Puhe kehysbudjetin 2015-2018 lähetekeskustelussa
Arvoisa puhemies,
Tämä on sellainen kehysratkaisu, jonka sanotaan sattuvan kaikkiin. Talouden tilanne on todella vakava. Ratkaisuilla halutaan kantaa vastuuta siitä, että tulevaisuuden tekijöillä on enemmän toivoa, eikä jätetä raskasta velkasäkkiä heidän harteilleen. Rakenteellisten uudistusten onnistuminen ja niiden päättäväinen eteenpäin vieminen on keskeistä.
Kaikkiin sattuu, sattuu kaikkein pienimpiinkin, lapsiin. Leikkaus lapsilisistä on kaikkein kivuliain päätös. Lapsilisästä vähenevä kahdeksan euroa kuussa on raha, jolla saa monta litraa maitoa. Suuressa kehyspakettikokonaisuudessa 110 miljoonaa euroa on niin merkityksetön, ettei lapsilisiin olisi tarvinnut, eikä olisi pitänyt koskea ollenkaan. Tätä kipeää kompromissia minun on vaikea ymmärtää. Mutta se on vain nieltävä katkerana palana osana kehyspakettia. Jatkossa on seurattava päätöksen vaikutuksia ja tarkennettava mallia sellaiseksi, että se on paras mahdollinen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden kannalta.
Lapsiköyhyys on lisääntynyt. Köyhässä perheessä lapsi kohtaa joka päivä sen, että kaverit tekevät kaikkea sellaista, johon köyhällä perheellä ei ole varaa. Myös harrastusmahdollisuudet jakavat lapsia. Köyhällä perheellä ei välttämättä ole varaa treenivarusteisiin ja kausimaksuihin.
Monet perheet turvaavat toimeentulotukeen. On kuitenkin niin, että toimeentulotukea laskettaessa lapsilisä katsotaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta. Nyt, näiden kipeiden päätösten jälkeen, tämä asia on muutettava. Olen sitä mieltä, että lapsilisä pitää muuttaa etuoikeutetuksi tuloksi, jota ei vähennetä toimeentulotuesta. Tämä olisi kädenojennus vähävaraisimmille lapsiperheille ja parantaisi lapsen asemaa.
Arvoisa puhemies,
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maalasi maailman jota kukaan ei toivo: kuivuutta ja tulvia, nälänhätää, merien happamoitumista, eläinten sukupuuttoja. Siksi on hyvä, että kehysratkaisussa on sekä työllisyyteen että ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä ratkaisuja. Lisärahat cleantechille ja panostukset vihreään talouteen ovat kauaskantoisia, viisaita ratkaisuja.
Olennainen kysymys on, mistä saamme uutta kasvua ja vientiä palvelujen rahoitukseen. Kehysratkaisussa on onnistuneesti myös kasvua tukevia elementtejä kivuliaista leikkauksista huolimatta. Kasvupaketti tuo lisäsatsauksia esimerkiksi biotalouteen ja digitalisaatioon. Metsähakkeen kilpailukykyä parannetaan, mikä vähentää kivihiilen käyttöä.
Arvoisa puhemies,
Annan kehysneuvottelijoille kiitoksen siitä, että jotkut ratkaisut parantavat kaikkein köyhimpien tilannetta. Toimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan on päätös, jonka ansiosta tukeen oikeutetut saavat sen oikeudenmukaisemmin ja varmemmin. Asumistuen suojaosa auttaa köyhiä perheitä ja kannustaa työtöntä työllistymään, kun tuet eivät heti heikkene. Mutta kehitysyhteistyörahojen leikkaukset osuvat maailman köyhimpiin ihmisiin. Vihreiden mielestä jatkossa meidän pitää päästä takaisin uralle, joka johtaa 0,7 prosentin bktl-osuuteen.
Arvoisa puhemies,
Jos meillä olisi kristallipallo, josta katsoa tulevaisuuteen, osaisimme tehdä oikeita ratkaisuja. Nyt on tehty ratkaisuja, joista osa ei miellytä ollenkaan, osa antaa toivoa tulevaan. Annan arvon sille, että on tehty yhdessä, isänmaan etu sydämessä, suomalaisten paras ajatuksissa. On tehty päätöksiä niin oikeudenmukaisella tavalla kuin viisi puoluetta sen yhdessä pystyy katsomaan.
Espoon teatteritalohanke nytkähti eteenpäin
Espoon teatteritalo on ikuisuusprojekti, joka otti tänään askeleen kohti toteutusta, kun kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto teki päätöksiä. Espoon kaupunginteatterisäätiö on lobannut hanketta vahvasti, viimeksi toteutettavaksi yhdistettynä kongressihotelliin. Viime kaudella kaupunkisuunnittelulautakunnassa hioimme teatteritalon kaavaa Tapiolan Vesiputousaltaan kohdalle. Paikka on hieno ja keskeinen, mutta tontti ahdas. Nyt suunnittelussa on uusi ja realistisempi ote, kun kaupunki on ottanut johdon käsiinsä. Niin pitää ollakin, kun on kyse kaupunginteatterista. Tämä ei toki tarkoita teatterialan ammattilaisten sivuuttamista, vaan hyvää yhteistyötä, jonka tuloksena syntyy kaikkia osapuolia hyödyttävä tarkoituksenmukainen tilakokonaisuus. Olennaista on, että tilojen osalta haetaan...
Salasairasta politiikkaa
Enää poliitikoilla ei ole salarakkaita. Sen sijaan ollaan salasairaita. ”Poliitikko ei voi sairastaa salaa” Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa lauantaina viides huhtikuuta. Otsikko tuntui toivottavasti absurdilta ainakin kaikkien muiden kuin politiikan toimittajien mielestä.
