Kuntien ja valtion tietojärjestelmiä ei ole pidetty poliittisina vaan teknisinä kysymyksinä. Virkamiehet ovat kilpailuttaneet ja it-firmat toimittaneet. Tietojärjestelmät ovat kuitenkin yhtä keskeisiä yhteiskunnan toiminnalle kuin muukin julkinen infrastruktuuri, tiet, vesijohdot tai satamat, jotka ovat aina kiinnostaneet myös poliitikkoja.

Nyt poliittiset päättäjät ovat vähitellen havahtuneet myös tietojärjestelmien olemassaoloon. Viime vuosina on uutisoitu useiden julkisen sektorin tietotekniikkahankkeiden ylittäneen aikataulunsa ja budjettinsa pahasti. Miljoonia maksaneet järjestelmät ovat voineet jäädä jopa ottamatta käyttöön, koska niitä ei ole niiden valmistuessa enää tarvittu.

Viimeistään terveydenhuoltoon suunnitellun uuden valtakunnallisen tietojärjestelmän 1,8 miljardin euron kustannusarvio havahdutti sekä äänestäjät että kuntavaaleihin valmistautuvat poliitikot. Miten ihmeessä Viron potilastietojärjestelmä maksoi vain 10 miljoonaa? Vai voiko järjestelmiä edes verrata toisiinsa? [poistettu Viron järjestelmän hintaan lipsahtanut ylimääräinen nolla]

Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa tietojärjestelmästä on tullut kuuma poliittinen kysymys, ja se on ollut monelle ikävä yllätys. It-insinöörit saavat nyt tuta, millaista kadunrakennusinsinöörien elämä on poliitikkojen ja kansalaisten ristipaineessa aina ollut.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin osalta järjestelmän hinnaksi arvioidaan 350-600 miljoonaa euroa. Esimerkiksi espoolaisten veronmaksajien maksettavaksi tästä HUS:n Apotiksi kutsutusta järjestelmästä tulisi siis vähintään 60 miljoonaa euroa.

Vai tulisiko? Kukaan ei vielä tiedä, mitä järjestelmä lopulta tulee maksamaan. Järjestelmä voi lopulta maksaa huomattavasti vähemmän … tai enemmän kuin nyt esitetyt hinta-arviot.

Hintaa arvioitaessa on muistettava myös järjestelmän mahdollistamat säästöt. Myös HUS:n vanhojen potilastietojärjestelmien ongelmat tulevat veronmaksajille kalliiksi. Lääkärit ja sairaanhoitajat ovat jo vuosia valittaneet olevansa pikemmin tietokoneiden kuin potilaiden hoitajia. Järjestelmät eivät myöskään kommunikoi keskenään, vaan esimerkiksi Meilahden leikkaussalien lääkemääräykset kulkevat osaston sairaanhoitajille paperille käsin kirjoitettuina.

Monia hirvittää Apotin suuri koko sinänsä. Suurilla julkisen sektorin it-hankkeilla on kallis historia. Miten taataan, ettei Apotin aikataulu ja budjetti mene monen edeltäjänsä tavoin pitkäksi. Kuntien tiukka taloustilanne ei veny miljoonien eurojen yllätyksiin. Mitä tapahtuu, jos jokin HUS:n jäsenkunnista yksinkertaisesti kieltäytyy lisälaskuista?

Perinteiset toimintatavat tuntuvat väistämättä johtavan julkisen sektorin it-hankkeiden epäonnistumiseen. Siksi moni vaatii uusia ratkaisuja, mutta olisiko yksi Suomen historian suurimmista it-hankkeista sopiva kokeilukohde?

Vaaran paikkoja riittää, eivätkä kaikki liity itse tietojärjestelmään. Jos järjestelmän hankintasopimukset kirjoitetaan huonosti, pääkaupunkiseudun kunnista tulee toimittajan vankeja. Silloin kaikki ylläpito ja päivitykset on tilattava samalta toimittajalta, joka voi itse määritellä hintansa.

Toimittaja toki yrittää tarjota järjestelmää, jonka mitään osaa ei voi kehittää tai kilpailuttaa erikseen. Asiakkaan eli HUS:n pitää siis olla tarkkana.

Toisena haasteena on Apotti-järjestelmän määrittely, koska sitä ei voi tehdä etukäteen kuin yleisellä tasolla. Julkisissa hankinnoissa on totuttu määrittelemään tilattavat tuotteet ja palvelut tarkasti etukäteen. Kokemus on kuitenkin opettanut, että iteratiiviset ketterät menetelmät soveltuvat suurten tietojärjestelmien kehittämiseen ennalta määritellyn suunnitelman toteuttamista paremmin. Kaikkea ei koskaan osata ottaa etukäteen huomioon, ja toimintaympäristö muuttuu moneen kertaan ennen järjestelmän valmistumista.

Kokemukset aiemmista potilastietojärjestelmistä korostavat myös käytettävyyden merkitystä Apotin toteutuksesta. Sen on tuettava työntekijöitä työsuoritusten haittaamisen asemesta.

Suurin huoli on kuitenkin se, että Apotti ei saa, ei voi epäonnistua. Vanhan järjestelmän sopimukset on sanottu jo irti. Olemme hypänneet kielekkeeltä pimeään luottaen siihen, että alhaalla odottaa pehmeä lasku.

Apotista on tullut yksi kuntavaalien pääteemoista pääkaupunkiseudulla. Ja niin puolen miljardin euron hankkeen pitääkin olla. Kyse on Länsimetron kokoluokkaa olevasta investoinnista! Ja Länsimetrosta valtio sentään maksoi osan.

Valtuutetuilla ja kuntavaaliehdokkailla on Apotista vain vähän tietoa, johon perustaa mielipiteensä. Lehtitietojen perusteella on muodostunut mielikuva vääjäämättä etenevästä katastrofista. Jos huoli on aiheeton, Apotti-hanke on epäonnistunut pahasti ainakin tiedotuksessaan.

Apotti on niin tärkeä ja kallis hanke, että sitä on käsiteltävä HUS-kuntien korkeimmalla tasolla, valtuustoissa. Ei Länsimetrostakaan päätetty lautakunnassa tai kaupunginhallituksessa, vaan siitä keskusteltiin Espoon ja Helsingin valtuustoissa monta kertaa ennen lopullista päätöstä.

Päätöksenteko, keskustelu ja vaalidebatti Apotista on kuitenkin mahdotonta ilman tietoa. HUS:n jäsenkuntien päätöksentekijät, valtuutetut ja kunnanhallitusten jäsenet tarvitsevat Apotista paljon enemmän tietoa kuin mitä tähän asti on ollut saataville.

Tähän asti kannanotot ovat perustuneet lähinnä lehdistä ja sosiaalisesta mediasta saatuihin tietoihin. Se ei näin tärkeässä asiassa yksinkertaisesti riitä.

Jyrki J.J. Kasvi (vihr.)
Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja