Mielipidekirjoitus HS 20.6.2011

Helsingin Sanomat (11.6.2011) kirjoitti matalapalkkaisen työnteon kannattavuudesta verrattuna sosiaalitukien varassa elämiseen. Kirjoituksessa sanottiin, että jos työtön ”menisi matalapalkka-ammattiin, hänelle jäisi verojen jälkeen käteen vain hiukan enemmän”. Kirjoituksessa pohdittiin myös keinoja työn houkuttelevuuden lisäämiseksi ja se päättyi kaupan alan työntekijän haastatteluun, jossa työntekijä ihmetteli, miten joku voi mieluummin olla tekemättä mitään kuin käydä töissä.

Erilaiset sosiaaliturvan kannustinloukot ovat todellinen ongelma. Myös pienipalkkaisten verotusta olisi syytä keventää. Nuorten syrjäytymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskustelu asiasta on siis aiheellista, mutta samalla toivoisi muistettavan, että pääsääntöisesti ihmiset eivät ole tahallaan työttöminä. Kirjoituksessa ei nyt mainittu lauseellakaan sitä vaihtoehtoa, että töitä ei saisi niiden hakemisesta huolimatta.

Kuitenkin pelkästään akateemisia työttömiä on tällä hetkellä lähemmäs 20 000. He tuskin ovat kouluttautuessaan ajatelleet päätyvänsä elämään toimeentulotuella. Oma rekrytointikokemukseni todistaa, että sekä ei-akateemista että akateemista koulutusta vaativiin työtehtäviin saattaa tulla yli 200 hakemusta. Tutkimusten mukaan erityisesti pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien työllistyminen on erityisen vaikeaa. Osassa Suomea teollisuuden rakennemuutos on siirtänyt tuhansia ammatti-ihmisiä työttömyyskortistoon.

Aikana, jolloin asenteiden on jo todettu koventuneen, ei liene kovin rakentavaa kirjoittaa työttömistä sellaisesta näkökulmasta, että työttömyys on ensisijaisesti oma valinta. Suomalaisen sosiaaliturvan sirpaleisuutta ja sen tuottamia ongelmia on mahdollista käsitellä myös syyllistämättä kokonaista ihmisryhmää. Hedelmällisempää olisi myös ollut kiinnittää kirjoituksessa enemmän huomiota matalapalkka-aloilla käteen jäävään summaan. 1200 euron nettopalkalla elämistä voi ainakin pääkaupunkiseudulla luonnehtia niin ikään köyhyysloukuksi.

Pinja Nieminen

Projektipäällikkö, FM

Espoo

Eilen vihreiden hallitusneuvottelutaival katkesi, kun eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokous päätti äänin 16-23 olla edes neuvottelematta 105-pohjasta (kok, kesk, vihr, rkp, kd). Olisin halunnut neuvotella. Olisin halunnut edes selvit...

Hallitusneuvottelut ovat jatkuneet kymmenettä päivää, tosin tänään elinkeinoryhmällä on vapaapäivä. Muuten olemme kokoontuneet aamusta iltaan eri teemojen ympärillä: ilmasto, energia, innovaatiot, yrittäjyys, työllisyys, aluekehitys, lii...

" Puhdasta ruokaa lapsillemme" oli yksi Soukan asukaskahvilan teemoista syksyllä 1989

Yhdyskuntatyö Espoossa alkoi jo 1973 seurakunnan toimesta. Vuonna 1979 YK:n lapsen vuonna kaupunki käynnisti Kivenlahden yhdyskuntatyön projektin. Lapsirikas lähiö, ei vielä suurempia ongelmia, ehkä vain tyypillisiä nopean kaupungistumisen kasvukipuja .... ennalta ehkäisten
Hallintokuntien päälliköistä koostunut YHDYSKUNTATYÖN NEUVOTTELUKUNTA, apulaiskaupunginjohtaja Mauri Alasaaren johdolla ohjasi. Työ siunattiin ylhäältä ja tehtiin ruohonjuuritasolla. Kivenlahdessa asuva lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola, itsekin aktivisti, kirjautti työmuodon jopa sosiaalihuoltolakiin. Paikallisena mandaattina jäsenyys sosiaalilautakunnassa ja puheenjohtajuus lastensuojelujaostossa. Aarre Soikkeli nuorisohuollosta ja Irja Aarnio ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä ohjasivat käytäntöä. Itse pääsin projektiin vapaaehtoisena gradun tekijänä " Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta".

Sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Ritva Erkama. Espoossa 80-luku oli yhdyskuntatyön kulta-aikaa. Perustaa sille loi lastensuojelun osasto, joka oli oma  maineikas yksikkönsä, johtajana Aila Rahunen. Aila Rahunen vieraili Yhdysvalloissa ja oli Suomen ensimmäisiä yhdyskuntatyön opettajia. Oppilaitos oli Järvenpään kristillinen opisto. Olisivatko puitteet voineet olla otollisimmat? Kaikki oli kohdallaan uutta alkua luomaan.

Työ oli sekä idealistista että käytännöllistä. Espoo katsoi alueellisten työmuotojen toimivan hyvin juuri ennalta ehkäisevästi. Tästä kertoivat monet nimetkin, leikkipuistot muutettiin asukaspuistoksi. Soukan asukaspuiston aktivistin ja ohjaajan Immosen Helenan  kanssa pidimme asukaskahvilaa.
Aloitimme Puropuiston suojelusta. Ohjelmassa oli muutakin, arkea ja toimintaa alueella.
" Kuluttajaliike ja ruokamme" oli kestoteemamme, me vanhemmat, pienten lasten äidit ja myös perhepäivähoitajat olimme huolissamme siitä, minkälaista ruokaa lapsille syötämme. Lisäaineet ja ylenmääräinen prosessointi olivat huolen aihe ja syy. Ruuan alkuperä ei ollut meille yhdentekevä asia;
Miten ja missä ruoka tai ravintoaineet on tuotettu?

Tuossa tilaisuudessa marraskuussa 1989 Soukan palvelutalolla oli paikalla noin kolmekymmentä henkeä. Neuvojaksi oli pyydetty Iltasanomain toimittaja. Oli syntynyt tarve perustaa joko yhdistys tai osuuskunta. ruokapiiri joka tapauksessa.

Seuraavalla viikolla selvitettiin käytännön asioita ja mietimme, mikä olisi sopiva toiminnan muoto. Heidi Hautala, Vihreän langan toimittaja, Eeva Simola, Paavo Nikula ja Juhani Kytö antoivat uteliaina ja innoissansa ohjeita ja malleja. Osuuskunta vaikutti hyvältä.

Osuuskunnan perustamiskokous pidettiin Soukanpohjan kartanossa joulukuussa 1989 ja ensimmäiset perunasäkit (yht.800 kg)kannettiin kartanon sisäeteiseen  jo jouluksi 1989. Kun tulin töistä kotiin, luulin tulleeni kellariin, uskomattoman maan tuoksun tunkiessa sieraamiini. Jouluksi pöytään aitoa luomua, Kainuun mustaa ja mitä Kongon sinistä perunaa sitten säkeissä olikaan!

Perustavan kokouksen veti veljeni kurkikaveri, tiukka ja huumorintajuinen meteorologi ja kurkituntija Juhani Rinne. 
Nimi tuotti ongelmia: Joulukuun ensimmäinen ehdotus Uusi arki ei käynyt uskovaisille. Se oli liian lähellä new age käsitettä. Den Nya Vardagen tuo pohjoismainen Bygga och Bo - uuden asumisen hanke, josta Suomesta mukana olivat tutkijat Liisa Horelli, Kirsti Vepsä ja Tarja Cronberg, toimi meillekin mallina. Tammikuussa päästiin uudelleen vauhtiin ja tämän kokouksen piti päättää lopullinen nimi perustettavalle osuuskunnalle: Nimiehdotuksia olivat mm. Gaia, Muurahainen, Uusi arki ja lopuksi Hyvä arki.
Kolmannessa tapaamisessa oltiin yhtä mieltä, että nimeksi laitetaan Hyvä arki - siis Osuuskunta hyvä arki.
Hallituksen ensimmäisenä puheejohtajana toimi Pekka Poutanen Kirkkonummelta.
Espoon tasa-arvosihteeri Lea Rantanen, myös Kirkkonummelta. Kirkkonummella toimii radikaali naisten ryhmä Välitason Naiset. Lea esitteli naisten Uusi arki-visiota eri tahoille, niin kaupungille kuin poliittisille puolueille.

