Hallitus antoi eilen eduskunnalle esityksen YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnista. Vihdoinkin! Tätä on kauan odotettu. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006 ja se koskee yli 650 miljoonaa ihmistä maailmassa. Suomessa on sellainen käytäntö, että YK:n sopimukset ratifioidaan vasta, kun lainsäädäntö on sopimuksen mukaisella tasolla.

Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime kaudella voimaan tullut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on tärkeä asia. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on edellyttänyt mm. tahdon vastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa.

Vammaisjärjestöt ovat huolehtineet niistä vammaisista, jotka eivät ole jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Avun saaminen on turhan monelle omaiselle ja vammaiselle kovan työn takana. Siksi on tärkeää, että vammaisjärjestöt ovat vahvasti mukana YK sopimuksen toimeenpanossa ja sen seurannassa. Onneksi uuden kuntalain myötä vammaisten asioista huolehtiminen paranee, sillä uuden kuntalain mukaan vammaisneuvostot tulevat kaikkiin kuntiin vanhusneuvostojen rinnalle.

Pohjoismaiset naapurimaamme Ruotsi ja Norja ovat jo aikoja sitten ratifioineet sopimuksen. Suomessa haasteet sopimuksen ratifioimiseen ovat liittyneet kotikuntalakiin, sosiaalihuoltolakiin ja kehitysvammaisten erityishuollon kysymyksiin. Esteetön ympäristö, tärkeiden palvelujen turvaaminen, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, mahdollisuus työhön ja opintoihin sekä kohtuulliseen toimeentuloon, ovat kaikki osa hyvä elämää. Monelle itsestään selviä, mutta vammainen voi tarvita apua ja tukea täysipainoiseen arkeen. Kiitän ministeri Tuomiojaa, että toitte esityksen eduskunnalle.

Diginatiivi suomalaisnuori on todettu Himalajan jetin ja Loch Nessin hirvion kaltaiseksi taruolennoksi. Todellisuudessa suomalaisten nuorten itseluottamus omiin tietoteknisiin taitoihin on laskenut vuosisadan alusta alkaen, eivätkä kaikki nuoret osaa käyttää tietokonetta työvälineenä.

Ei ihme, sillä keskustelu koulujen tuntijaosta ja opetusohjelmista on keskittynyt uskonnon tuntimäärään ja kaunokirjoitukseen. Käsi ylös, kuka on kuluvan vuoden aikana edes yhden kerran kirjoittanut ”kaunoa”?

Nyt nuorten digiuunouteen on lopulta havahduttu, ja konekirjoitus ja ohjelmointi ollaan ottamassa opetusohjelmiin. Mallia on otettu Virosta, jossa ohjelmointia opetetaan jo ekaluokkalaisille.

10-sormijärjestelmä säästää aikaa ja vaivaa kaikissa ammateissa, mutta onko ohjelmointi sellainen kansalaistaito, joka kaikkien on syytä hallita?

Toisaalta, algoritminen ajattelu, kyky ymmärtää älykkäiden järjestelmien toimintaa _on_ tietoyhteiskunnan yleissivistystä.

Toisaalta, tietoyhteiskunnassa tarvitaan myös paljon muuta yleissivistystä kuten tiedonhallintataitoja, tietoturvataitoja, medialuku- ja kirjoitustaitoja, digitaalista sosiaalista pääomaa sekä tietysti tietotekniikan peruskäyttötaitoja.
Mihin kaikkeen koulupäivät riittävät?

Ehkä parempi vaihtoehto olisi ottaa mallia Suomen musiikkiopistoista ja urheiluseuroista.

Musiikista ja urheilusta kiinnostuneille lapsille ja nuorille on tarjolla ammattimaista valmennusta, jonka ansiosta maailman konserttisalit ja jäähallit ovat täynnä suomalaisia ammattimuusikoita ja -urheilijoita.