Vai olemmeko todella luoneet 200 hengen Big Brother -talon, johon valittavilla ei ole edes yksityisyyden rippeitä jäljellä? Entä jos samaa periaatetta sovellettaisiin muihin työtään julkisuudessa tekeviin vallankäyttäjiin, esimerkiksi valtakunnallisten sanomalehtien päätoimittajiin?
Tai HS pääkirjoitusta vapaasti muokaten: ”Lukijoilla on oikeus tietää.”
¤ ¤ ¤
Vakava sairaus vaikuttaa poliitikon kykyyn hoitaa tehtäviään, se on totta. Sekin on totta, että luottamustehtäviin valittujen poliitikkojen yksityisyys on muita kansalaisia rajatumpi siltä osin kuin yksityiselämä vaikuttaa tehtävien hoitoon.
Rajanveto poliitikon yksityisyyden ja julkisuuden välillä on vaikea. Esimerkiksi ministeri ei voi olla pitkään sairauslomalla, tai hänen tehtävänsä on järjestettävä uudelleen. Se ei kuitenkaan mielestäni velvoita ministeriä julkistamaan sairauslomansa syytä yhtään sen enempää kuin missään muussakaan työssä.
Vapaaehtoisesti voi toki kertoa enemmän. Arvostan Timo Soinin ja Juha Sipilän päätöstä puhua avoimesti sairauksistaan. Se avaa kansalaisille myös johtavien poliitikkojen olevan ihmisiä, ja miten kovan inhimillisen hinnan politiikka voi ihmiseltä vaatia.
¤ ¤ ¤
Koin omakohteisesti poliitikon yksityisyyden rajat kun sairastuin keväällä 2003 virtsarakon syöpään. Yritin kokemattomana kansanedustajana viedä lääkärintodistusta sairauslomasta eduskunnan kansliaan, josta minut käännytettiin ystävällisesti ulos: ”Jos jätät lääkärintodistuksen tänne, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäsi on pian otsikoissa.”
Päätin silti itse kertoa sairaudestani julkisesti. Halusin minua äänestäneiden tietävän, miksi olen välillä poissa eduskunnasta. Lisäksi halusin omalla toiminnallani antaa esimerkin siitä, että syövästä voi puhua.
Mutta se päätös oli minun eikä kenelläkään muulla ollut mielestäni oikeutta tehdä sitä minun puolestani.
Kaikki eivät olleet päätöksestäni iloisia. Sain eduskunnassa palautetta, että kalastelen äänestäjien myötätuntoa kertomalla sairaudestani. Se kirpaisi pahasti, tunnustan. Opin vaikenemaan sairaudestani, mutta jostain tieto toimittajille tuntui kulkevan.
Kahdeksaan vuoteen en siis ollut kertaakaan virallisesti sairauslomalla, vaikka poissaolotilastoissa luki kyllä toisenkin kerran ”sairaana”.
Kaupunginhallitus 7.4.2014 vakanssien muutoksia sekä valtuustoaloite lähi- ja luomuruoasta
Tässä ensi maanantain kaupunginhallituksen asiat avattuna. Esityslistan kokonaisuudessaan löytyy täältä. Nyt kun kokousten välissä on vain viikko, on listakin kevyempi. Maanantaina riittää kuitenkin kokouksia ja tärkeitä asioita, kun aamun elinkeino- ja kilpailukykyjaostossa evästetään teatterin suunnittelua ja illan valtuustoryhmissä käydään 14.4. valtuuston asiat läpi. Myös metropolihallinto ja muut maan hallituksen päätökset keskusteluttanevat. Mutta kaupunginhallituksessa siis nämä asiat: - Uudet toimet sekä virkoja ja toimia koskevat muutokset vuonna 2014 Kaupunginhallitukselle esitetään neljän uuden toimen hyväksyminen sekä 26 virkaa ja toimea koskevaa muutosta. Esitysten kustannusvaikutus vuodelle 2014 on yhteensä 82 500...
Kaupunginhallitus 31.3.2014 raportti
Tässä vähän viiveellä maanantaisen kokouksen raportti. Esityslista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä. Kommentoin vain asioita, joihin tehtiin muutoksia tai jotka herättivät keskustelua. - Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Espoon Kiekkoilun Tuki ry:lle Vermo Areenan rakentamiseen otettavalle lainalle (Kv-asia) Hanke sai yksimielisen kannatuksen. Kysyin, miten tämä vaikuttaa Laaksolahden jäähallin tilanteeseen. Vastaus oli, että varsinainen halli on tarkoitus korjata (on investointiohjelmassa), mutta harjoitushallia ei. Perkkaa siis korvaa sen. Vielä selvitetään peruskorjauksen rahoitusvaihtoehtoja, että voitaisiin mahdollisesti aikaistaa. Yksi mahdollisuus on, että siihen lähtisi jääurheilu jääkiekkoa laajemmin mukaan. Vermoon on tulossa kolme jäätä ja...
Ylimääräinen varhaiskasvatusjaosto: säästämisen pirullinen vaikeus
Espoon varhaiskasvatusjaosto pitää ylimääräisen kokouksen torstaina. Ehdotin tätä viime kokouksen yhteydessä: Espoon tuottavuuden ja talouden tasapainottamiseen liittyvät linjaukset ovat menossa valtuustoon, joten totta maar myös varhaiskasvatusjaoston tulisi suunnitelmiin osaltaan perehtyä.
Ongelmalliseksi muodostui se, että koko tatu-ohjelma (eli se tuottavuus ja talouden tasapainotus) meneekin suoraan valtuuston kiertämättä lautakuntien kautta. Niinpä jaoston, jonka tehtävä on tukea ja haastaan opetus ja varhaiskasvatuslautakuntaa, voi lähinnä perehtyä, keskustella, ja mahdollisesti pyrkiä vaikuttamaan asiaan mutkan kautta.
Mistä sitten on kyse? Espoon toimintamenoja pyritään suitsimaan, ja rakenteellisilla muutoksilla pyritään saamaan aikaan säästöjä. Toisaalta varhaiskasvatus on budjetoinnin ja siten myös säästämisen kannalta hyvin hankala sektori - lapsia on hoidossa sen verran kun vanhemmat hoitopaikkaa hakevat. Niinpä vain osaan asioista voi vaikuttaa.
Lisäksi korostan aina sitä, että tyhmiä tai epäreiluja säästöjä ei voi eikä kannata tehdä. Esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointi pitää huomioida, ja kukaan ei hyödy siitä että uusien päiväkotien rakentamisen sijaan täytetään vanhoja ylipaikoilla.
Tarvitsee siis tehdä tietoisia ja harkittuja valintoja, eikä yhden tai kahden vuoden paniikkisäästöjä.
Mitä tuossa tatu-ohjelmassa sitten sanotaan varhaiskasvatukseen liittyen? Eipä juuri mitään. Laveasti tulkiten seuraavat asiat liittyvät varhaiskasvatukseen.
“Kaupungin investointikatto (nettoinvestoinnit, pl. Länsimetro) vuodesta 2016 vuoteen 2020 on 180 M€”
Uusia investointeja siis tarkastellaan huolella. Tämä voi heijastua myös päiväkoteihin, tosin ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole ehdottanut että päiväkoti-investointeja lykätään.
Tosin 180 miljoonaa on paljon, sillä rakentaa vuosittain melkoisen määrän. Myös päiväkoteja. Valintaa päädyttäneekin tekemään eri toimialojen välillä - päiväkoti vai silta, urheiluhalli vai koulu.
“Lakiperusteisten palvelumaksujen ja taksojen osalta peritään maksut jatkossakin normin ylärajan mukaan vapautukset ja huojennukset sekä tulotaso ja varallisuus huomioituna.”
Lapsiperheiden kannattaa varautua siihen, että päivähoitomaksut nousevat pikku hiljaa vuosi vuodelta. Ensi vuodelle on tulossa jo korotus, ihan tatu-ohjelmaan liittymättä.
“Henkilöstön käytön ohjausta tehostetaan.”
Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sijaisuuksien vähentämistä. Pyrkimys lienee kierrättää mahdollisimman paljon omaa työvoimaa, jotta ulkopuolisia ei tarvitse pestata lyhyille pesteille. Tämä ei tosin ole ollut missään virallisesti päätettävänä, mutta näin tarinat kertovat.
Muuta varmasti varhaiskasvatukseen vaikuttavaa tatu-ohjelmassa ei olekaan mukana. Toisaalta paperi on hyvin yleinen. Tämä on valitettavan yleistä poliittisessa päätöksenteossa. Asetetaan ensin (ihan oikein) yleinen raamitus. Sitten tulisi miettiä mitä se käytännössä merkitsee.
Vaan vaihe kaksi jotenkin unohtuu. Hypätään yleisen tason powerpointista suoraan välillä hyvinkin tiukkoihin toteutuslinjauksiin ilman, että niitä on pohdittu ja käsitelty. Sitten sanotaan että kyllä nämä toimet ovat seurausta linjauksista, vaikka linjauksissa ei ole mitään siihen viittaavaakaan.
Huomannette että olen hieman skeptinen. Riski on, että tehdään tyhmiä säästöjä joista on vain haittaa, ja rahaakaan ei säästy. Puollan tiukkojakin päätöksia, mutta tiedostettuja ja harkittuja sellaisia. En sokkohutkimista pimeään.
Mitä sitten itse tekisin, jos vapaasti saisin päättää? Eli miten säästää varhaiskasvatuksesta?
(1) Isommat päiväkodit siellä missä asutus on tiheämpää. Jos päiväkodit ovat kivenheiton päässä toisistaan, ei matka pitene paljoakaan. Isompi päiväkoti mahdollistaa etuja logistiikassa (ruokahuolto, siivous) ja säästää rakentamisessa (yksi lastauslaituri riittää jne.).
Huomioikaa muuten, että isossakin päiväkodissa voi olla pieniä ryhmiä erillisiä eteistiloja ja pihoja. Säästää voisi siis ilman, että säästää toiminnasta.
Jälkikäteen katsottuna: esimerkiksi Etelä-Leppävaarassa voisi olla neljän päiväkodin sijaan vain kaksi päiväkotia. Jos päiväkodit olisi sijoitettu hyvin, päiväkotimatkat eivät käytännössä edes kasvaisi.
(2) Satsataan kotihoitoon. Aika ajoin valitellaan että päiväkodissa on lapsia joiden vanhemmat ovat kotona. Kotona olevia voisi tukea esimerkiksi ajoittaisella lastenhoitoavulla, jolloin vaikkapa läkärikäynti tai työnhaku olisi mahdollista ilman että tarvitaan päiväkodin apua. Päivähoito on se kunnalle kallein lastenhoitomuoto, joten kannattaisi tukea perheitä jotta päivähoitoa ei tarvittaisi niin paljon.
Ehdotin jokin aika sitten lastenhoitopistettä Matinkylään tulevan palvelupisteen yhteyteen. Vastaanotto oli aika synkeänpynkeä, ajatuksesta eivät innostuneet poliitikkokollegat (“perheiden asia”) ja virkamiehet (“ei ole rahaa, ei olisi kasvattavaa vaan vain hoitoapua”). Täällä mielipidekirjoitukseni asiasta.
(3) Satsaus kerhoihin. Isommat lapset kaipaavat ikäistään seuraa. Kerhojen myötä voisi tarjota “kevyemmin” tukea. Nykyisellään kerhoihin mahtuvat kaikki hakeneet, mutta tarjonta on suppeaa. Matka aluekeskukseen voi latistaa monen lapsen kerhotien, vieressä oleva päiväkoti on houkuttelevampi.
Kuten huomaatte, listani sisältää vain pikku hiljaa ja vuosien päästä vaikuttavia säästöideoita. No, noinhan se on joka tapauksessa. Päivähoitopaikka järjestetään joka tapauksessa niin monelle kuin vanhemmat hoitoon ilmoittavat, ja henkilökuntamääränkin säätelee laki. Toisin sanoen budjetti ylittyy tai alittuu ihan omaa tahtiaan.
Digiuuno kansakunta
1.4. Moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet. Viime syksynä julkaistu aikuisten PISA eli OECD:n PIAAC-tutkimus arvioi työikäisten tietotekniikkaa soveltavia ongelmanratkaisutaitoja. Vaikka suomalaiset pärjäsivät kansainvälisessä vertailussa hyvin, peräti 30 prosentilla 16-65-vuotiaista suomalaisista oli puutteelliset taidot. He joko selvisivät tehtävistä heikosti tai eivät osanneet tai halunneet käyttää tietokonetta lainkaan. Erityisesti ongelmia oli alle 20- ja yli 40-vuotiailla. Nuorten kuvitellaan olevan diginatiiveja, jotka itsestään osaavat käyttää tietokoneita, koska kasvavat niiden ympäröiminä. Mutta kuten PIAAC-tutkimuksesta kävi 16-19-vuotiaiden osalta ilmi, moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet.
Pleikkarilla pelaaminen ei tee teinistä nörttiä sen enempää kuin auton turvaistuimessa istuminen tekee kenestäkään rallikuskia.
Toki nuoret saavat tietokoneen päälle ja luovivat sujuvasti sosiaalisessa mediassa, mutta työvälineenä kaikki eivät osaa tietokonetta käyttää. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, sähköposti tai tiedon haku netistä eivät onnistu, saati särkyneen kiintolevyn vaihtaminen uuteen.
Miten lapset ja nuoret voisivat hallita tietotekniikkaa, jos sitä ei ole heille koskaan opetettu?
Tietotekniikkataitoja kuitenkin tarvitaan kaikkialla, opinnoissa, töissä ja elämässä. Siksi korkeakouluissa joudutaan järjestämään fukseille tietotekniikan perusopetusta.
Mutta onko korkeakoulu oikea paikka tietotekniikan alkeiden opiskeluun?
Suomi on ainoita Euroopan maita, jossa tietotekniikka ei ole pakollinen oppiaine perus- tai keskiasteen kouluissa. Esimerkiksi Virossa opetetaan ohjelmointia peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen. Sen sijaan Suomen peruskoulun tuntijakouudistuksessa keskityttiin pohtimaan uskonnon tuntimäärää.
On liikaa yksittäisestä opettajasta kiinni, tehdäänkö teknisen työn tunnilla löylykauha vai kootaanko tietokone, tai tehdäänkö biologian harjoitustyö Suomen pöllöistä kynällä ja paperilla vai Prezillä.
Suomalaiset eivät opi koulussa edes kymmensormijärjestelmää. Elämää valuu hukkaan ihmisten nyhrätessä kahdella sormella jokaisena työpäivänä koko uransa ajan.
Eikä digitalisoituvassa maailmassa selviä pelkällä taulukkolaskennalla tai kymmensormella. Tietoturva ja yksityisyyden suoja, medialuku- ja kirjoitustaito, omat ja muiden tekijänoikeudet, kaikki on opetettava sekä lapsille, työikäisille että ikäihmisille.
Yli 75-vuotiaista suomalaisista vain joka viides on käyttänyt nettiä. Kun julkiset ja kaupalliset palvelut siirtyvät verkkoon, ikäihmiset syrjäytyvät kokonaan. Pankkikonttorit täyttyvät eläkkeenmaksupäivinä tilinsä tyhjentävistä eläkeläisistä, jotka eivät osaa käyttää pankkiautomaattia saati nettipankkia.
Entä sitten kun Suomeen rantautuu pelkästään verkossa toimiva pankki? Silloin vanhat pankit ja niiden konttoreissa käyvät ihmiset ovat pulassa.
Niin nuorten, työikäisten kuin ikäihmisten tietoyhteiskuntaosaamisessa riittää parannettavaa. Jo peruskoulusta tulisi saada perusvalmiudet. Lisäksi ohjelmoinnista kiinnostuneille nuorille tulisi kehittää samanlaista ohjattua harrastustoimintaa kuin urheilusta tai musiikista kiinnostuneille on tarjolla.
Tietotekniikkaosaamista tulisi olla aina tarjolla myös työnantajien kustantamilla koulutuspäivillä sekä työvoimapoliittisessa koulutuksessa. 90-luvun jälkeen tietotekniikan koulutus työttömille työnhakijoille on hiipunut. Ilmeisesti kaikkien kuvitellaan jo osaavan käyttää tietokonetta.
Ikäihmisten osaamisen päivittämiseen tarvitaan puolestaan vertaistukea ja kerhotoimintaa. Tutkimusten mukaan halua oppia löytyy, kunhan sille vain luodaan edellytykset.
Harva kehtaa enää sanoa, että minähän en noita vehkeitä osaa, enkä opettele.
Jyrki J.J. Kasvi Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.
Länsimetron jatkosta
Espoo lobbasi vahvasti Länsimetron jatkoa kevään kehysriihessä, mutta tuloksetta. Keskustelu metron jatkeen ympärillä on vellonut kiivaana ja Espoon laskelmat on mm. ex-liikenneministeri Kyllösen toimesta kyseenalaistettu. Kannatan länsimetron jatkoa, joten kehysriihen päätös oli pettymys. Päätöksen ympärillä vellonut kohu sai ajattelemaan tilannetta, ettei metron jatkoa tulisi lainkaan, tai että se siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Siitä näkökulmasta syntyi kannanottomme. Olen siis edelleen metron jatkamisen kannalla, mutta samalla huolissani läntisen Espoon joukkoliikenneyhteyksien heikkenemisestä, kun metron jatkon aikataulusta ei ole tietoa. Kun metro alkaa kulkea Matinkylään syksyllä 2016, muuttuvat läntisen Espoon yhteydet vaihdollisiksi. Heikompi...
Viisi vuotta Reilun kaupan kaupunkina!
Viime torstaina juhlittiin 5-vuotiasta Reilun kaupan kaupunki Espoota Omnian ravintola Henricuksessa. Tunnelma oli juhlava ja vieraina suuri joukko espoolaisia Reilun kaupan kumppaneita ja yhteistyötahoja, niin yritysten, oppilaitosten, seurakuntien kuin järjestöjen edustajia. Ja tietysti Reilun kaupan kaupungin kannatustyöryhmän jäsenet sekä Reilu kauppa ry:n edustajat. Juhlaa emännöi elinkeinojohtaja Tuula Antola ja avajaissanat lausui kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Kaupunginjohtaja korosti Reilu kaupan sopivan hyvin Espoon arvoihin ja tavoitteisiin, vastuullisuuteen ja kumppanuuteen. Hän vakuutti myös tehneensä oman osansa kahvin juonnin osalta. Juhlassa halusimme korostaa paitsi kaupungin roolia, myös yritysten merkitystä Reilun kaupan edistäjinä....
Kaupunginhallitus 31.3.2014 Asunto-ohjelma, jäähalli Vermoon ja lisätakaus Länsimetrolle
Tässä ensi maanantain kaupunginhallituksen asiat. Pitkä lista, mutta melko selkeitä päätettäviä. Asunto-ohjelmassa uusitaan tila- ja asuntojaostossa käyty äänestys Espoon asuntojen asuntotuotantotavoitteesta. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Vuoden 2013 tilinpäätös ja tuloksen käsittely (osittain Kv-asia) Tilinpäätöksen ennakkotieto käsiteltiin jo kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Tässä vielä kerran tiivistys summista: Vuosikate oli 164,8 milj. euroa ja tilikauden tulos 56,1 milj. euroa. Tilikauden tulos oli yli 59 milj. euroa alkuperäistä talousarviota parempi, vaikka tilikauden aikana tehtiin merkittäviä talousarvion määrärahakorotuksia. Mutta: Huomioitavaa kuitenkin on, että kertaluonteiset erät paransivat olennaisesti tulosta ja niiden vaikutus siihen...
Ei juustohöylälle, kyllä toiminnan ja rakenteiden parantamiselle
Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 24.3.2014. Käsittelyssä Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus. Säästöistä ei löytynyt neuvotteluissa sopua, vaan vihreät, demarit, vasemmisto ja kristilliset tarjosimme vaihtoehtoisen esityksen. Kiitos neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Inka Hopsulle rakentavasta otteesta. Vaikka yksituumaista … Continue reading →
Valtuustopuhe 24.3.2014 Investointikatto ja koulukorjaukset
Tässä puhe, jonkan pidin valtuustossa talouden tasapainotusta ja tämän vuoden säästöjä koskevassa keskustelussa. Arvoisa puheenjohtaja hyvät valtuutetut, tatu-ohjelmassa asetettu investointikatto 180 me on tiukka ja vaatii priorisointia. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa koulukorjausten lykkäämistä. Olemme vaatineet koulukorjausten tahdin kiristämistä kolmeen kouluun vuodessa. Tämän hetken arvio on, että tavoitteeseen päästään viimeistään 2017. Tuskastuttavan hidasta etenemistä, kun tiedämme korjausta odottavien koulujen määrän. Tila- ja asuntojaostossa jatkamme työtä prosessien nopeuttamiseksi. Olemme vaatineet, että pitkän tähtäimen investointiohjelma on tuotava valtuuston käsittelyyn erillisenä asiana jo keväällä. Enää ei käy, että erillisiä hankkeita tuodaan...
Tila- ja asuntojaosto 24.3.2014 raportti
Tässä tila- ja asuntojaoston päätökset niiltä osin kuin ei päätetty esityksen mukaan tai käytiin merkityksellistä keskustelua. Esityslista kokonaisuudessaan avattuna löytyy täältä. - Asunto-ohjelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (Pöydälle 20.1.2014 ja 10.2.2014) Ryhmien välisissä neuvotteluissa tehtiin asunto-ohjelman toimenpiteisiin joukko muutoksia, jotka hyväksyttiin yksimielisesti. Lisäksi äänin 5-4 (muut vastaan kokoomus) hyväksyttiin Espoon Asuntojen asuntotuotantotavoitteen nosto ohjelma- eli valtuustokauden aikana 400 asuntoon nykyisestä vähintään 300 asunnosta. Lisäksi linjattiin, että nostetaan tavoitetta vieläkin enemmän, mikäli MAL-tavoitteen mukaista 500 asunnon tavoitetta ei muuten saavuteta. Haluamme nostaa Espoon Asuntojen asuntotuotantomäärää, koska se on kaupungin keino tuottaa...
