Pidin tänään vihreiden ryhmäpuheenvuoron budjetista. Vihreät ovat pitäneet budjetissa kolmea asiaa tärkeinä: rakenteellisia uudistuksia, yhteiskunnan heikoimmista huolehtimista ja luonnonvarojen kulutuksen kestävyyttä. Hankalinakaan taloudellisina aikoina ei säästöä voida ottaa heikompiosaisilta tai tulevilta sukupolvilta.

Vihreä ryhmä kannattaa maata uudistavia ja tervehdyttäviä rakenteellisia uudistuksia. Niitä tarvitaan, sillä olemme nähneet varoittavia lukuja Suomen talouden ja yhteiskunnan haasteista sekä viennin heikkenemisestä. Uudistuksiin kuuluvat kaikki työllisyyttä edistävät toimet, kuten välityömarkkinoiden toimivuus ja maahanmuutto. Toimiviin välityömarkkinoihin liittyy myös työn reilu jakaminen ja osatyökykyisten työllistäminen. On tärkeää löytää myös keinoja, joilla työnantajia voisi kannustaa palkkaamaan myös osatyökykyisiä työntekijöitä. Tämä on sekä osatyökykyisen oman pärjäämisen että yhteiskunnallisten kustannusten kannalta paras ratkaisu.

Me vihreät kannatamme ympäristöverotuksen kiristämistä, kun samalla huolehditaan heikompiosaisten työllisyydestä ja tulonsiirroista. Hyvinvoinnista ei ole varaa leikata. Perheitä tukeviin palveluihin, kuten neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon ja hyvään kouluun on panostettava. Leipäjonot pitenivät tänä vuonna, ja ruoka-avusta kolmannes menee lapsiperheille. Leipäjonossa käyviä yhdistävät heikko työmarkkina-asema ja vuokralla asuminen. Asumiskulujen nousu on pidentänyt leipäjonoja. Vuokrat ovat nousseet kohtuuttomasti vuodesta toiseen. Sosiaalisen asuntotuotannon lisääminen ja riittävän edullisen vuokra-asumisen mahdollistaminen sitä tarvitseville purkaisi suomalaisten perheiden köyhyyttä.

Tulevien sukupolvien kannalta on olennaista, että luonnonvarojen kulutuksen on oltava kestävällä pohjalla. Kasvun rajat on jo ylitetty teollisuusmaissa, sillä kahden vuoden päästä tarvittaisiin kahden maapallon verran luonnonvaroja länsimaisen elämäntyylin kattamiseksi. Globaalit hiilidioksidipäästöt ovat rajulla nousu-uralla. Turvallisena pidetty 2 asteen lämpenemisraja edellyttäisi Bill Mc Kibbenin mukaan sitä, että neljä viidesosaa tunnetuista öljy- ja hiilivarannoista jätetään käyttämättä. Se tarkoittaa, ettei hyvinvointivaltion ideologia voi perustua jatkuvalle kulutuksen kasvulle.

Espoon Vihreät jakoivat tänään ensi kauden luottamuspaikat. Lopullisen päätöksen teki Espoon Vihreiden hallitus ja valtuustoryhmä yhdessä siunaten yleiskokouksen esityksen. Minut valittiin kaupunginhallituksen varapj:si sekä kh:n uuden tila- ja asuntojaoksen pj:ksi. Olen suunnattoman kiitollinen saamastani luottamuksesta! Valtuusto päätti 10.12. uudesta palkkiosäännöstä. Sen mukaan kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle voidaan maksaa kuukausipalkkiota tehtävän osapäiväisestä hoitamisesta. Tällöin ei ole oikeutettu vuosipalkkioon,

14.12. Suomi on Euroopan ainoita maita, joissa tietotekniikka ei ole kouluaine.» Kun Tietokone-lehti alkoi ilmestyä 20 vuotta sitten, yksi sen ensimmäisistä numeroista esitteli uusia koulutietokoneita. Kiikutin lehden Kotkan Ruotsinsalmen lukion johtokuntaan ja ehdotin, että kouluun hankittaisiin kunnon tietokoneluokka.

Siihen asti lukion it-varustuksena oli ollut Luxor ABC-80, jonka ääreen me atk-kurssilaiset vuorotellen istuimme naputtelemaan ruutupaperilla suunnittelemiamme Basic-ohjelmia. Tuloksena oli muun muassa merkkipohjainen Galactica Viper -simulaattori, jossa yritettiin saada Cylon Raideria tähtäimeen.

En kuullut asiasta sen jälkeen ennen kuin lakkiaisissa. Olin astumassa viimeistä kertaa lukion ovista ulos, kun vahtimestari nykäisi minua hihasta. Hän halusi näyttää minulle luokan, joka oli täynnä tietokonelaatikoita.

Seuraavalla lukukaudella Ruotsinsalmella oli Kotkan ensimmäinen täysimittainen atk-luokka! Josta en itse ehtinyt koskaan nauttimaan.

# # #

1980-luvulla ajateltiin, että tietoyhteiskunnassa pärjätäkseen on osattava ohjelmoida. Atk-luokissa opiskeltiin siis Basic-ohjelmointia, edistyneimmillä jatkokursseilla Pascalia. Medialukutaidon tai työvälineohjelmistojen opiskelusta ei osattu edes haaveilla.