Vuoden 1990 alussa pääkaupunkiseudulla toimivan Hyvä-arki osuuskunnan jäseniksi oli liittynyt yli kaksisataa jäsentä. Ruokapiirejä oli pitkälti yli kolmekymmentä. Toiminta oli todella työvaltaista, mutta innosta ei ollut puutetta. Lehdistö seurasi vierestä kannustaen, seminaareja pidettiin. K-market Seilorista saatiin luomuleivän esittelijä luomupäiville, kaupasta tuli vuoden luomukauppa. Tuumasta toimeen ... Espoonlahden toiselta puolelta Thorsvikin karjatilalta tilattiin Herlinin Angus-härkää.

toiminnat kehkeytyivät rinnakkain, lomittain. Marja Rahkonen kirjoitti osuuskunnasta artikkelin Mitä Missä Milloin-kirjaan. Hän toimi osuuskunnan tiedottajana, kuten myös toimittaja Leena Suoniemi- Särkijärvi.
Maataloustuotteet ja pesuaineet toimitettiin ensin kotiini Soukkaan, sitten Lippajärven vanhaan Elantoon, kunnes saatiin tilat Matinkylästä Mirjankujalta. Kaupungilta metsästimme maakellareita ja saimmekin sellaisen Toppelundista kaupungin mailta. Muistan, kun Helena Korhosen kanssa kuljetettiin sinne maa-artisokkaa laatikoittain. Kun samana vuonna tulin valituksi kunnan valtuustoon, lisänimeni olikin maakellari-Mikkola. 
Osuuskunta ei enää pidä yllä ruokapiirijärjestelyä, tavoitteena olikin tuotteet tavallisen kuluttajan ulottuville tavallisiin kauppoihin. Vastuullinen kuluttaminen, joka sai myöhemmin nimen Reilu
kauppa, Fair Trade, kasvoi samanaikaisesti luonnonmukaisen viljelyn aatteen rinnalla.
Yhteys maailmakauppaan oli läheinen. Ruohonjuuri ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistys olivat mukana.
Mielenkiintoista oli, että osuuskunnan jäsenistä 16 oli kaupunginvaltuutettua. Ennenkin oli tuotu perunasäkkejä valtuustoon. Maalaiskunnassa tämä oli vallan luontevaa.
Suoraan pellolta päätöksentekoon! Ollaan edelleen melkein maalaiskaupungissa.

Työtoiminta käynnistyy. Sosiaalihallitus haluaa " paikalliset toimintarakenteet".

1990 perustimme Hyvä arki-yhdistyksen. Perustajajäseninä olivat Laila Nordlund, pj. Hanna Holma-Kokkonen, Vesa Karla, Marja Rajala, Eeva-Liisa Ruotsinsalo, Pirjo Savolainen ja Lea Rantanen. Yhdistys anoi RAY:n tukirahoja sai niitä, jotta sosiaalihallituksen ehdottama työtoimintaprojekti voitaisin käynnistää.
Yhdyskuntatyön ajattelu ja työmuoto soveltuivat hyvin, vaikka kolmas sektori oli toimija.
Kuntouttava työtoiminta kaipasi uudistusta. Palkkatyön ulkopuolella oleville ihmisille haluttiin tarjota toimintaa, tietä pois neljän seinän sisältä. Alkoi monenlainen korjaustoiminta, vanhusten palveluun liitetty kauppakassitoiminta. Uusi työmuoto, päiväsairaalatoiminta hyväksyi
vapaaehtoisia Muuralan päiväsairaalaan.
Työtoiminta käsitti mm. osuuskunnan ruokapiirien jakotapahtumien järjestelyä, punnitusta, pakkausta ja lajittelua. Tämä organisoitiin  tukirahoilla vuokratuissa Matinkylän Mirjankujan ahtaissa tiloissa kerran kuussa ja oli todella työvoimavaltaista työtä. Yhteisöllisyyden tunteesta ei ollut puutetilaa.

