Eilen tila- ja asuntojaostossa valtaosa ajasta käytettiin listan ulkopuolisiin asioihin, eli koulukorjauksiin ja väistötiloihin. Edelleen on kehitettävää siinä, että ajankohtaiset ja tärkeät keskustelua ja linjaamista vaativat asiat saadaan virallisiksi lista-asioiksi jolloin ne tulevat julki myös asukkaille ennen ja jälkeen kokouksen. Tässä asiat, jotka keskusteluttivat tai tehtiin esityksestä poikkeavia pääötksiä. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Rödskogs skolan tilanne Otimme kokoukseen laillisuusvalvontaan Tilakeskuksen toimitusjohtaja Carl Slätiksen päätöksen sulkea Rödskogs skola 2.6. alkaen sisäilmaongelmien takia. Käytimme otto-oikeutta ja täydensimme Tilakeskuksen toimitusjohtaja Carl Slätiksen päätöstä ja sen tulkintaa siten, että päiväkoti- ja...

Tässä raporttia eilisestä kaupunginhallituksen kokouksesta. Esityslista avattuna löytyy täältä. Raportoin niiltä osin, kun kokouksessa tehtiin esityksestä poikkeavia päätöksiä tai käytiin kiinnostavaa keskustelua. - Vuoden 2014 huhtikuun kuukausiraportti ja siitä aiheutuvat toimenpiteet (osittain Kv-asia) Kehitys on huolestuttavaa: Verotulokehitys jää ennustetusta ja samaan aikaan riskit toimeentulotuen ja erikoissairaanhoidon budjettien ylityksistä näyttävät realisoituvan. Paljon keskusteltiin työllisyyden parantamisesta, jotta toimeentulotukimenot saataisiin alas. Tästä on valtuutettumme Susanna Rahkonen tehnyt aloitteen. Asia nostettiin vihreiden toimesta myös keskeiseksi tuottavuustoimenpiteeksi. Myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt siihen huomiota. - Lausunto metropolihallintolakia valmistelevan työryhmän väliraportista (Kv-asia) Lausuntoluonnoksesta pyydettiin etukäteen...

Aivan ensimmäiseksi, 9108 kertaa kiitos. 9108 äänestäjää on hämmentävä määrä ihmisiä, yhtä paljon kuin Kiteellä on asukkaita; Yhtä paljon kuin Rock the Beach –festareilla oli viime kesänä yleisöä kuuntelemassa Rammsteinia. Jos yhden ihmisen kiittämiseen ja kättelemiseen kuluisi 10 sekuntia, 9108:n äänestäjän kiittäminen veisi yli vuorokauden.

Erityisen kiitoksen haluan osoittaa kaikille tukiryhmäläisille, jotka uhrasivat aikaa ja ajatusta kampanjalleni. Esimerkiksi ne 8000 esitettä eivät kadonneet eteisestä itsestään. Niitä jaettiin käsiin ja postilaatikoihin vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Lisäksi haluan kiittää Ristoa, Satua, Jannaa, Miikkaa, Jounia, Raimoa, Tiinaa, Lauria, Jesseä, Jounia, Timoa, Saaraa, Ailaa, Heliä, Markusta, Rikua, Rikua, Karia sekä monia monia Anonyymejä. Ilman teidän lahjoituksianne kampanja olisi jäänyt todella aneemiseksi. Vaalilahjoitukset ovat kuin vaaleissa annettavat äänet, yksi lahjoitus voi vaikuttaa pieneltä, mutta yhdessä niiden merkitys kasvaa suureksi.

¤ ¤ ¤ Vaalien tuloksessa kiinnittää ensimmäiseksi huomiota EU:n rakentajien menestys suhteessa EU:n purkajiin. Suomesta valittujen EU-parlamentaarikkojen valtaenemmistö on vahvasti Euroopan rakentajia. Monessa muussa EU-maassa purkajat saivat paljon suuremman kannatuksen.  Tämä siitä huolimatta, että Euroopan akuuttien ongelmien ratkaisussa yksi vastuunkantajista on ollut nimenomaan Suomi

Toinen havainto on puolueiden jakautuminen kolmeen kastiin uudella tavalla. Neljän suuren asemesta näissä vaaleissa olikin vain kaksi selvästi suurta puoluetta: Kokoomus (22,6%) ja Keskusta (19,7%). Keskisuuria olivat Perussuomalaiset (12,9%), Sosialidemokraatit (12,3%), Vihreät (9,3%) sekä Vasemmistoliitto (9,3%)ja pieniä Ruotsalainen kansanpuolue (6,7%) ja Kristillisdemokraatit (5,2%). Keskisuurten ja pienten raja ei ole aivan yhtä selvä kuin suurten ja keskisuurien.

Näin oikeistolaista vaalitulosta Ei Suomen historiassa ole nähty pitkään aikaan.