Itse asiassa ohjelmointitaidosta on_hyötyä. Tietotekniikan varassa toimivassa yhteiskunnassa on yleissivistystä ymmärtää, miten tietokone toimii, mihin se pystyy ja mihin ei pysty.

Virossa on jo aloitettu opettajien kouluttaminen, jotta ohjelmointi voidaan ottaa peruskoulujen opetusohjelmaan heti ensimmäiseltä luokalta alkaen.

# # #

30 vuodessa on tapahtunut paljon, mutta tietotekniikan opetus on edelleen yksittäisten opettajien aktiivisuuden varassa. Suomi on Euroopan ainoita maita, jossa tietotekniikka ei ole kouluaine! Edes kymmensormijärjestelmää ei opeteta, vaikka se säästäisi aikaa sekä koulussa, työssä että kotona.

Lapset eivät ole syntymänörttejä, vaikka aikuiset kuvittelevat lasten ja nuorten osaavan luonnostaan käyttää tietokoneita. Suomalaisista nuorista kaikki eivät osaa käyttää edes perusohjelmistoja kuten tekstinkäsittelyä tai sähköpostia. Carita Kiilin tuoreen väitöskirjan mukaan neljäsosa lukiolaisista ei osaa hakea tietoa Googlen avulla.

Kun ylioppilaskirjoitukset muutaman vuoden päästä tehdään tietokoneilla, jotkut reputtavat yksinkertaisesti siksi, etteivät osaa käyttää niitä kunnolla.

# # #

Viime vuosina opetuksessa on keskitytty Basic-ohjelmoinnin asemesta medialukutaitoon. Monimutkaisessa mediaympäristössä ihmisten on pystyttävä arvioimaan kriittisesti heihin vaikuttavien tiedotusvälineiden viestejä.

Medialukutaito ei kuitenkaan yksin riitä. Facebookkien, blogien ja flickreiden maailmassa tarvitaan myös mediakirjoitustaitoa. Sosiaalisessa mediassa meistä jokainen on joukkotiedotusväline kaikkine siihen liittyvine oikeuksineen ja vastuineen. Kaikilla meistä ei kuitenkaan ole toimittajan tai mediajuristin koulutusta. Harva on edes kuullut journalistin ohjeista.

Lähdesuoja, yksityisyyden suoja, sananvapauden rajoitukset, kaikki pätevät myös netissä. Ensimmäiset tuomiot laittomista blogeista ja facebook-päivityksistä on jo annettu tuomioistuimissa.

# # #

Tietotekniikka on saatava myös Suomessa oppiaineeksi. Ilman tietokoneen käytön perustaitoja ei pysty enää opiskelemaan, tekemään töitä tai huolehtimaan asioistaan.
Oppi ei saa jäädä pelkäksi kymmensormijärjestelmän tai sähköpostin opetteluksi. Osaamista tarvitaan myös sähköisten palveluiden käyttöön, tietoturvaan ja tietotulvan hallintaan.

Kaikkea ei tarvitse eikä pidä opettaa varsinaisilla tietotekniikan tunneilla. Mediakirjoitustaito kuuluu äidinkielen ja taideaineiden tunneille, sähköinen veroehdotus kotitalouteen ja oman identiteetin suojelu terveystietoon. Ja liikuntatunneille telinevoimistelun tilalle Dance Dance Revolution!

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.

Korkea rakentaminen on akuuttina mielessä, kun kaupunkisuunnittelulautakunta eilen päätti korottaa Niittykummun metroasemakaavan tornirakennuksia 16 ja 24 kerroksisiksi. Osallistuin tänään kaupungin järjestämään korkean rakentamisen periaatteet -seminaariin. Kiitos vihreiden valtuustoaloitteen Espooseen ollaan laatimassa periaatteita sille, minne ja millä tavalla korkeaa rakentamista Espooseen voidaan tehdä. Asia tulee kaupunkisuunnittelulautakunnan ja valtuuston käsittelyyn ensi vuoden puolella. Seminaarissa esiteltiin valmisteilla olevaa

13.12. Monen nykyisen suuryrityksen enimmäinen t&k-osasto oli autotallissa, miksei myös tulevien?Mitä saadaan kun yhdistetään muutaman satasen maksava lennokkikopteri ja muutaman satasen maksavan älypuhelimen komponentit kuten paikannus, asentoanturit, akku, kamera, laajakaistayhteys ja tietokone? Lentävä tiedustelurobotti, jollaisista armeijat vielä muutama vuosi sitten maksoivat miljoonia.

Wired-lehden heinäkuun numerossa kerrottiin, miten lennokkeja harrastavien nörttien nettiyhteisö parissa vuodessa nikkaroi kaupan hyllyltä löytyvistä komponenteista itsenäiseen toimintaan kykeneviä lennokkeja, jotka eivät häviä sotilasteollisuuden tuotteille kuin hinnassa ja aseistuksessa. Nyt kameroilla varustettuja ohjelmoitavia lennokkikoptereita saa jo valmiina kaupan hyllyltä.

