Viime päivinä vanhempia on puhuttanut Helsingin Sanomissa julkaistu Jyri Engeströmin haastattelu. Kaliforniassa asuva it-yrittäjä ja yksi Jaikun perustajista varoittaa digitaalitekniikan ylivallasta niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Engeströmin mielestä lapset eivät tarvitse pelejä ja koodaamista vaan satuja ja retkeilyä. Ja tottahan se on, olemme ulkoistaneet vanhemmuuden koneille. Emme enää leiki lastemme kanssa, lue heille satuja, vaan annamme tabletin kouraan. Mutta onko vika silloin ic-tekniikassa vai työelämässä, joka uuvuttaa vanhemmat niin, ettei heillä ole enää aikaa lapsilleen.

Tabletti ei ole sen parempi lapsenvahti kuin pari vuosikymmentä sitten paheksuttu videonauhuri.

Engeström sortuu kuitenkin samaan kuin ic-teknologian merkitystä opetuksessa korostavat digifiilit. Hän nostaa teknologian jalustalle: tietotekniikan pahassa sekä kirjat ja kynän ja paperin hyvässä. Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.

Itseäni huvitti Engeströmin kaiholla muistelema opettaja, joka luki Taru Sormusten Herrasta –trilogian oppilailleen ääneen. Itseltäni vanhemmat joutuivat takavarikoimaan koko trilogian, koska luin liikaa, ja lukeminen alkoi häiritä koulunkäyntiä. Läksyt jäivät tekemättä ja yöunet lyhenivät. Ongelmia oli myös mm. Mika Waltarin ja Isaac Asimovin tuotannon kanssa.

Ehkä tässä on viisaan vanhemmuuden ydin ajasta ja teknologiasta riippumatta: Liika on liikaa, on sitten kyse peleistä, älypuhelimista, kirjoista tai viulunsoitosta. Jos lapsen elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin taitoluistelutreenejä tai koodausta, vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.

Toisaalta on hyvä muistaa, millaiseen maailmaan me lapsiamme kasvatamme. Lapset elävät joka tapauksessa tulevaisuudessa, siksi myös koulun ja vanhempien on oltava siellä.

Nimenomaan tässä olen Engeströmin kanssa eri linjoilla. Engeström on huolissaan ic-teknologian vaikutuksista lapsiin, mutta jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!

Me kuvittelemme ic-teknologian kehityksen saavuttaneen huippunsa, mutta todellisuudessa se vain kiihtyy, ja sitä mukaa myös digitalisaation merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Engeströmin kritisoimat pelit ja tabletit ovat nykylapsien aikuisuudessa yhtä hellyttäviä museoesineitä kuin 1970-luvun pöytälaskin tänä päivänä.

Kuten Arthur C. Clarke totesi jo vuonna 1973, riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa magiasta. Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on ”Tylypahka-yhteiskunta”, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut ”loitsut” toimivat.

Tässä viikon viiveellä raporttia tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Eipä kokouksesta ole juuri raportoitavaa, asiat päätettiin esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. Lista-asioiden ulkopuolelta käytiin keskustelua työskentelytavoista ja koulutustarpeista. Edelleen on tarpeen panostaa siihen, että pääsemme käymään oikea-aikaista linjauskeskustelua strategisista asioista. Olen kuluneen kahden vuoden aikana kutsunut koolle kolme iltakoulua sisäilmaongelmien ratkomiseksi. Niihin on kutsuttu jaoston lisäksi opetuslautakuntien ja viimeisessä myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet sekä kyseisten alojen keskeiset virkamiehet. Keskustelut ovat nostaneet esiin ongelmakohtia, lisänneet yhteisymmärrystä ja vieneet valmistelua eteenpäin. Tulossa on elinkeino- ja kilpailukykyjaoston kanssa yhteinen iltakoulu...

Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toimii 500 000 vapaaehtoista, mikä vastaa 21 000 henkilötyövuotta. Vertaistoiminnassa on mukana 260 000 ihmistä. Järjestöissä on töissä 30 000 henkilöä.  Järjestöt työllistävät työllistämistuilla 30 000 ihmistä, ja ovat yksi merkittävimmistä osatyökykyisten työllistäjistä. Muun muassa nämä asiat opin tänään SOSTEn vaalivierailulla Espoon Tapiolassa. Järjestöt tekevät todella tärkeää ja vaikuttavaa työtä, jolla lisätään ihmisten hyvinvointia, autetaan apua tarvitsevia ja vahvistetaan yhteiskunnan turvaverkkoja. SOSTE on tehnyt omat hallitusohjelmatavoitteet, joista voin allekirjoittaa jokaisen: Tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu pysäytetään Palveluiden painopiste ongelmien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen Hankintalaki turvaa...