Jos Sosialidemokraattien uusi puheenjohtaja Antti Rinne ei saa SDP:n kannatuksen syöksyä pysähtymään, demareista tulee pysyvästi keskisuuri puolue, joka vuotaa äänestäjiä joka suuntaan. Nyt ainakin Vasemmistoliitto näyttäisi hyötyneen SDP:n tukalasta tilanteesta.

Perussuomalaisten kannatus kasvoi viime EU-vaaleista, mutta eduskuntavaalien Jytkyyn verrattuna tuloksen täytyy olla Timo Soinille pettymys. Tulosta voi tosin selittää se, että monia Perussuomalaisten kannattajia EU ei kiinnosta edes äänestämisen vertaa. Todellinen testi nähdään vasta ensi eduskuntavaaleissa.

Jännittävimmät taistelut käytiin monen puolueen ehdokaslistan sisällä. Keskustassa EU-henkisen Olli Rehnin ja EU-kielteisen Paavo Väyrysen kaksintaistelu päättyi tasapeliin. Rehn kiri Väyrysen ohi vain 1100 äänen erolla. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä heijastuu Keskustan Eurooppa-politiikkaan, ja millaisia viestejä Rehn ja Väyrynen välittävät Brysselistä Suomeen ja Suomesta Brysseliin.

Kokoomuksessa kiinnostavinta oli vastakkainasettelu Sirpa Pietikäisen ja Eija-Riitta Korholan välillä. He saivat viime vaaleissa yhtä paljon ääniä, ja ovat olleet Brysselissä monessa asiassa, etenkin ympäristöpolitiikassa vastakkaisilla linjoilla. Tässä kisassa äänestäjien tuomio oli selvä, Pietikäinen jatkaa Parlamentissa, ja Korhola putoaa menetettyään viime vaaleista yli 24.000 ääntä.

¤ ¤ ¤ Vihreille EU vaalien tulos oli pettymys, pakko se on tunnustaa. Tunnelma kentällä kampanjoidessa oli niin hyvä, että viiden vuoden takaisen Vihreän ihmeen uusiminen tuntui mahdolliselta, jopa todennäköiseltä.

Viisi vuotta sitten Vihreä dream team, Satu Hassi ja Heidi Hautala keräsivät kumpikin sellaisen äänipotin, että Vihreiden kokonaiskannatus nousi 12,4 prosenttiin. Muissa vaaleissa Vihreiden kannatus on kuitenkin jäänyt selvästi alhaisemmaksi. Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2011 saimme 7,3 prosentin ja kuntavaaleissa vuonna 2012 8,5 prosentin ääniosuuden. Niihin verrattuna 9,3 prosenttia on ihan siedettävä tulos, vaikka toisen europarlamenttipaikan menettäminen kirpaiseekin.

Todellisen vaalitappion koimme kuitenkin äänestäjien määrässä. Aiemmissa vaaleissa Vihreät ovat jo pitkään saaneet yli 200.000 ääntä, nyt vain 161.000. Alhaisen äänestysprosentin vuoksi sekin riitti 9,3 prosentin kannatukseen, mutta aiempien vaalien perusteella meillä olisi ollut potentiaalinen mahdollisuus jopa kolmanneksen suurempaan äänisaaliiseen ja kannatukseen. Se potentiaali jäi nyt saavuttamatta.

Ainakin osa äänistä on ilmeisesti palannut Vasemmistoliitolle, jolta viisi vuotta sitten kaappasimme kannatusta. Vasemmistoliittoa voi muutenkin onnitella taitavasta vaalitaktiikasta, mm. hyvin ajoitetusta hallituksesta lähdöstä, jonka tuloksena se sai äänestäjiä ainakin SDP:ltä ja Vihreiltä. Hampaankoloon jätti pureskeltavaa vain Vihreiden väittäminen TTIP:n kannattajiksi tai ainakin välinpitämättömiksi sen suhteen.

Euroopan talouskriisi ei ainakaan lisännyt Vihreiden kannatusta. Kun lähitulevaisuus on epävarma, ympäristö ja kansalaisoikeudet eivät ole ihmisten ajatuksissa päällimmäisenä, ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta puhumattakaan. Jo minun esille nostamat 2020-luvun työelämän haasteet tuntuvat kaukaisilta, jos ei voi luottaa omaan toimeentuloonsa vuoden loppuun asti.

Joka tapauksessa vaalit on käyty, äänet laskettu, ja niillä mennään Euroopassa seuraavat viisi vuotta. Seuraavaksi täytyy keskittyä toistamaan vähintään 9,3% kannatus seuraavissa eduskuntavaaleissa. Koska ne sitten pidetäänkin.

Kokousraportointi is back. Tila- ja asuntojaoston listalla oli jälleen mm. kouluasioita. Isoimpana niistä Rödskogs skolan eli Röylän koulun kohtalo. Asiassa päädyttiin esityksestäni & jaoston yhteistyöllä hyvään kompromissiin. Taustaksi: kyseessä on pieni kyläkoulu ja samalla Pohjois-Espoon ainoa ruotsinkielinen koulu. Rakennuksessa on … Continue reading →

Tässä huomisen tila- ja asuntojaoton asiat avattuna. Varsinaiset lista-asiat eivät aiheuttane suurta keskustelua. Kouluasiat sen sijaan sitäkin enemmän. Listalle piti tulla selvitys väistötilojen hankinta-aikataulusta (viiveitä on tammikuiseen päätökseen nähden) sekä Rödskogs skolan tilanne, jonka tiimoilta vanhemmat ovat olleet todella aktiivisia ja svenskarum-lautakunta tehnyt päätöksiä. Joudummen niitä jaostossa puimaan nyt ikävästi ilman pohjaesityksiä. - Kokouksessa kuultavat selostukset Kokouksessa kuullaan seuraavat selostukset: - MAL aiesopimuksen seurannasta (Anne Savolainen) - Kaupunkien välinen toimitilavuokravertailu (Harri Kivinen) - Tilakeskuksen toimitilakäsikirja (Carl Slätis) Nuo ovat työohjelman mukaiset selostukset. Niiden lisäksi on luvattu selostus myöhästyneistä...

EU-vaaleissa käyttämäni nettimainos ”I want a Cyberpunk Europe” sai miettimään, kuinka suuri osa kyberpunkin maailmasta on itse asiassa jo toteutunut. Kalenterin mukaanhan meidän pitäisi jo elää kyberpunkin maailmassa.

Vuonna 1984 julkaistun kyberpunkin kantateoksen, William Gibsonin Neuromancerin ajankohtaa ei kerrota, mutta yhden päähenkilön historiassa on tapaus, jossa suomalaiset reserviläiset ampuvat hänen helikopterinsa alas Sergeillä. Kaikki tietokoneohjatut asejärjestelmät oli eliminoitu netti-iskulla, mutta köyhällä Suomella oli vielä myös manuaalisia aseita. Tapahtumat eivät siis voi sijoittua kovin kaukaiseen tulevaisuuteen. Sitä Gibson ei tosin tiennyt, että suomalaiset asentaisivat 90-luvulla Sergeihin digitaalisen tähtäimen.
Vanhat(!) roolipelaajat muistavat vielä GURPSin. Yleiseen tietoisuuteen GURPS nousi Steve Jackson Gamesin vuonna 1990 julkaiseman Cyberpunk-lisäosan ansiosta. Yhdysvaltojen salainen palvelu takavarikoi sen käsikirjoituksen ja kirjoittamiseen käytetyt tietokoneet, koska piti pelin sääntöjä tietokonerikollisten käsikirjana. Lopulta Salainen palvelu löysi jonkun, joka osasi erottaa akustisen modeemin neuraaliliittymästä, ja tietokoneet palautettiin, kiintolevyt formatoituina.

Kaivoin GURPS Cyberpunk -sääntökirjan esille ja aloin verrata todellisuutta pelin ja kyberpunk-kirjojen maailmaan.

Sää? Kyberpunk-tarinoissa ilmastonmuutos on tapahtunut tosiasia. Sade on lähes jatkuvaa. Todellisuudessa, täysosuma, tosin sataa vähemmän. Check.

Zaibatsut? Kyberpunkissa globaalit suuryritysryppäät hallitsevat maailmaa, ja kansallisvaltioiden merkitys on vähäinen. Todellisuudessa suuryritysten vallan kasvu on tosiasia, ja investointisuojasopimukset antavat niille vallan haastaa valtioita välimiesoikeuteen, jos lainsäädäntö ei miellytä. Check.

Tuloerot? Kyberpunkin maailmoissa osa ihmisistä elää yltäkylläisyydessä ja saa parasta mahdollista terveydenhoitoa. Elinajan ennuste on pitkälle toisella sadalla. Vastaavasti suurin osa ihmiskunnasta elää köyhyydessä, ja slummit ympäröivät suurkaupunkien neonvalaistuja, vartioituja keskustoja. Tarinoiden taustana on usein superrikkaiden ja köyhyyteen vajonneiden konflikti. Todellisuudessa tuloerot ovat kasvaneet teollisuusmaissa, ja Occupy- ja Prosenttiliikkeen kaltaisia protesteja on jo nähty. Matkalla ollaan.

Verkottunut teknologia? Kyberpunkissa lähes kaikessa teknologiassa on älyä, ja se on yhteydessä verkkoon (paitsi suomalainen Sergei). Todellisuudessa: Esineiden Internet!