Tuon jälkeen moni toiminnassa mukana ollut on rohkaistunut opiskelemaan tai perustanut oman yrityksen. Oppisopimus on ollut hyvä malli edetä. Myös 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan perustettiin työttömien yhdistyksiä ja osuuskuntia: Lahjomattomat, Tinkimättömät nimeltä mainiten. Nämä alkoivat olla jo irti kunnan toiminnasta ja lähes täysin vertaispohjalla toimivia.

Työllisyyspolku oli Espoon kaupungin vetämä projekti: Siinä mm. yhdyskuntatyöntekijä Jaana Erkkilä ja Pirjo Frilund loivat uusia teitä yhteiselle toiminnalle. Paikalliset toimintarakenteet oli nimitys, jota sosiaalihallituksen Pentti Kananen tarjosi käytettäväksi mm. Hyvä arki-yhdistyksen toimintamallista.

Hyvä arki tehdään yhdessä, se on yksilöiden toimintaa, jolle luodaan raamit, kehykset.
Yhteiskunta ei ole silloin ihmisten arjesta irrallinen asia, vaan juuri asumiseen, tasa-arvoon liittyvät tekijät ovat niitä, joita yhteisöllisessä toiminnassa työstetään yhdessä. Pieniä parannuksia, suuria visioita. Small Places, Large Issues.  .... huomioiden elämäntilanteiden, elämänkulun eri vaiheet ja tarpeet. 

Jos toiset rakentavat teitä ja teknistä infraa, rakennetaan asuinalueille sosiaalista ja kulttuurista infraa

Hyvä arki, sujuva arki, rikas arki.
arki ei ole vain harmaa, josta tulisi päästä irti:
arjen voi miettiä ja tehdä,
yksin ja yhdessä.

Good everyday life
Good daily life
La vie quotidienne

latinaksi toivotan teille hyvää arkea BONAM VITAM QUOTIDIANA VOBIS EXCEPTO!

Hyvän elämän etsintää yhteiskunnallisessa kehyksessä

• toimiva demokratia
• yhteisten resurssien tasaisempi jakautuminen
• ihmisten välinen yhteisyys ja solidaarisuus
• yksilön osallisuus ja kehitysmahdollisuudet
• elämän tarkoituksellisuus ja turvallisuus
• rikas ja kehittyvä kulttuuriympäristö
• ekologisesti ja eettisesti kestävä talous

Näiden esimerkkien taustalla on positiivinen käsitys ihmisestä arvona sinänsä, uskosta ihmiseen oman elämänsä parhaimpana asiantuntijana, uskosta ihmisen kyvystä luovuuteen, aloitteellisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen

arki tai pyhä voi rakentua aineksista, jossa kannetaan mielessä johtolankoja hyvästä elämästä.

"Run after Happiness, all run after happiness, but do not run too fast, Happiness runs elsewhere" (Bertolt Brecht)

Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto ol...

Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto olisi tarkoittanut sitä, että jatkossa lapset olisivat saaneet terapiaa vain muutaman tunnin viikossa yksilöterapiana. Nyt terapiaa saadaan ryhmässä ja päiväkodin arjessa.

Päätös eteni niin, että tein ensin muutosesityksen, joka kuului näin: ”Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää, että Kilon osaamiskeskuksen terapiatoimintaa jatketaan nykymuodossaan eli osaamiskeskuksessa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi.”

Toinen lautakunnan jäsen eli Kaisa Alaviiri (kok.) toi sen jälkeen oman esityksensä, jonka alku oli samanlainen kuin omani, mutta hänen esityksensä jatkui niin, että kunta jatkaa neuvotteluja KELA:n kanssa kuntoutuksen rahoittamisesta sekä että Kilon osaamiskeskuksen terapeutteja hyödynnetään jatkossa muissakin päiväkodeissa.