Työllä ei enää rikastu - perustuloa ja pääomatuloja kaikille?
Päivän Helsingin Sanomissa (23.3.2014) on kirjoitus varallisuuden jakautumisesta (""Työllä ei enää rikastu" - perijöiden yhteiskunta tekee paluun.). Kirjoituksessa esitellään taloustieteilijä Thomas Pikettyn ajatuksia.
Hänen perusviestintä on, että 1900-luvulle asti pääoma tuotti merkittävästi enemmän kuin työnteko. Sen jälkeen on seurannut sadan vuoden aikakausi, jona aikana talouskasvu on ollut pääoman tuottoja nopeampaa. Toisin sanoen työtä tekemällä on voinut vaurastua.
Nyt sitten oltaisiin liukumassa takaisin 1800-luvulle. Hyväosaiset perivät ja elävät koroilla, ja ahkerimmankin työntekijän on hankala kuroa omalla toiminnallaan eroa kiinni. Teollisuus automatisoituu, työn rooli pienenee ja omistamisen merkitys kasvaa. Osuuden omistaminen koneesta on kannattavampaa kuin työkseen koneen käyttäminen (kiteytys allekirjoittaneen).
Helppo vastaväite on, että joku kuitenkin nousee ryysyistä rikkauksiin, vaikka edessä olisi mitä tahansa murheita tai mitkä tahansa lähtökohdat. No onhan se noinkin. Kun tarkastellaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, olisi hyvä kuitenkin tarkastella keskivertoa tai keskimmäistä henkilöä. Kysymys ei ole onnistuuko joku rikkomaan rajoja, vaan miten tavallisilla ihmisillä menee.
Kyllähän antiikin Roomassakin oli niin ahkeria “luotto-orjia” että isännät lopulta heidät vapauttivat. Monet nousivat jopa varakkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi. Silti mallia, jossa “syntymärooli” määrää tulevaisuuden, ei voi vaikuttaa ei voi kovinkaan tasa-arvoisena pitää, vaikka joka sadas onnistuisikin uimaan vastavirtaan.
Mitä muuttaa?
Suurimmalle osalle on tarjolla töitä, ja isolle osalle ihan kohtalaisesti palkattujakin töitä. Toisaalta työttömän rooli on karu, ja esimerkiksi supistuvalla alalla uuden työpaikan löytäminen, jos sellaisen menettää, voi olla hankalaa. Tämä siis ilman että itse voi asiaan vaikuttaa.
Ideaalitilanteessa länsimaissa - en puhu nyt vain Suomesta - siirryttäisiin perustulon suuntaan. Töissä käyviltä tämä verotettaisiin takaisin, joten keski- tai hyvätuloisilla tämä ei paljoakaan arkea muuttaisi.
Syntyisi tilanne jossa työnteko kannattaisi aina. Tarveharkinnasta luopuminen vähentäisi hallintoa, mutta myös antaisi mahdollisuuden pärjätä vähemmillä työtuloilla tippumatta köyhyyteen.
Lisäksi raja-aita työllisyyden ja työttömyyden välillä madaltuisi. Nykyisellään esimerkiksi toimeentulotukea (joka olisi yksi tuista jonka perustulo voisi korvata) ei saa jos on varallisuutta. Tämä on sinällään loogista, miksi saisi tukea jos on omaa varallisuutta? Haittapuoliakin on, jos pääomatulojen merkitys yhteiskunnassa suurempi kuin ennen, ja hankalassa tilanteessa pitää myydä saman tien pääomansa, niin tosiasiassa heikkoon elämäntilanteeseen joutuneelta edellytetään niiden oman henkilökohtaiset “turvaverkkonsa” alasajoa.
Toinen elintason perusta olisi tietysti palkkatyö. Mahdollisimman monen on hyvä olla töissä mahdollisimman paljon. Tämä ei nyt ole kovinkaan yllättävä ajatus, joten hyppään saman tien kolmanteen kohtaani.
Mahdollisimman monen olisi hyvä omistaa mahdollisimman paljon. Jos keskivertoperheellä olisi sijoituksia, ja yhä useampi kuuluisi esimerkiksi osakeomistusten myötä myötä myös omistavaan luokkaan, niin tulot tulisivat aiempaa useammasta suunnasta. Edes muutaman sadan euron pääomatulot muutaman kerran vuodessa voivat auttaa jo paljon. Lisäksi pääomatulot antavat muista tuloista riippumatonta tuloa, ja tarvittaessa omistukset voi myydä.
Kansankapitalismiksi tätä kutsutaan, ja verkkopohjaiset palvelut ovat viime vuosina antaneet merkittävästi mahdollisuuksia ostaa osakkeita pienin kuluin tai sijoittaa kuluitta rahastoihin. Nykyään jo muutamalla kympillä voi sijoittaa, joka on kaikin puolin hyvä asia.
Ideaalitilanne: tuloja monesta suunnasta
Ideaalitilanteessa suomalaisen perheen tulot tulisivat kolmesta suunnasta. Perustulo olisi vakaa pohja joka pysyisi tilanteessa kuin tilanteessa, vähän niin kuin lapsiperheiden lapsilisä nykyisellään.
Töitä tietysti tehtäisiin mahdollisimman paljon.
