Tänään oli vaihteeksi pitkä kokous, vaikka vaikeimmat asiat jäivät pöydälle. Infoasiat: - Niittykumpu, keskus Saimme esittelyn Niittykummun suunnitelmasta. Asia tulee päätettäväksi seuraavaan kokoukseen. Kuten aiemmin olen kirjoitellut, Merituulentie on suunniteltu bulevardimaiseksi kaupunkimaiseksi ratkaisuksi. Aiemmassa versiossa oli kolme korkeaa tornia. Kun liikenneratkaisua muutettiin, jätettiin tornit pois ja suunnittelu lähtenyt matalammasta kerroskorkeudesta. Liikekeskuksen yhteydessä on yksi 26-kerroksinen

(julkaistu Helsingin Sanomissa 25.4.2012) Espoossa tornitaloja suunnitellaan nousevaksi kuin sieniä sateella, erityisesti metroasemien yhteyteen. Valtuusto jätti 23.4. kokouksessaan Keilaniemen tornitalokaavan pöydälle. Kaupunkisunnittelulautakunta käsittelee 25.4. Jousenpuiston metroaseman kaavaa, Jousenpuistoon esitetään 26-kerroksista asuintornia. Kaupunkia suunnitellaan hanke kerrallaan ilman kokonaiskuvaa siitä, minne korkea rakentaminen sopii ja minne ei. Perusteluna torneille on metroasemien ja muun infran rahoittaminen maankäyttömaksuilla ja

Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi illan kokouksessa äänin 8-4 esitykseni Niittymaan vaikeavammaisten asumisyksikön ottamisesta kunnan omaksi toiminnaksi. Kyseinen asumisyksikkö on perustettu vuonna 2006 ja toteutettu tähän asti ostopalveluna. Uusin sopimuskausi päättyy tähän vuoteen ja nyt oli aika päättää jatkosta. Ostopalveluna toteuttamiseen on liittynyt useita ongelmia ja yksikön toteuttamista omana toimintana kannattivat muun muassa joidenkin asukkaiden omaiset sekä Espoon vammaisasiamies.

Vammaisasiamies kirjoitti vuosiraportissaan:

"7.Asumisyksiköiden valvonnan puutteista on tullut myös paljon palautetta. Vammaisten henkilöiden asumispalvelujen järjestäminen ostopalveluna aiheuttaa ongelmia ja palautteiden perusteella se ei näytä siihen hyvin soveltuvan. Palautetta on tullut kriittisistä tilanteista, joita ei saisi tapahtua. Ongelmana on, että vammaisten henkilöiden tarpeet muuttuvat nopeasti ja palveluntuottajan tulisi voida reagoida näihin muutoksiin nopeasti, asiakaslähtöisesti ja joustavasti. Palveluntuottaja toimii sopimuksen mukaan ja sopimus ei pidä sisällään joustoa.
Ostopalveluna tuotettua asumispalvelua tulisi valvoa tarkasti. Toiminnan valvontaan ei kaupungilla ole ollut riittäviä resursseja.
Asukkailla ja omaisilla on vain vähän todellisia vaikutusmahdollisuuksia, koska sekä
palveluntuottajan ja kaupungin välinen sopimus määrittää toimintaa. Palvelutuottajan vaihtuminen tai vaihtumisen mahdollisuus tuo levottomuutta tilanteessa, jossa henkilöstön pysyvyydellä on
erittäin suuri merkitys."

En vastusta kategorisesti ostopalveluja. Kannatan tapauskohtaista palveluntuotantomuodon valintaa, joskin joissain palveluissa jatkuvuus on tärkeää. Asukkaiden ei pidä pelätä aina kilpailutuskauden päätyttyä, että mitä heidän asumispalvelupaikoilleen tapahtuu ja mikä yritys ottaa heidät seuraavaksi hoitaakseen. Vaikeavammaisten ihmisten kohdalla mikään ei mielestäni tue sitä, että toiminta olisi toteutettava nimenomaan ostopalveluna. Palveluntuottajalla on taipumus pitäytyä kertaalleen tehdyssä sopimuksessa ja vaatia ylimääräinen korvaus kaikesta, mitä ei ole sopimuksessa mainittu. Vammaisten asukkaiden tarpeet voivat kuitenkin muuttua nopeasti ja toiminnan joustavuus on tärkeää. Tarpeeksi avoimen sopimuksen tekeminen voi olla haastavaa. Kuten IVAssa eli ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa sanotaan, ulkopuolinen palveluntuottaja toteuttaa omaa toimintakulttuuriaan. Kuluneella ostopalvelukaudella tämä on johtanut absurdeihin tilanteisiin. Asukkailla esimerkiksi kesti kaksi vuotta saada halutessaan kahvia lounaan jälkeen, koska kahvi oli määritelty toiseen aikaan päivästä.