Tekoälyt? Kyberpunkin klisheeksi on muodostunut Turing-poliisilta karannut, tapahtumia verkon uumenista ohjaileva tekoäly. Todellisuudessa, kun lukee IBM:n Watsonin viimeisimpiä sovelluksia ja tietää Watsonin olevan vasta alkua, alkaa jotenkin kaivata Turing-poliisia. Osuu ja uppoaa.

Kyborgisaatio? Kyberpunkissa ihmisen ja teknologian raja on hämärtynyt. Todellisuudessa emme ole vielä aivan yhtä pitkällä, vaikka esimerkiksi parkinsonin tautia hoidetaan jo aivoimplanteilla, ja proteeseihin kehitetään suoria hermorataliitäntöjä. Kannamme kuitenkin mukanamme päätelaitetta, jolla saa yhteyden koko maailman kattavaan tietoverkkoon. Sateliittipaikannus, sosiaalinen media ja täydennetty todellisuus ovat arkea. Google Glass ja niitä seuraavat älylasit tuovat Internetin jo silmän eteen. Näytöllä varustettuja piilolinssejä tutkitaan. Ei ihan vielä, mutta pian, hyvin pian.

Verkkorikollisuus? Tarinoiden päähenkilöt ovat usein nimenomaan jonkilaisia verkkorikollisen ja verkkosankarin rajatapauksia. Todellisuus: Snowden, you bet!

Kybersota? Suuryritykset ja kansallisvaltioiden jäänteet kamppailevat tietoverkoissa ja verkkojen välityksellä jatkuvasti vallasta ja resursseista. Todellisuus: No shit Sherlock!

Katurikollisuus? Kyberpunkissa kadut ovat vaarallisia ja kaoottisia paikkoja, ja vain rikkaiden asuinalueilla ja suuryritysten valvomilla alueilla on turvallista, etenkin jos olet implanteilla tuunattu katusamurai. Todellisuudessa elämä teollisuusmaissa on muuttunut aiempaa turvallisemmaksi, ja väkivaltarikollisuus on vähentynyt. Yhdeksi selittäjäksi on tarjottu lyijyn kieltämistä auton polttoaineen lisäaineena, toiseksi ihmisten vetäytymistä kotiin tietokoneen ääreen. Kävikin päinvastoin.

3d-tulostimet? Itse asiassa tätä teknologian läpimurtoa kyberpunk ei osannut ennakoida. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä Wintermute olisi tehnyt 3d-printterillä.

Viime päivien kaikki liikenevä aika on mennyt vaalityöhön, siksi ehdin kirjoittamaan huomisesta kaupunginhallituksen kokouksesta vasta nyt. Toivottavasti huomisia kokouksia siivittää riemu kahdesta vihreästä mepistä. Alla lista-asiat avattuna, lista kokonaisuudessaan löytyy täältä.   - Vuoden 2014 huhtikuun kuukausiraportti ja siitä aiheutuvat toimenpiteet (osittain Kv-asia) Maaliskuussa valtuusto hyväksyi talousarviotarkistukset, joiden mukaan toimintakate paranee 23,3 milj. euroa. Toimialat ennustavat tarkistusten toteutuvan pääosin, mutta sivistystoimen tulokertymä (ilman nettobudjetoituja yksiköitä) on ennusteiden mukaan jäämässä 3,2 milj. euroa talousarviosta. Lisäksi sosiaali- ja terveystoimessa erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen kustannukset ovat ylittämässä talousarvion n. 20 milj. eurolla....

Rikkidirektiivi on hyvä esimerkki siitä, miten puolitotuuksista ja suoranaisista valheista tehdään totta toistamalla niitä riittävän monta kertaa.

Vaaliteltoilla ja sosiaalisessa mediassa saadun palautteen perustella moni suomalainen uskoo rikkidirektiivin olevan EU:n päätös, koskevan vain Suomen meriliikennettä. ja olevan pelkästään Vihreiden tai jopa yhden vihreän MEPin tekosia.

 Voi kun me Vihreät voisimmekin ottaa yksin kunnian ihmisten terveyden ja Maailman merien suojelemisesta, mutta kyllä siihen tarvittiin myös muita. Esimerkiksi EU-Parlamentin ratkaisevassa äänestyksessä syyskuussa 2012 rikkidirektiivin puolesta äänesti yhteensä 606 MEPpiä. Vihreiden 55 parlamentaarikon ryhmä ei siis ihan yksin sitä runtannut läpi.

Vaikka Vihreät MEPit ovat taitavia, ei edes Satu Hassi olisi kyennyt manipuloimaan koko EU-parlamenttia, vaikka Eija-Riitta Korhola (kok) niin väittää. Yhtä hyvin Korhola itse olisi voinut manipuloida EU-parlamentin enemmistön päinvastaiselle kannalle, jos hänen argumenttinsa olisivat olleet yhtä hyvät.

¤ ¤ ¤ Itse asiassa EU pani rikkidirektiivin säätäessään vain toimeen kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n vuonna 2008 solmiman MARPOL-sopimuksen (MARine POLlution) lisäpöytäkirjan.