Olin hieman skeptinen neuvottelujen aloittamiseen uudelleen KELA:n kanssa. Sosiaalitoimi on vast’ikään päättänyt edelliset neuvottelut tuloksettomina. Tunnen myös kuntoutuskäytäntöjä työni puolesta ja tiedän, että KELA kilpailuttaa terapeutit, KELA:n kuntoutuskäytäntöjä säätelevät tiukat kriteerit ja kuntoutus toteutetaan koko maassa samalla tavalla. KELA ei siis yhtäkkiä ala tukemaan kuntoutusta, joka poikkeaa sen standardeista. Myös ajatus siitä, että terapeutteja aletaan hyödyntää muissakin päiväkodeissa, mietitytti minua. Emme nyt mitenkään rajanneet sitä, miten terapeuttien työaikaa aletaan allakoida. Jos heidän työnkuvansa muuttuu selkeästi, se tietää yt-neuvotteluprosessia. Toivottavasti kyse on lähinnä konsultointitoiminnasta. Toin esille sen uhkakuvan, että terapeuttien vapauttaminen muidenkin päiväkotien käyttöön johtaa siihen, että vuosien kuluessa he eivät enää järjestä intensiivistä, yhteisöllistä kuntoutusta vaan käyvät pitämässä yksilöterapiaa useassa eri päiväkodissa.

Alaviirin esitys kuitenkin voitti lautakunnassa ja toivotaan, että kyseessä on hyvä kompromissi oman nykytilan jatkoa puoltavan esitykseni ja yhteisöllisen kuntoutusmuodon lopettavan virkamiesesityksen välillä. Pääasia, että yhteisöllinen kuntoutus jatkuu.

Jos rahanpesusta jää kiinni, on se selvä rikos. Entä veronkierto, puoliksi laillinen? Voimavarat harmaan talouden kitkemiseksi ovat pienet. Tämä ei ole sattumaa. Oikeistolainen hallitus päinvastoin tukee HALLINTAREKISTERIN kautta salausjärjestelmää. Harmaan talouden vyöhyke mustenee. Uusi lakiesitys laajentaa hallintarekisterin ulottumista myös kotimaiseen sijoitustoimintaan.

Keskustelu 11. huhtikuuta Sanomatalon Wayne's kahvilassa keskittyi veronkiertoon.
Tämä oli poikkeuksellinen vaalitilaisuus, sillä siinä kulttuuri ja politiikka löivät kättä. Ryhmäteatterin jäsenet osallistuivat tilaisuuden järjestelyyn: Eduskunta-dokumenttinäytelmän yksi tekijä, Jari Hanska sekä Hanna Kuusela jakoivat puheenjohtajuuden ja Susanna Kuparinen kommentoi yleisön joukossa.

Kun puhumme köyhyydestä, ei riitä, että kerromme, että välitämme, että pidämme köyhien puolta. Syvennetään keskustelua. Miksi tuloerot vain kasvavat? Mikä aiheuttaa eriarvoisuutta? Mistä köyhyys johtuu? 

Veroparatiisijärjestelmä kulkee omia teitään välittämättä ilmiöstä, jota se ruokkii. Tax Justice Network on kansainvälinen verkosto, jonka ensimmäinen lauseke on: "Tax havens cause poverty". Veroparatiisijärjestelmä aiheuttaa köyhyyttä.

"Your Secret is Safe with Me" Christine Keeler laulaa Profumo- skandaalista 1963. Veroparatiiseja on OECD:n mukaan luokituksesta riippuen noin 70. Näistä viranomaistiedonvaihtoon on suostunut 35  Pääosa on entisten siirtomaavaltojen entisiä alusmaita. Useimmilla on itsehallinto. Cayman, Bermuda, Man-saaret, Kanaalisaaret, Neitsytsaaret: Samat saaret saavat toimintaansa kannustusta emomailtaan. Tästä vastavuoroisuudesta ei tietenkään puhuta. EU:n maataloustuki ulottuu myös valtamerten saarille. Sidos tuottaa riippuvuutta, asukkaat ovat palvelijan asemassa suhteessa isäntiinsä. Itsenäistyminen ei ole esityslistoilla.