Ohjelmoitavat lennokit ovat viimeisin esimerkki nikkarointikulttuurista, jossa muihin sovelluksiin kehitettyjä tekniikoita käytetään uusiin yllättäviin tarkoituksiin. Esimerkiksi turhautuneet amerikkalaiset diabeetikkonörtit nikkaroivat muutama vuosi sitten itselleen automaattisia insuliinipumppuja. Uusi hoitotekniikka kun on ennen markkinoille pääsyä todennettava sataprosenttisen luotettavaksi, mikä vie vuosia.

Nikkaroijien kuviteltiin jo kadonneen, ja uusien teknologioiden kehittelyn siirtyneen lähiöiden autotalleista suuryritysten tutkimus- ja kehitysosastoille. Monen nykyisen suuryrityksen kuten Applen, Hewlett-Packardin ja Googlen ensimmäinen t&k-osasto oli kuitenkin autotallissa, miksei myös tulevaisuuden uusien suuryritysten?

# # #

Nopeasti kehittyvät ja halpenevat 3d-tulostimet avaavat autotallinikkaroijille aina vain uusia mahdollisuuksia. Osia ei enää tarvitse ostaa tai sorvata itse, vaan ne voi ladata netistä tai suunnitella tietokoneen ruudulla ja tulostaa. Edes virtapiirejä ei kohta tarvitse juottaa itse, vaan elektroniikkaakin voidaan pian tulostaa kotona.

3d-tulostinten mahdollisuuksia hyvässä ja pahassa havainnollistaa amerikkalainen aseseppä, joka heinäkuussa ilmoitti tulostaneensa puoliautomaattiaseen keskeisiä osia ja koonneensa osista toimivan
aseen. Ei ihme, että esimerkiksi Pirate Bay on jo perustanut 3d-tiedostoille oman hakemistonsa.

Lait ja viranomaiset eivät pysy nikkaroijien perässä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vasta pohditaan, miten ilmailuviranomaisten tulisi suhtautua ohjelmoitavien lennokkien kaupallisiin sovelluksiin. San Franciscosta uutisoitu TacoCopter-palvelu osoittautui maaliskuussa vasta bisnessuunnitelmaksi, mutta mitään teknistä estettä tacojen toimittamiseksi lennokkikopterilla tilaajan puhelimen gps-koordinaatteihin ei ole.

Lainsäädännön puuttuessa TacoCopter ei kuitenkaan voi nousta roottoreilleen. Yhdysvaltojen ilmailuviranomaiset ovat ilmoittaneet ottavansa kantaa autonomisten lennokkien kaupalliseen käyttöön vasta vuonna 2015. Silloin tekniikka on todennäköisesti taas kehittynyt niin paljon, että päätös on jo syntyessään vanhentunut.

# # #

» Sotilasteknologian viennin rajoituksissa puhutaan kaksikäyttötekniikoista, joita voidaan alkuperäisen
käyttötarkoituksen lisäksi käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Suomesta ei saa ilman lupaa viedä EU:n ulkopuolelle korkeatehoisten dieselmoottoreiden osia tai kaasusentrifugierotuslaitoksia.

3d-tulostimet ja lennokit osoittavat, että kaikki tekniikat ovat käytännössä kaksikäyttöteknologiaa tai pikemminkin monikäyttöteknologiaa. Itse asiassa EU luokittelee myös autonomiseen toimintaan kykenevien lentolaitteiden olevan kaksikäyttöteknologiaa, jonka vienti EU:n ulkopuolelle on luvanvaraista.

Miten tullimiehen siis pitäisi suhtautua matkustajan taskussa olevaan kännykkään? Autonomisten lentolaitteiden lisäksi komponentit, joilla lentolaitteelle annetaan kyky itsenäiseen lennonhallintaan tai
navigointiin luokitellaan kuuluvaksi kaksikäyttöteknologiaan. Älypuhelin koostuu juuri tällaisista komponenteista.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja.

Ainoana keskusteluttaneena asiana tänään oli Niittykummun keskus, ja sitä työstettiinkin pitkään niin infossa kuin kokouksessa. Tänään harmitti taas erityisesti tilanne, että olen lautakunnassa ainoa vihreä (syyhän on se, että Kaisa Rastimo loikkasi demareihin kesken kauden muttei luopunut paikasta), kun en saanut kannatusta omalle esitykselleni. Onneksi meillä on ensi vuonna taas kaksi vihreää Espoota suunnittelemassa! Tässä

Kahden vuoden pesti Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana alkaa olla purkissa. Periaatteessa olen puheenjohtaja vielä kuukauden, uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen asti, mutta maanantainen wanhan valtuuston viimeinen kokous oli viimeinen, jossa olin varsinaisesti nuijan varressa.

Puheenjohtaja on _koko_ valtuuston puheenjohtaja, eikä voi eikä saa suosia mitään poliittista ryhmää. Erityisen koville tämä ottaa silloin, kun pääsee ottamaan asioihin julkisesti kantaa valtuuston puheenjohtajan roolissa. Silloin puheenjohtaja puhuu koko valtuuston suulla, ja joutuu jättämään omat mielipiteensä taka-alalle.

# # #

Valtuuston puheenjohtaja on erikoinen luottamustehtävä. Toisaalta olet protokollan mukaan kunnan korkein satraappi, kuten seuraajani Timo Soini tv-haastattelussa totesi. Toisaalta puheenjohtajalla on kokoustekniikan ja arvovallan lisäksi vain vähän konkreettista valtaa.

