(Länsiväylä 16.4.2008) Tapiolan maine puutarhakaupunkina on kovalla koetuksella. Katukiviin kompastellaan, satunnainen vieras ei löydä etsimäänsä, pyöräilijät eivät tunne olevansa oikeassa paikassa oikein missään ja parkkipaikatkin ovat sikin sokin.

Tuuli heittelee kulkijaa ostoskeskuksen kujilla. Iltaisin, jos oikein keskittyy, voi varmasti kuulla susienkin ulvovan?

Tapiolaan bussilla saapuva vieras ei tunne itseään kovin tervetulleeksi synkässä tunnelissa eikä sen portaikoissa, jotka kaikki vaikuttavat jonkinlaisilta varateiltä. Alueen arkkitehtuuri, varsinkaan 1980- ja 1990-luvulla toteutettu, ei johdata kulkijaa keskeisiin paikkoihin.

Selkeitä ja tyylikkäitä opasteita voisi lisätä suhteellisen pienin kustannuksin. Se ei auttaisi pelkästään satunnaista kulkijaa vaan loisi kotiseudun tunnelmaa asukkaillekin: nämä ovat meidän kulmiamme, meidän paikkojamme. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kulttuurireittiin Weegeen suuntaan, Kino Tapiolan suuntaan ja linnoituksiin.

Tapiola Gardenin uusi laajennus lohkaisee huomattavan siivun kaikkien yhteisestä kansallismaisemasta peittämällä näkymää Tapionraitilta altaan suuntaan. Lisäksi rakennustyömaan kiertotie on parhaillaan kävelijöiden riesana. Kiertelijät pitää lopuksi palkita entistä
ehommalla Tapionraitilla.

Mäntyviidan suunnalla tehty laatoituksen uusiminen on ollut hyvää alkua alueen kunnostamistyössä. Pyöräteiden merkintään ja suunnitteluun on panostettava erityisesti ostoskeskuksen kohdalla.

Maanalaisen pysäköintialueen rakentaminen ja maanpäällisten pysäköintialueiden vapauttaminen rakennuskäyttöön on hyvää kaupunkipolitiikkaa, kunhan arkkitehtuuri suunnitellaan ihmisläheisesti.

Luolapysäköintiä on edistettävä myös asuinalueilla – ehkäpä erillisinä yhtiöinä.

Nykyisin on kohtuutonta, että taloyhtiössä pysäköinnistä joutuvat usein maksamaan vastikkeessaan ja maisemassaan hekin, jotka eivät omista autoa.

Jatkossa Tapiolan haasteena on yhdistää parhaimmat vanhat puolensa uuteen aikaan, tyyliin ja tekniikkaan. Se on mahdollista, jos suunnitellaan kokonaisuus, joka yhdistää asukkaiden, liike-elämän ja kaupunkiluonnon tarpeet.

Mikään ei ole ilmaista, mutta usein tarvitaan enemmän tahtoa ja näkemystä kuin lisää rahaa. Kaupunkisuunnitteluun, -estetiikkaan ja -historiaan liittyvän ammattiosaamisen ja asukkaiden näkemysten hyödyntäminen nykyistä useammin olisi varmasti menestyksellinen tie.

Kirsi Aropaltio, Kirsi Koskelin, Mia Määttä, Markus Peura ja Mirjami Vuori
Tapiolan Seudun Vihreät ry