Näiden kokemusten perusteella en löytänyt mitään hyvää syytä, miksi toiminnan pitäisi ehdottomasti olla jatkossa kalliiksi tulevaa ostopalvelua.

Mielestäni subjektiiviseen oikeuteen perustuvassa palvelussa pitäisi myös olla mukana virkamiehen virkavastuu. Ostopalvelusopimuksessa vaikeavammaiset asukkaat ja/tai heidän omaisensa joutuvat neuvottelemaan muutoksista suoraan palveluntuottajan kanssa. Ostopalvelu sopiikin mielestäni sellaisiin palveluihin, joissa ihmiset pystyvät ajamaan omaan etuaan ja vaatimaan itsenäisesti oikeuksiaan.

Esitykseni kuului tarkalleen ottaen näin:

Päätösesitys: Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää hylätä esityksen Niittymaan vaikeavammaisten asumisyksikön palvelujen kilpailutuksesta ja päättää järjestää asumispalvelut nykyisen sopimuskauden päätyttyä eli viimeistään 1.1.2013 alkaen kunnan omana toimintana ja siten, että Niittymaan asumisyksikön nykyiset asukkaat saavat pitää asumisyksikköpaikkansa. Yksikön henkilöstömitoitus säilytetään vähintään nykyisellään mukaan lukien yksikön yhteisöllisyydelle tärkeäksi todettu keittäjä/emäntä.

Mietin pitkään, otanko esitykseeni mukaan maininnan henkilöstömitoituksesta sekä keittäjä/emännän toimen säilyttämisestä. Nämä asiat menevät periaatteessa operatiiviselle puolelle, eivätkä kuulu lautakunnan päätettäväksi. Minua kuitenkin häiritse se, että asumisyksikön nykyisille asukkaille oli aiemmin sanottu, että jos kunta ottaa toiminnan omakseen, niin yhteisöllisyydelle tärkeä emännän toimi lopetetaan (emäntä on huolehtinut myös asukkaiden huoneiden siivouksesta) sekä henkilökuntaa on vähemmän kuin ostopalvelusopimuksessa. Miksi olemme valmiita maksamaan ostopalvelusta enemmän, mutta kunnan omasta toiminnasta vähemmän? IVAn mukaan kunnan omana toimintana keskimääräinen asumispalvelujen yksikköhinta per asukas on 122 euroa. Nykyinen sopimus maksaa kaupungille 75 000 euroa kuukaudessa eli keskimäärin 198 euroa per asukas per vuorokausi. Myös vammaisasiamies toi esille henkilöstömitoituksen ja emännän toimen tärkeyden.

Kaupunki avaa ensimmäisen vaikeavammaisten oman toiminnan yksikön 1.5 Kilonpuroon. Tässäkin mielessä on hyvä, että kunta toteuttaa Niittymaan palvelut itse ensi tammikuusta alkaen. Jos oman toiminnan yksikköjä on edes kaksi, voidaan verrata näissä tehtyjä ratkaisuja toisiinsa ja kehittää toimintaa yhdessä. Kehitysvammaisten asumispalveluissa on omaa toimintaa ja kokemukset näistä yksiköistä ovat olleet positiivisia.

Tänään valtuusto päätti jättää pöydälle Keilaniemen tornikaavan ja aiesopimuksen Kehä I:n perusparantamisesta. Valtuutetuille järjestetään aiheesta erillinen info 14.5. ennen ryhmäkokouksia ja päätöksiä tehdään 21.5. Vihreät olivat aktiivisesti vaatimassa pöydälle jättämistä, jotta valtuutetut saavat selvityksen vielä avoinna oleviin kysymyksiin. Uskon, että näin voimme tehdä kuukauden kuluttua parempia päätöksiä. Keilaniemen kaavassa kiteytyy, miten kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoksen

Tässä keskiviikon lautakunnan asiat. Jostain syystä esityslista ei ole vielä kaupungin nettisivuilla, joten linkit puuttuvat. Infoasiat: - Niittykumpu, keskus Lautakunnan tavoitteena on ollut kaupunkimaisuus niin kortteleiden kuin liikennejärjestelyjen osalta. Ei siis korkeita torneja ja autoilun valtaväylää metroaseman kupeeseen, vaan tiiviitä kortteleita ja kaupunkimaista katutilaa, jossa on tilaa ensisijassa kävelijöille ja pyöräilijöille. - Otaniemen asuntorakentamispotentiaali sekä

Missä vaiheessa ihmisen käsitys todellisuudesta on niin kaukana yleisesti hyväksytystä todellisuudesta, että sitä voi pitää harhaisena, jopa psyykkisenä sairautena? Sitä pohditaan Norjassa, jossa tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa Anders Br...

Suomessa ja Euroopan unionissa vannotaan teknologisten innovaatioiden nimeen. Juhlapuheissa uusi teknologia pelastaa Suomen ikääntymiseltä, EU:n talouslamalta ja maapallon ilmastonmuutokselta.EU investoikin tänä vuonna yli seitsemän miljardia ...

