Kun sosiaalisen median tapaan toimiva taksipalvelu Uber alkoi levitä Yhdysvalloissa, Suomessa ja Euroopassa puuskahdettiin yhteen ääneen: Ei onnistu meillä! Osa puuskahti helpottuneena, osa turhautuneena, osa huolestuneena. Se mikä toimii San Franciscossa, kaatuu Euroopassa helposti edunvalvontaan ja suljetuille markkinoille luotuun lainsäädäntöön.

Eurooppalaista sääntelylle ja korporaatioille perustuvaa hallintokulttuuria Uberin liiketoimintamalli ravistelee juuriaan myöten: Kyytiä tarvitsevien ja tarjoavien ihmisten yhteen saattaminen. Ei ihme, että Uberin eurooppalaiset inkarnaatiot ovat muistuttaneet enemmän perinteistä taksipalvelua kuin Kalifornialaista esikuvaansa.
.
Sama puuskahdus kuultiin, kun Uberin tavoin San Franciscossa syntynyt AirBnB teki uberit majoituspalveluille, kehitti verkkopalvelun, joka saattaa tilapäistä majoitusta tarvitsevat ja tarjoavat ihmiset yhteen. Kuka kaipaa persoonatonta hotellihuonetta, kun halvemmalla saa kokonaisen huoneiston? Ei ihme, että mm. Suomen matkailu- ja ravintola-ala parahti.

Miksi uudet, vanhoja liiketoimintamalleja kyseenalaistavat palvelut syntyvät Kaliforniassa eivätkä esimerkiksi Suomessa? Yhdysvalloissa uusi teknologia ja sen mahdollistamat liiketoimintamallit nähdään mahdollisuutena, meillä uhkana vallitsevalle tilanteelle. Ja kun Uber, AirBnB, NetFlix ym. ovat ensin kasvaneet Yhdysvalloissa riittävän suuriksi, ne vyöryttävät myös Euroopan … ja tulouttavat voitot kotiin.

Toki poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi musiikkiteollisuuden mullistanut ruotsalainen Spotify ja teleoperaattorit ohittanut alkujaan virolainen Skype sekä tietysti suomalainen Omenahotelli. Omenahotelli on virtualisoinut hotellipalveluista kaiken muun paitsi itse huoneen. Ensimmäiset vientiomputkin on jo perustettu Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Miten Suomessa voitaisiin hyödyntää digitalisaation mahdollistamaa verkostomaista liiketoimintamallia?

Esimerkiksi haja-asutusalueilla kaukana kaupoista ja palveluista olisi tarvetta Uberin tyyppiselle verkostomaiselle palvelulle, joka kuljettaisi paitsi ihmisiä myös tavaroita, esimerkiksi ruokaostoksia, postia ja lääkkeitä. Kutsutaan sitä vaikka Yli-palveluksi.

Esimerkiksi kun yksin ilman autoa kymmenien kilometrien päässä palveluista asuva ikäihminen haluaisi keskustan kaupalta ruokakassin ja apteekista lääkedosetin, kuntakeskuksessa töissä käyvä naapuri toisi sen kotimatkallaan. Joskus hän voisi myös viedä naapurinsa aamulla asioille ja terveyskeskukseen ja tuoda töiden jälkeen kotiin.

Molempien tulisi siis olla verkossa ja Yli-palvelun käyttäjiä. Lisäksi palvelulla tulisi olla yhteys kauppiaan verkkokauppaan, sekä Postin ja apteekin tietojärjestelmiin sekä tietysti osan kustannuksista maksavien Kansaneläkelaitoksen ja kunnan järjestelmiin.

Teknologian näkökulmasta Yli-palvelu on siis varsin suoraviivainen, hallinnon ja lainsäädännön näkökulmasta kaikkea muuta.

Vientimarkkinoita löytyisi ainakin Pohjois-Euroopasta.

Kaikki hyötyisivät paitsi paikallinen taksiyrittäjä, joka on aiemmin hoitanut kuljetuksia päätyönään.

Niin ja kuka huolehtisi kyläläisten kuljetuksista niinä päivinä, kun töissä käyvä naapuri on sairaslomalla ja tarvitsee itse antibioottikuurin, jonka lääkäri on videopuheluvastaanotolla hänelle määrännyt? Erittäin harvaan asutuilla alueilla Yli-palvelu ei toimisi. Sen toiminta edellyttäisi useampia kuljetuspalveluiden tarjoajia ja käyttäjiä samalta alueelta.

Käsittelimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuluvan vuoden taloustoteumaa sekä kävimme lähetekeskustelun tulevien vuosien taloussuunnittelusta.

Seuranta 1:n eli vuoden 2014 budjetin tähänastisen toteuman ja loppuvuoden ennusteen pohjalta sosiaali- ja terveystoimen budjetti tulee tänä vuonna olemaan noin 26, 5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Päädyimme esittämään valtuustolle, että määrärahoja olisi nyt lisättävä 20,5 miljoonaa euroa.

Erityisesti toimeentulotuessa ja erikoissairaanhoidossa menot ylittyvät budjetoidusta reippaasti. Tämä on jokavuotinen ongelma, jota olisi saatava korjattua jo budjetin laatimisvaiheessa.