Entä jos tarjolla olisi samalla periaatteella toimivia koodiopistoja, joissa tietotekniikasta, ohjelmoinnista ja automaatiosta kiinnostuneet lapset ja nuoret saisivat koulun jälkeen asiantuntevaa opetusta ja ohjausta lahjojensa kehittämiseen.

Illalla ylpeät vanhemmat hakisivat lapsensa kotiin, treenaamaan saamiaan koodaustehtäviä kotitietokoneella.

Eduskunta äänestää Fennovoiman periaatepäätöksestä huomenna. Keskustelu sai yllättävän käänteen, kun valtion puoliksi omistama Fortum ilmoitti lähtevänsä mukaan, mikäli saa haltuunsa venäläistä vesivoimaa. Tällä kytkyllä Fennovoiman kotimainen omistus kasvaisi, mutta edelleen hanke rahoitettaisiin merkittävässä määrin suomalaisten yhteisillä varoilla. Elinkeinoelämä ei ydinvoimaa tarvitse eikä usko sen kannattavan. Siksi monet yritykset ovat vetäytyneet hankkeesta. Fennovoiman omistavat suomalaiset kunnat, Venäjän valtion Rosatom ja nyt Fortum ostettiin mukaan lupaamalla sille edullisesti valtava määrä venäläistä vesivoimaa. Miksi Suomen hallitus ajaa tällaista hanketta kuin käärmettä pyssyyn? Venäläinen ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu Ydinenergiaa voi vastustaa...

Valtuuston neuvottelutoimikunta saavutti neuvotteluissa neuvottelutuloksen Espoon kaupungin vuoden 2015 talousarviosta ja taloussuunnitelmasta sekä investoinneista. Sopimuksen takana ovat kaikki valtuustoryhmät.   Sopimuksen hankalimpana osuutena neuvotteluissa näin ryhmien erilaiset arviot palveluihin kohdistuvien resurssien riittävyydestä kasvavassa kaupungissa. Tämä johti ryhmät erilaisiin arvioihin tulopohjan vahvistamisen tarpeesta. Osalle ryhmistä palveluiden rahoittaminen katteesta ja lisälainoin oli helpompaa kuin toisille. Silti huoli […]

Vihreä ryhmä suhtautui kaupunginjohtajan budjettiesitykseen hyvin kriittisesti. Se sisälsi leikkauksia palveluista, jotka koemme kuntalaisille erittäin tärkeiksi. Lisäksi hoitamalla esimerkiksi lapsuusajan palveluita heikosti kasvatamme varmasti laskua tulevaisuudessa. Halusimme budjettiratkaisusta pitkäjänteisen ja tulevaisuuteen katsovan. Veronkorotus oli meillä näistä suurista palvelutarpeista johtuen tulonlisäyskeinona yksi varteenotettava vaihtoehto. Suoraan sanoen lähtökohdat budjettisovulle eivät olleet loistavat. Ryhmä kuitenkin katsoi, että taloudellisesti […]

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kolmikirjaiminen lyhenne, ICT, toistuu tässä taloussuunnitelmassa 53 kertaa, sana tietotekniikka 16 kertaa, tieto- ja viestintätekniikka 9 kertaa, digitaalinen eri muodoissaan 5 kertaa ja sähköinen … 85 kertaa. Löytyypä suunnitelmasta jopa vanha kunnon aateekookin yhden kerran.

Erityisesti huomiota kiinnittää se, että ICT-investointien ja sähköisten palveluiden lisäksi taloussuunnitelmassa puhutaan kokonaan uuden ICT-toimintamallin käyttöönotosta sekä digitalisoinnin strategian kehittämisestä.

Ja hyvä niin, jo on aikakin.

Suomi on tällä hetkellä digitalisaation alisuorittaja, eikä Espoo valitettavasti ole siitä poikkeus. Meillä on Suomessa tieto- ja viestintätekniikkaa ja osaamista vähintään yhtä paljon kuin kilpailijamaissa, mutta me hyödynnämme sitä vähemmän … ja tyhmemmin, kun kilpailijamme.

Esimerkiksi viime talvena julkaistun Digibarometrin mukaan suomalaisilla yrityksillä on maailman parhaat edellytykset hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa toiminnassaan, mutta tieto- ja viestintätekniikan käyttäjinä suomalaiset yritykset ovat vasta sijalla 17.

Suomen julkinen sektori pärjää kansainvälisessä vertailussa vähän paremmin kuin suomalaiset yritykset, mutta vain vähän. Esimerkiksi Suomen koulujen tietotekninen varustelu on muihin Euroopan maihin verrattuna hyvällä, jopa erinomaisella tasolla … mutta sitä tietotekniikkaa ei käytetä.

Ei … EU komission teettämän selvityksen mukaan esimerkiksi Suomen peruskoulun yläluokilla käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa oppimisen välineenä vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa … mukaan lukien Sveitsi ja Turkki.

Suomi, 1990-luvun edelläkävijä, on 2010-luvun takapajula.

Arvoisa puheenjohtaja

Suomi tarvitsee digitalisaation edelläkävijöitä, ja Espoolla olisi siihen rooliin kaikki edellytykset, mutta se edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä digitaalisesta Espoosta. Espoosta, jossa tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään sekä tarjoamaan kuntalaisille joustavaa ja laadukasta palvelua … että … uudistamaan palvelutuotannon toimintaprosesseja.

Jos me tyydymme … perinteiseen tapaan … esimerkiksi tarjoamaan sähköisiä palveluita … mutta emme samalla sähköistä palveluiden tuotantoprosesseja … tuhlaamme ainoastaan veronmaksajien rahoja.

Hyvät valtuutetut

Vuoden 2015 alussa Espoossa käyttöön otettava ITOMA … eli ICT-toimintamalli on siis paljon vartijana. Mutta… millainen tuo ICT-toimintamalli on? Osaako joku kertoa? Käsi ylös, kuka tietää!

Sitä kehittänyt Espoon ITOMA-projekti on ollut käynnissä vuodesta 2013, ja valtuusto on sitoutunut siihen jo vuoden 2014 taloussuunnitelmassa.

… Muistatte varmaan … kaupunginjohtajan avauspuheenvuorossaan esittämän kartan Suomen kuntien taloustilanteesta. Kartasta kävi hyvin ilmi, miten kriittinen rautatie on ollut kuntien kehitykselle.

Tietoyhteiskunnassa tieto ja viestintätekniikka on samassa asemassa … kuin rautatie oli teollista yhteiskuntaa rakennettaessa.

Nyt tehtävät valinnat tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä vaikuttavat Espoon tulevaisuuteen yhtä paljon … kuin taannoiset päätökset Suomen rataverkon rakentamisesta vaikuttivat koko Suomen kehitykseen.

APJ

Tieto- ja viestintätekniikka ei ole enää pelkkä tekninen kysymys … vaan mitä suuremmassa määrin on kyse poliittisista valinnoista. Siksi näkisin mielelläni Espoon ottavan mallia Helsingistä, jossa luottamushenkilöt ovat ottaneet tieto- ja viestintätekniikan poliittiseen ohjaukseen ja perustaneet kaupunginhallitukselle erityisen tietotekniikkajaoston.

Eduskunta keskustelee tänään Fennovoiman ydinvoimaluvasta, josta äänestetään perjantain istunnossa. Talousvaliokunnassa asia oli käsittelyssä viime torstaina. Äänin 14-2 asia ratkesi istuntokäsittelyyn. Jätimme päätökseen Antti Kaikkosen (kesk) kanssa yhteisen vastalauseen.

