Kesällä porkkanapenkkiä harventaessa unohdin kommentoida vanhan nusu-kollegan, Marko Hamilon Perussuomalainen-lehdessä julkaistua kirjoitusta: Helsingin Kalliossa muhii punavihreä kupla. Koska moiselle laiminlyönnille ei kunnon Vihreällä voi olla mitään hyväksyttävää perustetta, palaan näin lomakauden jälkeen asiaan.Aloitan lainaamalla kirjoituksen ensimmäistä kappaletta ja vaihtamalla sen ensimmäisestä lauseesta kolme sanaa. Päätelkää mitkä:

Miksi arvokonservatiivien on niin vaikea ymmärtää vihreitä ja muita arvoliberaaleja? Yksi syy voi olla se, ettei heidän tarvitse ymmärtää. Kun on muiden samanmielisten ympäröimä, eri tavalla ajattelevia ei kohtaa eikä heitä tarvitse ymmärtää. Kykenemättömyyttä ymmärtää pidetään omien joukossa suoranaisena hyveenä. Useimmat ihmiset ovat ympäröineet itsensä sekä arkielämässään että sosiaalisessa mediassa kaltaisillaan.

Eli asian voi nähdä tismalleen samalla tavalla rajaojan molemmilta puolin.

Kun tutkiskelen omaa suvakkiuttani, löydän Hamilon väitteelle toki myös perusteita. Yhdistän arvoliberaaliuden vahvasti edistykseen, vapaamielisyyteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, ja pidän niitä niin perustavanlaatuisina arvoina, että minun _on_ vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät niitä jaa.

Minun arvomaailmassani maailma muuttuu paremmaksi, kun sitä jatkuvasti määrätietoisesti muutetaan ja kehitetään. Sen sijaan konservatiivisuus edustaa minulle takertumista vanhaan, kehityksen pysähtymistä.  Eli olemmeko jo saavuttaneet täydellisen Maailman, vai pitääkö sitä kohti edelleen ponnistella?

Minun Maailmani on sitä parempi, mitä vapaamielisempi ja suvaitsevaisempi se on, kunnes meidän ei tarvitse enää edes käyttää koko suvaitsevaisuus-sanaa. Se kun juontaa suvaita-sanasta, jossa on samaa vastentahtoisuutta kuin sietämisessä.

Arvonkonservatiivisuudessa minua vaivaa ajatus, että on olemassa jokin yksi oikea tapa olla ja elää, jota kaikkien tulisi noudattaa, esimerkiksi Hamilon mainitsema kansallinen yhtenäiskulttuuri. Arvokonservatiivit saavat minun puolestani toki rajata omaa elämäänsä niin paljon kuin haluavat, mutta jättäkää meidät muut rauhaan!

Arvoliberaali maailmankuva tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus olla vapaasti oma itsensä, elää vapaasti omaa elämäänsä omalla tavallaan niin kauan kuin se ei rajoita muiden vapautta elää puolestaan omaa elämäänsä. Siksi arvoliberaali hyväksyy esimerkiksi liikkumisen vapautta rajoittavat liikennesäännöt, koska niillä minimoidaan muille tielläliikkujille aiheutuvat riskit ja haitat.

¤ ¤ ¤ Kirjoituksen toisen kappaleen vääntäminen vaatii hieman enemmän muokkausta, mutta mielestäni tämäkin avaa ajatuslukkoja:

Punavihreiden vastustajat rakastavat myyttiään Kalliosta, ulkomaailmasta mitään tietämättömien cityhipstereiden ahdistavan samanmielisestä yhteisöstä, joka heidän mielikuvituksessaan on vain Helsingin Kalliossa.

Marko Hamilon kirjoitus lähtee ajatuksesta, että Kehä I:n sisäpuolella, etenkin Kalliossa asuvat ovat jotenkin erilaisia kuin muut suomalaiset, ja tämä toiseus ilmenee muun muassa arvoliberaalien Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestämisenä. Sen sijaan oikeat suomalaiset Kehä I:n ulkopuolella äänestävät arvokonservatiiveja. Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka Vihreät ovat sekä Helsingissä että Espoossa valtuuston toiseksi suurin puolue, Kokoomus on edelleen vahva ykkönen, eikä niin tunnettu arvoliberaaliudestaan. Teemme Vihreissä toki parhaamme tilanteen korjaamiseksi.

Marko Hamilon edustama arvokonservatiivinen harha lähtee oletuksesta, että Suomessa vallitsee jonkinlainen kansallinen yhtenäiskulttuuri, josta vain Kallion punavihreä kupla on poikkeus. Entä suomenruotsalainen kupla tai saamelainen kupla, romaneista, tataareista, inkeriläisistä ym. puhumattakaan? Tai ortodoksikupla, lestadiolaiskupla, ateistikupla? Saati sellaiset kummalliset paikkakunnat kuin Tampere, jossa Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ihan kohtuullisen kokoiset valtuustoryhmät, vaikka matkaa Kallioon on 170 kilometriä. Tai Oulu, tai Pirkkala, tai … Puhumattakaan niistä kunnista, joiden valtuustoissa Vihreillä tai Vasemmistoliitolla on pienet ryhmät. Pitäisikö Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjien pakata näissä kunnissa matkalaukkunsa ja muuttaa yhtenäiskulttuurin alta Kallioon evakkoon?

Sillä siitä on valitettavan usein myös kyse. Hamilon havainto arvoliberaalien kerääntymisestä tietyille paikkakunnille ei ole pelkkää harhaa. Moni on muuttanut kaupunkiin, jopa Kallioon, nimenomaan väistääkseen ahdistavaksi kokemaansa ”yhtenäiskulttuuria”, johon heidän omat arvonsa ja elämäntapansa eivät ole mahtuneet. Onko selitys kalliolaisten outoihin arvoihin siis Kallion juomavedessä vai leirinsä pienen kalliolaisen kylän ympärille pystyttäneessä ”yhtenäiskulttuurissa”?

Marko Hamilon kirjoituksen edustama liberaaliuden torjunta ja yhtenäiskulttuurin alleviivaaminen tuovat mieleen Unkarin pääministerin Viktor Orbánin, Turkin presidentin Recep Erdoğanin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin viimeaikaiset puheet. Kaikki ovat kunnostautuneet poliittisten, etnisten, uskonnollisten ja seksuaalisten vähemmistöjen erilaisten elämäntapojen vainoajina, koska erilaisuus ei kuulu unkarilaiseen, turkkilaiseen tai venäläiseen ”yhtenäiskulttuuriin”.

Toivottavasti Perussuomalaisten haikailema arvokonservatiivi yhtenäiskulttuuri ei ota heiltä vaikutteita.