Tässä maanantaisen kokouksen asiat niiltä osin kun on lisättävää ennen kokousta kirjoittamaani. Kokouksen aluksi kuultiin selostus kaupungin sisäisestä valvonnasta. Sen tavoitteena on hallita riskejä sekä lisätä päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä. Keskeisessä asemassa on hyvä johtaminen, niin ylimmän virkamiesjohdon kuin luottamushenkilöiden. Tässä on meillä luottamushenkilöilläkin tehtävä ja vastuu. - Osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen (Kv-asia) Kyse on siis valtion määräämästä yhdeksän kunnan selvityksestä, jonka valtio asetti, kun Helsinki ja Vantaa eivät muuten löytäneet selvityskumppaneita. Espoon kannalta selvitys tuntuu turhalta, kun meillä on jo oma EKKV-selvityksemme ja lisäksi seudun yhteisiä asioita...

Päivän hyvä uutinen uusmaalaisille on, että Karjaan ja Inkoon lähijunat säilyvät. :) Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen liikenneministerille ja onneksi hän ymmärsi lähijunaliikenteen tärkeyden. Y-junien säilyminen ennallaan helpottaa monen työmatkaliikennettä. Raideliikenteen parantaminen on tulevaisuutta ja Rantaradan palvelutason parantaminen on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi radan varrella olevissa kunnissa, kuten Espoossa, Kirkkonummella, Siuntiossa ja Raaseporissa.

Alla linkit ministeriön tiedotteeseen sekä kirjalliseen kysymykseen:

Tiedote: Karjaan ja Inkoon lähijunat säilyvät

Kirjallinen kysymys lähijunista Inkooseen ja Karjaalle

Kiitos Merja ja kaikki asiaan vaikuttaneet!

Hallitusvastuu painaa Sosialidemokraattista puoluetta, eikä valtiovarainministerin salkku ainakaan kevennä puoluejohtaja Jutta Urpilaisen taakka.

SDP:n kannatusluvut varisevat, ja äänestäjiä vuotaa perussuomalaisiin. Perussuomalaiset ovat äijäenergiallaan onnistuneet tekemään vaikutuksen demarien perinteisiin ydinkannattajiin, ay-aktiiveihin duunarimiehiin.

Ei ihme, että Urpilaisen haastajaksi puheenjohtajakisaan on noussut nimenomaan kovaotteisena ay-jyränä tunnettu Ammattiliitto Pron puheenjohtaja, Antti Rinne.

Samaan aikaan perussuomalaisten eduskuntaryhmä on syrjäyttänyt ryhmän puheenjohtajan paikalta Pirkko Ruohonen-Lernerin, varanotaarin ja naisen, ja valitsi tilalle Jari Lindströmin, Voikkaan lakkautetun paperitehtaan entisen paperimiehen ja luottamusmiehen. (korjattu, Lindström oli luottamusmies, ei pääluottamusmies.)

Sekä Rinne että Lindström vetoavat talouden rakennemurroksen murjomiin työmiehiin, joiden työpaikat katoavat perinteisen teollisuuden mukana, eikä vastaavia töitä ole tulossa tilalle. Edessä on vain epävarmuutta ja uusien ammattien opettelua.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien mielenkiintoisin taistelu käydäänkin perussuomalaisten ja sosialidemokraattien välillä duunarimiesten äänistä.

Molempien puolueiden asema on epävarma, eikä kummallakaan ole varaa hävitä.

SDP:llä ei ole varaa enää yhteenkään vaalitappion. SDP:n on pakko onnistua tekemään Sipilät, vakuuttamaan perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneille vanhoille kannattajilleen, että ”on kotiin tulon aika”.

Perussuomalaisten on puolestaan vakiinnutettava asemansa yhtenä neljästä suuresta puolueesta. Jo puolustusvoitto riittäisi muuttamaan perussuomalaiset tähdenlennosta politiikan kiintotähdeksi. Mutta se edellyttää demareilta kaapattujen äänestäjien paluumuuton estämistä. Osa kepulaisista meni jo.

Taistelussa duunarimiesten sieluista pienipalkkaiset palkansaajanaiset ovat vaarassa unohtua. Heidän on ollut helppo samaistua Jutta Urpilaiseen, Krista Kiuruun, Pia Viitaseen ja Susanna Huoviseen. On kuvaavaa, että SDP:n kuudesta ministeristä neljä on naisia, ja vain Lauri Ihalaisella on vahva ay-tausta.

SDP:n ja perussuomalaisten keskittyessä ay-miehiin, pienipalkkaiset naiset saattavat muistaa, että naisvaltaisten alojen ääntä ei ole keskusliittojen johdossa juuri kuultu. Muuten he eivät olisi pienipalkkaisia.

Eduskuntavaalien lähestyessä muut puolueet tuskin jättävät tilaisuutta käyttämättä. Vaalikeskusteluissa kuullaan monta palkansaajanaisille suunnattua iskurepliikkiä.

SDP:n painajaisskenaariona on duunarimiesten äänien valuminen perussuomalaisille, ja palkansaajanaisten pako liian äijäksi äityneestä puolueesta.

Huomisessa kaupunginhallituksessa isoimpina asioina osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen sekä Länsimetron jatko. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen (Kv-asia) Kaupungin johto suhtautuu tähän selvitykseen yksiselitteisen kielteisesti. Kj. päätti tuoda asian valtuuston päätettäväksi, koska valtuusto on aiemmissa lausunnoissaan todennut ettei hyväksy pääkaupunkiseudun kaupunkien pakkoliitosta eikä pääkaupunkiseudun kuntaliitokseen tähtäävän kuntaliitosselvityksen käynnistämistä. Päätösesitys on, että Espoo osallistuu erityiseen kuntajakoselvitykseen, koska kuntalain mukaan on pakko. Edelleen esitetään, että valtuusto nimeää seurantaryhmään asemansa puolesta valtuuston puheenjohtajan, kaupunginhallituksen puheenjohtajiston ja kaupunginjohtajan. Lisäksi Espoon kaupunki edellyttää kattavan riskianalyysin laatimista selvitysvaiheessa yhdeksän kunnan yhdistämisestä. Ymmärrän kritiikin...

Vuoden 2014 ensimmäisen valtuuston kokouksen esityslistalla komeili poikkeuksellinen aihe: teknisen toimen johtajan lahjusrikkomuksesta saama tuomio. Aihetta sivuttiin jo viime kesäkuussa, kun hovioikeus antoi tuomionsa. Kaupunginhallituksen päätökseen lisättiin tuolloin esityksestämme kirjaus, että asiaan palataan heti, kun tuomio on saanut lainvoiman. Tämä … Continue reading →

Tässä viiveellä raportti viime viikkoisesta tila- ja asuntojaoston kokouksesta niiltä osin kun käsittelyssä tuli muutoksia pohjaesityksiin. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Suviniityn päiväkodin ja neuvolan hankesuunnitelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (pöydälle 16.12.2013) Esittelijä veti pois, koska asian valmistelu opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kanssa on vielä kesken. - Korkotukilainahakemuksen puolto Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymisvaltuudella Tässä oli kyse Ara-rahoituksen hakemisesta jo valmistuneille vapaarahoitteisille asunnoille. Kuten arvelin, kyse on siitä, että asunnot eivät ole käyneet kaupaksi omistuskämppinä ja halutaan siksi muuttaa ne asumisoikeusasunnoiksi. Kaupungin kannalta vaihto on ok. Ara päättää ehdoista, joilla on...

Tässä viiveellä raporttia viime viikkoisesta kaupunginhallituksesta. Lista oli kevyt, joten raportti lyhyt. Esityslista avattuna löytyy täältä. -  Edustajien nimeäminen kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöjohdon tapaamiseen Tampereella 11-12.3.2014 Vihreitä lähtee edustamaan lisäkseni ryhmäpuheenjohtaja Inka Hopsu. - Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston sijoitussuunnitelma 2014 Saatiin asiasta perusteellinen selostus. Asia tuntuu olevan hyvissä käsissä. Yleistilanne Espoon rahastojen osalta on, että peruspalveluiden kehittämisrahastoa puretaan 40 miljoonalla vuodessa, joka tarkoittaa että se on tyhjenee ensi vuoden aikana. Sen jälkeen on aika päättää, mitä tehdään tämän isomman jaoston tuotoille. - Tuottavuusohjelman valmistelu Kokouksen yhteydessä saatiin aikataulua...

Homehtuvista kouluista, virastoista ja kodeista on tullut varsinainen kansanriesa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lähes joka toisessa suomalaisessa keskiasteen oppilaitoksessa on sisäilmaongelmia, ja peruskoulut ja päiväkodit päälle. Joskus tuntuu siltä, että on helpompi löytää moniongelmainen kuin täysin terve koulurakennus.