Vastoin yleistä käytäntöä kuka tahansa voi perustaa sijoitustilejä. Ei tarvitse asua saarella ja muutenkin operointi tapahtuu nimettömänä. Veroparatiisit suovat suojan mafialle, hirmuhallitsijoille, huumekuninkaille. Viattomien ja rehellisten kansalaisten sijoitusrahat sekoittuvat rahanpesussa, joka ei valikoi seuraansa. Kirjanpitoyhteisöt  huolehtivat sopivista järjestelyistä, joista ensimmäisenä on anonymiteetti ja yleislausekkeena verojen välttäminen eli veronkierto 'tax evade' ja 'tax avoidance' Suuret neljä, THE FAMOUS FOUR, operoivat maailmalla neuvoen, miten veroja vältetään. Samalla, kas kummaa, palvelevat myös niitä, jotka itse tarvitsevat veroja, eli julkista sektoria, kuntia ja seurakuntia. Espoon yhteinen kirkkovaltuusto teki valinnan, koska PriceWaterHouse Coopers-yhtiö oli halvin. Ensi kerralla otetaan  eettiset kriteerit käyttöön, toivoi kirkon luottamusväki. Sanottiin ääneen, että tapahtui paha moka, virhe.

Espoon kaupunki on myös valinnut yhtiön nimeltä KPMG ja taas taakse jäivät kotimaiset yrittäjät. Deloitte ja Ernst ja Young ovat vahvasti kilpailussa mukana. Riittääkö finanssilukutaito näiden yhtälöiden ratkaisuun? 

Aarresaarten kätköissä ei ole kultaa, vaan salaisia kansioita, joiden omistajat ovat kadoksissa.

Säätiöt, holding-yhtiöt ja kaikenlainen ketjutus ovat keinoja peittää alkuperä, omistajat ja toimijat kaikelta kontrollilta. Yli puolet maailman kaupasta tapahtuu veronkierron kautta. Varsinaisiin verokeitaisiin on ulkopuolisen vaikea päästä, valvonta on tarkka ja mafia pitääkin mm. toimittajat kaukana. Nicholas Shaxsonin teos Treasure Island - the Men Who Stole the World kuvailee elävästi, miten jännittävää ja vaikeaa on ulkopuolisen vierailu saarella.

Asiat etenevät hitaasti: Vähemmistö tuo keskusteluun asioita tai näkökulmia: tietoisuus kasvaa.

TO MAKE SENSE OF THE WORLD. Kuvio on rikottava "Bryta mönstret " sanoo ruotsalainen. Liikkeellä ovat kansalaisjärjestöt, kulttuuriryhmät ja heidän aktivistinsa. Muutkin alkavat koputtaa korruptiojärjestelmän ovelle. Mitä siellä pimeässä oikein puuhataan? Mikä on tämä verhoiltu järjestely?

Ensin täytyy tunnistaa mekanismit, toimintatavat ja rekisteröidä toimijat.

Pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit, sijoittajat, tilitoimistot mainostavatkin avoimesti. Nimet löytyvät hyvässä ja pahassa internetistä. Hedge-rahastoja mainostetaan avoimesti. Mitä, jos sekoittaisi historiallisen, sosiaalisen ja eettisen sanaston finanssitalouden käsitteistöön? Miten tavoitteet ja periaatteet sointuisiva yhteen? Se onkin jo tuhannen ja yhden laulun paikka. Lukutaitoa molempiin tarvitaan.  

Pohja saada tietoa kasvaa koko ajan suomalaisin voimin.

Aloitteita ja toimenpiteitä ns. Tobinin verosta on esitetty kauan. Valitettavasti ne ovat usein jääneet esityslistoille ilman toteutusohjelmaa. aikatauluja. Suomessa vuonna 2009 Outi Alanko-Kahiluoto, eduskunnan Attacin puheenjohtaja, on tehnyt toimenpidealoitteen, jonka allekirjoitti 70 kansanedustajaa. Euroopan parlamentti on tehnyt aloitteen transaktioverosta maaliskuussa 2011.

Monia kysymyksiä on vielä avaamatta. Miten mahdolliset verorahat käytetään, ovatko ne korvamerkittyjä? Mikä on kansallisvaltioiden rooli? Keskuspankin rooli? YK:n rooli? Kuka saa päättää?