Ihmisoikeudet ja esteettömyys oli teemana viime lauantaina vammaismessuilla Keravalla. Tuusulan, Järvenpään ja Keravan yhteiset messut jakoivat hyvää tietoa palveluista ja apuvälineistä. Lisäksi oli mielenkiintoisia paneelikeskusteluja, jossa kaupunkien ja vammaisjärjestöjen edustajat pääsivät ääneen. Kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille. Oli ilo olla mukana.

Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime kaudella voimaan astunut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on hyvä asia. Sen sijaan se, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on vielä ratifioimatta, on meille häpeäksi. Sopimus tulee pikimmiten saattaa voimaan. Se vaatii lainsäädännön korjaamista. Tahdon vastainen laitoshoito on kiellettävä ja jokaisella tulee olla oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa.

Esteetön ympäristö, tärkeiden palvelujen turvaaminen, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, mahdollisuus työhön ja opintoihin sekä kohtuulliseen toimeentuloon. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita 2010 hyväksytyssä Vammaispoliittisessa ohjelmassa, Vampossa. Vampon toteuttamiseen on sitoutunut 9 eri ministeriötä ja sen toimenpiteet parantavat vammaisten henkilöiden ja heidän läheisensä elämänlaatua.

19.3. Koulu on jäänyt lasten arjen ainoaksi tietotekniikkavapaaksi vyöhykkeeksi.» Tänä vuonna koulunsa aloittavat lapset ovat työelämässä vielä 2070-luvulla ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä pitkään sen jälkeen. Millaiset valmiudet ny...

Kuntauudistus herättää vilkasta keskustelua. Olen käynyt tapaamassa vihreitä kunnallispoliitikkoja ja asukkaita Karkkilassa, Vihdissä ja Järvenpäässä. Järvenpäässä oli mukana myös Keravan, Nurmijärven, Tuusulan ja Sipoon vihreitä.

Vihreät ovat tietoisia uudistuksen maanlaajuisesta tarpeesta. Tosin Uusimaa on alueena erityinen ja elinvoimainen. Täällä asuu kolmannes suomalaisista ja tuotetaan 40 % koko maan bruttokansantuotteesta.

Asukkaita on kuunneltava ja heidän näkemyksensä otettava vakavasti. Kunkin alueen erityispiirteet on huomioitava, eikä Uusimaa ei ole verrattavissa Pohjois- ja Itä-Suomen kriisialueisiin. Siksi metropolialueelle sopii aivan oma ratkaisunsa.

Uudistuksen pohjalla on se, että jokaisen asukkaan palvelut halutaan turvata yhdenvertaisesti. Tavoitteena on vahvat peruskunnat, joissa on palveluiden järjestämisvastuu. Malli voi varsin hyvin toteutua myös seutuvaltuuston kautta, jossa on kunnanosavaltuustoina esimerkiksi nykyiset kunnat tai muut sopivaksi katsotut alueet. Tällaista ratkaisua kannatan metropolialueelle, jossa yhteisen vaaleilla valittavan seutuvaltuuston vastuulla olisi seudulliset asiat kuten joukkoliikenne ja erikoissairaanhoito. Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Tietysti palveluita pitäisi jatkossa käyttää myös yli kuntarajojen, asukkaiden päivittäisillä asioimisreiteillä. Seutuvaltuustomalli voi hyvin sopia muuallekin paikallisiin olosuhteisiin räätälöityinä.

Mikä sitten nykyisessä tilanteessa on huonoa? Asiat kyllä toimivat ja palveluita on Uudellamaalla kohtuu hyvin tarjolla. Monet keskeiset palvelut ovat kuitenkin erilaisten kuntayhtymien tuottamia, joten demokraattinen ohjaus niissä on heikentynyt. Nykyisillä kunnilla ei juuri ole omia asioita päätettävänä. Esimerkiksi Karkkilalla on kuntayhtymiä Vihdin ja Nummi-Pusulan kanssa, kirjastoyhteistyötä laajemminkin ja terveyspalveluissa Karkkila kuuluu Lohjan sairaanhoitopiiriin.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä yhdyskuntarakenteen suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava. Kansanäänestykset ovat tärkeitä näin isossa kysymyksessä. Ministeri Virkkusen asettaman selvitysryhmän loppuraportti ja ehdotukset ovat keskustelun pohjalla, mutta hallitusryhmätkään eivät ole sitoutuneet työryhmän karttoihin, joiden valmistelu on ollut salaista.

Olisin odottanut enemmän vaihtoehtoja työryhmältä ja ajatuksia lähidemokratian varmistamisesta. Esimerkiksi kaikki maailman metropolit toimivat kaksiportaisen hallinnon alla, mikä sopii hyvin pääkaupunkiseudullekin. On tärkeää, että kunnat omissa lausunnoissaan kertovat omat ehdotuksensa asukkaiden palveluiden parantamiseksi ja seudullisten palveluiden järkeistämiseksi. Kotikaupunkini Espoon vihreät kannattavat vaaleilla valittavaa seutuvaltuustoa päättämään seudullisista maankäytön, joukkoliikenteen ja ympäristöhuollon asioista ja paikallistasoa päättämään lähipalveluista.

Eri tilaisuuksissa käyty keskustelu on ollut värikästä ja pohdiskelevaa. Muutos herättää aina myös kysymyksiä ja pelkoakin. Ihmisten identiteetti rakentuu kotipaikkaan, omaan kylään. Uudistuksessa on kysymys hallinnon rakenteista, miten se parhaiten palvelee asukkaiden tarpeita. Toivon, että paikan nimet säilyvät ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat.

Uudellamaalla on jo nyt tunnistettavissa erilaisia seutukuntia: on Itä-Uusimaa, jossa keskuksina Porvoo ja uusi Loviisan kunta, on Keski-Uudenmaan Kuuma-kunnat, on Länsi-Uusimaa, jossa on myös uunituore suuri Raaseporin kunta ja läntisimpänä kaupunkina Hanko. Tilannetta värittää myös uuden suur-Lohjan suhteen tehdyt päätökset. Esimerkiksi Nummi-Pusula on päättänyt liittyä siihen. Täällä on myös metropolialueen kunnat. Yksi iso ratkaistava kysymys on, mitkä kunnat luetaan kuuluvaksi metropoliin ja sen mahdolliseen seutuvaltuustoon?

Kunnallisen terveydenhoidon tulevaisuus

Olen kirjoittanut terveysasemien ongelmista useaan otteeseen aikaisemmin: http://www.pinjanieminen.blogspot.com/2011/12/sosiaali-ja-terveyslautakunnan.html ja http://www.pinjanieminen.blogspot.com/2010/11/laakarivajeeseen-puututtava-nyt.html
Kyseessä on mielestäni suurin yksittäinen ongelma kunnallisissa palveluissa. Niin kauan kun terveysasemapalveluita ei saada pyörimään eli lääkäreitä palkattua avoimiin virkoihin kaikille terveysasemille, kuntalaiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa terveyspalveluiden saamisessa. Kaikki mahdollinen on tehtävä terveysasemien toimivuuden eteen: jatkettava Hyvä vastaanotto –hankkeen kaltaisia kehittämisprojekteja, kiinnitettävä huomiota avustavan henkilökunnan määrään, vähennettävä tietokonetyötä yms työtä, joka on pois joko potilastyöstä tai aseman kehittämisestä, harkittava sosiaalityöntekijän vastaanottoja terveysasemille, haettava muista kaupungeista ja ulkomailta parhaita malleja lääkärien sitouttamiseen, kehitettävä työprosesseja parhaan tiedon mukaan , parannettava konsultointimahdollisuuksia (esimerkiksi geriatria ja psykiatria) ja vaikutettava kaikin keinoin siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilöstö haluaa hakeutua kunnalliseen terveydenhuoltoon töihin.

Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen

Mielestäni on käsittämätöntä, että Helsingissä joka vuosi noin 1000 peruskoulun päättävää nuorta jää täysin ilman opiskelupaikkaa. Mitä 16-vuotias kouluttamaton nuori tekee suomalaisessa työelämässä? Samaan aikaan toisaalla Suomessa ammattikouluihin ja lukioihin ei ole riittävästi hakijoita. Koulutuspaikkojen olisi oltava suhteessa alueen väestön kokoon. Espoossa on toistaiseksi kyetty löytämään koulunsa päättäville opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka ja tällä tiellä on jatkettava tulevaisuudessa. Helsingissä nuorten neuvontapalvelu Kompassin fyysinen toimipiste lakkautettiin ja palvelu siirrettiin pelkästään internettiin. Tämä ei selvästi ollut järkevä ratkaisu, koska aiemmin toimipisteeseen Lasipalatsiin hakeutuneet maahanmuuttajanuoret eivät ole löytäneet internet-palvelua. He jäävät huomattavasti kantaväestöä useammin ilman toisen asteen opiskelupaikkaa, joten heidän neuvontapalveluihinsa tulisi panostaa pikemminkin erityisen paljon. Espoon oman nuorten neuvontapalvelun YesboX:n toivon jatkavan jatkossakin Isossa Omenassa.

Koulutuksen ja työn ohella syrjäytymisen ehkäisyssä tärkeää on toimiva kouluterveydenhuolto ja hyvät mielenterveyspalvelut. Palveluiden on oltava lähellä nuorta ja parhaimmillaan tultava kotiin ja kouluun asti. Etsivä ja verkostomainen työote on tärkeää. Nuoren hyvinvointia on tuettava monelta taholta (oppilashuolto, erikoissairaanhoito, lastensuojelu..) ja avun hakemiseen pitää olla matala kynnys. Mikäli nuori ei heti saa tarvitsemaansa apua tai hakeminen on tehty hänelle ja perheelleen vaikeaksi, kynnys hakea apua on luultavasti jatkossa korkea. Peruskoulun terveystiedon opetukseen tulisi kuulua mielen hyvinvoinnin opetusta, miten pitää huolta itsestä ja muista.