Kosteus- ja homevauriot ovat osoittautuneet sitkeäksi ongelmaksi, jolla ei ole yhtä yksittäistä selittäjää. Muuten se olisi ratkaistu jo ajat sitten.

En ole rakentamisen enkä kiinteistöjen hoidon ammattilainen, mutta Espoon teknisen lautakunnan puheenjohtajana toimiessani koulujen homeongelmat ja niiden korjaaminen tulivat tutuiksi. Pelkästään espoolaisten peruskoulujen kuntoraportteja tuli luettua lätkäkassillinen, usein tukka tukevasti pystyssä. Entisen työpaikan suunnitteluvirheiden peruina veressä on yhdeksän eri homelajin vasta-aineet, ja on yksi pientalon kosteusvaurioremonttikin tullut teetettyä. Huonosti suunniteltu on valmiiksi pilalla

Ensimmäisen vastuun ongelmista kannan arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden syliin. Vuosikymmenten ajan Suomeen on rakennettu Suomen olosuhteisiin huonosti soveltuvia rakennuksia.

Muinoin myös arkkitehdeille opetettiin rakennusmateriaalitekniikkaa, mutta sitten professuuri siirrettiin arkkitehtiosastolta rakennustekniikan osastolle. Nykyisessä Aalto-yliopistossa arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovat kokonaan eri korkeakouluissa! Ei ihme, että kaikki paperilla hyvältä vaikuttaneet ratkaisut eivät ole toimineet käytännössä.

Vielä 2000-luvun alussa Espoon tekniselle lautakunnalle tuotiin toistuvasti hyväksyttäväksi tunnettujen arkkitehtitoimistojen suunnittelemia kouluja, joissa ei ollut räystäitä eikä kunnon perustuksia.

Onneksi lautakunta oli ottanut opikseen jo korjattujen koulujen kosteusongelmista, joista suuri osa oli johtunut nimenomaan räystäiden puutteista ja liian heppoisista perustuksista. Moniongelmaisissa kouluissa vesi oli päässyt rakenteisiin sekä ylhäältä että alhaalta.

Pohdin usein, miten käy pienemmissä kunnissa, joissa rakennetaan uusi koulu parin vuosikymmenen välein?

Arkkitehtuurin ja luonnon kohtaamisesta tarjoaa esimerkin taannoinen työhuoneeni Espoon Otaniemessä. Alvar Aallon toimiston piirtämän Konetekniikan osaston seinissä ei ollut kosteussulkuja, vaikka alin kerros oli osaksi maan sisällä. Lattiabetonin sisältämän ilman kosteusprosentti oli 96. Ei ihme, että minullakin valui veri nenästä tiistaista lauantaihin.

Koska rakennus on arkkitehtonisesti arvokas, sitä ei voi purkaa eikä radikaalisti muuttaa. Siksi ongelma ratkaistiin ylipaineistamalla koko talo. Home ja kosteus painuvat ilman mukana seinien sisään.

Edes remontointi ei auta, jos ongelmien aiheuttajia ei samalla poisteta. Ajankohtainen esimerkki tästä on peruskorjattavana oleva Tapiolan koulu, jonka ongelmana on huono perustus. Kosteusvaurioiden uusitumisriski on suuri, koska koko koulua ei voi nostaa 30 cm ylöspäin. Se pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen, vaikka sitten samoilla piirustuksilla, mutta uusille perustuksille.

Huonosti suunnitellun rakennuksen korjaamisen toivottomuutta havainnollistaa Espoon vanha kaupungintalo. Sitä korjattiin vuosien kuluessa moneen kertaan, mutta rakennuksen katosta ei koskaan saatu vedenpitävää. Kävin talossa vuosikymmenen ajan, ja aina käytävillä törmäsi tippaämpäreihin. Ulkomaalaisten vieraiden kerrotaan ainakin kerran luulleen aulaan siroteltuja ämpäreitä tilataideinstallaatioksi.

Ammattiylpeys käy lankeemuksen edellä

Turhauttavimpia ovat uusien rakennusten sisäilmaongelmat. Miksi tutut virheet tehdään yhä uudestaan? Uusien talojen suunnittelijat ja rakentajat tai vanhojen talojen korjaajat eivät voi enää väittää olevansa tietämättömiä, sairastuttavansa asiakkaansa vahingossa.