Insinöörejä ja muita tekniikan ammattilaisia ei politiikassa juuri näy. Joko yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kiinnosta insinöörejä, tai tekniikan ammattilaiset eivät kiinnosta äänestäjiä. Kansanedustajan työ kaikkine sivuvaikutuksineen ei välttämättä inspiroi, jos sitä vertaa vaikka diplomi-insinöörin työhön. Silti eduskunnassa tarvittaisiin mielestäni myös tekniikan ammattilaisia siinä missä esimerkiksi lääkäreitä tai opettajia.

Yksi selitys kiinnostuksen puutteeseen voi olla se, ettei tekniikkaa mielletä julkisen sektorin alaksi siinä missä koulutusta tai terveydenhoitoa, joiden järjestämisestä päätetään valtuustoissa ja eduskunnassa. Tämä voi vaikuttaa myös äänestäjiin. Monet äänestäjät haluavat valtuustoihin ja eduskuntaan nimenomaan julkisten palveluiden asiantuntijoita.

Mutta pelkkä substanssiosaaminen ei riitä, jos toimintaa halutaan kehittää uuden tekniikan avulla. Esimerkiksi terveydenhoidon tietojärjestelmien tilanne on jo kansallinen skandaali [1], ja Suomen kouluissa käytetään tietotekniikkaa vähiten Euroopassa [2].

Julkisessa päätöksenteossa tarvitaan myös tekniikan tuntemusta, etenkin nyt, kun tekniikan nopea kehitys muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja. Siinä missä 1800-luvun murrosta kutsuttiin teolliseksi vallankumoukseksi, nyt voidaan puhua digitaalisesta vallankumouksesta.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on arvioinut tekoälyjen ja robottien ottavan seuraavien 20 vuoden aikana hoitaakseen noin kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista [3]. Niiden tilalle syntyy uusia ammatteja, ja vanhat ammatit muuttuvat, mutta murrosvaihe on raju.

Poliitikkojen on päätettävä, miten Suomesta tehdään digitaalinen yhteiskunta. Olemmeko edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä. Esimerkiksi työlainsäädäntö, verotus, koulutus, sosiaaliturva ja eläkkeet on uudistettava. Siinä työssä tarvitaan myös sellaisia valtuutettuja ja kansanedustajia jotka ymmärtävät, mistä murroksessa on kyse, ja että se on vasta alussa.

{1] http://www.slideshare.net/JyrkiKasvi/tereydenhoitoalan-tietojrjestelmien-kehittmisen-haasteet [2] https://ec.europa.eu/digital-agenda/sites/digital-agenda/files/KK-31-13-401-EN-N.pdf
[3] http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf
 

Huomenna on tila- ja asuntojaostossa lyhyt lista. Sen puitteissa käytäneen kuitenkin tärkeää keskustelua  niin investoinneista kuin toiminnan kehittämisestä. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Päätökset ja kirjelmät ja kokouksessa kuultavat selostukset vuonna 2015 Tilakeskus -liikelaitoksen talonrakennuttamisen palvelualueen organisaatiouudistus ja Tilakeskus -liikelaitoksen toimintaohje 1.1.2015 Tästä ei ole aineistoa esityslistan liitteenä. Kyse on jo toteutuneesta uudistuksesta, jolla on tarkoitus saada investointiprojektit paremmin haltuun. Toivottavasti ei jää vain hallinnolliseksi laatikkoleikiksi, vaan tuottaa myös tulosta, eli aikataulussa ja kustannusarviossa pysyviä rakennusprojekteja ja käyttäjien tarpeita vastaavia terveitä ja turvallisia helposti kunnossa pidettäviä tiloja. Viime...

Suurin osa suomalaisista kannattaa ilmastolakia, joka tuo ryhtiä ilmastopolitiikkaan. Hallituksen esitystä ilmastolaiksi käsiteltiin tänään talousvaliokunnassa, joka antoi nuivan kriittisen lausunnon ilmastolaista. Jouduin siis jättämään eriävän mielipiteen valiokunnan lausunnosta. Ympäristövaliokunta tulee ratkaisemaan lain kohtalon. Toivottavasti sieltä löytyy viisautta katsoa asiaa pitkälle ja paremman tulevaisuuden kannalta. Vihreä eduskuntaryhmä tekee työtä, jotta saamme ilmastolain voimaan.

