Kolumni julkaistu Vihreässä Langassa 4.12.2011Taloustilanne on huolestuttava. Kertarysähdys, myräkkä, voi iskeä koska vain. Se ei yllätyksenä, sillä Italian valtionlainan korot ovat nousseet kipurajan ohi reippaasti, ovat jo kahdeksassa prosen...

Kolumni julkaistu Vihreässä Langassa 4.12.2011

Taloustilanne on huolestuttava. Kertarysähdys, myräkkä, voi iskeä koska vain. Se ei yllätyksenä, sillä Italian valtionlainan korot ovat nousseet kipurajan ohi reippaasti, ovat jo kahdeksassa prosentissa. Suomenkin kymmenvuotisen lainan korot ovat nousseet kuukauden kuluessa prosenttiyksikön. Koko euroalue, mutta erityisesti eteläiset kriisimaat ovat eläneet yli varojensa. Yhteinen valuutta euro on pitänyt korot matalalla, mutta järjestelmän valuviat ovat kuljettaneet talouden vapaamatkustajia.

Euroopassa velloo kriisi, jossa taudilla on kaksi oiretta: toinen on julkisten talouksien ylivelkaantuminen, toinen säätelemätön finanssisektori pöhöttyneine vastuuttomine pankkeineen. Finanssisektorin sääntely, transaktiovero, veroparatiisien sulkeminen on tehtävä sen ohessa, että maat laittavat taloutensa tasapainoon. Ja siinä voi tutustua vaikka siihen, miten Saksassa asiat on hoidettu.

Saksa oli kymmenen vuotta sitten heikossa taloustilanteessa. Saksojen yhdistyminen tuli kalliiksi varsinkin kun se tapahtui valuuttakursseihin nähden epäsuosiolliseen aikaan. Mutta kriisi on myös mahdollisuus. Saksassa tehtiin talouden reformeja, jotka nyt kantavat. Saksassa on uskallettu jälleen ottaa uraauurtava ensimmäinen askel. Euroopan parhaiten luokiteltu kolmen A:n maa on tehnyt tulevaisuuden päätöksen luopua ydinvoimasta. Se on ensimmäinen korkean teknologian länsimaa, joka näyttää mallia, kuinka ydinvoima korvataan uusiutuvalla energialla ja energiatehokkaalla teknologialla, antaa paineen oikeansuuntaiselle kehitykselle.

Olemme myös ihastelleet Saksan tuulivoiman ja aurinkoenergian menestystarinaa. Sitä tarinaa olemme puskeneet Suomeenkin. Syöttötariffijärjestelmää. Saksassa se on vain onnistuttu tekemään nerokkaammin, tariffin kulut kerätään suoraan sähkömarkkinoilta. Meillä taas on byrokraattinen syöttötariffijärjestelmä, joka kulkee valtion budjetin kautta ja jota hallinnoi energiamarkkinavirasto. Tariffia ei anneta Suomessa pienille tuottajille. Mutta onneksi laki on saatu ja sitä voidaan parantaa.

Onko Saksa sitten täydellinen joka suhteessa? No ei suinkaan, eihän siellä ole edes perustuloa, onnellisuustalouden peruspilaria. Mutta monen asian suhteen ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. On paljon asioita, joissa voimme ottaa mallia Saksasta tai Ruotsista tai mistä vaan, missä parhaat käytänteet ovat vallalla. Suomessa, niin innovatiivisia kuin olemmekin, valtajärjestelmillämme on taipumus tarrata menneisiin rakenteisiin. Jos uskallamme tehdä uutta, ottaa mallia parhaista käytänteistä tai pistää paremmaksi, kaikki on mahdollista.

Durbanin kokous ehti venyä puolitoista vuorokautta yliajalle, ennen kuin tapahtui se, mihin moni ei etukäteen muutaman laihaksi jääneen ilmastokokouksen jälkeen uskonut: kokouksessa saatiin aikaan sopimus, jossa valtaosa maailman valtioista on muk...

Durbanin kokous ehti venyä puolitoista vuorokautta yliajalle, ennen kuin tapahtui se, mihin moni ei etukäteen muutaman laihaksi jääneen ilmastokokouksen jälkeen uskonut: kokouksessa saatiin aikaan sopimus, jossa valtaosa maailman valtioista on mukana.

Sopimukseen kuuluu tiekartta kohti kattavaa, maailmanlaajuista ilmastosopimusta. Tämän lisäksi Kioton pöytäkirjasta saatiin aikaan toinen velvoitekausi ja vihreä ilmastorahasto. Tulos on kunnioitettava ja historiallinen, sillä päästöjen rajoittamiseen saatiin ensimmäistä kertaa sitoutettua lopulta myös Kiinan ja Intian kaltaisia nousevia talouksia.

Sopimus ei kuitenkaan ole täydellinen, ja monet ympäristöjärjestöt ovat esittäneet aiheellista kritiikkiä: kattavat päästövelvoitteet alkavat vasta vuonna 2020 ja Kioton pöytäkirjan jatkon kokoonpano jäi vajaaksi. Tehdyt päätökset itsessään eivät vielä rajoita lämpenemistä alle kahden asteen, vaan lisää on tehtävä. Se on seuraava askel.