Mihin on kadonnut rakentajien ammattiylpeys? En väitä rakentajien hutiloivan huvikseen, mutta jotain kummallista suomalaisen rakentamisen kulttuurissa on.

Kun erään peruskorjatun talon epäilyttävän kylmä seinä avattiin remontin jälkeen, villojen välistä löytyi käden mentävät raot. Ei ihme, että patterit olivat huutaneet talvella hoosiannaa.

Toisessa remontissa läpilahon puurakenteen päälle oli valettu betonia. Toisaalla rivitalon vesilukko oli kikotettu paikoilleen puupalikalla, jonka lahottua vedet valuivat naapuriin. Erään pientalon salaojakaivon poistoputki oli ylempänä kuin tuloputki, mikä seisotti vettä perustuksissa. Toisessa kohteessa oli laitettu läpimärät villat seinien sisään.

Miten tällaista jälkeä tekevät ammattimiehet nukkuvat yönsä? En ymmärrä.

Työmaille on palkattu valvojia, mutta ei valvojakaan voi joka paikassa koko ajan olla. Valvojalla täytyy olla hyvä syy epäillä jonkin olevan pielessä ennen kuin hän vaatii esimerkiksi poistamaan kostean betonin päälle kiinnitetyn muovimaton.

Hutiloiden tehty työ tulee kalliiksi, ja hinnan maksavat asiakkaat. Rakennusliikkeet laskevat jo tarjousta tehdessään, että takuutöitä joudutaan joka tapauksessa tekemään.

Sysiä, seppiä ja nikkaroijia

Jos on vikaa suunnittelijoissa ja rakentajissa, niin kyllä asukkaat ja käyttäjätkin onnistuvat talon pilaamaan. Eräässä huoneistossa asunut maaninen siivoaja oli vuosien ajan puskenut painepesurilla vettä peseytymistilojen seinien sisään. Lattioiden jatkuva luuttuaminen runsaalla vedellä oli pitänyt lattialistojen takuset märkinä.

Näppärät nikkaroijat ovat luku sinänsä. Esimerkiksi saunatuvan seinän panelointia uusiessa ei halua jättää rumaa koloa seinän ja katon väliin, kuten alkuperäisen paneloinnin tekijä oli tehnyt. Paitsi että se kolo oli saunan seinän rakenteiden tuuletusaukko. Saunan puupaneloinnin, alumiinifolion ja seinän väliin tiivistyy kosteutta, ja jos se ei pääse pois, lopputulos on kirjaimellisesti kirjava.

Kaikki eivät osaa enää asua omassa kodissaan. Vanhojen talojen rossipohjien tuuletusaukkoja pitää osata käyttää! Vesirännit pitää puhdistaa keväisin ja syksyisin. Lehdet ja koivunsiemenet pitää poistaa tasakattojen kattokaivojen ritilöistä. Takkojen luukut pitää sulkea oikeaan aikaan. Pihojen sadevesiviemärit pitää pitää auki ympäri vuoden. Koneellisen ilmanvaihdon ja lämpöpumppujen suodattimet pitää puhdistaa. Liesituuletinten rasvankerääjät pitää pestä. 70-luvun laattaperustusten anturalämmitykset on pidettävä talvella päällä. Ilmanvaihtoputkiin kuolleet linnun- ja oravanpoikaset pitää poistaa ja korjata putkien suojaverkot, ...

Me viemme automme vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta laiminlyömme kotimme! Miksi emme pidä asunnoistamme yhtä hyvää huolta kuin ajoneuvoistamme? Rakennusten keskeiset rakenteet pitäisi tarkastaa parin vuoden välein! Vanhat talot tulisi kuvata lämpökameralla lämpövuotojen eli mahdollisten veden tiivistymispisteiden löytämiseksi. Sadevesiviemärit tulisi kuvata tukosten havaitsemiseksi jo ennen kuin vesi tulvii eteiseen. Joskus olisi hyvä sulkea kaikki hanat ja seurata vesimittaria. Jos vesi liikkuu, vähänkin, jossakin on vuoto.

Aina rakenteiden tarkastaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista. Välikaton sisään ei esimerkiksi pääse katsomaan, eivätkä vesijohdot ole näkyvissa.

Uusista rakennuksista tulisi tehdä helpommin tarkastettavia! Esimerkiksi välikattoihin, rossipohjiin ja kosteiden tilojen seinien sisään pitäisi voida kurkistaa ilman sorkkarautaa. Miksei pesutilojen seinissä ole tarkastusluukkua?