Toisin kuin toimialalta yleensä, vanhusten palveluista on sen sijaan säästynyt/säästymässä tältä vuodelta yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Syitä ovat muun muassa niin kutsuttu siirtoviivepäivien poistuminen, palveluketjujen sujuvoituminen. Siirtoviivepäivät tarkoittavat niitä päiviä, joita jatkohoitopaikkaa odottava vanhus joutuu viettämään sairaalan osastolla. Eli tässä tapauksessa HUS on laskuttanut Espoota vanhuksista, joita on jouduttu pitämään sairaalassa hoitopaikan puuttumisen takia. Nyt tästä tilanteesta on onneksi päästy eroon, mikä on myös vanhusten hyvinvoinnin ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Säästöä on syntynyt myös vuokratyövoiman vähentämisestä, joskaan tehty ratkaisu ei kuulostanut aivan ongelmattomalta.

Syntyneiden säästöjen takia toimialan henkilöstömäärärahoista ehdotettiin leikattavaksi 1 miljoonaa euroa. (Kokonaissäästö 2,5 miljoonaa, mutta muut momentit eivät olleet niin ongelmallisia.)

Tästä käytiin pitkä keskustelu, joka päättyi pohjaesityksen eli leikkauksen voittoon äänin 8-5. Äänestin itse pohjan puolesta, mitä jotkut esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet kritisoivat. Minulle muun muassa sanottiin, että kun asia viedään valtuustoon, niin valtuustoryhmämme tulee äänestämään toisin.

Hyväksyn täysin sen, jos ryhmämme tulee ottamaan asiassa toisen kannan. Ikävää tämä on tietenkin asian valmistelun kannalta. Ei ole tyylikästä, että eri päätöksentekovaiheissa samat poliittiset ryhmät toimivat eri tavoilla. Olisin voinut hakea asiasta jo ennen kokousta ryhmän kantaa, mutten tehnyt sitä, koska koin että asiasta on käytävä ensin huolellinen keskustelu lautakunnassa asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa ja kuultava henkilöstön edustajaa.

Mietin myös ihan viimeiseen asti päätöstäni. Olen viimeksi viime budjettineuvottelujen alla ollut vaikuttamassa siihen, että vanhusten palveluihin lisättiin rahaa. Tämä oli perhetyön ohella asia, jota eniten halusin vihreiden valtuustoryhmän ajavan neuvotteluissa.

Espoon väestö ikääntyy. Palveluihin voitaisiin lisätä vaikka kuinka paljon rahaa ja jokainen euro tulisi tarpeeseen. Erityisesti kotihoitoon tarvittaisiin lisää hoitavia käsiä. Myös asumispalvelupaikkoja tarvittaisiin lisää.

Olen itse viime vuonna kritisoinut sitä, että erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen alibudjetointi tuo painetta leikata vanhustenhoidosta, koska siellä on vähän lakisääteisyyttä:

https://m.facebook.com/nieminenpinja/posts/539728756116055:0

Eli tuntuu väärältä tehdä päätöksiä, jotka kaikkea muuta kuin lisäävät toimialan tuloja.

Mutta. A-li-jää-mä. 26,5 miljoonaa euroa. Toimialalta ei ole jäämässä rahaa yli. Toimialan talous ei ole edes tasapainossa. Jollain aikavälillä se on saatava paremmin tasapainoon. Ainakin niin kauan kuin selkeää nousukautta ei ole näkyvissä.

Toistaiseksi tilanne on todella hankala. Menot kasvavat ja verotulot putoavat samaan aikaan. Väestö ikääntyy, hoidontarve kasvaa, hoidot kallistuvat. Työllisyystilanne on huonontunut. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Espoossa vuodessa 70 %. Käytin työllisyydenhoidosta puheenvuoron lautakunnassa. Työllisyys ja työpaikkojen syntyminen - ne ovat myös ihan keskeisiä asioita, joita tarvitsemme hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Valtuusto on jo ruvennut tasapainottamaan taloutta. Nyt arvioitu säästötarve on vielä pieni verrattuna siihen, mitä se muutaman vuoden päästä on. Vuodelle 2015 säästötavoite on 44 miljoonaa euroa, vuodelle 2016 se on 76 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 jo 110 miljoonaa euroa. Minun on sanottava, etten toistaiseksi ymmärrä, miten näihin lukuihin voidaan mitenkään päästä. Palveluntarve ei ole mitenkään vähenemässä. Pahimmassa tapauksessa edessä on rajuja leikkauksia, jos Suomen talous ei lähde nousuun.

Talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelmassa ei nyt ole mukana monen muun kunnan käyttämiä henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia ja tämä on erittäin hyvä asia. Henkilökunta on jo nyt kovilla. Ja siis: tänään päätetyt säästöt eivät myöskään tarkoita henkilöstövähennyksiä.

Mietin paljon asiasta päättäessäni sitä, että tämä antaa henkilöstölle huonon signaalin. He ovat onnistuneet organisoimaan töitä entistäkin paremmin ja työ on jo raskasta. Kun on onnistuttu säästämään, niin siitä olisi mukava pikemminkin palkita.

Ja sille säästetylle rahalle olisi käyttöä.

Valtuustoryhmässäni on varmasti ihmisiä, jotka eivät voi tekemääni päätöstä hyväksyä ja ymmärrän sen täysin. Olen myös itse vastustanut joitain säästöjä, kuten vammaisten asiakasmaksujen korotuksia. Silloin kunnalle koituvat tulot olisivat olleet olemattoman pieniä, mutta maksujen vaikutukset ovat pääsääntöisesti pienillä eläkkeillä eläville tai vammaisen lapsen vanhemmille merkittävämpiä. On tilanteita, joissa säästäminen voi aiheuttaa vain kuluja. Tämä nähtiin jo 90-luvun lamassa. Tästä syystä olen myös vastustanut tiettyjä säästöjä, jos on riskinä, että ne esimerkiksi vain lisäävät ihmisten uupumista. Samasta syystä voi ajatella, että kotihoitoon pitäisi saada ainoastaan lisättyä rahaa. Vanhusten kotona hoitaminen vähentää raskaamman hoidon tarvetta.

Asiassa on siis aidosti monia näkökantoja ja määrärahavähennystä vastustaneet ovat oikealla asialla. Mutta yhtä lailla totta on se, että nykyisellään toimialan rahat eivät riitä. Vaikka mikro- ja makrotalous toimivat eri tavoin, julkisen sektorin kestävyysvaje on silti totta. Jos säästöjä on nyt syntynyt, voi myös ajatella, että niistä kannattaisi pitää kiinni.

Politiikka ei ole vain sitä, että annetaan niille, jotka ovat nyt täällä, vaan ajatellaan myös niitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat. Me emme voi toimia nyt niin, että siirrämme säästötarvetta tulevaisuuteen. Toivon todella, että talousnäkymät olisivat jotenkin taikaiskusta kirkastuneet valtuustokäsittelyyn mennessä ja tämä päätös voitaisiin perua hyvillä mielin. Toistaiseksi tällaisesta ei ole merkkejä.

Viime vuosina Suomeen on kantautunut maailmalta uusia kirosanoja kuten liberaali demokratia. Viimeksi EU-maa Unkarin pääministeri Viktor Orbán totesi, että länsimaisten liberaalien demokratioiden aika on ohi. Sen sijaan hän on ottanut Unkarin esikuviksi Venäjän, Kiinan ja Turkin.

Kaikkia neljää maata yhdistävät keski-ikäiset valtaansa takertuvat miehet (51v., 61v., 61v., 60v.). En väitä, että vallantäyteisyys on ominaista vain keski-ikäisille miehille, mutta vallassa olevista nuorista naisista ei ole riittävästi kokemusta, jonka perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä.

Ei ole sattumaa, että monen maan perustuslakiin on kirjattu rajat sille, kuinka monta kautta esimerkiksi presidentti voi olla vallassa. Pitkään vallan kahvassa istuneilla kun on paha tapa alkaa kuvitella olevansa maalleen ja kansalleen korvaamattomia.

Kaikki tunnustavat vallan rajoittamisen tarpeellisuuden, kunhan se ei koske heitä itseään. Tarvittaessa perustuslakia vaikka kierretään Putinin tavoin, tai venytetään oman puolueen sääntöjä Erdoganin tavoin tai säädätetään poikkeuslaki Kekkosen tavoin.

Orbánia, Putinia ja Erdogania yhdistää paitsi illuusio henkilökohtaisesta korvaamattomuudesta myös oman kansallisen kulttuurin erityislaadusta. Kaikkien mielestä on olemassa erityinen venäläinen, unkarilainen tai turkkilainen kulttuuri, johon poliittiset, etniset, uskonnolliset tai seksuaaliset vähemmistöt eivät kuulu. Sen sijaan yhteiskunnan moninaisuus edustaa heille länsimaista rappiota, liberalismia.

Mitä se liberaali demokratia oikein on, kun se niin ahdistaa maitaan totaalisesti hallitsemaan pyrkiviä johtajia? Liberaali demokratia perustuu yksilönvapauksiin ja kansalaisoikeuksiin, jotka suojaavat kansalaisia valtiovallalta sekä vähemmistöjä enemmistön vallalta.

Valtaan viehtyneitä poliitikkoja liberaali demokratia turhauttaa, sillä vallan kolmijakoon perustuva perustuslaki rajoittaa heidän vallankäyttöään, eivätkä riippumattomat tiedotusvälineet ja tuomioistuimet ole heidän käskytettävissään. Orbán julistaa haluavansa tehdä Unkarista autoritaarisen kansallisvaltion, mutta mielestäni hän kyllä puhuu yksinvaltaisesta totalitarismista. Makuasia, myönnän.

Vastaavia äänenpainoja on toki kuultu viime vuosina myös liberaaleista demokratioista Ruotsista Kreikkaan. Kannatustaan Euroopassa lisänneet populistiset liikkeet ovat suhtautuneet kriittisesti erilaisiin vähemmistöihin, korostaneet ns. perinteisiä arvoja ja kansallista yhtenäiskulttuuria sekä kritisoineet liberalismia ja moniarvoisuutta. Vain konservatiiviset arvot ovat todellisia arvoja, ja liberaalit arvot edustavat arvottomuutta.

Esimerkiksi Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini tuskin kehui Alexander Stubbia kun kutsui häntä Helsingin Sanomien haastattelussa ”irrationaalisen liberalismin tuotteeksi”. Ja Perussuomalaiset ovat eurooppalaisittain sentään varsin maltillinen kansallismielinen populistipuolue.

Vaikka parantamisen varaa toki on, Suomi on edelleen varsin länsimainen varsin liberaali demokratia, ainakin toistaiseksi.

Tila- ja asuntojaoston tämän päiväinen kokous meni lähinnä keskustelun merkeissä. Päätökset tehtiin kaikki esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Kokouksessa kuultavat selostukset Kokouksessa kuultiin selostus MAL-seurannasta ja käynnissä olevista MAL-neuvotteluista. Arvio on, että tänä vuonna päästään asetettuun 2500 asunnon tavoitteeseen ja että myös ARA-tuotannon osalta päästäisiin 20% osuuteen. Sen sijaan Espoon asuntojen osalta 300 asunnon tavoitteen saavuttaminen tekee tiukkaa. MAL-sopimusneuvottelujen osalta valtio on asettamassa kaikille Helsingin seudun kunnille tiukemmat ja sitovat asuntotuotantotavoitteet vastineeksi Länsimetron rahoitukselle. Espoon osalta se tarkoittaisi 25% lisää kaavoitettuja kerrosneliöitä, eli 250 000 k-m2...