Puheenjohtaja voi periaatteessa olla ottamatta jonkin asian valtuuston käsittelyyn, mutta sille on oltava todella hyvät perustelut. Pelkkä poliittinen mielipide ei riitä, vaan valmistelussa tai esityksessä on oltava jotain erittäin pahasti pielessä.

Puheenjohtajan valta on pehmeää. Puheenjohtaja voi esimerkiksi pyytää lisätietoja esityslistaan jos vaikuttaa siltä, että jokin merkittävä näkökulma on ”unohtunut”.

Puheenjohtaja voi toki vaikuttaa myös kokousjärjestelyjen kautta. Esimerkiksi Espoon valtuuston kokouksia voi nykyään seurata netissä kotisohvalta nousematta. Päätöksenteko on nyt siis aiempaa avoimempaa, ja kuntalaiset voivat entistä helpommin seurata valitsemiensa valtuutettujen toimintaa.

# # #

Valtuuston kokouksia johtaessa suurin haaste on saada kaikkien valtuutettujen ääni kuuluviin. Jokaisella 74 valtuutetulla (plus puheenjohtaja) on oikeus tuoda oma mielipiteensä mukaan keskusteluun, mutta pönttöön mahtuu vain yksi puhuja kerrallaan. Usein tämän ”tietoliikennekaistan” valtaavat samat pari kolme valtuutettua, eikä muille jää ”sosiaalista tilaa”.

Kuntalain mukaan valtuutetuilla on puheoikeus käsiteltävässä asiassa, mutta kuntalaki antaa valtuustolle oikeuden laatia työjärjestyksen, joka rajoittaa puheenvuorojen kestoa, mutta ei määrää. Viime kaudella nähtiinkin useamman kerran, miten valtuutettu pitää puheen, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, palaa pitämään uuden puheenvuoron, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, …

Jos kello tällaisessa tilanteessa lähestyy puoltayötä, muiden valtuutettujen otsasuonet alkavat sykkiä. Monia odottaa kokousta seuraavana aamuna työpäivä. Joskus haaveilin itsekin puhujapönttöön sijoitettavasta lattialuukusta, jonka alla olevan piraijasaavin asukeille on annettu vain soijajogurtti päivässä.

Espoon kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan valtuutetun ensimmäinen asiaa käsittelevä puheenvuoro saa kestää enintään viisi minuuttia, ja sitä seuraavat kolme minuuttia kukin. Repliikkipuheenvuorot saavat kestää enintään minuutin. Tyypillisessä Espoon valtuuston kokouksessa on 10-20 asiaa. Jos jokainen valtuutettu pitäisi jokaisesta asiasta edes yhden täysimittaisen puheenvuoron, kokoukset kestäisivät 60-120 tuntia.

Silti koin epäonnistuneeni aina, kun sain kokouksen jälkeen kuulla jonkun valtuutetun jättäneen valmistelemansa puheenvuoron pitämättä, koska kello oli ollut jo niin paljon, eikä valtuutettu ollut enää halunnut venyttää kokousta. (Tätä tarkoitin edellä mainitsemallani ”sosiaalisen tilan” loppumisella.)

Puheenjohtaja voi asiasta huomautettuaan keskeyttää puheenvuoron
• Jos puheenvuoro kestää pidempään kuin työjärjestys sallii
• Jos puheenvuoro ei liity käsiteltävänä olevaan asiaan
• Jos puhuja puheenvuorolla venyttää kokousta
• Jos puheenvuoro on loukkaava tai sopimaton.

Kaikista näistä syistä jouduin puhujille huomauttamaan ja puheenvuoroja keskeyttämään. Tiukempikin olisin voinut olla, mutta valtuutetun puheoikeuden rajoittaminen ei ole mikään kevyt päätös. Usein puheenvuoron keskeyttämistä seurasi ratkaisuani protestoiva työjärjestyspuheenvuoro.

Ja kaikkia valtuutettuja pitää vielä osata kurmuuttaa tasapuolisesti.

# # #

Puheenjohtajan toiseksi suurin haaste on valtuutettujen erilaisten esitysten hallinta ja äänestysten organisointi. Valtuutetut voivat tehdä viidenlaisia esityksiä kunnanhallituksen valtuustolle tekemiin päätösesityksiin.

Hylkäysesitys on tylyin. Jos valtuusto hyväksyy valtuutetun tekemän hylkäysesityksen, asia raukeaa lopullisesti.

Palautus tarkoittaa asian lähettämistä valtuustosta takaisin kaupunginhallitukselle kokonaan uudelleen valmisteltavaksi. Esimerkiksi asemakaavoja ei voi valtuustossa kovin paljon muuttaa, koska asemakaavan on mm. oltava kuntalaisten nähtävillä ja kommentoitavissa ennen hyväksymistä. Siksi jos valtuutettu haluaa asemakaavaan merkittäviä muutoksia, hän tekee palautusesityksen.

Kun valtuutettu haluaa muuttaa kaupunginhallituksen esittämää päätöstä, lisätä tai poistaa jotain, hän tekee muutosesityksen. Esitetyn muutoksen, lisäyksen tai poiston on kuitenkin liityttävä päätettävään asiaan!

