Vuosi 2014 on Suomenlahden teemavuosi. Haavoittuvan ja matalan Itämeren puolesta on tehtävä entistä enemmän suojelutyötä. Suomenlahden vesistön tila on jo nyt heikko, ja lämmennyt ilmasto uhkaa kasvattaa ravinnekuormaa entisestään. Lauha talvi ja tulvivat joet lisäävät mereen valuvien ravinteiden määrää.

Alkuvuodesta EU:n parlamentti hyväksynee suuren maatalouspoliittisen uudistuksen, jossa myös viherrytetään maataloutta. Osa maataloustuista on jatkossa ympäristön suojelusta annettavaa ympäristötukea. Ravinnepäästöjen vähentäminen EU:n maatalouspolitiikassa on toki hyvä askel, mutta viherryttämisen taso ja toimenpiteet ovat tavoitteisiin nähden riittämättömiä. On siis jatkettava kotimaisia toimia suojavyöhykkeiden leventämiseksi, kosteikkojen rakentamiseksi ja ravinteiden kierrättämisen lisäämiseksi. Se on myös taloudellisesti järkevää maailman fosforivarantojen huvetessa.

Uudellamaalla on hyviä kokemuksia Ravinteet hallintaan (Raha) –hankkeesta, jossa elinkeino- ja ympäristökeskus on yhteistyössä viljelijöiden kanssa toteuttanut tilakohtaisia toimia ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Kussakin tapauksessa on haettu paras paikallinen ratkaisu esimerkiksi istutettu tiettyyn maaperään sopivia alus- ja kerääjäkasveja ravinteita sitomaan. Näitä täsmätoimenpiteitä on jatkettava ja laajennettava.

Ravinteiden kierrätyksen suhteen on siirryttävä sanoista tekoihin. Onhan Suomi luvannut olla ravinnekierrätyksen mallimaa. Suomen Itämeri-lupaus viime syksyltä on vähentää yli 300 tonnia Suomenlahden fosforipäästöjä vuodessa. Ravinteiden järkevä kierrätys ja maatilojen oma lähienergian tuotanto ovat molemmat kannatettavia tavoitteita. Maatilakokoluokan biokaasulaitokset tarjoavat hyvän ratkaisun. Siinä lanta, olkijäte yms. mädätetään tiiviiksi lannoitteeksi ja samalla saadaan biokaasua sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tämän uusiutuvan energian edistämiseksi tarvitaan valtiolta jokin räätälöity tukiratkaisu, sillä biokaasun syöttötariffituki on toistaiseksi vain suuremmilla biokaasulaitoksilla.

Pelastetaan kalat

Suomenlahden monet vaelluskalakannat ovat uhanalaisia. Yksi syy voi olla rehevöityminen, mutta selkeä syy on se, että ihmiset ovat peranneet ja muokanneet vaelluskaloille tärkeitä jokia. Energiantuotantoon jokia on padottu ja pieniä jokiuomia on siirretty ja laitettu putkeen rakentamisen tieltä. Vasta viime vuosina on havahduttu siihen, että peratut uomat on palautettava luonnontilaan ja kalojen kutuvaellusesteet poistettava. Vuonna 2012 valmistunut kalatiestrategia on parasta, mitä vaelluskaloille on aikoihin tehty. Sillä helpotetaan kalojen kulkua 55 padon ohitse. Nykyisin kalatiet pyritään rakentamaan mahdollisimman luonnonmukaisesti, kiertelevinä uomina, joissa on sorapohjaista kutualustaa.

Uudellamaalla tärkeänä kohteena on mm. Siuntionjoki. Suomenlahteen laskevan Kymijoen kalatiehanke sai valtiolta rahoitusta syksyllä, mutta koko maanlaajuisen ohjelman toteuttaminen vaatii jatkossa määrärahoja. Ympäristön suojelun tasosta ei pidä tinkiä vaikeinakaan aikoina. Kalateiden rahoitus tulee monelta taholta: valtiolta, kunnilta ja myös EU-tukia on saatu kalateihin. Jatkossa myös voimalaitosyhtiöt on velvoitettava vahvemmin mukaan talkoisiin, mikä voi vaatia muutoksia voimalaitoslupia säätelevään lakiin.

Rehevöitymisen ja vaellusesteiden lisäksi kolmas uhka arvokaloille on ylikalastus. Kalojen on annettava kasvaa kutumittaan, eikä kalakantoja pidä ylikalastaa kestävyysrajoille. Meritaimenen kalastusrajoituksia onkin tiukennettu Suomenlahdella, jossa valtion yleisellä vesialueella meritaimenen alamitta on 65 cm. Lisäksi tällä alueella saaliksi saadut rasvaevälliset eli luonnossa syntyneet taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen. Rajoitukset perustuvat Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tekemiin päätöksiin, jotka tulivat voimaan vuoden 2013 alusta.

Suojelun säätelyn tulppana on vesialueen omistus, sillä samat päätökset pitäisi ulottaa myös yksityisvesille. Haasteena on se, että kuntien, kaupunkien ja yksityisten omistuksessa olevat vesialueet jokisuilla pitäisi rauhoittaa kalastukselta silloin, kun uhanalaiset kalat nousevat kutemaan. Uudellamaalla Inkoon Ingarsilanjoki on hyvä esimerkki onnistuneesta suojelusta. Ingarskilanjoella paikallinen kalastusalue on tehnyt selkeän rauhoituspäätöksen taimenkannan elvyttämiseksi. Kaikki taimenen kalastus on kielletty vuoden ympäri. Myös jokisuussa kalastus on kielletty elokuusta joulukuuhun. Näin estetään kudulle nousevien kalojen pyynti. Jotta meritaimenen suojelu olisi tehokasta koko sen vaellusalueella, maa- ja metsätalousministeriön pitäisi laatia erillinen meritaimenasetus.

Toisaalta hallitus antaa myös koko maan kattavia päätöksiä kalojen alamitoista. Hyvä uutinen vuodelle 2014 on, että neljän eri lohikalan alamitat nousevat ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella kokonaan. Alamitan nostotarpeita on kuitenkin vielä usean lohikalan osalta. Esimerkiksi merilohen alamitan nosto olisi suotavaa, sillä alamitan mukainen 60 sentin lohi painaa parisen kiloa ja on juuri ja juuri kutukypsä.

Kalojen suojeluun liittyen koko kalastuslakia ollaan uudistamassa, mutta lausunnoilla oleva kalastuslakiluonnos tarvitsee parannusta. Lain henkenä on uhanalaisten kalojen suojelun parantaminen, mutta tämän pitäisi näkyä selvemmin myös lakipykälissä.

Monet ihmiset toimivat rakkaudesta kaloihin. Kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoiset luonnonystävät ovat tehneet paljon arvokasta työtä jokien kunnostustalkoissa. Esimerkiksi Vantaanjoella on monin paikoin hävinneet kalakannat saatu elvytettyä vuosien työn tuloksena. Vantaanjoen taimenen kutuhavainnoista löytyy tietoa Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho) sivuilta:

http://virtavesi.com/?showNews=526

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin….

Synnyin Helsingissä 1971, mutta olen asunut kolmivuotiaasta  lähtien Espoossa, ensin muutaman vuoden Tapiolassa, sen jälkeen Laajalahdessa. Yläasteen ja lukion kävin Pohjois-Tapiolassa. Sen jälkeen opiskelin ympäristönsuojelua Helsingin yliopistossa, josta valmistuin 1996.  Opiskeluaikana ja sen jälkeen tein erilaisia ympäristöalan töitä mm. Suomen ympäristökeskuksessa, Espoon ympäristökeskuksessa ja Villa Elfvikin luontotalossa.

Espoo-tarinassa linjataan, että Espoon poliittinen järjestelmä on avoin, demokraattinen ja helposti lähestyttävä. Tavoitteet olivat kaukana todellisuudesta, kun kaupunginhallitus päätti maanantaina 16.12.2013 Olavi Loukon lahjusrikkomustuomion seurauksista. Päätös jouduttiin valitettavasti tekemään puutteellisen valmistelun pohjalta. Kesäkuussa hovioikeus antoi tuomionsa ja kaupunginhallitus totesi kokouksessaan 17.6. palaavansa asiaan, kun päätös on saanut lainvoiman. Vihreät vaativat tuolloin, että päätöksenteon pohjaksi valmistellaan oikeudellinen arvio erilaisista toimintavaihtoehdoista. Korkein oikeus ei myöntänyt Loukolle valitusoikeutta ja tuomio sai lainvoiman 9.12. Asia valmisteltiin kaupunginhallituksen kokoukseen 16.12. siten, että lopullisen päätöksen tuomion seurauksista tekee valtuusto. Toiveistamme huolimatta kaupunginhallitukseen ei valmisteltu...

Tässä vuoden viimeinen kokousraportti. Kommentoin asioita, jotka eivät menneet esityksen mukaan. Esityslista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä.   - Kahden korkotukilainahakemuksen puolto Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymisvaltuudella Jukka Kilpi (ps) esitti asian hylkäämistä, koska hänen näkemyksensä mukaan asumisoikeuskohteen vastike ylittää asumisoikeuslain määrittämän korkeimman paikkakunnalla sallitun vastiketason, ja on siten kohtuuton ja myös asumisoikeuslain ja korkotukilain vastainen. Virkamiehet perustelivat, että uusia aso-kohteita on verrattava uusiin vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin. Lisäksi todettiin, että kohteiden talouspuolen valvonta kuuluu Aralle, kaupunki puoltaa hakemuksia siitä näkökulmasta sopiiko hanke ko. paikkaan ovatko kaavalliset edellytykset kunnossa. Kilven esitys...

Tässä ensi maanantain tila- ja asuntojaoston asiat. Suureksi harmikseni listalla ei ole Viherlaakson ja Karhusuon väistötilaratkaisuista päättämistä, vaikka opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan 20.11. kokouksen tiedotteessa näin sanotaan. Olemme vaatineet valmisteluprosessin kirkastamista jaoston ja lautakunnan yhteisissä iltakouluissa ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Tässä tilanteessa ei kutenkaan ole aikaa jahkailuun, kun väistötilojen pitäisi olla valmiina ensi syksynä. Kyllä kaupungin eri yksiköiden pitää pystyä tekemään päätöksiä linjakkaasti. Saamme pyynnöstäni asioista selostuksen kokouksessa, mutta se ei vastaa käsitystäni hyvästä valmistelusta ja päätöksenteosta. Kyllä jaoston asiat pitää pääsääntöisesti tuoda virallisina lista-asioina, jolloin ne ovat...