Toki Vihreiden ja etenkin Satu Hassin on väitetty vedättäneen myös IMOa, mikä lähinnä kertoo väitteen esittäjän katsoneen liikaa X-Men-elokuvia. A new hero is born, Satu, the Mind Blender.

Ainoa muutos, jonka EU Parlamentti MARPOL-sopimuksen vaatimuksiin teki, oli Välimeren rikkipäästörajoitusten voimaantulon aikaistaminen (myöhentäminen olisi rikkonut sopimusta). Siitä Vihreät voivat ottaa pienen sulan hattuunsa, sillä Vihreiden Satu Hassi toimi esityksen raportoijana. Mutta jälleen kerran, pelkin Vihrein voimin se ei olisi onnistunut.

Eli se siitä väitteestä, että Vihreät olisivat heikentäneet Suomen merenkulun kilpailuasemaa rikkidirektiivin EU-käsittelyssä.

¤ ¤ ¤ Joka tapauksessa MARPOL-sopimus on lainvoimainen ja laivojen on noudatettava sitä, vaikka rikkidirektiivi olisi kaatunut.

Sinänsä MARPOL-sopimus on lohduttava osoitus siitä, että maailmanlaajuiset kunnianhimoiset päästörajoitussopimukset ovat mahdollisia. Erityisten SECA-rikkipäästörajoitusalueiden (Sulphur Emission Control Area) lisäksi sopimus velvoittaa alentamaan laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden 0,5 prosenttiin kaikilla maailman merillä vuoteen 2020 mennessä. Tästä seuraava rikkipäästöjen väheneminen säästää kymmeniätuhansia ihmishenkiä vuodessa.

MARPOL-sopimuksen SECA-alueiden muita meriä tiukemmat päästörajat eivät koske vain Suomea ja Itämerta, vaan sopimus kieltää runsasrikkisen polttoaineen käytön (tai edellyttää vastaavaa pakokaasujen puhdistamista) Itämeren lisäksi Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa sekä 200 merimailin leveydeltä USAn ja Kanadan molemmilla rannikoilla. Rikkiä tupruttavilla aluksilla ei siis ole asiaa esimerkiksi Ruotsin, Saksan, Puolan, Hollannin tai Yhdysvaltojen satamiin.

Vaikka Itämeri olisi jätetty MARPOL-sopimuksen SECA-alueiden ulkopuolelle, suomalaiset rahtilaivat eivät pääsisi Juutinraumasta Pohjanmerelle, jos ne eivät vähentäisi päästöjään.

Eli se siitä väitteestä, että Rikkidirektiivi (eli MARPOL-sopimus) aiheuttaisi kustannuksia vain Suomen viennille. Vie siinä sitten tavaraa halpaa runsasrikkistä öljyä käyttävällä aluksella esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jos yhteenkään Yhdysvaltojen satamaan ei pääse.

¤ ¤ ¤ IMOssa ovat jäseninä maailman merenkulkumaat. Kun sopimus kolmen vuoden neuvotteluiden jälkeen vuonna 2008 hyväksyttiin, sen hyväksyi Suomen puolesta Matti Vanhasen (kesk) hallitus. IMO-asioista vastasivat liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk).

Jälkeenpäin esimerkiksi Vehviläinen on todennut sopimuksen tulleen hänelle yllätyksenä. Rohkenen epäillä. Jos virkamiehet pystyisivät salassa kolme vuotta neuvottelemaan monella tapaa merkittävää kansainvälistä sopimusta, jokin olisi Suomen johdossa pahasti vialla. IMO on ehkä merkittävin liikenneministerin vastuualueelle kuuluva kansainvälinen yhteistyöelin.

Se on pakko myöntää, että 2000-luvun alun poliittiseen kulttuuriin on kuulunut julkisuudessa paheksuttujen ulkomaanmatkojen karsiminen minimiin, minkä seurauksena suomalaiset poliitikot ovat vieraantuneet kansainvälisistä verkostoista.

¤ ¤ ¤ IMO määrittelee päästörajoitusalueet alueiden rannikkovaltioiden aloitteesta. Itämeri on siis nimetty SECA-alueeksi Itämeren rannikkovaltioiden omasta aloitteesta. Itse asiassa Itämeren laivojen rikkipäästöjä on rajoitettu jo ennen vuoden 2008 sopimusta. Ensimmäinen sopimus solmittiin IMOssa jo vuonna 1997.

IMOn päästörajoitukset ovat olleet voimassa Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa jo vuodesta 2006, jolloin polttoaineen rikkipitoisuuden ylärajaksi asetettiin 1,5 %. Vuonna 2010 raja laski yhteen prosenttiin, ja nyt, vuonna 2015 0,1 prosenttiin. Sekin on vielä sata kertaa suurempi kuin rekkojen polttoaineena käyttämän dieselin rikkiraja 0,001 %.