Pöydällepanoesityksen hyväksyminen tarkoittaa asian käsittelyn keskeyttämistä ja jatkamista seuraavassa valtuuston kokouksessa. Yleensä pöydälle panoa esitetään, kun valtuutetut haluavat asiasta lisätietoa tai tarvitsevat lisäaikaa poliittisen kompromissin sorvaamiseen ”kulisseissa”.

Toivomusesityksellä valtuutettu yrittää vaikuttaa tapaan, jolla päätös pannaan toimeen. Toivomus ei siis voi olla ristiriidassa päätöksen kanssa eikä laajentaa sitä. Hyväksytty toivomus ei ole päätös, se ei ole sitova, vaan ilmaisee valtuuston mielipiteen siitä, miten tehty päätös tulisi toteuttaa.

Kuulostaa selkeältä, mutta käytännössä rajat ovat sumeita. Puheenjohtajana jouduin usein vinkkaamaan esimerkiksi toivomusesityksen tekijälle, että en ota esitystä käsittelyyn, jos sanamuotoa ei muuteta.

Puheenjohtajan on joka tapauksessa seurattava tarkalla korvalla, mitkä esitykset on tehty, voidaanko ne ottaa käsittelyyn, ja onko niitä kannatettu. Esimerkiksi vuoden 2013 talousarvion valtuustokäsittelyn kuluessa tehtiin kaikkiaan 32 muutos- tai toivomusesitystä, joista osaa muutettiin kokouksen aikana, ja osan esitti eri valtuutettu kuin mitä oli etukäteen ilmoitettu. Yksi ennalta toimitettu esitys jätettiin puolestaan tekemättä, mutta silti sitä kannatettiin.

Jos puheenvuorossa tehtyä esitystä ei ole toimitettu ennalta, se pitää antaa puheenjohtajalle puheenvuoron jälkeen kirjallisena (käytännössä käsin pika pikaa kirjoitettuna), jotta se voidaan kääntää ruotsiksi/suomeksi, monistaa ja jakaa valtuutetuille. Vuoden 2013 talousarviota käsiteltäessä näitä viime tipassa valtuutettujen mieleen tulleita esityksiä tehtiin niin monta, että kokous jouduttiin kahteen kertaan keskeyttämään, jotta sihteeristö ehti kääntää, kopioida ja jakaa ne.

Talousarviota käsiteltäessä minulla oli pöydällä viisi pinoa: etukäteen toimitetut esitykset, tehdyt muutosesitykset, tehdyt toivomusesitykset, tehdyt ja kannatetut muutosesitykset sekä tehdyt ja kannatetut toivomusesitykset. Ja jokaisessa merkinnät siitä, kuka oli ennalta ilmoittanut tekevänsä esityksen, kuka oikeasti teki sen, ja kuka oli ensimmäinen kannattaja.

Onneksi valtuuston sihteeri piti omaa kirjanpitoaan, ja vertasimme jatkuvasti listojamme siltä varalta, että jokin esitys tai kannatus olisi ehtinyt mennä toiselta ohi korvien.

Kun siihen väliin tuli joku valtuutettu kyselemään, koskahan kahvitauko pidetään … saatoin olla hieman tyly. Myös puheenjohtajan pöydän edessä pidetty ”palaveri” sai äkkilähdön.

Onneksi talousarvioon ei tehty vastakkaisia muutosesityksiä, koska silloin äänestyksestä olisi tullut monipolvinen prosessi, jossa olisi ensin äänestetty muutoksista toisiaan vastaan ja sitten vasta kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Nyt riitti pelkkä äänestysten sarja.

# # #

Puheenjohtaja pitää myös kokouskuria. Kun väki väsyy illan muuttuessa yöksi ja verensokeri laskee, valtuustosalista tulee helposti levoton paikka. Vieruskaverin kanssa supattaminen kiinnostaa paljon puheiden kuuntelua enemmän.

Espoon valtuustosalin akustiikka on varsin erikoinen eli jostain paikasta salin takaosassa kuuluu kuiskauskin puheenjohtajan korviin, toisessa paikassa voi puhua rauhassa ilman, että puheenjohtaja sitä edes huomaa.

Välillä riittivät käsimerkit, joskus oli pakko keskeyttää puhuja ja pyytää valtuutettuja siirtämään palaverinsa valtuustosalin ulkopuolelle. Kerran turhauduin siinä määrin, että ehdotin twitterissä valtuustosalin vuokraamista Spectrelle, joka asentaisi penkkeihin oman kokoustekniikkansa.

Jos minut vielä joskus uudelleen valitaan puheenjohtajaksi, valtuutettujen kannattaa olla varuillaan, kun tuon kissan kokoukseen…

Olen kuullut valituksia siitä, miten jotkut valtuutetut ovat tietokoneellaan verkossa kokousten aikana. Ainakaan he eivät silloin häiritse puhujia. Moni myös kommentoi seuraajilleen valtuuston kokouksen etenemistä sosiaalisessa mediassa. Taidan kuitenkin olla Suomen historian ensimmäinen valtuuston puheenjohtaja, joka on kommentoinut kokousta livenä twitteriin ja facebookiin.