Sama pätee julkisiin rakennuksiin. Kiinteistöjen kunnossapito on kuntapoliitikoille aivan liian houkutteleva säästökohde. Se ei näy heti missään, opettajia tai sairaanhoitajia ei tarvitse lomauttaa. Mutta kunnossapidosta leikatuilla rahoilla on erittäin korkea korko. Kun sama toistetaan monta vuotta peräkkäin, jälki on rumaa.

Eräänkin koulun alapohjan ryömintatilassa ei oltu 90-luvun laman säästökuurin seurauksena käyty moneen vuoteen. Kun oppilaat ja opettajat alkoivat oirehtia, kiinni ruostunut luukku avattiin. Ryömintätilan katosta roikkui homekasvustoa kuin naaavaa puista. Remontin hinnalla olisi melkein saanut uuden koulun.

Ei ihme, että kiinteistöt on monessa kunnassa siirretty erilliseen kiinteistöyhtiöön. Kuntapoliitikot parkuvat kovia vuokria, mutta vuokrilla katetaan paitsi rakentamisen pääomakulut myös kunnossapito ja varaudutaan tuleviin perus- ja parannuskorjauksiin.

Kuntien talousarvioissaan käyttämä jako investointimenoihin ja toimintamenoihin harhautaa monet kuntapoliitikot luulemaan, että rakennus maksaa vain sen rakentamisen kustannukset, vaikka rakennuksen elinkaaren muut kustannukset ovat usein paljon suuremmat.

Tilastollisesti merkittävä sairaus

Kosteusvaurio on rakennuksen sairaus. Mitä pikemmin se hoidetaan, sitä parempi on paranemisennuste. Siksi vauriot tulisi löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja korjata mahdollisimman nopeasti.

Valitettavan usein ensimmäinen merkki kosteusvauriosta on henkilökunnan sairastuminen. Kouluissa tilastoidaan kuitenkin vain opettajien sairaudet, koska työterveyslaki edellyttää sitä. Jos tilastollisesti merkittävä osuus opettajista sairastuu, työterveyslääkärin velvollisuutena on puuttua asiaan.

Sen sijaan koulujen oppilaiden sairauksia ei tilastoida, vaikka suuremmassa oppilaiden joukossa tilastollisesti merkitsevä sairastuvuus ilmenisi paljon nopeammin kuin muutaman opettajan joukossa. Olen kuullut monesta homekoulusta, joissa oppilaiden vanhemmat ovat vuosia ihmetelleet lastensa sairastelua, mutta kunta on havahtunut vasta, kun riittävän moni opettaja on sairastunut.

Seuraavan nousukauden to-do-listalle on otettava kouluterveydenhoidon päivittäminen työterveyshuollon tasolle. Näin tiukan euron aikana se ei valitettavasti onnistu.

Kun kosteus- tai homevaurio on havaittu, päätös tilojen korjaamisesta ja määrärahojen saaminen vie usein monta vuotta. Kunnallinen päätöksentekoprosessi on yksinkertaisesti nykyisellään liian hidas. Käytännössä julkisten rakennusten, etenkin koulujen ongelmat muhivat vuosikausia, jopa vuosikymmenen, ennen kuin niitä ryhdytään korjaamaan.

Ei ihme, että vauriot ovat korjaustöiden alkaessa jo niin laajoja, että korjausaste nousee lähelle sataa prosenttia. Remontin hinnalla saisi uuden koulun!

Jostain syystä kunnissa ollaan hyvin haluttomia purkamaan vanhoja kouluja, ovat ne miten huonossa kunnossa tahansa. Ilmeisesti kuntapäättäjillä ja heidän äänestäjillään on niin vahva side omaan vanhaan kouluunsa, ettei sitä hennota purkaa, sanovat kuntoraportit ja talouslaskelmat mitä tahansa.

On vaikea hyväksyä, että oma vanha (home)koulu on peruskorjattunakin vanha homekoulu, jonka ongelmat voivat uusiutua. Perussääntönä myös on, että kun seiniä avataan, vastaan tulee yllätyksiä, vaurioita, joita kuntotarkastuksessa ei huomattu. Remontteja joudutaan usein laajentamaan kesken töiden, ja se tulee kalliiksi.

Eivätkä ne 70-luvun tilaratkaisutkaan ihan nykyajan oppimisoppien mukaisia ole.