Myös opposition suunnalta on kuulunut kritiikkiä ilmastosopimuksesta, mutta aivan päinvastaisesta syystä. Sen sijaan, että tehtäisiin enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja hillitsemiseksi, oppositio toivoo, että olisi tehty huomattavasti vähemmän. Keskustapuolueen kansanedustajat kritisoivat tiistain täysistunnossa ilmastosopimusta väitteellä, että sopimus ei ole Suomen etu metsien hiilinieluja koskevan päätöksen yksityiskohtien vuoksi. Keskustan kansanedustajat arvostelivat rajusti ympäristöministeriön vuosibudjettia esitellyttä ministeri Niinistöä. He eivät nähneet mitään hyvää ilmastosopimuksessa. Esitettiinpä salissa edelleen vanha vaade ympäristöministeriön lakkauttamisesta.

Tosiasia on, että kun tehdään kansainvälistä sopimusta, jokaisen maan on joustettava jostain. Suomi neuvotteli Durbanissa EU:n rintamassa ja saavutettujen tulosten lisäksi ministeri Niinistö neuvotteli EU:lta myös kompensaatiota Suomen valtiolle mahdollisten menetysten varalta. Toivomme oppositiolta työrauhaa ja kannustusta näille neuvotteluille. On syytä myös muistaa, että maapallon tulevaisuus on myös Suomen metsien tulevaisuus. Jos ilmasto lämpenee yli kahden asteen, tietää se luonnossa ennalta-arvaamattomia muutoksia. Esimerkiksi metsiä tuhoavat tuholaiset voivat lisääntyä hillittömästi.

Lyhyelläkin tähtäimellä sopimuksen hyöty on Suomelle kuitenkin suurempi kuin mahdollinen haitta. Maamme talous hyötyy, kun kaikilla on samat pelisäännöt, eikä muualla voida tehdä samoja asioita halvemmalla välittämättä ympäristöstä. Jos mitään ei tehdä nyt, tulevat sukupolvet maksavat kohtuuttoman taakan. Lupaus kansainvälisestä kattavasta ilmastosopimuksesta on joululahja Durbanista.

Olemme koonneet voimamme Start up ryhmäksi yli puoluerajojen, koska maamme tarvitsee riskinottoa ja kasvuyrittäjyyttä. Suomessa ei ole mekanismeja, jotka tunnistavat kasvuyrittäjyyden ja tukevat sitä oikealla tavalla. Tärkeä kysymys on, miten p

Olemme koonneet voimamme Start up ryhmäksi yli puoluerajojen, koska maamme tarvitsee riskinottoa ja kasvuyrittäjyyttä. Suomessa ei ole mekanismeja, jotka tunnistavat kasvuyrittäjyyden ja tukevat sitä oikealla tavalla. Tärkeä kysymys on, miten pärjäämme globaaleilla markkinoilla, miten löytää uusia ratkaisuja ympäristönsuojelussa, uudet palveluinnovaatiot sekä ICT-ratkaisut. Ryhmässä opiskelemme eri maissa olevia kasvuyritysmalleja, tapaamme yrittäjiä ja talouden asiantuntijoita, järjestämme tilaisuuksia. Näiden kautta haluamme löytää Suomeen parhaiten sopivia käytänteitä, joita ajamme yhdessä eteenpäin.

Suomessa on korkeatasoista tutkimusta ja osaamista, joista syntyy innovaatioita. Innovaatioketjun tärkeä lenkki on sen kaupallistava yritys. Nyt liian moni lupaava innovaatio kuihtuu tai päätyy muihin maihin. Muutosta tarvitaan ja muutoksen ajuriksi hyviä, konkreettisia ideoita. Pitää voida epäonnistua ja pitää hyväksyä onnistuminen. Eduskunnan Start up -ryhmässä on ollut esillä ehdotuksia, joista yksi lupaava on Ruotsin mallin mukainen pääomasijoitustappioden vähentämismahdollisuus verotuksessa. Se ei edes maksaisi valtiolle, mutta pienentäisi rahoittajien riskejä.

Lopuksi kaikille avoin kutsu: Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja ideoimaan tiistaina 13.12 Eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfoon klo 14-16. Seminaarissamme kuullaan yrittäjien ja alan asiantuntijoiden tiiviitä puheenvuoroja. Mukana start-up saunan valmentajat Ilkka Paananen, Moaffak Ahmed, Jussi Harvela ja Petteri Koponen sekä Ville Simola Aaltoes:sta, Risto Setälä Tekesistä, Sari Lounasmeri Pörssisäätiöstä, Tuomas Syrjänen Futurice Oy:stä sekä Harri Jyrkiäinen Pienyrittäjistä. Tulehan sinäkin!

