Mitä olet ostanut tänään? Perjantaina 26.11. vietettävä Älä osta mitään -päivä haastaa pohtimaan omia ja yhteiskuntamme kulutustottumuksia. Kuinka paljon ostamme, mitä ostamme, miksi ostamme ja mitä rooli kuluttamisella on omassa elämässämme? Tämän hetken suuria paradokseja on se, että kun ilmastonmuutoksen hillintä vaatii meitä vähentämään kulutustamme, niin yhteiskuntamme on edelleen rakennettu talouskasvun varaan jossa keskeisenä tekijänä on yksityinen kulutus. Vuosikymmenien ajan meitä on kannustettu kuluttamaan, ostamaan tavaroita, jotta talous pyörii ja verovaroja kertyy. Tästä syystä Älä osta mitään -päivään liittyvä kulutuskritiikki laajenee hyvin mielenkiintoiseksi, koko yhteiskuntamme toimintaa koskevaksi pohdinnaksi.

Kulutus ja raha ovat salakavalassa suhteessa toisiinsa: kun meillä on enemmän rahaa käytettävissä, se lähes vääjäämättä nostaa kulutusta. Tämä selviää tilastoista, jotka kertovat suomalaisten kulutusmenojen ja vastaavasti kulutusperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kasvaneen noin 30 % 2000-luvun alusta. Yksityisen kulutuksen kasvaminen on tehnyt tyhjäksi sitä edistystä päästövähennyksissä, mitä teknologisilla muutoksilla (tärkeimpänä sähkön ja lämmöntuotannon menetelmien kehitys) ja kulutusrakenteen muutoksilla on saatu. Suomalaisten kotitalouksien keskimääräinen hiilijalanjälki on kasvanut vuodesta 2000 noin 12 %, mutta ilman kulutuksen kasvua se olisi pienentynyt lähes 20 %. Valinnoillamme, ja erityisesti sillä mitä kollektiivisesti teemme, on siis merkitystä.

Älä osta mitään -päivä kannustaa ostamaan vain tarpeellisen, korjaamaan uuden ostamisen sijaan, ostamaan ekologisesti valmistettuja tuotteita ja käytettyä sekä kuluttamaan mieluummin palveluita tavaran ostamisen sijaan. Näihin ihanteisiin moni yhtyy ja viime vuosina käytettynä ostaminen on noussut jopa trendiksi. Silti käynti kauppakeskuksessa paljastaa, kuinka räikeässä ristiriidassa todellisuus on tämän kanssa. Halvalla ostaminen houkuttaa ja koukuttaa meitä huumeen lailla. Itse asiassa halpaketjujen koko toimintaidea, jossa myydyn tavaran määrä pyritään maksimoimaan, on tässä ilmastonmuutoksen runtelemassa maailmassa absurdi ajatus. Meillä tulisi olla rohkeutta tarkastella kulutusjärjestelmämme perusteita ja etsiä, myös sääntelyn ja lainsäädännön kautta, keinoja tavaroiden polkumyynnin estämiseen. Meidän tulisi valmistaa mieltämme siihen, että ostamme vähemmän, hieman kalliimmalla, mutta laadukkaampaa.

Helsinkiin saadaan pian kierrätystavaratalo Ruotsin esikuvan mukaan. Entä meillä Espoossa? Toivottavasti voisimme seurata esimerkkiä pian perässä – kierrätystavaratalo sopisi esimerkiksi vuokralaisia odottavalle Heikintorille erinomaisesti. Espoossa on varmasti ihmisten kodeissa lukemattomia määriä kauniita esineitä ja hyvää käyttötavaraa sekä designia, joista moni mielellään luopuisi ja jotka ansaitsisivat tulla käyttöön.

Koronapandemia tarjosi monelle mahdollisuuden testata sitä, miltä tuntuu kun aiemmin normaaliin elämään kuulunut kauppakeskuksissa kiertely jäi pois tai ainakin väheni. Selvisimme siitä, tosin verkkokaupan houkutukset odottivat toisaalla. Tulemme aina tarvitsemaan tavaraa, vaatteita, huonekaluja, ym., mutta kulutuksen tulisi olla harkittua. Kuluttamisen, sellaisena kuin sen tunsimme, viattomuuden aika on ohi.

Sanna-Liisa Sihto-Nissilä
varavaltuutettu

 

Älä osta mitään -päivää on vietetty jo yli 30 vuoden ajan: se sai alkunsa Kanadasta vuonna 1992 ja riippumattomasti Euroopassa paria vuotta myöhemmin. Päivää on vietetty nimillä ”No Shop Day”, ”Consumer holiday” ennen nimen vakiintumista nykyiseen nimitykseen ”Buy Nothing day”. Päivää vietään Black Fridayn, kiitospäivää seuraavan perjantain, kanssa samana päivänä. Suomessa päivän viettoa on organisoinut Luonto-liitto vuodesta 1993 alkaen.