Kansainvälisenä eläinten päivänä sekä eläinten ja luonnonsuojelun suojeluspyhimyksen Franciscus Assisilaisen muistopäivänä 4.10. on hyvä muistaa osoittaa eläinystävillemme rakkautta ja kunnioitusta.

Hyvä kohtelu ja oikeus hyvään elämään kuuluvat kuitenkin jokaiseen päivään ja jokaiselle eläimelle. Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa turvataan myös eläinten hyvinvointi ja elämisen arvoiset olot. Suomessa työtä tällä saralla valitettavasti vielä riittää.

On meidän kaikkien eläinten oikeuksista sekä Suomen maineesta välittävien vastuulla vaatia ja valvoa, että Suomi muutetaan eläinten oikeuksien takapajulasta eläinsuojelun edelläkävijäksi, annetaan ääni niillekin, joiden ääni ei muuten kuulu.

Avaimet ovat ennen kaikkea eduskunnalla, jonka on määrä ensi vuonna säätää uusi eläinsuojelulaki (eläinten hyvinvointilaki), ja joka voi myös päättää turkistarhauksen lakkauttamisesta. Pahasti vanhentunut eläinsuojelulaki on todellakin korkea aika päivittää niin, että tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun parantaminen, suojeleminen kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen.

Eläin kokee kärsimystä, tuskaa ja pelkoa siinä missä ihminenkin. Eläimet eivät kuitenkaan puhu, ne eivät valita huonoa kohtelua, eivät vaadi parempaa. Eläinten oikeudet ovat täysin meistä ihmisistä riippuvaisia. Eläimet eivät myöskään äänestä tai jaa vaalirahaa. Niinpä lainsäädännöllä ja käytännöillä onkin turvattu lähinnä tuottajien ja talouden etu, ei eläinten.

Tuotantoeläinten kohtelua on parannettava ja turkistarhaus kiellettävä hyvinvointivaltioon täysin sopimattomana julmuutena. Yhä useampi maa on kieltänyt turkistarhauksen, joka on barbaarinen, turha ja kuoleva elinkeino. Turkikset ovat ylellisyystarvikkeita, joita kukaan ei tarvitse, ja joiden tuottaminen on paitsi julmaa myös ekologisesti kestämätöntä. Menestyvän ja hyvinvoivan Suomen talous ja menestys rakennetaan ihan muiden elinkeinojen ja arvojen varaan.

Maataloustukia tulee suunnata tuottajille, joiden toiminta on ekologisesti ja eettisesti kestävää. Lemmikkien ja maatalouseläinten hyvinvointi tulee taata kaikissa oloissa ja luonnonvaraisten eläinten sekä uhanalaisten lajien suojeluun on suhtauduttava vakavasti.

Myös kunnissa tehdään – tai jätetään tekemättä – merkittävää eläinsuojelutyötä. Lain mukaan jokaisella kunnalla on oltava eläinsuojeluviranomainen. Kunnallisten luottamushenkilöiden on huolehdittava, että eläinsuojelu- ja valvontatyölle taataan riittävät resurssit. Surullisesti käytäntö on osoittanut, että eläinten hyvinvoinnin edistäminen kuntatasolla on vaikeaa ja kiinnostaa kovin harvoja Esimerkiksi Suomen toiseksi suurin kaupunki Espoo ei vastoin valtakunnallisia suosituksia ole pitänyt tarpeellisena palkata erillistä eläinsuojelueläinlääkäriä, joka päätyönään hoitaisi eläinten pidon ja hyvinvoinnin valvontaa. Tehtävää hoidetaan valvontaeläinlääkärin monien muiden vaativien ja vastuullisten tehtävien, mm. helposti leviävien eläintautien sekä zoonoosien eli eläinten ja ihmisten yhteisten tartuntatautien kuten rabieksen uhkaan varautumisen ohella. Eläinsuojeluvalvonta voi kuitenkin olla tehokasta vain, jos se on riippumatonta ja sille on tarpeeksi resursseja. Asianmukaisessa ja vaikuttavassa eläinsuojeluvalvonnassa käytetään tarvittaessa kieltoja ja määräyksiä, huostaanottoja ja uhkasakkoaja sekä varmistetaan, että annetut määräykset toteutetaan määräajassa ja eläinten hyvinvointi taataan kiireellisissä tapauksissa. Valitettavasti aivan tuoreet uutiset kertovat, että kasvaneet sosiaaliset ongelmat ja heikko taloudellinen tilanne heijastuvat myös ihmisten kykyyn pitää asiallisesti huolta eläimistään ja ovat lisänneet erityisosaamista vaativan eläinsuojelutyön tarvetta.

Laki edellyttää tekemään tarkastuksia myös ilman epäilyä eläinsuojelulain rikkomisesta esimerkiksi eläinkauppoihin, pieneläinhoitoloihin, kenneleihin sekä ravi- ja ratsastustalleille. Viimeaikaistenkin uutisten mukaan Espoossa on tässä(-kin) työssä ollut vakavia puutteita, ja eläimet ovat myös lukuisista ilmoituksista huolimatta kärsineet pitkään esimerkiksi ratsastustallilla. Kaupungissa, joka ylpeilee olevansa inhimillinen edelläkävijä, on pystyttävä parempaan.

Valtakunnan tasolla eläinsuojeluasiat pitää siirtää maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriölle. On kestämätöntä, että sama taho ajaa sekä maataloustuottajien että eläinten etua. Valitettavasti maa- ja metsätalousministerit ovat yksi toisensa jälkeen tuntuneet puolustavan voimakkaasti tuottajien, metsästäjien ja kalastajien asioita, luonnosta ja eläimistä piittaamatta. Eläimet kun eivät äänestä, eivätkä jaa vaalirahaa….

Myös ruokavalinnoilla ja tukipolitiikalla voimme vaikuttaa siihen, etteivät tuotantoeläimet kärsi. Verorahoja ja maataloustukia pitää suunnata eläinten hyvinvointia parhaiten edistävään, eettisesti ja ekologisesti kestävään tuotantoon, ja eläinystävällisten tuotteiden saatavuutta tulee parantaa. Meistä jokainen voi vaikuttaa myös päivittäisillä valinnoillaan; tarjonta vastaa kysyntään.

Eläinten oikeuksien puolustaminen ei ole ristiriidassa ihmisten hyvinvoinnin kanssa, päinvastoin. Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, kuinka kohdellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja puolustuskyvyttömimpiä. Hyötyminen toisten kärsimyksen kustannuksella ei koskaan voi olla oikein.

Tarvitsemme sydäntä, viisautta ja rohkeutta puolustaa niitä, jotka eivät siihen itse pysty.  Vaaditaan ja varmistetaan yhdessä, että Suomessa ja Espoossa turvataan myös eläinten hyvinvointi ja elämisen arvoiset olot. Jokainen päivä on myös eläinten päivä.

– Mari Anthoni,
kaupunginhallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu