Tila- ja asuntojaoston kokoontuu ensi maanantaina. Vaikka esityslista on lyhyt, kuulemme selostukset ja käymme keskustelua isoista asioista: sisätilaongelmista ja MAL-sopimuksen velvoitteista. Jaoston toimintatapa tulee olemaan sellainen, että jokaiseen kokoukseen tuodaan muutama isompi asia keskusteluun, tulevana maanantaina siis koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien tilanne sekä MAL-asiat. Jaostolle valmistellaan käsiteltävistä asioista kahden vuoden työsuunnitelma, jotta kaikki tärkeät asiat

Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi tänään 2. vaihemaakuntakaavan, jota on työstetty koko valtuustokausi. Olin tässä vanhan valtuuston viimeisessä kokouksessa läsnä Jyrki Kasvin varajäsenenä. Vaihemaakuntakaavan keskeiset tavoitteet ovat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, seudun kilpailukyvyn parantaminen, kaupan palveluverkon linjaaminen sekä kylien ja muun hajarakentamisen ohjaaminen. Pääosin olimme vihreässä ryhmässä lopputulokseen tyytyväisiä. Kaupan palveluverkon ohjaaminen osoittautui kaavan hankalimmaksi asiaksi, ja ratkaisua hiottiin

Tiedote 20.3.2013 Uudenmaanliiton valtuusto hyväksyi tänään Uudenmaanliiton 2. vaihemaakuntakaavan, jonka yhtenä keskeisenä tehtävänä on kaupan palveluverkon ohjaaminen. Kaupan palveluverkko osoittautui kaikkein haasteellisimmaksi osaksi kaavakokonaisuutta. Vaihemaakuntakaava vahvistaa keskustoja kaupan ensisijaisena sijoituspaikkana. Keskustojen ulkopuolelle voidaan sijoittaa vain sellaisia kaupan toimintoja, jotka eivät kilpaile keskustojen kanssa (esim. auto-, rauta-, huonekalu- ja puutarhakauppaa). Poikkeuksena on Espoon Lommila. jonne voidaan

Valtuustossa eilen ympäristön kannalta isoin asia oli Blominmäen puhdistamon mahdollistava osayleiskaava. Asia jäi pöydälle viime valtuuston kokouksessa kun pj. Timo Soini lopetti kokouksen klo 23. Kirjoitin ennen tuota kokousta asian taustoista. Kuukauden aikana ehdimme selvittää asiaa lisää. Tuore ympäristölautakunnan pj. Henna Partanen oli ollut yhteydessä ympäristöviranomaisiin, jotka olivat sitä mieltä, että ennen osayleiskaavan hyväksymistä olisi

Julkaistu Länsiväylässä 13.3.2013 Länsiväylä uutisoi Veräjäpellon koulun sisäilmaongelmista. Myös Tapiolan koulun väistötiloissa entisellä poliisiopistolla tilanne on erittäin vakava. Lastensa terveydestä huolestuneet vanhemmat ja kouluissa työskentelevät opettajat vaativat perustellusti terveellisiä tiloja. Eriasteisia sisäilmaongelmarakennuksia on kymmeniä ja uusia kiireellistä korjausta vaativia tiloja paljastuu koko ajan. Pahimmillaan oppilaat ja opettavat altistuvat ja sairastavat epäterveellisissä tiloissa vuosikausia. Sisäilmaongelma on

Eduskunta on tunnetusti norsunluutorni, jonka asukit eivät hevin huomaa maailman muuttuvan ympärillään. Kansanedustajan työ on yksinkertaisesti niin kiinnostavaa, ja kalenteri niin täynnä, etteivät aika ja huomiokyky riitä.

Eduskunnan marmoripylväiden takaa ei ole nähty esimerkiksi sitä, että eduskunnan oma legitimiteetti, olemassaolon oikeutus kansalaisten silmissä, on päässyt pahasti rapautumaan. Kaikki suomalaiset eivät enää koe eduskunnan edustavan itseään perustuslain 2 § 1 momentin kuvaamalla tavalla:

”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

Eduskunnan toimintaa ja kieltä ei ymmärretä, eikä eduskunnalla koeta olevan valtaa vaikuttaa ihmisten elämään. Jos ihmisiltä kysyy, minkä uutisen he muistavat eduskunnasta, se liittyy todennäköisesti vaalirahoihin, seksuaaliseen häirintään tai farkkujen väriin.

On helppo sanoa, että mielikuva on väärä ja harhaanjohtava, mutta sen jakaa suuri osa suomalaisista.

Käytännössä legitimiteetin katoaminen on ilmentynyt äänestysprosentin jatkuvana laskuna. Onneksi aivan kaikki eivät ole vielä menettäneet uskoaan vaaleissa vaikuttamiseen, sillä turhautumista on purettu myös järjestelmää sisältä päin kritisoivia Perussuomalaisia äänestämällä.

# # #

Jos eduskunta haluaa palauttaa legitimiteettinsä, sen on vahvistettava kansan ja eduskunnan yhteyttä. Ihmisten on koettava, että eduskunta oikeasti edustaa heitä, puhuu heidän kieltään, käyttää valtaa heille tärkeissä asioissa.

Aivan sokeita eduskunnassakaan ei ole oltu, perustuslakia viimeksi uudistettaessa siihen lisättiin 53 § 3 momentilla aivan uusi käsite, kansalaisaloite.:

”Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään.”

Kansalaisaloitteella kansalaisille annettiin suora tie vaikuttaa eduskunnan asialistaan, mahdollisuus pakottaa eduskunta käsittelemään asioita, jotka kansalaisista merkittävä osa kokee tärkeäksi. Ensimmäisten kansalaisaloite-ehdotusten suosio ja niiden herättämä julkinen keskustelu kertoo, että Suomessa on ollut sosiaalinen tilaus suoralle vuorovaikutukselle kansalaisten ja eduskunnan välillä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Kun ensimmäinen 50.000 nimeä kerännyt kansalaisaloite toimitettiin eduskunnalle, huomattiin, ettei laissa kansalaisaloitteissa sanota mitään siitä, mitä eduskunnan pitäisi kansalaisaloitteille tehdä. Ja yllättävän moni eduskunnassa on sitä mieltä, että mitä vähemmän sen parempi.

Kansalaisaloitteen vähättelijät tuskin voisivat keksiä tehokkaampaa tapaa loppujenkin suomalaisten vieraannuttamiseksi eduskunnasta kuin haudata kansalaisaloitteet valiokuntiin. Se olisi isku märällä rätillä päin kansalaisaloitteiden allekirjoittajien naamaa.

Ei kansalaisaloite sitä tarkoita, että se on pakko hyväksyä, mutta 50.000 kansalaisen tahdonilmaus ansaitsee tulla käsitellyksi asianmukaisesti, ensin valiokunnassa, joka kuulee asiantuntijoita ja laatii mietinnön, ja sitten eduskunnan täysistunnossa.
On se kansalaisaloite miten ”marginaalinen tai muutoin riidanalainen” tahansa.

50.000 kansalaisen mielenilmaus ei koskaan ole marginaalinen asia, eikä eduskunta voi loputtomiin vältellä riidanalaisia kysymyksiä. Itse asiassa vireillä olevat kansalaisaloitteet osoittavat hyvin, miten paljon näitä riidanalaisia kysymyksiä Suomeen on kertynyt. Jo pelkästään tästä syystä kansalaisaloite on tervetullut lisä Suomen poliittiseen järjestelmään.

Käytännössä prosessi ei välttämättä ole näin yksinkertainen. Hyväksyttäviäkin kansalaisaloitteita voidaan joutua työstämään, jotta ne olisivat yhteensopivia muun lainsäädännön kanssa. Tehdäänkö nämä muutokset eduskunnassa valiokunnan muotoilemina ja täysistunnon hyväksyminä, vai esittääkö valiokunta täysistunnolle, että kansalaisaloite toimitetaan hallitukselle eduskunnan toimeksiantona?

Kukaan ei tiedä.

Vielä.

Tässä tämän päivän kokouksen päätökset. Esityslista avattuna löytyy täältä, tässä ne päätökset, joihin tuli muutoksia: - Edustajien nimeäminen Suomen Kuntaliiton kuntapäiville Ouluun 14.- 15.5.2013 Täyttä 17 edustajan joukkoa ei saatu vielä kasaan. Vihreistä Ouluun lähtevät Tiina Elo, Sirpa Hertell, Jyrki Myllärniemi, Saara Hyrkkö ja Inka Hopsu. Kokoomuksesta ilmoittautuivat Ari Konttas, Jouni J. Särkijärvi, Laura Kiijärvi

Julkaistu Helsingin Sanomissa 4.3.2013 Espoon valtuusto hyväksyi 25.2. Turvesuon kaupan kaavan. Vihreät esitti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, koska kaava on ely-keskuksen lausunnon mukaan yleiskaavan vastainen. Alueen kaava mahdollistaa jo retail-parkin, mutta uudella kaavalla on tarkoitus laajentaa kauppakeskusta yleiskaavan viheralueelle maakunnallisen viheryhteyden päälle. Hanke käynnistyi, kun kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto myönsi vuonna 2008 rakennuttajalle suunnitteluvarauksen. On

Kaupunginhallitus kokoontuu taas maanantaina. Tässä lista-asiat lyhyesti avattuna: - Valtuuston työjärjestyksen 5 §:n mukainen luettelo vireillä olevista valtuustoaloitteista ja niiden johdosta suoritetuista toimenpiteistä (Kv-asia) Listalla vain kolme aloitetta, jotka odottavat käsittelyä: Jaakko Maurialan (sd) kaupungintalo-aloite tuodaan kh:seen asemakaavan muutosehdotuksen yhteydessä syksyllä 2013. Suojelukysymys ratkaistaan kaavoituksen yhteydessä ja pidän tätä hyvänä etenemistapana. Mari Nevalaisen (vihr.) aloite

Länsiväylä selvitti Espoossa tehtyjen aloitteiden määrän viime kaudella. Koko nelivuotiskautena aloitteita tehtiin 67 (jutussa 68, mutta minulle oli kirjattu yksi liikaa). Yllättäen olin eniten aloitteita tehnyt valtuutettu kuudella aloitteella (jutussa siis seitsemän). Uutisesta innostuneena päätin koota yhteen, miten aloitteille lopulta kävi: 2009 1. Viikottainen kasvisruokapäivä yläkouluihin ja lukioihin Tämän aloitteen käsittely meni farssin puolelle. Kouluissa

26.2.2013 Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni Johda sinä itseäsi herätti ajatuksia.
Kirjoittajan mukaan "jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan". 

Kirjoitus perustuu positiivisen psykologian ja kognitiivisen lähestymistavan perusajatuksiin siitä, että ihminen voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja valita suhtautumistapansa asioihin. Kirjoittaja kertoo, että ainaisen murehtimisen ja muiden tai yhteiskunnan syyttämisen sijasta olisi syytä katsoa peiliin ja opetella vaikuttamaan omaan mielialaansa tai kuten kirjoittaja sanoo, johtamaan itse itseään. Hän itse oli hyötynyt sellaisista teeseistä kuin "Päästä irti - älä haudo vihaa sisälläsi." "Ole kiitollinen - keskity hyvään." "Anna anteeksi - älä anna kokemasi vääryyden haitata itseäsi." "Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa."

Huomaan tulkitsevani  kolumnin kahdella eri tavalla - joko myönteisesti tai kielteisesti, enkä toistaiseksi pysty valitsemaan suhtautumistapaani. Kielteisen suhtautumisen aiheuttaa erityisesti tämä kappale ja sen lopusta löytyvä johtopäätös: "En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa."