# # #

Mitä jäi hampaankoloon? Mitä kesken, tekemättä? No ainakin valtuutettujen lastenhoitokorvauksen tasokorotus jäi Timo Soinin hoidettavaksi.

Valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille maksetaan korvausta lastenhoidon järjestämisestä enintään yhdeksän euroa tunnilta enintään kahdeksalta tunnilta. Kun otetaan huomioon verot ja sosiaalikulut, korvaus ei riitä kattamaan lastenhoidon järjestämisen todellisia kustannuksia. Vai pitäisikö lastenhoitajalle maksaa pimeästi? Ja kahdeksan tunnin aikarajakin tulee helposti vastaan, jos joutuu ennen valtuustoa osallistumaan esimerkiksi neuvottelutoimikunnan kokoukseen.

Kyse ei ole merkittävästä summasta, mutta merkittävästä periaatteesta. Lastenhoidon järjestäminen rajoittaa yksinhuoltajien ja iltatyöläisten puolisoiden osallistumista kunnallisiin luottamustehtäviin.

Hoitamatta jäivät myös kymmenet avajaiset, vastaanotot, seminaarit ja muut kikkalot, joihin valtuuston puheenjohtaja on tapana kutsua. Usein osallistuminen oli työ- ja puheenjohtajakiireiden vuoksi yksinkertaisesti mahdotonta. Ja vaikka aikaa olisi ollutkin, kuntapoliitikolla on vapaita iltoja niin vähän, että olin todella todella valikoiva sen suhteen, mihin tilaisuuksiin osallistuin.

Och samma på svenska. Eniten ehkä nolottaa sonkkaamiseni ruotsin kielen kanssa. Kaksikielisenä kuntana Espoon valtuuston kokoukset johdetaan suomeksi ja ruotsiksi. Vakiotilanteita varten minulla oli valmiiksi kirjoitetut nuotit molemmilla kielillä, mutta vähänkin erikoisemmissa tilanteissa ruotsin kieli putosi pois. Ja ääntämistäni minun on yksinkertaisesti pakko pyytää ruotsinkielisiltä espoolaisilta anteeksi. Toivottavasti vanhat ruotsin opettajani eivät koskaan eksy katsomaan valtuuston sivuille arkistoituja kokouksia.

Liikenneviraston rahoitukseen liittyvät epäselvyydet ovat puhuttaneet julkisuudessa viime aikoina. Julkisessa keskustelussa on huolehdittu, johtavatko epäselvyydet siihen, että joidenkin tiehankkeiden rahoitus nyt peruuntuu. Raidehankkeiden rahoituksesta ei ole kuitenkaan kuultu yhtä suurta huolta.

Raideliikenteen rahat tulevat tarpeeseen. Raiteet ovat monin paikoin ehtineet niin huonoon kuntoon, että se hidastaa jo matkantekoa. Pelkästään raiteiden peruskorjauksiin ja hoitoon kuluu tällä hallituskaudella 300 miljoonaa euroa. Myös esimerkiksi jo pitkään huonossa kunnossa olleen Seinäjoki–Oulu-radan parantamiseen, esimerkiksi routavaurioiden korjaamiseen, käytetään hallituskaudella 340 miljoonaa euroa.

Siihen, kuinka paljon ihmiset käyttävät junaliikennettä, vaikuttaa paljon junien luotettavuus ja aikataulussa pysyminen esimerkiksi lumisessa säässä. Siksi onkin hyvä, että keväällä julkistetussa hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa painotetaan aiempaa enemmän myös raideliikenteen täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta.

Vuosina 2012-2015 aloitettaviin hankkeisiin kuuluvat mm. Helsinki-Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisääminen, Helsingin ratapihan parantaminen ja pääratojen korjaukset.

Liikennepoliittisessa selonteossa sitoudutaan siihen, että valtio osallistuu 30 prosentin osuudella Turun ja Tampereen pikaratikoihin. Valtio osallistuu rahoitukseen myös paraikaa rakentuvalle Espoon länsimetrolle ja Vantaan kehäradalle. Lisää raideliikennettä tarvitaan koko pääkaupunkiseudulla - niin itään kuin länteenkin sekä poikittain.

Keskeinen hanke koko maan junaliikenteen ruuhkien helpottamiseksi on Helsingin pisararata. Se lisää raiteita Helsingin rautatieasemalla. Tulevaisuudessa lähijunat saapuvat pisaraan, kaukojunat jäävät rautatieasemalle.

Vihreät ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä liikenneministeri Merja Kyllösen johdolla tehtävään raidemyönteiseen politiikkaan. Tämä hallitus panostaa aiempaa määrätietoisemmin ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin, ja siinä näkyy vahva Vihreiden kädenjälki.