Vanhusten hoivapalvelut

Kahdeksan vuoden päästä, vuonna 2020, Espoossa on 60 %:a nykyistä enemmän yli 85-vuotiaita. Yli 65-vuotiaita on arvioitu olevan yli 15 000 enemmän. Suuret ikäluokat ovat menneinä vuosikymmeninä tehneet monet asiat Suomessa ensimmäisenä, toivottavasti heistä tulee myös tähän asti terveimmän ja onnellisimman vanhuuden elävä ikäluokka. Valtavassa vanhusten määrässä piilee paljon voimavaroja. Tutkimuksen mukaan moni eläkkeelle jäänyt haluaisi osallistua esimerkiksi vapaaehtoistyöhön ja siten jatkaa yhteiskunnan kehittämistä. Hoivapalvelujen toteutus tulee kuitenkin myös olemaan käytännöllinen ja taloudellinen haaste. Kun huoltosuhde heikkenee, verovaroja kertyy aiempaa vähemmän. Samaan aikaan kuitenkin palveluiden tarve kasvaa. Toimintakykyä ylläpitävät palvelut, tehokas kuntoutus, lääkkeiden löytäminen muistisairauksiin, nykyistä yhteisöllisemmät asumismuodot, vapaaehtoistoiminnan merkitys (ulkoilu, virkistys..), erilaisia keinoja on lähivuosina pohdittava tarkoin. Jo nykytilanteessa on kestämättömiä piirteitä. Ikääntynyt saattaa joutua olemaan kotonaan aivan liian kauan ennen hoitopaikan järjestymistä. Toisaalta suurin osa ikääntyneistä haluaa asua mahdollisimman pitkään kotonaan, joten todennäköisesti palveluita on kehitettävä niin, että tämä on mahdollista. Kotona asuminen voi olla kuitenkin yksinäistä ja yksinäisyyden on huomattu olevan yksi suurimmista vanhusten kokemista ongelmista. Voisiko ajatella, että tulevaisuudessa aina tietyn alueen vanhukset haettaisiin joukolla syömään jne linja-autokuljetuksella sen sijaan, että kotihoidon työntekijä ajaa työpäivän ajan autolla kodista toiseen ja ehtii viipyä yksittäisen vanhuksen luona pienen hetken? Muista nykytilanteen ongelmista: Suomalaiset laitoshoidossa olevat vanhukset syövät muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen paljon uni- ja rauhoittavia lääkkeitä. Kyseessä on vastenmielinen ja ilmeisesti pitkälti vähäiseen henkilökuntamäärään sidoksissa oleva ilmiö.

Asuinalueiden välisen eriytymisen (segregaatio) estäminen

On tärkeää, että asuinalueet kaavoitetaan sosiaalisen sekoittamiseen pyrkien eli tähdätään monipuoliseen asuntokantaan. Pidän omaa asuinaluettani Kivenlahtea hyvänä esimerkkinä tästä. Samalla alueella on omistusasumista, asumisoikeusasuntoja ja kaupungin vuokra-asuntoja. Kaavoitus ja maankäyttö ovat varmasti tärkeimmät tekijät pohdittaessa niitä ratkaisuja, joilla segregaatiota voidaan ehkäistä. Hyvin tärkeää on myös kehittää jo rakennettuja alueita eikä antaa esimerkiksi vanhojen asuinalueiden ränsistyä. Esimerkiksi Espoon keskuksen viihtyvyyden eteen olisi luultavasti paljon tehtävissä. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös niihin alueisiin, jotka ovat jo rakennettu ja joita ei olla juuri nyt kehittämässä. Miten voidaan vaikuttaa siihen, ettei Suomeenkin synny alueita, joihin muutetaan vain pakosta?