Laivaliikenne on kaikkea muuta kuin marginaalinen ilman saastuttaja. Laivojen käyttämä raskas polttoöljy on niin rikkipitoista, että vastaavaa öljyä ei ole saanut polttaa maalla vuosikymmeniin ilman savukaasujen puhdistusta. Itse asiassa merenkulku on yksi maailman saastuttavista talouden sektoreista.

Yksi suuri rahtilaiva voi saastuttaa yhtä paljon kuin 50 miljoonaa autoa.

¤ ¤ ¤

Rikkipäästöjä vähennetään kahdesta syystä. Rikin oksidit aiheuttavat hengitystiesairauksia ja happamoittavat merta. Eduskunnan ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa THL:n tutkija Raimo Salonen arvioi rikkidirektiivin vähentävän ennenaikaisia kuolemia pelkästään Euroopassa 16 500:lla vuodessa. Yhdysvaltojen ympäristöministeriön arvion mukaan laivojen rikkipäästöt aiheuttavat Yhdysvalloissa 60.000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa ennen rikkipäästöjen rajoittamista.

Laivojen rikkipäästöjen vähentämisestä seuraava sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja terveydenhoitokulujen arvo kansantaloudelle on useissa eri selvityksissä todettu monta kertaa kuljetuskustannusten nousun teollisuudelle aiheuttamia kustannuksia suuremmiksi.

Sairailla ja kuolleilla ei valitettavasti ole lobbareita.
¤ ¤ ¤ Miksi rikkidirektiiviä herättiin vastustamaan Suomessa vasta kun päätös asiasta oli IMOssa jo tehty?

En pysty uskomaan, etteivät suomalaisten varustamoiden ja teollisuuden edunvalvojat saati poliitikot olisi tienneet, mistä IMOssa, meriliikenteen tärkeimmässä kansainvälisessä järjestössä vuosina 2005-2008 neuvoteltiin. Neuvottelupöydässä, jossa myös Suomen hallitus oli edustettuna; Asiassa, jossa Suomi oli yksi aloitteen tekijöistä.

Jos edes IMOa ei ole viitsitty seurata, on aika vaihtaa ihmisiä.

Päinvastoin, uskon rummutuksen olevan tarkkaan ajoitettua iltalypsyä, jolla muokataan julkista mielipidettä vaatimaan teollisuudelle ja varustamoille ”hyvitystä” rikkidirektiviistä. Väylämaksujen poistaminen on jo nostettu esiin.

Iltapypsystä kertoo myös se, miten päästövähennysten kustannukset laskettiin etujärjestöjen raporteissa karkeasti yläkanttiin. Todellisuudessa ne ovat jäämässä paljon alhaisemmiksi. Rahti ei ole myöskään siirtymässä kumipyörille, sillä vähärikkisen polttoaineen kysynnän kasvu meriliikenteessä nostaa rekkojen käyttämän dieselin hintaa.

Jos MARPOL-sopimuksen vastainen lobbaus olisi aloitettu ajoissa, riskinä olisi ollut vaatimusten meneminen läpi, päästörajoitusten viivästyminen ja löystyminen. IMOn päätökset vaativat yksimielisyyttä.

Jos lobbaus olisi pidentänyt siirtymäaikoja tai löysännyt päästörajoja, moni suomalainen olisi joutunut elämään sen tosiasian kanssa, että oma toiminta on aiheuttanut tuhansia kuolemia, jotka olisi ollut mahdollista välttää.

Kannatan kansallispuistoa Porkkalaan ja Suomenlahden kansallispuistojen laajentamisia maa- ja vesialueilla. Ympäristöjärjestöt ovat koonneet hyvän ja realistisen ehdotuksen ympäristöministeriön selvitystyön tueksi. Suomenlahtivuoden kunniaksi ministeriö selvittää Saaristomeren, Tammisaaren ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistojen laajentamista ja Porkkalan kansallispuiston perustamista. Merellinen luonto, lintuluodot, kalliot, rantaniityt ja vedenalaiset harjut on säästettävä jälkipolville. Nämä alueet on pelastettava kaikkien kansallispuistoiksi vielä kun se on mahdollista.

Linkki ympäristöjärjestöjen ehdotukseen: Saaristomme on suojeltava

Linkki Ylen uutiseen: Luontojärjestöt esittävät Porkkalaa kansallispuistoksi

Tiedote 13.5.2014Lähikirjastot ovat jälleen kerran lakkautusuhan alla, tällä kertaa säästöjen ja tuottavuusohjelman takia. Onneksi kulttuurilautakunta otti aikalisän ja palautti suunnitelman uuteen valmisteluun.Me vihreät kannatamme lähikirjastojen säilyttämistä. Lähikirjastot ovat tärkeitä ennen kaikkea lapsille ja lapsiperheille. Pienet lapset voivat käydä lähikirjastossa itsenäisesti ja kirjasto tarjoaa turvallisen paikan viettää iltapäiviä. Lähikirjastoissa on kokoonsa nähden hyvät valikoimat lasten- ja [...]

Mielipidekirjoitus Länsiväylä 21.5.2014

Lastensuojeluasiat ovat olleet viime päivinä julkisuudessa, kun
sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkistivat 14.5.
Suomen ensimmäiset lastensuojelun laatusuositukset.

Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti kaikkialla
Suomessa. Lastensuojeluntarpeen ehkäisy on sekä inhimillisesti tärkeää,
että kustannustehokasta. Yhden huostaan otetun lapsen laitossijoitus
maksaa vuodessa lähes 100 000 euroa. Samalla rahalla saa yli seitsemän
vuotta intensiivistä perhetyötä.

Myös Espoossa lastensuojelun kasvaviin kustannuksiin ja oikea-aikaiseen
palveluiden saatavuuteen on kiinnitetty huomiota. Tarkastuslautakunta
totesi arvioidessaan kaupungin vuoden 2013 toimintaa, että
lastensuojelussa on entistä vahvemmin keskityttävä ehkäisevään
lastensuojeluun ja varhaiseen puuttumiseen. Myös me vihreät olemme
korostaneet ennaltaehkäisyn tärkeyttä niin budjettineuvotteluissa kuin
sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että tarkastuslautakunnan havaintoon on
tartuttu. Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmassa yhdeksi
tavoitteeksi on otettu lasten ja perheiden auttaminen mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa ja lähellä lapsen kasvuympäristöä. Tähän työhön on
varmistettava myös riittävät resurssit.

Espoossa tehdään jo ansiokasta kehittämistyötä lasten ja perheiden
palveluissa kiitos asiansa osaavien ja työhönsä paneutuvien
virkamiesten. Työn kokonaisvaltaisuutta on parannettu kartoittamalla
lasten tilanne myös silloin, kun aikuiset hakevat apua. Työtä tehdään
moniammatillisesti ja yhteistyötä tiivistetään edelleen kolmannen
sektorin toimijoiden kanssa. Intensiivisempää tukea tarjotaan niille
perheille, joilla on eniten tuen tarvetta. Perhetyöhön kehitetään
jatkuvasti uudenlaisia toimintamuotoja, myös sähköisiä palveluja.
Erityisen tärkeää on, että perhetyötä laajennetaan koskemaan myös
kouluikäisiä lapsia ja heidän perheitään.

Varsinaisen lastensuojelu- ja perhetyön lisäksi lasten hyvinvoinnin
kannalta olennaisia ovat hyvät peruspalvelut, toimiva terveydenhuolto
sekä laadukas opetus ja varhaiskasvatus. Myös onnistuminen
maahanmuuttajien kotouttamisessa, työllisyyden edistämisessä ja päihde-
ja mielenterveyskuntoutuksessa vaikuttaa lapsiin.

On hyvä, että Espoossa lasten ja perheiden ongelmia on lähdetty
määrätietoisesti ratkomaan lisäämällä ennaltaehkäisevää perhetyötä. Tätä
työtä ei pidä vaarantaa säästöjen nimissä. Päin vastoin pitkällä
tähtäimellä on järkevää kohdistaa laitoshoidosta saatavat säästöt
ennaltaehkäisyyn ja näin mahdollistaa yhä useamman perheen auttaminen
silloin, kun ongelmat ovat vielä helpommin ratkaistavissa. Tiukalla
rekrytointikiellolla ei pidä vaikeuttaa inhimillisesti tärkeitä ja
taloudellisestikin järkeviä panostuksia ennaltaehkäisevään työhön.

Espoossa tehdään jo nyt lastensuojelutyötä kuuteen suurimpaan kaupunkiin
nähden edullisesti. Ei rankaista hyvästä työstä, vaan kannustetaan
lastensuojelussa ja perhetyössä työskenteleviä edelleen kehittämään
työtään espoolaislasten ja perheiden parhaaksi.

Tiina Elo, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja
Inka Hopsu, valtuustoryhmän puheenjohtaja
Teemu Hokkanen, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Pinja Nieminen, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Vihreät

Länsiväylä 21.5.2014 Lastensuojeluasiat ovat olleet viime päivinä julkisuudessa, kun sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkistivat 14.5. Suomen ensimmäiset lastensuojelun laatusuositukset. Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti kaikkialla Suomessa. Lastensuojeluntarpeen ehkäisy on sekä inhimillisesti tärkeää, että kustannustehokasta. Yhden huostaan otetun lapsen laitossijoitus maksaa vuodessa lähes 100 000 euroa. Samalla rahalla saa yli seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä. Myös Espoossa lastensuojelun kasvaviin kustannuksiin ja oikea-aikaiseen palveluiden saatavuuteen on kiinnitetty huomiota. Tarkastuslautakunta totesi arvioidessaan kaupungin vuoden 2013 toimintaa, että lastensuojelussa on entistä vahvemmin keskityttävä ehkäisevään lastensuojeluun ja varhaiseen puuttumiseen. Myös me vihreät...