Tässä alla jättämäni eriävä mielipide:

HE 82/2014 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastolaiksi

Jätän eriävän mielipiteen talousvaliokunnan lausuntoon ilmastolaista. Valiokunta vähättelee lähtökohtaisesti lakiesityksen merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Kuitenkin alan parhaista asiantuntijoista koostuva ilmastopaneeli painottaa ilmastolain merkitystä ilmastotoimien tehokkaan koordinoimisen kannalta. Laki edistää tarpeellisen kokonaiskuvan saamista ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen sektoreista ja toimista. Ilmastolaki edistää myös yleisön tiedon saantia politiikkatoimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

On keskeistä, että eduskunta saa vuosittain ajantasaista tietoa ilmastonmuutoksen vastaisista toimista ja niiden vaikuttavuudesta. Ilmastolaki on erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen työkalu, joka antaa Suomen ilmastopolitiikalle selkeän päämäärän yli hallituskausien. Se tekee ilmastopolitiikasta pitkäjänteistä, ennakoitavaa, avointa ja suunnitelmallista sekä edesauttaa ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta.

Lain keskeiseen sisältöön kuuluu päästövähennystavoite: vähennetään kasvihuonekaasuja ainakin 80 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Valiokunta lausunnossaan arvostelee tätä, vaikka tavoite ei ole mitenkään ristiriidassa hyväksyttyjen ilmastotavoitteiden kanssa. Asiantuntijakuulemisessa on pikemminkin korostunut, että tavoite on kovin matala ja kunnianhimoton ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Ilmastonmuutoksen torjuntatoimiin sitoutumisen kannalta on silti hyödyllistä, että sitova tavoite on lain tasolla.

Lain painopiste on erityisesti päästökaupan ulkopuolisessa sektorissa. Kyseessä on puitelaki, eikä se sisällä eri alojen (liikenne, maatalous, asuminen, rakentaminen) aineellista lainsäädäntöä, vaan luo prosessin, jossa eri aloja koskevia politiikkatoimia ja niiden toteuttamista suunnitellaan. Lisäksi laki vahvistaa ilmastopaneelin toiminnan, joka tuottaa tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön ja päätöksenteon tueksi. Valiokunta sivuuttaa lausunnossaan ilmastolain perimmäisen tarkoituksen ja korostaa sääntelyn turhuutta ja hallinnollista taakkaa. Mielestäni valiokunnan olisi pitänyt puoltaa hallituksen yksimielisen esitykseen hyväksymistä. Lakiesitys on omiaan vähentämään hallinnollista kitkaa eri hallinalojen välillä yhteistyön syventyessä. Siten se edistää tehokkaasti ristikkäistä sääntelyä ja edistää hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista niin julkisella sektorilla kuin elinkeinoelämässä.

Lailla on vahva kansan tuki. "Polttava kysymys" -kampanja käynnistyi vuonna 2008, ja sen myötä suomalaiset ovat mm. lähettäneet eduskuntaan yli 40 000 ilmastolakia vaativaa postikorttia. Keväällä 2014 toteutetun Taloustutkimuksen selvityksen mukaan 79 % suomalaisista ja enemmistö jokaisen puolueen äänestäjistä kannattaa ilmastolain säätämistä.

Ilmastolaki ei itsessään tuo suoria velvoitteita yksityisille toimijoille. Lakiin kuuluvat ilmastopolitiikan suunnitelmat ohjauskeinoineen valmisteltaisiin avoimesti eri tahoja osallistaen. Lakiin kirjattu pitkän aikavälin päästövähennystavoite antaa varmuutta politiikan suunnasta ja lisää luottamusta siihen, että vähäpäästöisiin ratkaisuihin kannattaa investoida. Tästä syystä esimerkiksi Iso-Britanniassa elinkeinoelämän edustajat olivat mukana kampanjoimassa ilmastolain puolesta omassa maassaan.

Monessa EU-maassa on voimassa ilmastolaki, kuten Ranskassa ja Itävallassa. Muiden maiden vastaavat lait poikkeavat Suomen hallituksen esityksen ratkaisuista. Esimerkiksi Englannin ja Skotlannin ilmastolaissa keskeisiä ovat seurattavat ”kasvihuonekaasubudjetit”. Suomessa on jo korkea aika säätää ilmastolaki hyväksymällä hallituksen yksimielinen esitys ilmastolaiksi.

Esitän,

että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 5. helmikuuta 2015

Johanna Karimäki (vihr)