Lisäksi omistaminen ja sitä kautta tulevat pääomatulot sitoisivat myös ihan tavalliset perheet kiinni tekniikan kehittymiseen. Tämä on yksi keino millä automaation tuoman tehostuksen hedelmät päätyvät useampiin käsiin.
Näin syntyy tilanne jossa tuloilla on kolme lähdettä: perustulo, palkkatyö ja pääomatulo. Yhden puuttuessa kahden muun avulla voi vielä pärjätä.
Mitä muuttaa?
Mitä sitten asian eteen voisi tehdä?
(1) Perustulon tai ns. käänteisen tuloveron käyttöönotto takaisi toimeentulon ilman byrokratiaa.
(2) Edellisen myötä työssäkäyntiaste voisi parantua: työnteko kannattaisi aina, ja myös lyhyet työpestit olisivat houkuttelevia.
(3) Sijoittamista tulee helpottaa, alkaen siitä että piensijoittajia kohdellaan verotuksellisesti samoin kuin suurempia sijoittajia. Piensijoittattajat voivat lähinnä ostaa osakkeita tai rahastoja. Vaan jos satut omistamaan yrityksen, saat nostettua itsellesi osinkoa pienemmällä veroprosentilla. Ja jos sinulla on paljon rajaa, voit ihan laillisesti muun muassa perustaa sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen jonka kautta saat nostettua osinkoa muutaman prosentin halvemmalla kuin ilman yritystäsi.
Toisin sanoen piensijoittajia verotetaan tiukemmin kuin suursijoittajia. Alkuun voisi laittaa kaiken sijoittamalla saadun tulon samalle viivalle.
Voisi myös harkita mallia jossa pienen määrän pääomatuloja voisi saada pienemmällä veroprosentilla, tai vaikka verottomana. Jos pääomatulot olisivat vaikka tuhanteen euroon asti verottomia, se kannustaisi suomalaisia pienimuotoiseen sijoitustoimintaan.
Suomi suosta tieteellä ja tekniikalla
Hallitus käy kehysriiheen maanantaina. Vihreä eduskuntaryhmä on paneutunut valmisteluaineistoon ja hionut kantojaan pitkin viikkoja. Suomen taloustilanne ei näytä ruusuiselta. Valtiontalouden kestävyysvaje on noin 7-9 miljardia euroa, kun vuoden kokonaisbudjetti on 54 miljardia euroa. Perinteiset vahvat teollisuudenalamme: metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuus ovat kärsineet globaalin maailman melskeissä.
Valtiontalouden rakenteellinen alijäämä on karu tosiasia. Työllisten määrä vähenee, kulutamme enemmän kuin tienaamme ja vientitase heikkenee. Valtion velka lähenee vuonna 2015 100 miljardia euroa, eli lähestymme EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kestävyysrajoja (velka ei saisi ylittää 60 % BKT:stä). Maailmantilanteen epävarmuus ja huoli Krimin tulevaisuudesta vaikuttaa myös.
Kestävyysvajeeseen pureudutaan rakenteellisin uudistuksin, joista keskeisin on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Mitä paremmin onnistumme laajassa rakenneuudistusten paketissa, sen vähemmin valtion taloutta on tarve sopeuttaa.
Tietoa koko mittavasta rakennepaketista löytyy netistä: Selonteko rakennepaketista
Mutta koska rakenteellinen kestävyyskuoppa on niin syvä, moni asiantuntija on sitä mieltä, että on sopeutettava valtion taloutta noin 3 miljardin euron verran jaksotettuna vuosille 2015-2017. Tämä on haastavaa, sillä hallitus on jo päättänyt yhteensä 5 miljardin euron edestä leikkauksia ja veronkorotuksia. Helpoimmat ratkaisut on jo tehty.
Vihreiden mielestä nyt on sopiva hetki karsia ympäristölle haitallisia tukia, mutta ihmisten peruspalveluita eikä perusturvaa ei saa heikentää. Muutenkin sopeutuksen on oltava maltillista, jottei tukahduteta orastavaa kasvua.
Eduskunta on edellyttänyt, että riihessä ratkaistaan länsimetron jatkeen rahoitus. Ministeri Kyllönen ei eilisessä lausunnossaan puoltanut valtion osuutta kehyksiin. Länsimetro on kokonaisuus, joka Matinkylään päättyvänä tynkämetrona heikentäisi Espoonlahden asukkaiden joukkoliikenneyhteyksiä. Matinkylästä uhkaa tulla ruuhkainen sumppu. Olisi tärkeää saada kirjaus, joka jatkaisi selvityksiä jatkeen toteutuksesta. Espoon vihreä valtuustoryhmä on pohtinut, että mikäli jatke viivästyy, suorien bussiyhteyksien pitää jatkua Espoonlahdesta Helsinkiin.
Uuden kasvun siemenet ovat kaiken a ja o. Uskon tässä tieteeseen ja tekniikkaan. Niillä Suomi on ennenkin noussut suosta. Perustutkimus, tiede, innovaatiot, pk-yrittäjyys ja suurempi riskinotto, puhdas teknologia (cleantech). Tässä asioita, joita on painotettava riihen työllisyyspaketissa.
Tammikuun tekniikan päivillä kuulin kehityksen uusimmista trendeistä. Päivien pääteema oli ilmasto, josta muutama kiinnostava pointti. Jos Suomen olosuhteissa tuotettaisiin energiaa auringolla, jopa Espoon kokoisella alueella tuotettaisiin koko Suomen sähkön tarve. Tuulivoimaloita kehitetään yhä tehokkaammiksi ja hiljaisimmiksi. Jätteistä ja tähteistä tehdään jo nyt maailmanluokan dieseliä ja levistä tuotettu energia on yksi tulevaisuuden lupaus. Sähkön varastointitekniikoita kehitetään. Kiinnostavaa on myös vetytalous, joka on jo saanut vauhtia juuri avatun ensimmäisen autojen tankkausaseman ansiosta. Tehtaiden ja voimalaitosten savukaasuista talteen otetusta hiilidioksidista voi syntetoida vaikka mitä liuottimia ja polymeerejä, mutta haasteena on vielä prosessien kaupallinen kannattavuus.