Valtuusto keskusteli tänään jälleen kerran kaupungintalon kohtalosta, kun listalla oli taas yksi asiaa koskeva valtuustoaloite. Myös Hesarin uutisointi lienee kirvoittanut keskustelua, vaikkei päätöksiä tehtykään. Käytin puheenvuoron, jossa painotin, että kaupungintalon kohtalo on ratkaistava huolellisen valmistelun pohjalta kaavoituksen yhteydessä. 19.4.2010 valtuusto päätti kaupungintalon purkamisesta äänin 42-24. Tuon päätöksen valmistelu on kyseenalaistettu moneen kertaan ja hyvästä syystä. Valmistelu lähti selkeästi purkamisen ehdoilla. Siksi nyt on tärkeää, että päätöksenteon pohjaksi valmistellaan sekä säilyttävä että purkava vaihtoehto siten, että ne ovat toteutuskelpoisia ja niiden vaikutukset ja kustannukset on kokonaisvaltaisesti arvioitu. Tätä valmistelutyötä...

Aamun Hesarissa odotti yllätys. Espoon kaupunginvaltuuston syksyn ykkösasiaksi oli nostettu kaupungintalon kohtalo. Toivon todella, että se ei ole syksymme tärkein kysymys. Aihe ei lukeudu syihin, joiden vuoksi olen itse mukana politiikassa. Myönnän, että kyseinen tönö ei ole kovin merkittävä osa … Continue reading →

Talousvaliokunta teki kesäkokousmatkan Kotkaan. Saimme hyvän katsauksen Itä-Suomen taloustilanteesta, teollisuudesta, työpaikoista, Venäjän kaupasta ja Ukrainan kriisin pakotteiden vaikutuksesta siihen. Kuvassa valiokunta on koolla Kotkan kaupunginvaltuuston kokoussalissa.

Kotka-Haminan satama on Suomen suurin kontti- ja vientisatama. Täällä pakotteet ja erityisesti niiden kiristyminen tuntuisivat todella. Viesti päättäjille oli, että väylämaksujen poistaminen auttaisi Suomen vientiä.

Oli mukava kuulla, että Kotkan Energia on panostanut bioenergiaan ja tuulivoimaan hyvällä tuloksella, 57 % energiasta on uusiutuvaa. Muutos on mahdollinen, ja tässä on mallia muillekin kaupungeille ja energialaitoksille.

Näistä Suizer Pumps Finland Oy:n pumpuista menee 85 % vientiin. Selityksenä on korkea laatu ja mm. Espoossa toimiva tuotekehitystiimi. Tehtaan positiivinen vaikutus on laaja. Jos pumppuun menee sata osaa, kaksi tehdään alusta loppuun Kotkan tehtaalla, ja ison osan muista osista toimittaa Kymen alihankintaverkosto. Uteliaalle heräsi kysymys, mitkä ne kaksi osaa sitten ovat? Vastaus on pumpun pesä ja pumpun juoksupyörä, ja niillä on erinomainen hyötysuhde. Tämä positiivinen tarina on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee, hyvä me!

Dakarissa tehdään pelejä ja elokuvia.

Kotka on tunnettu taiteesta, patsaista ja kauniista puistoista. Kuvissa Sibeliuksen puisto ja Sapokan Vesipuisto.

Ainakin teoriassa. Käytännössä viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, että ainakaan kaikki espoolaiset poliitikot eivät aina tätä muista. Länsiväylä ja Helsingin Sanomat ovat uutisoineet tapauksen, jossa espoolainen satamayrittäjä kokee kaupungin kohdelleen häntä epäoikeudenmukaisesti. Väitteet sopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta, kiusanteosta ja epäasiallisesta käytöksestä … Continue reading →

Tila- ja asuntojaoston syyskauden ensimmäinen kokous on ensi maanantaina. Tässä lista-asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Päätettäviä asioita on tällä kertaa vähän, mutta keskusteltavaa varmasti riittää. Saamme selostuksen siirtokelpoisten tilojen ja väistökoulujen tilanteesta ja käymme läpi tammi-heinäkuun seurantaraportin. Investointiohjelma on myös työn alla, mutta sitä ei saatu tässä vaiheessa jaoston käsittelyyn. Valtuustoryhmät neuvottelevat asiasta ensi viikolla. Kokouksessa kuultavat selostukset - Siirtokelpoisten tilojen ja väistökoulujen tilannekatsaus - MAL-aiesopimuksen seuranta Siirtokelpoisten tilojen osalta liitteenä on 7.8. päivätty tilannekatsaus. Siinä todetaan aiemmin jo uutisoidut valitettavat viivästymiset. Tällä hetkellä valmistumisajat ovat seuraavat:...

Kesällä porkkanapenkkiä harventaessa unohdin kommentoida vanhan nusu-kollegan, Marko Hamilon Perussuomalainen-lehdessä julkaistua kirjoitusta: Helsingin Kalliossa muhii punavihreä kupla. Koska moiselle laiminlyönnille ei kunnon Vihreällä voi olla mitään hyväksyttävää perustetta, palaan näin lomakauden jälkeen asiaan.Aloitan lainaamalla kirjoituksen ensimmäistä kappaletta ja vaihtamalla sen ensimmäisestä lauseesta kolme sanaa. Päätelkää mitkä:

Miksi arvokonservatiivien on niin vaikea ymmärtää vihreitä ja muita arvoliberaaleja? Yksi syy voi olla se, ettei heidän tarvitse ymmärtää. Kun on muiden samanmielisten ympäröimä, eri tavalla ajattelevia ei kohtaa eikä heitä tarvitse ymmärtää. Kykenemättömyyttä ymmärtää pidetään omien joukossa suoranaisena hyveenä. Useimmat ihmiset ovat ympäröineet itsensä sekä arkielämässään että sosiaalisessa mediassa kaltaisillaan.

Eli asian voi nähdä tismalleen samalla tavalla rajaojan molemmilta puolin.

Kun tutkiskelen omaa suvakkiuttani, löydän Hamilon väitteelle toki myös perusteita. Yhdistän arvoliberaaliuden vahvasti edistykseen, vapaamielisyyteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, ja pidän niitä niin perustavanlaatuisina arvoina, että minun _on_ vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät niitä jaa.

Minun arvomaailmassani maailma muuttuu paremmaksi, kun sitä jatkuvasti määrätietoisesti muutetaan ja kehitetään. Sen sijaan konservatiivisuus edustaa minulle takertumista vanhaan, kehityksen pysähtymistä.  Eli olemmeko jo saavuttaneet täydellisen Maailman, vai pitääkö sitä kohti edelleen ponnistella?

Minun Maailmani on sitä parempi, mitä vapaamielisempi ja suvaitsevaisempi se on, kunnes meidän ei tarvitse enää edes käyttää koko suvaitsevaisuus-sanaa. Se kun juontaa suvaita-sanasta, jossa on samaa vastentahtoisuutta kuin sietämisessä.

Arvonkonservatiivisuudessa minua vaivaa ajatus, että on olemassa jokin yksi oikea tapa olla ja elää, jota kaikkien tulisi noudattaa, esimerkiksi Hamilon mainitsema kansallinen yhtenäiskulttuuri. Arvokonservatiivit saavat minun puolestani toki rajata omaa elämäänsä niin paljon kuin haluavat, mutta jättäkää meidät muut rauhaan!

Arvoliberaali maailmankuva tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus olla vapaasti oma itsensä, elää vapaasti omaa elämäänsä omalla tavallaan niin kauan kuin se ei rajoita muiden vapautta elää puolestaan omaa elämäänsä. Siksi arvoliberaali hyväksyy esimerkiksi liikkumisen vapautta rajoittavat liikennesäännöt, koska niillä minimoidaan muille tielläliikkujille aiheutuvat riskit ja haitat.

¤ ¤ ¤ Kirjoituksen toisen kappaleen vääntäminen vaatii hieman enemmän muokkausta, mutta mielestäni tämäkin avaa ajatuslukkoja:

Punavihreiden vastustajat rakastavat myyttiään Kalliosta, ulkomaailmasta mitään tietämättömien cityhipstereiden ahdistavan samanmielisestä yhteisöstä, joka heidän mielikuvituksessaan on vain Helsingin Kalliossa.

Marko Hamilon kirjoitus lähtee ajatuksesta, että Kehä I:n sisäpuolella, etenkin Kalliossa asuvat ovat jotenkin erilaisia kuin muut suomalaiset, ja tämä toiseus ilmenee muun muassa arvoliberaalien Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestämisenä. Sen sijaan oikeat suomalaiset Kehä I:n ulkopuolella äänestävät arvokonservatiiveja. Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka Vihreät ovat sekä Helsingissä että Espoossa valtuuston toiseksi suurin puolue, Kokoomus on edelleen vahva ykkönen, eikä niin tunnettu arvoliberaaliudestaan. Teemme Vihreissä toki parhaamme tilanteen korjaamiseksi.

Marko Hamilon edustama arvokonservatiivinen harha lähtee oletuksesta, että Suomessa vallitsee jonkinlainen kansallinen yhtenäiskulttuuri, josta vain Kallion punavihreä kupla on poikkeus. Entä suomenruotsalainen kupla tai saamelainen kupla, romaneista, tataareista, inkeriläisistä ym. puhumattakaan? Tai ortodoksikupla, lestadiolaiskupla, ateistikupla? Saati sellaiset kummalliset paikkakunnat kuin Tampere, jossa Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ihan kohtuullisen kokoiset valtuustoryhmät, vaikka matkaa Kallioon on 170 kilometriä. Tai Oulu, tai Pirkkala, tai … Puhumattakaan niistä kunnista, joiden valtuustoissa Vihreillä tai Vasemmistoliitolla on pienet ryhmät. Pitäisikö Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjien pakata näissä kunnissa matkalaukkunsa ja muuttaa yhtenäiskulttuurin alta Kallioon evakkoon?

Sillä siitä on valitettavan usein myös kyse. Hamilon havainto arvoliberaalien kerääntymisestä tietyille paikkakunnille ei ole pelkkää harhaa. Moni on muuttanut kaupunkiin, jopa Kallioon, nimenomaan väistääkseen ahdistavaksi kokemaansa ”yhtenäiskulttuuria”, johon heidän omat arvonsa ja elämäntapansa eivät ole mahtuneet. Onko selitys kalliolaisten outoihin arvoihin siis Kallion juomavedessä vai leirinsä pienen kalliolaisen kylän ympärille pystyttäneessä ”yhtenäiskulttuurissa”?

Marko Hamilon kirjoituksen edustama liberaaliuden torjunta ja yhtenäiskulttuurin alleviivaaminen tuovat mieleen Unkarin pääministerin Viktor Orbánin, Turkin presidentin Recep Erdoğanin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin viimeaikaiset puheet. Kaikki ovat kunnostautuneet poliittisten, etnisten, uskonnollisten ja seksuaalisten vähemmistöjen erilaisten elämäntapojen vainoajina, koska erilaisuus ei kuulu unkarilaiseen, turkkilaiseen tai venäläiseen ”yhtenäiskulttuuriin”.

Toivottavasti Perussuomalaisten haikailema arvokonservatiivi yhtenäiskulttuuri ei ota heiltä vaikutteita.

Tässä raporttia tämän päiväisestä kaupunginhallituksen kokouksesta niiltä osin kuin kokouksessa tehtiin muutoksia. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Högnäs, asemakaavan sekä maankäyttösopimusten hyväksyminen, alue 633000, 65. kaupunginosa, Högnäs, (osittain Kv-asia) (Pöydälle 16.6.2014) Högnäs jäi kesäkuussa pöydälle, jotta ryhmillä oli aikaa paneutua asiaan. Moni olikin käynyt paikan päällä ja lukenut huolella paperit. Eniten keskustelua herätti viimeisestä kaavaehdotuksesta puuttuva ELY-keskuksen lausunto sekä ELYn lausunnon merkitys ylipäänsä. Valmistelijoiden näkemyksen mukaan ELY-keskuksen edellisestä kaavaehdotuksesta saatu lausunto ei ole kovin kriittinen. Ryhmämme tulkinta on, että lausunto on kriittinen (todetaan muun muassa, ettei yleiskaava ole...

Suomen kansallinen etu on, että naapureihin voi luottaa. Kuten moni suomalainen kommentaattori on todennut, Suomella on pitkä maaraja Venäjän kanssa. Moni on myös vahvasti sitä mieltä, että Suomen pitäisi ”kansallisen edun” nimissä kiemurrella irti EU:n Venäjälle asettamista pakotteista. Ilmeisesti samalla pitäisi varmuuden vuoksi myös nuolla puhtaaksi Krimillä kuraantuneet sotilassaappaat.

Mikä on Suomen kansallinen etu? Sekö, että hiljaa hyväksymme naapurimme toiseen naapuriinsa kohdistamat kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet. Se olisi sama kuin jos katsoisimme poispäin, kun seinänaapurimme pahoinpitelee toista naapuriaan.

Venäjä sitoutui vuonna 1994 Budapestin sopimuksessa kunnioittamaan Ukrainan rajojen koskemattomuutta. Jos Venäjä on valmis rikkomaan yhtä sopimusta, miksi se kunnioittaisi mitään muitakaan allekirjoittamiaan sopimuksia?

…esimerkiksi Suomen ja Venäjän vuonna 1992 solmimaa Naapuruussopimusta, jonka 1. Artiklassa Venäjä sitoutuu mm. Suomen rajojen loukkaamattomuuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. Itse asiassa Venäjän pääministeri Medvedev on todennut moiset sitoumukset mitättömiksi: ”Venäjä tai mikään muukaan maa ei voi koskaan, eikä millään asiakirjoilla, taata alueellista koskemattomuutta millekään valtiolle.” Eli se meidän Venäjän naapureiden alueellisesta koskemattomuudesta.

Moni kuvittelee Ukrainan olevan jossain kaukana, etteivät Krimin tapahtumat liikuta Suomea. Todellisuudessa jos Hankoniemeen törkättäisiin iso neula ja Suomea pyöräytettäisiin sen ympäri. Pohjois-Lappi olisi tukevasti Ukrainassa. Ukraina ei ole Suomen rajanaapuri, mutta naapuri siitä huolimatta. Ukrainan raja Venäjän kanssa (2295 km) on sitä paitsi paljon pidempi kuin se paljon puhuttu Suomen raja (1340 km). Ukrainan asia on meidän asiamme.

Mitä Suomen ja Euroopan sitten pitäisi tehdä? Yksi vaihtoehto on olla tekemättä mitään. Hyväksyä tapahtunut ja jatkaa bisnestä ja yhteistyötä Venäjän kanssa entiseen tapaan ja toivoa, että Krim ja Itä-Ukraina riittävät tyydyttämään Putinin egon. Viis siitä, että Venäjä on rikkonut kansainvälistä lakia ja sopimuksia, horjuttanut naapurimaansa sisäistä turvallisuutta, lähettänyt tunnuksettomia joukkoja suvereenin valtion maaperälle, miehittänyt naapurimaastaan merkittävän osan (Krim on lähes yhtä suuri kuin Albania, se ei ole mikään Porkkalanniemi), aseistanut, tukenut ja johtanut maan hallitusta vastaan taistelevia joukkoja sekä ainakin välillisesti sekaantunut matkustajalentokoneen tuhoamiseen.

Toinen vaihtoehto on heristellä sormea, jopa kahta sormea. Ehkä joku ministeri voisi vaikka heilauttaa pientä Ukrainan lippua Jalkapallon MM-kisojen vip-katsomossa vuonna 2018. Tämä tuntuisi riittävän monelle suomalaiselle kommentaattorille vallan hyvin.

Seuraavana vaihtoehtona ovat erilaiset pakotteet, joihin Länsimaat ovat toistaiseksi turvautuneet. Aluksi nekin olivat lähinnä sormen heristelyä, matkustuskieltoja ja yksittäisten henkilöiden varojen jäädyttämistä. Niillä ei saatu toivottuja tuloksia, päinvastoin. Venäjä hyödynsi niitä propagandassaan ja syytti länsimaita fasistien tukemisesta. Samalla Venäjän johto sai hyvän tekosyyn Venäjän talouden kotikutoisille ongelmille.

Sen jälkeen siirryttiin todellisiin talouspakotteisiin, joihin Venäjä vastasi omillaan. Talouspakotteet ovat kaksiteräinen miekka. Ne viiltävät paitsi pakotteiden kohdetta myös niiden asettajaa. Siksi vain ylivertaisen vahva osapuoli voi turvautua pakotteisiin. Euroopan Unioni _on_ talousmahtina ylivertainen Venäjään verrattuna, mutta ei läheskään yhtä määrätietoinen kuin Venäjä omassa politiikassaan. Pienetkin taloudelliset tappiot saavat seuraavia vaaleja pelkäävät eurooppalaiset poliitikot epäröimään siinä missä Venäjän johto on valmis syöttämään kansalaisilleen kaalia.

Tärkeintä pakotteiden toimivuudelle on se, että Eurooppa on niiden takana yhtenäinen. Jokainen rintamaa hajottava soraääni vahvistaa Putinin asemaa.

Yhteisen rintaman vahvistamiseksi Euroopan Unionin tulee jakaa pakotteista aiheutuvia menetyksiä sekä jäsenmaiden että toimialojen kesken, vaikka se jonkun mielestä voikin haiskahtaa federalismilta. EU on kuitenkin nimenomaan unioni eikä mikään askartelukerho.

Joka tapauksessa talouspakotteet ovat parempi vaihtoehto kuin länsimaiden aseiden ja joukkojen lähettäminen Itä-Ukrainaan. Kanada on jo lähettänyt kypäriä ja suojaliivejä Ukrainan armeijalle. Seuraavana vaiheena voi olla tiedusteluyhteistyö, suora aseapu, …

Jatko riippuu vain siitä, kuinka pitkälle Putin on valmis menemään? Kuinka hyvin EU-maiden yhteinen pakoterintama kestää? Kuinka kyllästyneitä amerikkalaiset äänestäjät ovat mättämään rahaa muun maailman ongelmien ratkomiseen? Kuinka pitkään venäjän kansa on valmis syömään kaalia?

Lännen ja Venäjän kauppasota on hyvä muistutus siitä, miten verkottunutta maailmantalous on. Meidän kaikkien talous riippuu kaikkien muiden taloudesta. Rajojen sulkeminen kirpaisee kaikkia, myös Venäjää. Toivottavasti joku Venäjän johdossa vielä muistaa, miten huonosti suljettu talous toimii.

Kaupunginhallituksen syyskausi alkaa maanantaina. Ensimmäisen kokouksen lista on melko kevyt. Alla asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Lainan myöntäminen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos anoo Espoon kaupungilta 370 000 euron suuruista lainaa ensihoitopalvelujen käynnistämiseksi Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Jotta toiminnan käynnistäminen heti 2015 alussa olisi mahdollista, täytyy Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tehdä kalustehankintoja jo vuoden 2014 aikana. Hankintoja varten ei ole budjetoitu rahaa eikä kuluja sairaanhoitopiiriltä voida laskuttaa ennen sopimuksen voimaantuloa vuonna 2015. Yhteistoimintasopimus on voimassa 1.1.2015 – 31.1.2017, jonka aikana laina lyhennetään. - Korvauksen maksaminen vahinkorahastosta Tilakeskus-liikelaitoksen korvaushakemuksen mukaan Tilakeskus-liikelaitos hakee...

Kävimme eilen kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj. Kirsi Louhelaisen kanssa tutustumassa Högnäsin kaava-alueeseen. Kaava jäi kaupunginhallituksessa kesäkuussa pöydälle ja päätöksiä tehtäneen 11.8. kokouksessa. Högnäs sijaitsee Bodominjärven ja Matalajärven välisellä kannaksella. Se on vanhaa loma-asunto- ja omakotialuetta. Pysyviä asukkaita on noin 40. Suunniteltu pientalokaava yli kymmenkertaistaisi asukasmäärän noin 500 asukkaaseen. Espoon pohjoisosien yleiskaavassa alue on osoitettu pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi ja kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi ympäristöksi. Matalajärven Natura-alue on nykyisin osa Nuuksion kansallispuistoa. Högnäsin kannas on luonnoltaan rehevä, rikas, herkkä ja uniikki. Paljon tammia ja muita jalopuita sekä pähkinäpensaslehtoja. Esitetty rakentamismäärä tuhoaisi alueen ominaispiirteet ja luontoarvot...

Tiedätte varmaan Valtioneuvoston hankerekisterin eli HARE:n. Se on eduskunnan ja ministeriöiden verkkopalvelu, josta löytyy tiedot erilaisista säädösten valmisteluhankkeista ja kehittämis- ja selvityshankkeista. 

Jep, tällaista on sähköinen asiointi Suomessa vuonna 2014.

Vielä villimmäksi meno muuttuu, kun hanke päättyy ja hankkeen tiedot arkistoidaan. Kyse ei tosiaankaan ole mistään sähköisestä arkistosta. Tietoja ei myöskään tulosteta arkistoon sähköisistä asiakirjoista. Ei, ne tulee valmistella ja toimittaa paperilla, hankkeiden sihteereille osoitetussa arkistointiohjeessa määritellyssä muodossa.

Joka ministeriöllä on ilmeisesti oma ohje, vaikka HARE-rekisteri on yhteinen, ja ”Valtioneuvostossa on hankerekisterin (HARE) ylläpidossa yhtenäistetty työryhmien, komiteoiden, neuvottelukuntien, selvitysmiesten ja lainsäädäntöhankkeiden ym. arkistointia.” Esimerkiksi eräästä nimeltä mainitsemattomasta ministeriöstä äskettäin lähetetyn ohjeen mukaan hankeasiakirjoja arkistoitaessa tulee toimia seuraavasti: poista asiakirjoista muovitaskut ja klemmaritsiirrä asiakirjat rengaskoteloista sopivan kokoisiin arkistokoteloihin (2 cm, 4 cm, 6 cm, 8
cm tai 10 cm). Koteloita saa vahtimestareilta.hankeasiakirjojen arkistoinnin apuna voit käyttää liitteenä olevia välilehtiä tarpeen mukaan erottelemaan hankkeen asiakirjakokonaisuudet toisistaankirjoita hankkeen tunnistetiedot (HARE-numero, hankkeen nimi ja hankkeen rajavuodet) arkistokotelon päähän käyttämällä nimiölappua. Nimiölappu sijoitetaan muoviseen nimiötaskuun, joka taas liimataan 9,5 cm korkeudelle kotelon alareunasta. Muovisia tarrapintaisia nimiötaskuja saa vahtimestareilta.ilmoita etukäteen TEM arkistolle, oheista luovutusluetteloa apuna käyttäen, kuinka monta arkistokoteloa ja milloin olet ne keskusarkistoon luovuttamassa. Osoite on kirjaamo@tem.fi.saatuasi arkistolta sähköpostiisi vastauskuittauksen, lähetä arkistoidut hankeasiakirjat TEM keskusarkistoonpyydä koteloiden siirrossa tarvittaessa apua vahtimestareilta Arkistointiohjetta on turha etsiä verkosta, se lähetetään hankkeiden sihteereille erikseen, sentään sähköpostilla eikä vaikka faksilla.  Eli tällaista on ”sähköinen” asiakirjanhallinta Suomessa vuonna 2014. Oikeasti. Olen yleensä optimisti ja uskon tulevaisuuteen, mutta tämän ohjeen luettuani alan olla todella huolissani siitä, mihin Suomi on menossa, vai onko mihinkään.

Terveisiä Loviisan Rauhanfoorumista. Tämä itäuusmaalainen pikkukaupunki on kuin itse rauhan tyyssija, kauniita vanhoja puu- ja kivitaloja, ystävällisiä ihmisiä. Loviisan torilla lauloi Sonante ja kansalaisjärjestöt rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta esittäytyivät.

Kävin seuraamassa kiinnostavan paneelikeskustelun, jossa toimittaja Hannu Reime ja rauhantutkija Unto Vesa pohtivat Kalevi Suomelan haastattelemina rauhanaatteiden, rauhanliikkeiden ja kansainvälisten instituutioiden kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana, eli ensimmäisen maailmansodan alkamisesta nykyhetkeen, jossa kauhistuttaa Gazan moukarointi.

Ihmisillä on vahva rauhantahto, joka vahvistuu aina kauheiden sotien jälkeen. Ajatellaan, ettei koskaan enää sotaa. Mutta kauhistuttavaa on, että ihmisten toimet voivat kaikesta huolimatta johtaa konflikteihin. Rauhantyö on tärkeää jatkuvaa työtä. Rauhantyöllä on saatu tuloksiakin, kuten rajoitettu kansainvälisin sopimuksin sodankäyntimenetelmiä, kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä. Toisaalta rauhanliikkeet tyytyvät joskus liian vähään. Esimerkiksi ydinkokeet kiellettiin merellä ja ilmassa ja rauhanliikkeiden suurin protesti ydinkokeille talttui. Ydinkokeita tehdään edelleen maan alla. Myös Euroopan unionin juuret ovat rauhanaatteessa, EU on suuri rauhanliike.

Gazan ahdinko ja saarto huolettavat kaikkia. Palestiinalaisten elintila on kaventunut Israelin valtion siirtokuntien laajentumisessa. Gazan pommitukset ja siviilien tappaminen on rikollista. Ohjusiskut ovat osuneet YK:n turvapaikkoina toimiviin kouluihin ja sairaaloihin, joista 5 on jo suljettu. Konfliktissa on liki kaksituhatta palestiinalaista kuollut, yli kolmesataa heistä lapsia. Järkytys on sanoinkuvaamaton. Gazassa on sähköt poikki, pulaa vedestä, täysin epäinhimilliset olot, ei paikkaa siviileillä minne mennä pienellä maakaistaleella. Tämän hulluuden on loputtava.

Tulitauko ja päällä olevan kriisin pysäyttäminen on ykkösasia. Mutta ongelma alueella ei poistu, ellei kaksi kansaa opi elämään rinnan. Alueella asuvat arabiaa puhuvat palestiinalaiset ja hepreaa puhuvat juutalaiset. Kansakuntien keskinäinen sopiminen on avain rauhaan. Israelin olisi tunnustettava Palestiina ja siirtokuntien laajentumisen on loputtava. Rauhanneuvotteluissa tarvitaan YK:n tuella koko maailmaa, myös EU voi ottaa aktiivisemman roolin rauhan rakentajana.