Mielestäni rakentamiseen liittyvien kysymysten ohella hyvin tärkeitä ovat myös kaksi asiaa: koulut ja asenteet ja nämä liittyvät myös toisiinsa. Pääkaupunkiseudulla on jo havaittu esiintyvän koulushoppailua eli tavallisimmin vanhemmat eivät halua lastaan sellaiseen kouluun, jossa on paljon maahanmuuttajaoppilaita. Tämä ajaa joko hakemaan painotetun opetuksen luokalle jonnekin kauemmas tai sitten muuttamaan kokonaan pois alueelta. Jos huomattava osa vanhemmista alkaa toimia näin, asuinalueet alkavat eriytyä ja tietyille kouluille saattaa kehittyä perusteetta huono maine. Tutkimusten mukaan lapsen koulumenestykseen vaikuttaa kuitenkin eniten vanhempien koulutustaso ja koulutustausta sekä lapsen motivaatio. Olisi hyvä hahmottaa se, että niissä kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, on todennäköisesti myös keskimääräistä enemmän niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat vähemmän koulutettuja ja joilla saattaa olla vielä tavallista enemmän sosiaalisia ongelmia. Siis näin, jos kyseisen koulun alueella on paljon sosiaalista asunnontuotantoa. Maahanmuuttajalapset eivät vaikuta muiden lasten oppimistuloksiin, vaan taustalla ovat muut tekijät. Olisi myös toivottavaa, että keskustelu huonoista oppimistuloksista ei perustuisi huhupuheisiin vaan faktoihin. Olisi myös keskusteltava siitä, mitä hyötyä lapselle on siitä, että hän näkee ympärillään eri sosiaalisista taustoista tulevia ihmisiä ja kasvaa monikulttuurisessa maailmassa. Luin itse aikoinaan koulussa pitkän ranskan ja olin siksi vuosien kuluessa useammalla eri alueella koulussa (ranskaa ei voinut lukea lähikoulussa) Varakkaammalla asuinalueella sosiaalinen paine sekä oppilaiden välinen negatiivinen kilpailu on kovempaa. Koulussa, jossa on paljon eri taustoista olevia ihmisiä, oppilailla on luultavasti enemmän mahdollisuuksia olla erilaisia ja kaikilla on mahdollisuus pärjätä jossain ja saada onnistumisen kokemuksia.

Tämä on huuto Putous tv-sarjan sketsihahmon puolesta. Suosikkini Jani-Petteri ylsi pronssille. Jani-Petterin hahmossa on jotakin uutta, koskettavaa ja totta. Lapsi, jolla on näennäisesti kaikki hyvin, vaurautta ja uraa tekevät vanhemmat, mutta hän on todella yksin, eikä hänestä kukaan välitä. Hän on kehittänyt omat selviytymiskeinonsa, luonut oman mielikuvitusmaailman, jossa hän on itse sankari ja voittaja. Läheisen ihmisen, kaverin puute on kuitenkin huutava.

Miksi Jani-Petteri koskettaa?

Varmaankin siksi, että hänen hahmonsa on sydäntäsärkevän totta. Hän syyllistää meitä itsekeskeisiä aikuisia. Kuinka monta Jani Petteriä elää keskuudessamme? On varmaa, että vaikka aineelliset puitteet ovatkin kunnossa, niin ehkä hän ei silti ole onnellinen. Netin kautta hankkimansa valtava tietomäärä voi ahdistaa. Hän ei voi jutella asioista kenenkään kanssa kuten ennen vanhaan vaikkapa viisikon tai saariston lapset keskenään puhuivat.

Mikä on Jani-Petterin tulevaisuuden ennuste?

Minkälaisia ihmisiä näistä yksinäisistä tietopankeista kasvaa? Arvelen, että edessämme on lisää syrjäytyneitä ihmisiä. Kuitenkin onnellisuuden tavoittelu kuuluu hyvään elämään. Siinä auttaisi jo kliseinen yhteisöllisyyden lisääntyminen tai suotaisiin edes yksi hyvä kaveri Jani Petterille.

Koulukiusaamiseen on otettava nollatoleranssi ja jokaiselle lapsella pitää olla mahdollisuus osallistua. On edistettävä hyväksyvää ja suvaitsevaa ilmapiiriä sekä lasten harrastusmahdollisuuksia. Tarvitaan myös tilaa olla ja hengailla: puistoja, leikkipaikkoja, kaupunkimetsiä. Ja meidän on kohdeltava toisiamme paremmin.

Kiitos taiteilija Iina Kuustonen!

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro 10.2.2012Arvoisa puhemies Suomi on suurien haasteiden edessä. On vanheneva väestö, joka on huolehdittava hyvin. On nuorisoa, josta osalla menee hyvin, mutta yhä kasvavalla osalla liian huonosti. Maamme pitää olla sell...

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro 10.2.2012

Arvoisa puhemies

Suomi on suurien haasteiden edessä. On vanheneva väestö, joka on huolehdittava hyvin. On nuorisoa, josta osalla menee hyvin, mutta yhä kasvavalla osalla liian huonosti. Maamme pitää olla sellainen, että se tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet. Kiusaamista ei tule sallia. Jokaisen on voitava tuntea itsensä arvokkaaksi, jokainen on tärkeä, kaikilla on rakkaita. Jos lapsillamme on hyvä olla, on meilläkin hyvä. Koulutustarjonnan on annettava jokaiselle oma paikkansa, oli sitten kyse ammattikoulusta tai työpajasta.

Vihreä eduskuntaryhmä haluaa kaikille samat mahdollisuudet, samat ihmisoikeudet, vanhusten arvokkaan hoidon, lapsille hyvän ja mielekkään koulun sekä tasa-arvoisen avioliittomahdollisuuden kaikille, jotka rakastavat.