Myös 7.3.2011 Wäiski-laivalla, vasemmiston vaalitilaisuudessa esitelmöitiin aiheesta; Ville-Pekka Sorsa ja Heikki Patomäki esittelivät nykytilanteen luvuin ja faktoin. Sorsan ja Teppo Eskelisen uusi teos Hyvä Talous (Like 2011) oli esittelyssä.

Poliittinen kontrolli on välttämätön

Vapautettu finanssitalous tarvitsee kansallisvaltioiden näkökulmasta suitset, eli poliittisen kontrollin. Washingtonissa toimiva  Global Financial Integrity on saanut tehtävän 50 hallitukselta selvittää toimenpiteitä finanssitalouden saamiseksi oikeudenmukaiseksi ja avoimeksi.

Pääomapako on surullinen ilmiö, vailla yhteisvastuullista etiikkaa. Pääomapako murtaa demokratian perusprinsiippejä ja luottamusta kansalaisten silmissä. Mikä on se joukko, joka katsoo itsensä etuoikeutetuksi? Jo varallisuusvero on poistettu ja mekanismit välttää tuloveroja toimivat valtion veropohjaa murtaen. Rikkaimmilla ei ole tuloja lainkaan, kun ne voidaan siirtää tulot pääomaverotettavaksi. Kaikki kuitenkin hyötyvät verorahojen käytöstä, oli se sitten sosiaalista, teknistä tai kulttuurista infraa. Johdannaiset ovat aikapommi, bonukset fiktiivisiä, rahaa saa painaa jo nyt budjettivajeiden takia ja niiden rakentaminen takaisin reaalirahaksi voi kestää kymmenen vuotta.

Rikkaat rikastuvat nyt ennen näkemättömällä tavalla. Bonukset ovat moraalisesti, mutta myös finassitaloudellisesti reikäisellä pohjalla. Katteet ja vastuut puuttuvat.

Yhteensä on arvioitu, että veroparatiisien rahavarallisuus olisi 11,5 triljoonaa dollaria. Euroopan laajuisesti vuosittain jää pois budjeteista Venäjän bruttokansantuotteen kokoinen summa eli noin 650 miljardia euroa. Kehitysavun yhtä dollaria kohden karkaa veroparatiisiin 12 dollaria. Kehittyvät maat, joita vaivaa jo ennestään korruptio,  saavat kärsiä eniten tästä ylikansallisten yhtiöiden harrastamasta veronkierrosta. ( Global Financial Integrity U.S. 2009). Kokonaiskuva uuskolonialismista alkaa hahmottua.

Ennen sijotukset ja investoinnit kohdistuivat reaalimaailmaan, toivat työpaikkoja, rakennettiin teitä, teollisuutta. Nyt investoinnit ovat romahtaneet, globaalissa myllyssä raha kuitenkin kertaantuu potensseihin hyödyntämättä kansalaisia, mutta ottaa selkänahastaan itse työn ja kaataa veromaksun tavallisen ihmisen harteille. Kapitalismi ei auta ihmistä. Marxin kurjistumisteoria näyttäytyy uudessa valossa. Prerogatiivi, etuoikeutettujen joukko, jatkaa voittokulkuaan, ellei verotusta saada oikeudenmukaiseksi. Pelkkä valuutanvaihtovero toisi jo valtaisat summat valtioiden kassoihin.

Tobinin eli Robin Hood-veron on laskettu voivan jopa maailmanlaajuisesti puolittavan köyhyyden! YK:n vuosituhantistavoite 2015 köyhyyden puolittamiseksi on viidennes siitä, mitä vuosittain kulkee verottamatta veroparatiisien kautta. Asioiden ja ilmiöiden yhdistely kannattaa.

30-luvulla oli paha lama ja siksi mm. John Maynard Keynes halusi reivata taloutta. Hän paheksui kilpailua ja halusi keskittää voimat kotimaiseen tuotantoon ja pitää pääomat myös kotona. Kilpailun vastapainoksi hän haaveili maailmanlaajuisesta osuuskunnasta. Kansainvälinen maailmanpankki ja IMF voisivat nyt muuttaa toimintastrategiaansa tähän suuntaan. Taisto paikasta auringossa kiihdyttää entisestään verokilpailua, joka on tämän koko jutun ydin. "Voitot jaetaan rikkaille ja tappiot sosialisoidaan kansalle."