Tieteen ja teknologian pitää antaa kukkia, mutta valtion tehtävä ei ole valita voittajia. Pitämällä huoli korkeakoulujen ja tutkimuksen määrärahoista ja tutkimuksen vapaudesta, voimme saada jotain uutta ja ihmeellistä.
Ja lopuksi vielä kuva pienestä minirobotista, jonka toimintaa nuori innokas teekkari minulle valaisi. Ei voi kuin uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. :)
Suomi suosta tieteellä ja tekniikalla
Hallitus käy kehysriiheen maanantaina. Vihreä eduskuntaryhmä on paneutunut valmisteluaineistoon ja hionut kantojaan pitkin viikkoja. Suomen taloustilanne ei näytä ruusuiselta. Valtiontalouden kestävyysvaje on noin 7-9 miljardia euroa, kun vuoden kokonaisbudjetti on 54 miljardia euroa. Perinteiset vahvat teollisuudenalamme: metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuus ovat kärsineet globaalin maailman melskeissä.
Valtiontalouden rakenteellinen alijäämä on karu tosiasia. Työllisten määrä vähenee, kulutamme enemmän kuin tienaamme ja vientitase heikkenee. Valtion velka lähenee vuonna 2015 100 miljardia euroa, eli lähestymme EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kestävyysrajoja (velka ei saisi ylittää 60 % BKT:stä). Maailmantilanteen epävarmuus ja huoli Krimin tulevaisuudesta vaikuttaa myös.
Kestävyysvajeeseen pureudutaan rakenteellisin uudistuksin, joista keskeisin on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Mitä paremmin onnistumme laajassa rakenneuudistusten paketissa, sen vähemmin valtion taloutta on tarve sopeuttaa.
Tietoa koko mittavasta rakennepaketista löytyy netistä: Selonteko rakennepaketista
Mutta koska rakenteellinen kestävyyskuoppa on niin syvä, moni asiantuntija on sitä mieltä, että on sopeutettava valtion taloutta noin 3 miljardin euron verran jaksotettuna vuosille 2015-2017. Tämä on haastavaa, sillä hallitus on jo päättänyt yhteensä 5 miljardin euron edestä leikkauksia ja veronkorotuksia. Helpoimmat ratkaisut on jo tehty.
Vihreiden mielestä nyt on sopiva hetki karsia ympäristölle haitallisia tukia, mutta ihmisten peruspalveluita eikä perusturvaa ei saa heikentää. Muutenkin sopeutuksen on oltava maltillista, jottei tukahduteta orastavaa kasvua.
Eduskunta on edellyttänyt, että riihessä ratkaistaan länsimetron jatkeen rahoitus. Ministeri Kyllönen ei eilisessä lausunnossaan puoltanut valtion osuutta kehyksiin. Länsimetro on kokonaisuus, joka Matinkylään päättyvänä tynkämetrona heikentäisi Espoonlahden asukkaiden joukkoliikenneyhteyksiä. Matinkylästä uhkaa tulla ruuhkainen sumppu. Olisi tärkeää saada kirjaus, joka jatkaisi selvityksiä jatkeen toteutuksesta. Espoon vihreä valtuustoryhmä on pohtinut, että mikäli jatke viivästyy, suorien bussiyhteyksien pitää jatkua Espoonlahdesta Helsinkiin.
Uuden kasvun siemenet ovat kaiken a ja o. Uskon tässä tieteeseen ja tekniikkaan. Niillä Suomi on ennenkin noussut suosta. Perustutkimus, tiede, innovaatiot, pk-yrittäjyys ja suurempi riskinotto, puhdas teknologia (cleantech). Tässä asioita, joita on painotettava riihen työllisyyspaketissa.
Tammikuun tekniikan päivillä kuulin kehityksen uusimmista trendeistä. Päivien pääteema oli ilmasto, josta muutama kiinnostava pointti. Jos Suomen olosuhteissa tuotettaisiin energiaa auringolla, jopa Espoon kokoisella alueella tuotettaisiin koko Suomen sähkön tarve. Tuulivoimaloita kehitetään yhä tehokkaammiksi ja hiljaisimmiksi. Jätteistä ja tähteistä tehdään jo nyt maailmanluokan dieseliä ja levistä tuotettu energia on yksi tulevaisuuden lupaus. Sähkön varastointitekniikoita kehitetään. Kiinnostavaa on myös vetytalous, joka on jo saanut vauhtia juuri avatun ensimmäisen autojen tankkausaseman ansiosta. Tehtaiden ja voimalaitosten savukaasuista talteen otetusta hiilidioksidista voi syntetoida vaikka mitä liuottimia ja polymeerejä, mutta haasteena on vielä prosessien kaupallinen kannattavuus.
Tieteen ja teknologian pitää antaa kukkia, mutta valtion tehtävä ei ole valita voittajia. Pitämällä huoli korkeakoulujen ja tutkimuksen määrärahoista ja tutkimuksen vapaudesta, voimme saada jotain uutta ja ihmeellistä.
Ja lopuksi vielä kuva pienestä minirobotista, jonka toimintaa nuori innokas teekkari minulle valaisi. Ei voi kuin uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. :)