Ydinvoimalan tarpeellisuutta on usein käsittelyissä perusteltu epärealistisen suurilla sähkökulutusarvioilla, jotka eivät riittävästi huomioi modernin yhteiskunnan teknologista kehitystä ja energiatehokkuuden paranemista. Myöskään uusiutuvan energian merkittävän lisäämisen vaihtoehtoa, ei ole selvitetty. Jo nyt edelliseen ydinvoimapäätökseen vuonna 2010 liitetyt epärealistisen suuret sähkönkulutusarviot ovat alentuneet. Tälläkin kertaa käsittelyn pohjana oli sähkönkulutuksen arviot, joita useat asiantuntijat pitivät ylimitoitettuina.

Asiantuntijakuulemisen mukaan valtioneuvoston oletukset sähkönkulutuksen kasvusta (VATT:n ja VTT:n laskelmat) perustuvat olettamukseen korkeasta talouskasvusta (n 2%/v), joka johtaa noin 10-25 TWh sähkön kasvuun nykytasosta vuoteen 2035. Tämä on optimistinen lähestymistapa, eikä ota huomioon esim. EU:n mahdollisia energiankäytön tehostamistoimenpiteitä.

Valiokunnalle on esitelty käytettyä laskentamallia karkeasti. VTT:n laskelman skenaariot huomioivat EU:n 2030-ilmasto- ja energiapaketin, energiatehokkuusvaatimukset ja energiankäytön rajoitukset. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan VTT on kuitenkin todennut, että ”Kuvitteellisen kehityskulun muodostamista ja siihen vertailua ei olla nähty tarpeellisena, emmekä pysty siten sanomaan paljonko skenaarioihin tässä mielessä sisältyy energiatehokkuutta.” On valitettavaa, ettei laskelmissa käytetty tausta-aineisto ja laskelmien pohjalla olevat olettamat ole olleet avoimesti tutkijoiden arvioitavissa.

Fennovoiman hanke ei ole energiataloudellisesti perusteltu. Ydinvoimalla tuotetun sähkökapasiteetin lisäys haittaisi energian säästöön, energiatehokkuuden lisäämiseen ja hajautetun, uusiutuviin nojaavan energiantuotannon kehittämiseen perustuvaa energiapolitiikkaa.

Ensisijaisen tärkeää on säästää sekä tehostaa energian käyttöä. Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi on välttämätöntä myös muuttaa energian tuotannon rakenteita, mutta se voidaan tehdä kestävämmästi ilman lisäydinvoimaa. Uusiutuviin energialähteisiin pohjaavat energiantuotantoratkaisut ovat kehittyvän biotalouden keskeisintä sisältöä. Tosiasiassa ydinvoiman lisärakentaminen vaikeuttaisi merkittävästi vähähiiliseen talouteen siirtymistä ja söisi markkinoita uusilta cleantech- ja biotaloushankkeilta.

Keskitetyn ison ydinvoimayksikön rakentaminen ei ole perusteltua työllisyyssyistäkään, sillä uusiutuviin pohjaava kehitystyö ja tuotanto työllistävät ydinvoimalayksikköä huomattavasti pitkäjänteisemmin ja tasaisemmin eri puolilla maata. Kansainvälinen uusiutuvan energian YK-järjestö IRENA arvioi, että hajautettu ja paikallisomisteinen (kuluttajat, pk-yritykset) energiantuotanto voisi luoda lähes kolme kertaa enemmän työtä kuin keskitetty muualla tapahtuva tuotanto. Uusiutuvan energian tuotteilla ja innovaatioilla on kysyntää maailmalla ja potentiaalia vientiin, mutta tarvitsemme kotimaisia referenssejä hyvän kehityksen turvaamiseksi.

Suomessa jaetaan yleisesti tavoite turvata kotitalouksien, elinkeinoelämän ja teollisuuden kohtuuhintaisen sähkön saanti. Tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan hyödyntämällä olemassa olevan kapasiteetin lisäksi täysimääräisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuudet sekä huolehtimalla erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon kilpailukyvystä. Tavoite on mahdollista saavuttaa ilman lisäydinvoimaa ja niin, että hiilen käytöstä sähkön erillistuotannossa samalla luovutaan.

Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan sähkön tuonti on mahdollista kattaa uusiutuvan energian lisäksi parantamalla energiatehokkuutta. Keinoina esimerkiksi sähkölämmitteisiin omakotitaloihin lisää lämpöpumppuja, julkisiin hankintoihin energiatehokkuusvaatimukset sekä teollisuuden energiatehokkuustoimien lisääminen. Uusiutuvan energian, kuten puun, agrobiomassan sekä tuuli- ja aurinkoenergian hankkeet saadaan nopeasti käyntiin, kun taas ydinvoimalan rakentumista odotetaan noin 10 vuotta.

Fennovoimassa Rosatom on suurin yksittäinen osakas, reaktorin toimittaja, teknologinen asiantuntija ja kierrätetyn polttoaineen toimittaja sekä rahoituksen järjestäjä. Rosatom on Venäjän valtionhallinnon alainen liikelaitos, jonka alle on keskitetty ydinvoimalat ja ydinaseet. Asetelma ei ole ongelmaton.

Ydinvoimaan liittyy merkittäviä ympäristöön liittyviä ongelmia ja riskejä sekä käytön aikana että sen jälkeen. Ympäristöturvallisuus on huolenaihe uraanin louhinnassa ja rikastamisessa, jälleenkäsittelyssä, käytön aikana, käytetyn polttoaineen välivarastoinnissa sekä loppusijoituksessa. Fennovoiman osalta ydinjätteen loppusijoitus on vielä ratkaisematta. Huolestuttavaa on se, että Säteilyturvakeskus STUK oli havainnut lukuisia puutteita Fennovoiman rakennushankkeessa. Organisatoriset valmiudet ohjata ja varmistaa laitoksen suunnittelu ja sen turvallisuuden osoittava dokumentaatio suomalaisten vaatimusten mukaiseksi on STUKin mukaan tässä aikataulussa kyseenalainen.

Valiokuntakäsittelyssä nousi esille myös Fennovoiman osakkaina oleville kunnallisille energiayhtiöille koituvat taloudelliset riskit. Parhaimmassa tapauksessa ydinvoimalan rakentaminen valmiiksi onnistuu luvattuun hintaan vuoteen 2024 mennessä. Riskiä kasvattanee hankkeen mahdollinen viivästyminen ja kustannusten nousu. Monet ydinvoimaloiden rakennushankkeet ovat viivästyneet ja kustannukset paisuneet. Kunnallisten energiayhtiöiden olisi viisaampaa sijoittaa paikallistaloutta hyödyttäviin uusiutuvan energian hankkeisiin.

Edellä esitetyistä syistä valiokuntakäsittelyssä tuli selväksi, ettei hanke ole yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Esitimme, että päätös kumotaan. Valiokunnan mietinnön ja vastalauseen voi lukea täältä:

Valiokunnan mietintö ja vastalause

Eduskunta äänesti perjantaina äänin 105-92 kansalaisaloitteen eli tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kaikki vihreät kannattivat aloitetta.

Tasa-arvoinen avioliitto asettaa kaikki avioparit oikeudellisesti samalle viivalle kaikissa tilanteissa. Tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuu, mikä tarkoittaa byrokratian vähenemistä ja sitä, että kunkin parin oikeudellinen asema Suomessa on selkeästi ja yhdenmukaisesti määritelty eikä yhteistä sukunimeä tarvitse anoa maistraatista.

Tasa-arvoinen avioliitto on jo voimassa kaikissa muissa Pohjoismaissa. Nyt se tulee meilläkin todelliseksi. Tasa-arvoinen avioliitto ei ole keneltäkään pois vaan meille kaikille lisää. On tärkeää, että maailma, jossa lapsemme kasvavat, on reilu kaikille eikä syrji ketään.

Kansalaisaloitteen eteen on iso joukko ihmisiä tehnyt hurjasti työtä. Kiitän Tahdon 2013 kampanjaa ja sen aktiiveja. Kansalaisaloite osoitti eilen toimivuutensa. Tuija Braxia kiitän siitä, että hän oikeusministerinä toi Suomeen kansalaisaloitteen.

Kirjoitin 15. kesäkuuta, miksi Vihreät on vaikea puolue äänestäjille. Pahanilmanlintu, joka ei lupaa yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista vaan päinvastoin ennustaa huonompia aikoja. Vihreät eivät anna edes syyttää ongelmista muita, vaan vastuu on kannettava ihan itse.

Mutta on Vihreät haastava puolue vihreällekin, ainakin jos on tutkijan ja insinöörin maailmankuva, kuten minulla.

Useimmissa kysymyksissä Vihreät vaativat parhaaseen tutkittuun tietoon perustuvaa politiikkaa, on sitten kyse ilmastonmuutoksen torjunnasta tai samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta tai perustulon sosiaalisista vaikutuksista. ’Musta tuntuu’ ei Vihreille riitä.

On hämmentävää, miten moni ei-vihreä kansanedustaja edelleen pitää ilmastonmuutosta huijauksena tai sivuuttaa olankohautuksella tutkimukset, joiden mukaan vanhempien sukupuolella ei ole vaikutusta lapsen kehitykseen tai hyvinvointiin.

Joissakin kysymyksissä vihreät kuitenkin heittävät tieteen romukoppaan.

Esimerkiksi kun EU Parlamentin vihreät puolustivat homeopatian ensisijaista käyttöä luomutuotantoeläinten sairauksien hoidossa.

Perkele! Aikuinen ihminen voi valita hoitonsa vapaasti, mutta eläin ei voi valita. Vastuu eläimen terveydestä on ihmisellä. Silloin ihmisen on valittava eläimelle tutkitusti tehokkain mahdollinen hoito, vaikka hoitaisi itseään kurkkunaamiolla. Kaikki muu on eläinrääkkäystä.

Jos hyväksyy homeopatian eläinlääketieteessä, ei voi mitenkään hyvällä omallatunnolla vastustaa koe-eläinten käyttöä tai turkistarhausta. Onneksi suomalaiset eläinlääkärit hoitavat myös luomutuotantoeläimiä pääasiassa ammattietiikkansa eivätkä EU:n luomuasetuksen ohjaamina. Keski-Euroopassa tilanne on kuitenkin toinen.

Toki luomuasetus on EU Parlamentin eikä Suomen vihreiden syntilistalla, mutta aiheuttaa minulle silti närästyskohtauksia.

# # #

Toki myös Suomen vihreillä on sokeita pisteitä, joissa kanta tulee selkäytimestä eikä pohdinnan tuloksena.

Esimerkiksi luomuruoka on monelle vihreälle itseisarvoista. Tehomaataloudella on omat vakavat ongelmansa, ja syön itsekin mielelläni luomua. Tuotantoeläimiä kohdellaan luomutuotannossa paremmin, ja luomu myös maistuu paremmalta. Mutta jos rikkaan Suomen lisäksi koko muu maailma siirtyisi luomutuotantoon, tuloksena olisi ennenkokematon nälänhätä.

Tehomaatalous heikentää biodiversiteettiä, köyhdyttää viljelysmaita ja lihottaa agribisnestä, mutta lisää ruoan tuotantoa. Niin kutsuttu Vihreä vallankumous eli 1950-70-lukujen maailmanlaajuinen siirtyminen tehomaatalouteen kolminkertaisti sadot ja pelasti arviolta miljardi ihmistä nälkäkuolemalta.

Paluuta Vihreää vallankumousta edeltävään maatalouteen ei ole. Kestävä vaihtoehto ei ole globaali luomutuotanto vaan tehomaatalouden haittojen minimointi esimerkiksi parantamalla tuotantoeläinten elinoloja, optimoimalla lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä ja sääntelemällä kansainvälistä agribisnestä. Siinä urakassa ei mitään keinoa voi sulkea kategorisesti pois, ei edes vihreiden vierastamaa geenimuuntelua.

Geenimuuntelussa on omat haasteensa, eikä gmo-lajikkeiden patentteja hallitsevien agribisnesyritysten historia herätä luottamusta. Emme vielä täysin hallitse geenimuuntelua saati luota agribisnekseen. Siksi tarvitaan lisää riippumatonta tieteellistä tutkimusta sekä kansainvälisiä sopimuksia agribisneksen pelisäännöistä.

Mutta ennemmin tai myöhemmin myös vihreät joutuvat ottamaan kantaa, kumpi on vähemmän huono vaihtoehto: Torjunta-aineet vai kasvitaudeille ja tuhohyönteisille immuuni gmo-lajike? Meriveden viljelykelvottomaksi suolaamien viljelymaiden hylkääminen vai suolaa sietävän gmo-lajikkeen kasvattaminen? Fossiiliset polttoaineet vai biopolttoainetta tuottava muuntogeeninen levä? Kuolemaan johtava sairaus vai geenimanipuloidun eläimen maidosta tuotettu lääke?

Valinnat eivät ole helppoja, mutta ne on tehtävä.

# # #

Onneksi Vihreän liiton suurin valtakunnallinen henkilöjäsenjärjestö on Viite - Tieteen ja tekniikan vihreät ry. Viitteen puoluekokousedustajat ovat moneen kertaan muistuttaneet, ettei mitään teknologiaa pidä kategorisesti torjua, vaan päätös on tehtävä joka kerta puhtaalta pöydältä uudelleen, sillä teknologia ja toimintaympäristö muuttuvat jatkuvasti.

Esimerkiksi 1970-luvun sähkömarkkinat ja ydinvoimalat olivat erilaisia kuin 2010-luvulla. 2010-luvun ydinvoimalat ovat turvallisempia kuin 1970-luvulla, kun Loviisan ja Olkiluodon voimalat rakennettiin. Ovatko ne riittävän turvallisia, on toinen kysymys.

Vastaavasti 1970-luvun sähkömarkkinoille ydinvoimalla tuotettu sähkö oli hinnaltaan kilpailukykyistä, nyt ei. Esimerkiksi Olkiluoto 3:n Kannattavuuslaskelmat perustuivat kolmen miljardin euron kustannusarvioon ja vuonna 2009 alkavaan sähköntuotantoon. Nyt kustannusarvio on 8,5 miljardia euroa, ja tuotannon ennustetaan alkavan vuonna 2018. Tappiot maksavat näillä näkymin ranskalaiset veronmaksajat ja Siemensin osakkeenomistajat.

Oma kantani ydinvoimaan.

Ehkä osittain Viitteen ansiosta Vihreiden politiikka perustuu pääsääntöisesti näyttöön asenteiden asemesta (en keksi hyvää käännöstä käsitteelle evidence based policy). Ainakaan Viitteen esittämää kritiikkiä ole koskaan torjuttu, vaan se aina kuultu.

Ehkä juuri siksi Vihreillä on vahva kannatus koulutettujen äänestäjien, etenkin insinöörien ja diplomi-insinöörien joukossa. Esimerkiksi viime EU-vaaleissa neljä ehdokkaina olleista seitsemästä Tekniikan Akateemisten jäsenestä oli vihreitä.

Ainakin minulle Viite, Vihreiden avoin keskustelukulttuuri ja kyky kyseenalaistaa omat ennakkokäsityksensä on tärkeä peruste sille, miksi olen vihreä ja Vihreiden ehdokkaana ensi kevään eduskuntavaaleissa.