Mutta ensiksi ne hyvät asiat: 

On tärkeää tuoda esille sitä, että omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin voi todella oppia vaikuttamaan ja itsestä on tärkeää pitää huolta. Esimerkiksi Depressiokouluissa opitaan niitä keinoja, joilla toistuvia masennuskausia voi yrittää torjua. Puuttua synkkiin ajatuksiin ennen kuin ne saavat vallan. Kirjoittaja on oikeassa siinä, että omien tunteiden ja ajatusten tunnistamista olisi kaikkien syytä opetella jo koulussa sen sijaan, että tämä tapahtuisi vasta ongelmien ilmetessä psykoterapiassa. Kyky käsitellä esimerkiksi vihan tunteita hyödyttää varmasti sekä itseä että läheisiä. 

Sitten ne asiat, mitä jäin kolumnissa hautomaan.

Masennusta sairastaville saatetaan yhä sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni". Kolumnin voi lukea myös niin, että "kaikki on itsestä kiinni". Masennus on kuitenkin sairaus. Kyllä, yksi hoitokeinoista on oppia vaikuttamaan omiin ajatuksiin, mutta se ei käy aivan niin yksinkertaisesti kuin kolumnissa -ehkä vahingossa- annetaan ymmärtää. Ihmiset eivät myöskään masennu siksi, että "ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi." Näissä on kyse arkipäivän harmituksista. 

Kirjoituksessa mainitaan mielialaa laskevina tekijöinä arkiset ärsytyksenaiheet, mutta siinä ei mainita sitä, että ihmisillä on erilainen elämänhistoria, erilaisia elämänkokemuksia. Erilainen lapsuuden kasvuympäristö. Erilaiset geenit. Erilainen elämänpiiri ja ihmisiä ympärillä. Varallisuuseroja. 

Vaikka kaksi ihmistä kokisi saman tapahtuman (ja osa meistä myös kokee suurempia tragedioita kuin toiset) niin silti heillä voi olla keskenään erilaiset edellytykset selvitä tapahtuman kanssa. Toinen voi esimerkiksi saada paljon enemmän ulkopuolista tukea kuin toinen.

Kolumnin suurin ongelma on mielestäni siinä, että se on kirjoitettu maassa, jossa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri ja usko siihen, että onnistuminen ja epäonnistuminen ovat yksilön itsensä ansiota tai syytä.

Kirjoittajan mainitsemiin masennusdiagnooseihin ja itsemurhien määriin vaikuttaa kuitenkin myös se, että mielenterveysongelmat koetaan häpeänä, vaikeita tapahtumia kohdattaessa niitä ei käsitellä läheisten tai ammattilaisten ja omasta pahasta olosta ei puhuta, koska menestymisen ja pärjäämisen eetos on niin vahva. Lama-aikana itsemurhat vähenevät. Ehkä siksi, että silloin näkyy, että muillakin menee huonosti. 

Kolumnia ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa myös hyvinvointivaltioon-ei-niin-innostuneesti-suhtautuvat ihmiset  esimerkkinä siitä, että "jos ihmiset vain ottaisivat vastuun itsestään, emme tarvitsisi erilaisia palveluita".

Itse toivon, että kirjoittaja tarkoitti, että omiin ajatuksiin vaikuttamaan oppiminen on vain yksi keino pitää itsestä huolta. Vaikka olisi kuinka taitava muuttamaan omaa suhtautumistaan, niin muita ihmisiä, ystäviä tai ammattiapua, tarvitaan silti monessa tilanteessa.

Loppukaneettina täytyy vielä sanoa, että luulen maailman tarvitsevan myös ihmisiä, jotka ottavat asiat raskaasti. Jokainen meistä varmaan tuntee ihmisiä, jotka ovat hämmentävän huolettomia, kevyitä, iloisia ystäviä ja vanhempia. Jostain syistä näitä ihmisiä tuntuu usein yhdistävän se, että he eivät lue Hesaria eivätkä ole yhteiskunnallisesti aktiivisia. Jos kukaan ei koskaan ahdistuisi mistään, mikään tuskin muuttuisi, edes silloin kun se olisi tarpeellista.