Raymond Baker Financial Integrity -ryhmän toiminnanjohtaja ja taloustutkija on sanonut:

"Ihmiskunnan historiassa tämä veroparatiisi-ilmiö on surullisin kappale sitten orjuuden"

Yhteisöjä ja lukemista:


Nicholas Shaxsonin uusin teos:
Treasure Island - the Men Who Stole the World. (Huffington 2011)
Shaxson on tutkija ja kirjailija ja vetää brittiläistä Tax Justice Networkia.


Ranskalainen Attac toimii Euroopassa: 

Heikki Patomäki on ollut perustamassa Attacia vuonna 1998.
Suomen Attac, vuodesta 2002, on ollut keskeinen veroparatiisikeskustelun herättäjä.
Matti Ylösen Veroparatiisi on hyvä perusteos.

Olen itse Attacin Espoon yhdistyksen jäsen. Sosiaalifoorumit kokoavat järjestöt yhteiseen keskusteluun vuosittain kotimaassa ja maailmalla. Toivoa on, tietoa on, tietoisuutta on, nyt vain liikkeelle. Jokaisella on lähtökohtaisesti näkemys ja tunto siitä, mikä on oikein ja väärin. Käyttäkäämme nyt oikeudentuntoamme.

Ensi torstain (14.4) sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistalla ehdotetaan lakkautettavaksi Kilon osaamiskeskuksen nykyään kaupungin omana toimintana tuottamat terapiapalvelut. Palvelut siirrettäisiin vaikeavammaisten lasten osalta KELA:n toteut...

Ensi torstain (14.4) sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistalla ehdotetaan lakkautettavaksi Kilon osaamiskeskuksen nykyään kaupungin omana toimintana tuottamat terapiapalvelut. Palvelut siirrettäisiin vaikeavammaisten lasten osalta KELA:n toteutettavaksi valtakunnallisen työnjaon ja asetusten mukaisesti. KELA vastaa vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja historiallisten syiden takia palvelu on ollut tähän asti kunnan vastuulla. Kyse on siis tänään (10.4) Helsingin Sanomissa esitellystä päiväkodista ja sen lapsista, jotka saavat tällä hetkellä jatkuvasti mm. toimintaterapiaa päivähoidon lomassa.

Toiminnan lakkauttamista on vaikea perustella mihinkään muuhun kuin lakisäädöksiin vedoten. On aivan eri asia, saavatko lapset terapiaa joka päivä vai muutaman kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Vammaisille lapsille terapeutin tuttuus on erityisen tärkeä asia. Tuttu terapeutti osaa lukea mahdollisesti puhekyvytöntä lasta pienistä eleistä ja lapsi voi luottaa häneen. Nyt kuntoutus tapahtuu myös ryhmässä ja kehittää myös lasten sosiaalisia taitoja, jatkossa kyse olisi yksilöterapiasta eli edes terapian muoto ei säily täysin samana.

Kilon osaamiskeskus on tehnyt ilmeisen menestyksekästä pioneerityötä yhteisöllisen kuntoutuksen saralla. On sääli, että KELA ei ole suostunut osallistumaan kuntoutuksen kustannuksiin.

Tuntuu järjettömältä lopettaa jotain vaivalla kehitettyä ja hyvin toimivaa siksi, että kukaan ei saa saada toista enemmän eikä olla ketään muuta suurempi menoerä. Onko asetusten noudattaminen aina välttämätöntä vai voisiko jonkun kunnan valtti olla se, että halutessaan se voisi pitää jonkun toiminnan itsellään ja järjestää sen niin hyvin kuin tahtoa on? Lakisäädöksistä huolimatta kunta saa halutessaan tuottaa palvelun myös itse. Mielestäni Espoo on onnistunut kehittämään jotain, joka olisi säilyttämisen arvoista. Osaamiskeskus ja yhteisöllisen kuntoutuksen järjestäminen ja kehittäminen voisivat jatkossakin olla Espoon erikoisuus ja ylpeys.