Työhuoneen muutos toi muutoksen maailmaani –
kaksi kolme bussipysäkkiä –
” Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mikään ole tulevilta pois, kun minä lähden ”
näin ajatteli Samuli Paronen
Tämä on kotipysäkkini maisema; pelto, puut, toisinpäin seisten meri, kotilahti ja kaukainen metsä lahden toisella puolen, Espoonlahti –
Bussi tulee, kulkee lähiön läpi, ohittaa Hannusjärven; ensimmäinne jääriite pinnassa –
ohitan jättirakennuksia, Plantagen, Bauhaus – Iso Omena, — sitten näkyy meri, kansallismaisema – Suomenlahti –
bussi sukeltaa Tapiolan läpi – ihanat männyt, talojen pihamaat,
tulee Aaltomaisema – tiilitalot, vähän lehmuksia –
ohitan valtaisan teiden risteyksen; maisemamurhan, haavoitetut kummut ja selänteet –
Leppävaara vasemmalla: kaksi tornitaloa, toiseen ovat muuttaneet juuri –
tunnelityömaa – huh – hiki tulee, mutta sitten: minut kohtaavat ja minä kohtaan Puustellinmäen ja alkavat näkyä – Männyt, uudet kaverini- vaihdoin Sellon keskuksen Mäkkylän mäntyihin –
me seurustelemme – voin aistia ja hengittää -lähden juoksemaan bussipysäkille. se on muuten vuorattu vaaleanvihreällä tiilipeitteellä – vaihtelu virkistää, katsella mäntyjä betoniviidakon sijaan: sello jää vasemmalle – onneksi Sellon kirjastossa on sentään ihmisiä ja elämää ….kokonainen kansalaisyhteiskunta julkisessa tilassa –