24.1. Mitä kauempana asiakasrajapinnasta ratkaisut tehdään, sitä todennäköisemmin ne osuvat harhaan.  » Suomalaisen työn tuottavuuden on noustava, jos aiomme selvitä tulevista vuosista. Työikäisten suomalaisten määrä pienenee, mutta yli 65-vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Suomalaisten on tulevina vuosina tehtävä joko aiempaa enemmän tai fiksummin töitä. Tai sitten suomalaisten on hyväksyttävä elintason lasku ja julkisten palveluiden leikkaukset

Tietotekniikasta on toivottu apua fiksumpaan työntekoon. Teollisuudessa ja yksityisissä palveluissa tuottavuus onkin moninkertaistunut, mutta kunnissa ja valtiolla tuottavuus on tietotekniikan käyttöönoton myötä usein jopa laskenut.

Yhtenä julkisen sektorin ongelmana on it-hankkeiden keskittyminen yksittäisiin toimintoihin toimintaprosessien kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta. Otan esimerkiksi tänä vuonna käyttöön otetun uusien toimeentulotuen saajien tilitietojen sähköisen käsittelyn.

Toimeentulotuen hakija saa sosiaalitoimistosta tilitietolomakkeen, jonka hän täyttää ja allekirjoittaa käsin. Toimeentulotukipäätöksen tekevä sosiaaliohjaaja skannaa lomakkeen ja lähettää sen sähköpostin liitteenä rekisteröintipisteeseen. Rekisteröintipisteessä lomakkeen tiedot syötetään kunnan käyttämään maksujärjestelmään.

Yhden toiminnon - tilitietojen kirjaamisen - kehittämisen seurauksena oli päällekkäistä työtä, ajanhukkaa ja turhia virheitä muualla organisaatiossa, silloinkin kun prosessi eteni suunnitellusti.

(Sitä paitsi 70 hengen sosiaalitoimistossa on vain yksi skanneri, jonka käyttöön kaikkia ei ole koulutettu.)

Tietotekniikka parantaa tuottavuutta vain silloin, kun se korvaa turhaa työtä ja helpottaa olennaiseen keskittymistä. Jos sähköinen palvelu teettää ylimääräistä vaivaa, määrittely on epäonnistunut.

Kaikilla toimeentulotuen hakijoilla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyttä, mutta esimerkin kaupunki säästäisi paljon rahaa ja työntekijöiden aikaa, jos edes osa tilitiedoista saataisiin sähköisten toimeentulotukihakemusten liitteinä, joista kunnan maksujärjestelmä lukisi ne automaattisesti.

Pdf-lomake tilitietojen ilmoittamiseksi verkosta jo löytyy.

Tietotekniikkaa kannattaa pohtia vasta kun uusi sähköinen toimintatapa on määritelty asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Mitä kauempana asiakasrajapinnasta ratkaisut tehdään, sitä todennäköisemmin ne osuvat harhaan.

Toki myös ulkopuolista näkökulmaa tarvitaan haastamaan ’näin tämä on aina tehty’ –muutosvastarintaa ja laskemaan johdolle, kuinka paljon turhan työn teettäminen maksaa.

Jyrki J.J. Kasvi

Espoon Vihreiden kaupunginhallitusryhmä iloitsee HSL:n tarjoamasta mahdollisuudesta kommentoida Länsimetron liityntälinjojen suunnitelmia. Vihreät haluavat varmistaa, että metron tuomista mahdollisuuksista saadaan kaikki hyödyt irti koko Etelä-Espoossa.

HS kirjoitti tänään vammaisten asiakaspalvelumaksuista. Toin jo sosiaali-ja terveyslautakunnan edelliseen kokoukseen esityksen, jossa uusia maksuja ei olisi otettu käyttöön ja nykyisissä maksukorotukset olisivat korkeintaan indeksikorotusten suuruisia. Keskustelun aikana palautukseni muuttui pöytäämiseksi. Nyt asiaa käsitellään uudemman kerran keskiviikon lautakunnan kokouksessa.

Aion uusia esitykseni. Tästä linkistä lisätietoa näkemyksistäni.

EDIT 23.1.2014 Tässä esityksestäni ja lautakunnan 22.1.2014 kokouksen päätöksestä.

