(Helsingin Sanomat 3.5.2013) Timo Nurminen kirjoitti pääkaupunkiseudun ja erityisesti Espoon tonttipolitiikasta sekä pientalotonttien pulasta (HS Mielipide 29. 4.).
Pientaloasumisella ei ratkaista niitä monia polttavia asumiseen liittyviä kysymyksiä, jotka Espoolla on edessään. Esimerkiksi lapsiperheille ja opiskelijoille osoitettua kohtuuhintaista asumista tarvitaan lisää.
Lisäksi Nurmisen esittämät luvut kertovat vain osatotuuden. Vastaavaa listaa ei ole vaikkapa siitä, kuinka moni haluaisi asua kaupunkikeskuksessa, mutta ei pysty siihen taloudellisista syistä. Helsingin Hitas-jonoista voi päätellä ongelman laajuuden.
ERÄS SYY omakotiasumisen ja omatoimisen rakentamisen suosioon Espoossa on juuri asumisen hinta. Unelma omasta pihasta on edelleen voimissaan. Yhä useammat – perheelliset mukaan lukien – painottavat kuitenkin asumisessaan palveluita ja helppoa liikkumista. Tämä näkyy esimerkiksi lapsiperheiden määrän voimakkaana kasvuna kaupunkikeskuksissa.
KERROSTALOASUNNON hinnalla voi helposti saada enemmän neliöitä ja omakotitalon, kun on valmis joustamaan liikenneyhteyksissä, palveluissa ja työmatkassa. Ratkaisu tähän ei ole, että kaavoitetaan lisää omakotitaloja. Sen sijaan on mietittävä, miten voidaan lisätä asumista asutuskeskuksissa. Asuntojen kalleus kertoo siitä, että kiinnostus palvelujen ääressä asumiseen on suuri.
Itse rakennettu talo on juurtunut syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Emme silti voi hajauttaa rakentamista joka puolelle Espoota ”pelloille, niityille ja metsiköihin”, kuten Nurminen kirjoituksessaan esitti. Näin ei synny ekologisesti kestävää kaupunkirakennetta. Joka puolelle hajaantuva rakentaminen tarkoittaa väistämättä myös tärkeiden luontoarvojen tuhoamista ja lisää entisestään yhteisestä kassasta maksettavia kustannuksia, kun sama infrastruktuuri palvelee entistä harvempia.
Voidaan toki miettiä, voisiko kaupunki harjoittaa pientaloalueiksi sopivilla alueilla aktiivista maapolitiikkaa, jotta suurempi osa tonteista olisi pienrakentajien käytössä. Nämäkin alueet on järkevintä sijoittaa nykyisten aluekeskusten laitamille ja etsiä ennakkoluulottomasti myös tiiviimpiä omakotimaisen asumisen muotoja. Pientaloasumisen lisääminen lähtisi ratkaisemaan ongelmaa väärästä päästä.
LAADUKKAASTA ja kohtuuhintaisesta asumisesta on pula, mutta pula ratkaistaan ensisijaisesti kaavoittamalla hyvien yhteyksien ja palvelujen ääreen sekä toisaalta lisäämällä aktiivisesti kilpailua asuntotarjonnassa.
Espoon nykyinen lepsu maapolitiikka heikentää kilpailua ja nostaa hintoja siellä, missä asuntojen tarve on suurin.
Kirsi Louhelainen
Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (Vihr.)