Valtuusto päätti tänään palauttaa Lommilan kaavan lautakunnan yksimielisen päätöksen mukaisesti (päivittäistavarakaupan määrä rajataan 4000 k-m2:een). Päätös osoitti, että lautakunnan perusteellisella työllä on merkitystä! Alla tämän vuoden viimeisen kokouksen esityslista. Isoimpana asiana toistamiseen pöydätty Niittykumpu. Infon aikakin käytetään Niittykummun työstämiseen. Lista-asiat: - Niittykummun keskus, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen uudelleen nähtäville (pöydälle 14.11.2012 ja 28.11.2012) Viime kokouksessa käytiin

Tämän valtuuston viimeisestä kokouksesta ennakoitiin pitkää, mutta lopulta puhetta riitti vain normaalin kokouksen verran. Kokouksen ehdottomasti merkittävin ja kauaskantoisin päätös oli Lommila. Keskustelu oli laadukasta ja perusteellista. Kiitos valtuuston pj. Jyrki Kasvin järjestämän infon viikko sitten, saimme julki myös Entressen kauppakeskuksen edustajien kannan. Sain napattua ensimmäisen puheenvuoron ja pääsin kertaamaan kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksiä ja perusteita sille,

Liikunnan puute altistaa monille sairauksille, se tiedetään ja tunnustetaan. Pääkirjoitukset ja asiantuntijakolumnit ennustavat kansantalouden romahdusta tai ainakin terveysmenojen räjähdystä, jos emme paranna tapojamme ja kumarra Hermeksen alttarille.

Silti monella meistä on ongelmia mahduttaa liikuntaa päivärytmiinsä. Itse asiassa me olemme liikkuneet sitä vähemmän, mitä enemmän liikunnan edistämiseksi on tehty töitä. Harjoitettu liikuntapolitiikka on ollut ilmeisen epäonnistunutta.

# # #

Otetaan esimerkiksi koululiikunta, jonka pitäisi antaa kaikille perusvalmiudet liikkuvaan elämäntapaan. Käytännössä koululiikunta kuitenkin usein vieroittaa liikunnasta juuri ne lapset ja nuoret, joita pitäisi kannustaa liikuntaan.

Esimerkiksi liikuntatunneilla edelleen valitettavan yleisessä käytössä oleva kunujako takaa sen, että moni suomalainen ei koulusta päästyään enää koskaan koske minkäänlaiseen palloon tai mailaan.

Jokainen voi ylipäätään kuvitella, miltä tuntuu jääkiekko-ottelu, jonka pelaajista osa harrastaa jääkiekkoa viisi iltaa viikossa, ja osa pukee hokkarit jalkaan vain kun on koulussa pakko.

Ja kenen pikku sadistin pieneen mieleen on juolahtanut laittaa telinevoimistelua alaluokkien opetussuunnitelmaan? Siis oikeasti. On suoranainen ihme, että niistä tunneista selvitään pääsääntöisesti pelkillä fyysisillä ja henkisillä ruhjeilla: ”4. luokan päättyessä … oppilas osaa ... voimisteluliikkeitä telineillä.”

# # #

Koululiikunta on toki kehittynyt paljon sitten omien kouluvuosien. Omat kokemukset 70-luvulta muistuttavat kuitenkin siitä, miten kauas tulevaisuuteen koulujen liikuntatunneilla nyt tehtävät virheet kantavat.

Osallistuin pari vuotta sitten tilaisuuteen, johon kuului kuntotesti jumppasalissa. Minun oli pakko kieltäytyä, koska minua alkoi kirjaimellisesti oksettaa.

Itse asiassa olen pystynyt kouluvuosien jälkeen harrastamaan vain sellaisia lajeja, joita ei ollut omina kouluvuosinani peruskoulun opetusohjelmassa.

Toivottavasti nykyisiä koululaisia ei pelkkä liikuntasalin näkeminen ja haistaminen saa vielä vuonna 2050 voimaan pahoin.

# # #

Liikuntapolitiikkaa on tehty kannustamalla nuoria harrastamaan liikuntaa. On rakennettu liikuntatiloja ja tuettu seuratoimintaa. Jälleen kerran huomio ja rahat on keskitetty motorisesti ja liikunnallisesti lahjakkaisiin lapsiin ja nuoriin, joista koulitaan alakouluiästä alkaen tulevaisuuden Selänteitä ja Litmasia.

Ja sitten ihmetellään, mikseivät ne vähän kömpelömmät ja hitaammat tule mukaan.

Sori nyt vaan arvoisat liikuntajärjestöjohtajat, kaikista meistä ei ole, eivätkä kaikki edes halua aktiiviurheilijoiksi. Siedettävä peruskunto ja sitä ylläpitävä elämäntapa riittäisivät monelle vallan hyvin.

# # #

Oikea liikuntapolitiikka on kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta ja liikennesuunnittelua.

Liikuntaa ei ylipäätään saa eristää omiin tiloihinsa, vaan kaiken tilan on oltava liikuntatilaa!

Asuinalueet on suunniteltava niin, että korttelien sisällä on turvallista autotonta tilaa, johon vanhemmat uskaltavat päästää lapsensa ulos leikkimään.

Kouluun on päästävä turvallisesti jalan ja polkupyörällä ympäri vuoden. Kouluihin johtavat kevyen liikenteen väylät on valaistava ja aurattava aamuisin ensimmäisten joukossa. Autojen pääsy koulujen kevyen liikenteen väylille on estettävä, etteivät vanhemmat yritä espoolaiseen tapaan niiden kautta tuoda lapsiaan autolla kouluun.

Asuinalueet on suunniteltava niin, että jokaisesta asunnosta pääsee kävellen lenkki- tai luontopolulle. Ja ne polut pidetään myös talvella aurattuna ja valaistuna.