Vihreä ryhmä kannattaa kuntarakenteen uudistamista, mutta sitä ei tule tehdä ylhäältä käsin annettuna, vaan kuntia ja sen asukkaita on kuultava. Uudistuksessa on kysymys siitä, että jokaisen asukkaan palvelut turvataan. Tavoitteena on, että palveluiden järjestämisvastuu selkeytyy. Nyt monet keskeiset palvelut ovat erilaisten kuntayhtymien tuottamia, joten demokraattinen ohjaus niissä on heikentynyt.

Uudistus voi toteutua järkevällä tavalla seutuvaltuustoina, joissa on kunnanosavaltuustoina esimerkiksi nykyiset kunnat tai muut sopivaksi katsotut alueet. Yhteisen vaaleilla valittavan seutuvaltuuston vastuulla olisi seudulliset asiat kuten joukkoliikenne ja erikoissairaanhoito. Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten peruskouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Kaksiportainen hallintomalli on käytössä miltei kaikissa maailman metropoleissa.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava. Kansanäänestykset ovat tärkeitä näin isossa kysymyksessä. Kuntarakennetyöryhmän esitys on vasta esitys ja vihreä ryhmä tekee omat linjauksensa kuntakuulemisten jälkeen.

Muutos herättää myös kysymyksiä ja pelkoakin. Ihmisten identiteetti rakentuu kotipaikkaan, omaan kylään. Tärkeää on, että paikan nimet säilyvät ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat ja lähidemokratia turvataan.

Arvoisa puhemies

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat aikamme suurimpia haasteita. Syyskuun lopussa oli se päivä vuodesta, jolloin maapallon ihmiset olivat käyttäneet loppuun kaikki ne resurssit, jotka planeettamme pystyy vuoden aikana tuottamaan. Maailman ylikulutuspäivä havainnollistaa, kuinka paljon kulutamme maapallon resursseja yli kestävän tason. Se kertoo meille, paljonko liikaa tuotamme hiilidioksidipäästöjä suhteessa maapallon kykyyn sitoa hiilidioksidia, paljonko liikaa hakkaamme metsiä suhteessa niiden kasvuvauhtiin, paljonko ylikalastamme kalakantoja ja paljonko liikaa tuotamme jätettä suhteessa planeetan kantokykyyn. Toista maapalloa tai edes puolikasta ei ole tulossa pelastamaan meitä. Nyt toivomme on siinä, että Durbanissa saatiin lupaus kattavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja ministeri Niinistön asettaman ilmastopaneelin tehtävä on valmistella hallitukselle vuosittaiset päästöbudjetit, joilla voidaan edetä kohti kestävää päästötasoa. Ilmastopaneeli selvittää myös ilmastolain säätämistä.

Arvoisa puhemies

Kauppataseemme on ollut pitkään negatiivinen, mikä muiden haasteiden ohella heikentää valtion taloutta. Valtiontalouden sopeuttamistoimet ovat tärkeitä, sillä emme halua tehdä syömävelkaa ja jättää sitä lastemme maksettavaksi. On hyvä muistaa, että tarvitsemme myös kasvun siemeniä. Vihreä talous ja sen tuomat työpaikat on osa tulevaisuuden menestystarinaa. Meidän tulee olla muutoksen airut eikä perässätulija. Vihreän talouden ohella Suomi elää huippututkimuksesta ja innovaatioista kumpuavasta edistyksestä. Koulutuksen ja tutkimuksen tasoa ei siksi pidä laiminlyödä heikossakaan taloustilanteessa. Yrittäjyydelle ja uudelle kasvuyrittäjyydelle on löydettävä tilaa. On tehtävä sellaista politiikkaa, joka edistää yrittäjyyttä paremmin kuin ennen. Globaalin työn järjestäytymisen rakennemuutos koettelee ja esimerkiksi Nokialta irtisanottavat ihmiset ja heidän asuinpaikkakuntansa tarvitsevat valtiolta käden ojennuksen.

Valtion talouden sopeutustoimissa ei saa tehdä eriarvoistavaa politiikkaa. Rikkailta voimme ottaa enemmän ja voimme korottaa ympäristöveroja, mutta köyhiä ja heikompiosaisia ei tällä kertaa saa rokottaa. Harmaa talous on saatava kuriin, sillä sen kitkeminen edistää rehellistä yrittäjyyttä, lisää valtion tuloveroja ja turvaa myös työntekijää.

Puolustusvoimauudistus on osa valtiontalouden tasapainottamista. Uudistus on perusteltu, sillä ikäluokat pienenevät ja tilat ja punkat ovat olleet tyhjinä. On selvää, että ne paikkakunnat, joita varuskuntien lakkautukset koskevat, tarvitsevat rakennemuutostukea ja irtisanottavat työntekijät työtä tai koulutusta.

