen projektin, yhteisen Lapin matkan. Sekä minulle että miehelleni Lappi on merkityksellinen paikka ja halusimme viedä tyttäremme kokemaan Lapin lumon ja yöttömän yön. Samalla reissuilla kävimme myös Norjan puolella ihastelemassa Varanginvuonoa, jäämerta ja valtamerilintuja. Minulle matkan kohokohta oli minivaellus ja kahden yön telttailu Linkkijängällä, joka sijaitsee Utsjoella Paistuntureiden pohjoispuolella. Kyseessä oli nostalgiaretki, sillä kävin Linkkijängällä viimeksi 12-vuotiaana reilut 30 vuotta sitten. Helsinkiläinen vaarini oli Lapissa sota-aikaan ja sai myöhemmin ajatuksen, jonka myös toteutti: Hän halusi viedä kaikki lapsenlapsensa Lappiin näkemään ja kokemaan tunturiluonnon....