Sosiaali- ja terveyslautakunta keskusteli tänään terveyskeskusten tilanteesta eli esimerkiksi vaikeuksista rekrytoida henkilökuntaa sekä tarjota aikoja asiakkaille. Ongelmat eivät koske vain Espoota, vaan ovat varsin samanlaisia kaikkialla Suomessa. Pääkaupunkiseudulla yksityinen sektori vetää työvoimaa ja syrjäseuduilla kyse on henkilökunnan haluttomuudesta muuttaa alueelle.

Tässä tiivistelmä näkemyksistäni illan keskustelunaiheisiin:

Yhden terveysaseman yksityistäminen

Mielestäni yksityistäminen on erittäin pessimistinen viesti henkilökunnalle. Yksityistäminen viestittäisi sitä, että kunnan henkilökunnan omin voimin ja omilla taidoilla ei kyetä tekemään parannuksia toimintaan. Yksityistäminen ei ratkaise julkisen terveydenhuollon ongelmia. Terveysasemien yksityistämisestä on kokemuksia puolesta ja vastaan eri puolella Suomea. Yksityistäminen on muun muassa lisännyt kustannuksia ja se vaatii myös resurssien lisäämistä muun muassa hallintoon. Samat resurssit on ennemmin suunnattava kunnallisen palvelun kehittämiseen. Yksityistämistä perustellaan sillä, että siten saadaan selvitettyä yksityisen sektorin parhaita toimintakäytäntöjä. Haluan uskoa, että nämä käytännöt saadaan selville myös tekemällä yhteistyötä yksityistämistä kokeilleiden kuntien kanssa.

Palvelusetelien jakaminen yksityisille lääkäriasemille

Jos potilaille voitaisiin ajoittain jakaa palveluseteleitä yksityiselle sektorille, siten voitaisiin luonnollisesti helpottaa ruuhkahuippuja. Tässä kuitenkin piilee myös riskejä ja hallinnointi kilpailutuksineen vaatii jälleen resursseja. Suurin ongelma tässä on kuitenkin järjestelmän päällekkäisyys KELA-korvauksien kanssa. Jos palvelusetelin arvo ei kattaisi kaikkia kustannuksia, tästä myös muodostuisi jonkinlainen uusi erikoismaksuluokka, jolloin parempituloiset pääsisivät nyt myös kunnalla jonon ohi. Tämä aiheuttaisi myös sen, että terveyskeskustyö saattaisi olla entistä raskaampaa hoitohenkilökunnan näkökulmasta eli nykytilanne pahenisi entisestään (työterveyshuollossa ja yksityisellä sektorilla on terveempiä ja helppohoitoisempia potilaita.)

Lisää rahaa omaan toimintaan

En kannata sitä, että jos jonkin palvelun toteuttamisessa havaitaan haasteita, ne yritetään ensimmäiseksi ratkaista budjettirahoitusta kasvattamalla sen sijaan, että esimerkiksi pohdittaisiin resurssien allokointia uudelleen tai ylipäätänsä kehitettäisiin toimintaa. Terveysasematoimintaa kehitettäessä olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että lisäresurssit saattaisivat tulla tarpeeseen. Mikäli päätettäisiin yrittää palkata lisää lääkäreitä ja hoitajia, se vaikuttaisi terveysasemien toimintaan ja siten nykyisten lääkärien ja hoitajien toimenkuvaan positiivisella tavalla. Espoon terveysmenot ovat myös valtakunnallisen keskiarvon alapuolella, joskin väestö on keskimääräistä terveempää. Terveyspalveluihin ei kuitenkaan ole budjetoitu siinä määrin, mitä väestönkasvu edellyttäisi. Myös väestön syveneviin terveyseroihin pitäisi juuri nyt yrittää puuttua kaikin keinoin.

Illan aikana puhuin myös avustavan henkilökunnan määrästä terveyskeskuksissa (missä määrin eroaa yksityisen sektorin käytännöistä?) sekä mahdollisuuksista sosiaali- ja terveystoimen parempaan yhteistyöhön. Osa terveyskeskuksen asiakkaista hyötyisi erityisesti sosiaalialan osaamisesta. Mielestäni terveysasemapalveluiden kehittämisessä pitää jatkaa nykyisiä kehittämishankkeita ja hyödyntää sinnikkäästi kaikki mahdolliset pienetkin parannuskeinot sekä pyrkiä palkkaamaan lisää henkilökuntaa vähintään väestönkasvua ja lisääntyneitä velvoitteita (neuvola- ja kouluterveydenhuolto vie aiempaa enemmän työaikaa) vastaavasti. Hoitohenkilökunta ja virkamiehet ovat tehneet jo paljon, samalla tiellä jatkaminen toivottavasti tuottaa tulevaisuudessa tulosta. Valtion tasolla toivon, että terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen muokkaamiseen löytyy tulevaisuudessa rohkeutta. Tällä hetkellä järjestelmä suosii terveitä ja hyvätuloisia, ihmisiä joilla on työpaikka ja/tai varaa maksaa yksityisistä terveyspalveluista.