Olin tiistaina Invalidiliitolla tekemässä vapaaehtoistyötä Palkkaa taitoa –kampanjassa (palkkaataitoa.fi). Samalla tutustuin liiton esteettömiin toimitiloihin ja työntekijöihin, joiden kanssa kävimme hyviä keskusteluja vammaisten asioista. Yksi haaste on, että koulutusta kyllä järjestyy, mutta koulutusta vastaavan työpaikan saanti on vaikeampaa.

Jokaisella nuorella on omia vahvuuksia ja erityistaitoja ja jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus. Soittelin päivän mittaan lukuisille työnantajille ja puhuin kampanjassa mukana olevien nuorten, Eevan, Oskun ja Jennin puolesta sekä vammaisten työllistymisen merkityksestä. Kampanjan aikana viidestä nuoresta Matti oli jo saanut harjoittelupaikan ja Antonkin on työharjoittelussa. Ilokseni voin todeta, että lähtökohtaisesti monella työnantajalla oli hyvä asenne asiaan.

Keskiviikkona kävimme Outi Alanko-Kahiluodon kanssa Lyhdyssä (www.lyhty.fi), kehitysvammaisten työpajalla. Myös täällä keskustelimme vammaisten arjen haasteista ja työllistymisen tärkeydestä. Kuulimme, että esimerkiksi Hollannissa vammaiset voivat pyörittää kahviloita ja Saksassa yritysten on lain mukaan työllistettävä tietty prosenttiosuus vammaisia. Suomessa harvoin näemme vammaisia oikeissa töissä, joten meillä on korjattavaa asenteissa ja työllistämisen rakenteissa.

Keskustelimme myös vammaisten palveluista ja niiden kilpailuttamiseen liittyvistä ongelmista. Hyvät kolmannen sektorin toimijat jäävät monikansallisten suuryritysten jalkoihin, mutta palvelujen laatu ja saatavuus kärsivät myös. Olen sitä mieltä, ettei kolmen vuoden välein tapahtuva kilpailutus oikein sovi sosiaalipalveluihin. Hankintalain uudistus ja sitä koskevien EU-direktiivien uudistukset mahdollistavat sosiaalisten syiden huomioimisen entistä paremmin, joten haitallista kilpailutusta voidaan jatkossa vähentää ja katsoa paremmin esimerkiksi vammaisten ihmisten tarpeita.

Lyhdyssä näimme myös legendaarisen punk-yhtyeen Pertti Kurikan Nimipäivien treenikämpän ja pääsimme Outin kanssa Sami Helteen kainaloon. :)

Tässä ensi maanantain kokouksen asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Suviniityn päiväkodin ja neuvolan hankesuunnitelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (pöydälle 16.12.2013) Tämä jäi viime kokouksessa pöydälle, koska opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan lausuntoon ei vielä oltu vastattu. Asia pyöräytetään vielä lautakunnan kautta, joten on vahingossa listalla. Jää siis edelleen odottamaan.   - Kahden korkotukilainahakemuksen puolto Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymisvaltuudella Espoon Asunnot Oy:n kaksi vuokratalokohdetta tulossa Kauklahteen Bassenkylän asemakaava-alueelle. Fickenkuja 1 on 52 -asuntoinen hanke (3911 k-m2).  Hankkeen lainantarve on 10 880 000 euroa. Hankkeelle haetaan lisäksi ARAn käynnistysavustusta 520 000...

Ensi maanantain kaupunginhallituksen lista on kovin lyhyt eikä herättäne intohimoja. Ensi viikko menee kuitenkin tiiviisti kaupunginhallituksen merkeissä, kun lähdemme opintomatkalle Manchesteriin ja Lontooseen 21.-23.1. Tiistaina tutustumme Manchesterissa kahteen kouluun. Sieltä matkaamme junalla illaksi Lontooseen, jossa tapaamme suurlähettiläs Pekka Huhtaniemen ja kuulemme Iso-Britannian hallituksen toimenpiteistä kestävyysvajeen hallitsemiseksi. Keskiviikkona jatketaan Lontoossa kouluteemalla ja tutustutaan englantilaiseen koulujärjestelmään. Torstai on puolestaan varattu kaupunkien innovaatiotoiminnalle ja tulevaisuuden palvelutuotannolle. Erityisesti kiinnostaa King´s Cross – kaupunginosan yhteisöllinen uudistaminen. Päivä päättyy yritystoiminnan vauhdittamiseen. Tiivis matka tiedossa, toivottavasti tuliaisina on uusia ideoita Espoon tuottavuusohjelman tekemiseen.   -...