Yksi kohtalon kysymys Suomen selviytymiselle on työllisyysasteen nosto. Työelämän muutokset ovat tärkeitä. Muissa pohjoismaissa tehdään enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Se on pienten lasten vanhemmille mahdollisuus pysyä työelämässä. Työtä tarvitaan myös osatyökykyisille. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sekä mielenterveydestä huolehtiminen ovat avainasemassa.

Arvoisa puhemies

Vihreä ryhmä on valmis tarttumaan haasteisiin yhdessä muiden kanssa. Tehkäämme ratkaisuja, jotka ovat inhimillisesti oikeita ja turvaavat lastemme tulevaisuuden.

On ollut ilo olla kampanjoimassa Pekka Haaviston puolesta Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Jakamamme Vihreät Langat ovat tehneet hyvin kauppansa. Moni kertoi jo äänestäneensä Haavistoa. Moni, joka kertoi aluksi epäröineensä, kertoi pohdinna...

On ollut ilo olla kampanjoimassa Pekka Haaviston puolesta Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Jakamamme Vihreät Langat ovat tehneet hyvin kauppansa. Moni kertoi jo äänestäneensä Haavistoa. Moni, joka kertoi aluksi epäröineensä, kertoi pohdinnan jälkeen tulleen tulokseen, että Pekka on ylivoimaisesti paras ja humaanein koko kansaa yhdistävä presidentti. Hänen ulkopolitiikan kokemuksensa on vertaansa vailla ja hänen tietämyksensä taloudesta ja kaikista globaaleista ilmiöistä vakuuttavat. Kauppakeskus Sellossa Pekka Haavisto sai rokkitähden vastaanoton. Hän vangitsi kuulijat puheellaan. Pekka-kahvilassa Karkkilassa oli mukana ihmisiä yli puoluerajojen. Näen tässä kansanliikkeessä lupauksen paremmasta.

Pekka on sydämellinen, aito ja vilpitön. Tunnen hänet reiluna ja toiset huomioivana työtoverina, joka osaa hyvin perustella kantansa ja hakee kokoavaa yhteistä näkemystä. Toivon hänestä täydestä sydämestäni uutta presidenttiä. Ja nyt aurinkoiseen pakkassäähän, lähikoululle äänestämään! :)

Kuvassa Tommi Forsströmin otos Pekan vaalitilaisuudesta Tapiolassa 15.1.

Eilen Pekka Haavisto saapui laajalla kiertueellaan ilahduttamaan meitä Tapiolan yhteisötuvalle. Paikalle oli saapunut noin kolmekymmentä kuulijaa. Kiitos kaikille osallistujille ja Espoon vihreille mukavasta illasta. Pekka Haavisto vakuutti humaaniu...

Eilen Pekka Haavisto saapui laajalla kiertueellaan ilahduttamaan meitä Tapiolan yhteisötuvalle. Paikalle oli saapunut noin kolmekymmentä kuulijaa. Kiitos kaikille osallistujille ja Espoon vihreille mukavasta illasta.

Pekka Haavisto vakuutti humaaniudellaan ja tietotaidoillaan sekä ulkopoliittisella asiantuntijuudellaan. Sitä on kertynyt rauhanneuvotteluissa YK:n mandaatilla, ympäristöministerinä ja Afrikan sarven lähettiläänä. Haluan Suomelle presidentin, joka muistaa, että ilmastonmuutos on yksi maailman suurimmista uhista.

Pekka Haavistolla on arvopohja, joka kokoaa suomalaisia. Hän huolehtii syrjäytetyistä ja vähäosaisista, on huolissaan ihmisoikeuksista, mutta katsoo luottavaisena eteenpäin uskoen eurooppalaiseen yhteistyöhön sekä pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Keskustelussa nousi esiin myös näkemyksiä Venäjän tilanteesta, ajatuksia siitä, miten Venäjän demokratia-kehitys tarjoaa Suomellekin mahdollisuuksia. Lisäksi puhuimme terveydenhuoltojärjestelmän eriarvoistumisesta, joka on korjattava, syrjäytyneistä nuorista ja vanhoista, joita emme saa jättää, puhuimme myös ympäristöteknologiasta, vihreästä taloudesta ja yrittäjyydestä, joka vie maatamme eteenpäin.

Keskustelujen jälkeen oli kirjalahjojen aika. Pekka sai Espoon Vihreiltä naisilta Seikkailijan laulukirjan (Mauri Kunnas). Pekan signeeratut ”Anna mun kaikki kestää” –teokset menivät kuin kuumille kiville. Vihreät naiset muistivat myös Maisa Siiralaa teoksella ”Reipasta menoa Maisa”. Tämä oli tunnustus työstä sen hyväksi, että hallitus nimesi joulukuussa Espoon saaristo-osakunnaksi. Se on eduksi upealle Espoon saaristolle. Tommi Forsströmin ottamassa kuvassa Pekan kanssa ovat myös Marja Nuora ja Teresia Volotinen.