APJ, HV

On sääli, että tämä ohjelma on meidän edessämme vasta nyt, vasta kun kaupungin talous on jo pahasti epätasapainossa.

Talouden tasapainottaminen ja tuottavuuden nostaminen vaatii toimintaprosessien muuttamista, ja se vaatii aikaa … ja rahaa.

Tuottavuutta voi nostaa investoimalla osaamiseen, työvälineisiin ja toimintatapoihin.

Säästäminen ei ole koskaan ilmaista. Se maksaa.

Siksi tuottavuutta pitää nostaa hyvinä aikoina, ei vasta selkä seinää vasten.

Pelkät leikkaukset ilman investointeja eivät paranna tuottavuutta. Hyvässä tapauksessa se vain vähentää tehdyn työn määrää, useimmiten tuloksena on se, että sekä työn tuottavuus että laatu laskee.

Erityisen riskialtista on toiminnan sähköistäminen ilman toimintaprosessien uudistamista. Jo 1980-luvulla havaittiin, että vanhojen manuaalisten toimintaprosessien tietokoneistaminen laskee tuottavuutta.

Puhuttiin tuottavuusparadoksista.

Tässä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmassa on suuri tuottavuusparadoksin riski.

TATU-ohjelmassa lasketaan paljon palvelutuotannon digitalisoinnin ja sähköistämisen varaan. Todellisuudessa digitalisoinnin pitäisi ollan vain toiminnan kehittämisen väline, työkalu. Välttämätön työkalu, mutta silti vain työkalu.

Tästä on saatu jo esimakua. Otetaan esimerkiksi siirtyminen laskujen sähköiseen käsittelyyn ilman prosessien uudistamista eräässä kuntayhtymässä, jonka jäsen Espoo on.

Ensin lasku tuli tilaajalle, hän lähetti sen sisäpostina keskushallintoon, jossa se skannattiin, lähetettiin sähköpostina takaisin, alkuperäinen tilaaja teki asiatarkastuksen, lähetti sähköpostina esimiehelle, esimies hyväksyi laskun, lähetti sähköpostina keskushallintoon, josta se maksettiin

Kaikki tämä sai viedä viisi arkipäivää eli laskuja käsiteltiin iltaisin ja viikonloppuisin.

Kukaan ei saanut olla sairas, matkalla, tai tehdä oikeita töitään koko päivää

Toiminnan tehostumisen asemesta tuottavuus laski ja viivästyskorot juoksivat. ….

HV

Entä sitten kun me olemme tarjonneet kuntalaisille sähköisiä lomakkeita … sähköistämättä ensin kaupungin omaa palveluprosessia. Otetaan esimerkiksi viime kuussa käyttöön otettu toimeentulotuen sähköinen jatkohakemus.

Tuen hakeminen helpottui, mutta mitä tapahtuu käytännössä, kun tätä sähköistä lomaketta käsitellään?

Hakemuksen käsittelijällä on edessään kaksi näyttöä, ja hän kirjoittaa toisessa ruudussa olevasta hakemuksesta ja sen liitteitä tietoja toisessa ruudussa olevaan laskelmaohjelmaan.

Kun laskelma on valmis ja siihen perustuva päätös tehty, se tulostetaan paperille ja lähetetään maksatukseen, jossa maksun tiedot syötetään paperilta käsin maksatusjärjestelmään.

Näin, meillä Espoossa … sähköistetään palveluita ja ihmetellään, miksi tuottavuus ei parane, vaikka pitäisi.

Valtuustossa tänään keskustelu arviointikertomuksesta jäi tilintarkastusmuistutuksen jalkoihin. Käytin kuitenkin puheenvuoron tila-asioista, koska tarkastuslautakunta oli niihin ansiokkaasti puuttunut ja itsekin olin lautakunnan kuultavana tila- ja asuntojaoston puheenjohtajan ominaisuudessa. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tarkastuslautakunnalle ansiokkaasta arviointikertomuksesta. Siihen on nostettu juuri niitä keskeisiä ongelmakohtia, joista olemme täällä paljon keskustelleet. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että tarkastuslautakunta on perehtynyt tilaaja-tuottajamalliin ja liikelaitosmalliin. Saamme vihdoin kättä pidempää niiden arviointiin ja kehittämiseen. Tilakeskus -liikelaitos ylläpitää kaupungin tiloja pääosin sisäisellä tilaaja-tuottajamallilla. On hankalaa ja epätarkoituksenmukaista, että tilojen hallinta ja hoito ovat eri liikelaitoksissa. Se johtaa...