Bussipysäkille on myös talvella päästävä turvallisesti. Mitähän autoilijat tuumaisivat, jos jalkakäytävät ja pysäkit aurattaisiin aina aamuisin autotielle eikä nykyiseen tapaan päinvastoin.

Viheralueet on suunniteltava niin, että kaikkialla kaupungissa on pallon potkiskeluun ja ultimaten heittelyyn soveltuvia nurmikenttiä.

Puistoihin, rannoille ja parkkipaikoille tarvitaan vapaasti kenen tahansa käytettävissä olevia lentopalloverkkoja ja koripallorenkaita.

Jokainen hiekkakenttä on talvella potentiaalinen luistinrata.
Jätetään yksi halli rakentamatta ja uudistetaan niillä rahoilla meidän puistomme ja kenttämme!

Koirien ulkoiluttaminen on yksi suomalaisten tärkeimpiä liikuntaharrastuksia. Koirapuistot ja jätösroskikset ovat liikuntarakentamista siinä missä jäähallit tai pallokentät.

Nuorten omien liikuntamuotojen kehitystä kannattaa seurata ja tukea. Esimerkiksi skeittaajien tarpeet osataan vuosien taistelun jälkeen jo ottaa katu- ja puistosuunnitelmissa huomioon, mutta softaajat ja splättääjät joutuvat edelleen matkustamaan maan ääriin liikuntaa harrastaakseen.

Liikuntatilat on sijoitettava tonteille, joihin pääsee joukkoliikenteellä ilman omaa autoa. Nyt parhaat eli kalleimmat tontit menevät maksukykyisemmille käyttäjille eli liikekeskuksille.

Ylipäätään kaikki palvelut on sijoitettava paikkoihin, joihin pääsee joukkoliikenteellä. Kävelymatka pysäkille ja pysäkilta on hyötyliikuntaa sekin.

# # #

Ehkä meidän on otettava kaupunkisuunnittelussa käyttöön YVAn (ympäristövaikutusten arviointi) kaltainen LiVA, liikuntavaikutusten arviointi. Jos liikkumattomuus on tosiaan kansallinen ongelma, eikö jokaisen rakennushankkeen, asemakaavan, liikenne- tai puistosuunnitelman yhteydessä pitäisi arvioida, lisääkö vai vähentääkö hanke ihmisten liikkumista.

Hallituksessa on valmisteilla ensimmäinen kädenojennus start up yrittäjyyden tueksi. On kysymys Bisnesenkeliverokannustimesta. sijoittaja saisi vähentää 50% sijoitetusta osakepääomasta verotuksessa. Tuettavan sijoituksen enimmäiskoko on 150 000 euroa. Lakiluonnos on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Malli ei toimi, sillä siinä on yritystoimintaa kuristavaa byrokratiaa. Suurin ongelma on vaade, että sijoittajan tulee samalla merkitä itselleen vähintään 20% yrityksen osakepääomasta. Kun samalla on rajoitettu vähennettävän sijoituksen maksimikoko 150 000 tuhanteen euroon, rajoitetaan samalla itse asiassa koko yrityksen kokoa. Eli yrityksen osakepääoma saisi olla maksimissaan 5 kertaan 150 000 euroa, mikäli enkeliverovähennys tehdään.

Kannatan tuon alarajan 20 % poistoa, jotta yrityksillä olisi sijoituksen jälkeen reaalisesti mahdollisuus kasvaa. Kannustimen kokonaissummaksi on jo hallituksessa sovittu 7 miljoonaa euroa, joten 20 % alarajan poisto ei edes maksa mitään.

7 miljoonaa euroa tosin voi kulua nopeastikin loppuun, jos saadaan toimiva malli. Se olisi jopa toivottavaa, koska sitten pääsisimme näkemään nopeammin, toimiiko verokannustin toivotusti eli synnyttäen uusia start upeja, jotka menestyvät.

Uudella verokannustimella on kiire, jotta laki saadaan voimaan vuoden 2013 alusta. Toivottavasti bisnesenkelikannustin verolaki saadaan korjattuna eduskuntakäsittelyyn jo ensi viikolla.

6.12. olemme noille sukupolville paljosta kiitollisuudenvelassa. Niin niille miehille ja naisille, joiden nuoruuden söi sota, kuin myös niille, jotka sotien jälleen jälleenrakensivat Suomen … eivät sellaiseksi kuin se oli ollut …...

Aika ajoin syntyy vilkasta keskustelua siitä, missä päin Espoota on kaupungin rakentamia vuokra-asuntoja, ja minne niitä ei ainakaan saisi rakentaa. Tämä asia tuo usein tunteet pintaan.

lue lisää

Valtuusto päätti tänään vuoden 2013 talousarviosta. Kuuma peruna oli odotetusti terveyskeskusmaksu. Demarit, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto irtautuivat budjettisovusta, koska terveyskeskusmaksu oli heille kynnyskysymys. Niinpä nämä ryhmät tehtailivat lisäysesityksiä useiden miljoonien edestä. Vihreät olivat mukana sovussa, koska kokonaisuus oli hyvä ja terveyskeskusmaksun poistoon palataan perusteellisen valmistelun ja avoimen keskustelun pohjalta ensi syksynä. Kaupunginjohtajan pohjaesitys oli kunnianhimoinen, joten