Kahden vuoden pesti Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana alkaa olla purkissa. Periaatteessa olen puheenjohtaja vielä kuukauden, uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen asti, mutta maanantainen wanhan valtuuston viimeinen kokous oli viimeinen, jossa olin varsinaisesti nuijan varressa.

Puheenjohtaja on _koko_ valtuuston puheenjohtaja, eikä voi eikä saa suosia mitään poliittista ryhmää. Erityisen koville tämä ottaa silloin, kun pääsee ottamaan asioihin julkisesti kantaa valtuuston puheenjohtajan roolissa. Silloin puheenjohtaja puhuu koko valtuuston suulla, ja joutuu jättämään omat mielipiteensä taka-alalle.

# # #

Valtuuston puheenjohtaja on erikoinen luottamustehtävä. Toisaalta olet protokollan mukaan kunnan korkein satraappi, kuten seuraajani Timo Soini tv-haastattelussa totesi. Toisaalta puheenjohtajalla on kokoustekniikan ja arvovallan lisäksi vain vähän konkreettista valtaa.

Puheenjohtaja voi periaatteessa olla ottamatta jonkin asian valtuuston käsittelyyn, mutta sille on oltava todella hyvät perustelut. Pelkkä poliittinen mielipide ei riitä, vaan valmistelussa tai esityksessä on oltava jotain erittäin pahasti pielessä.

Puheenjohtajan valta on pehmeää. Puheenjohtaja voi esimerkiksi pyytää lisätietoja esityslistaan jos vaikuttaa siltä, että jokin merkittävä näkökulma on ”unohtunut”.

Puheenjohtaja voi toki vaikuttaa myös kokousjärjestelyjen kautta. Esimerkiksi Espoon valtuuston kokouksia voi nykyään seurata netissä kotisohvalta nousematta. Päätöksenteko on nyt siis aiempaa avoimempaa, ja kuntalaiset voivat entistä helpommin seurata valitsemiensa valtuutettujen toimintaa.

# # #

Valtuuston kokouksia johtaessa suurin haaste on saada kaikkien valtuutettujen ääni kuuluviin. Jokaisella 74 valtuutetulla (plus puheenjohtaja) on oikeus tuoda oma mielipiteensä mukaan keskusteluun, mutta pönttöön mahtuu vain yksi puhuja kerrallaan. Usein tämän ”tietoliikennekaistan” valtaavat samat pari kolme valtuutettua, eikä muille jää ”sosiaalista tilaa”.

Kuntalain mukaan valtuutetuilla on puheoikeus käsiteltävässä asiassa, mutta kuntalaki antaa valtuustolle oikeuden laatia työjärjestyksen, joka rajoittaa puheenvuorojen kestoa, mutta ei määrää. Viime kaudella nähtiinkin useamman kerran, miten valtuutettu pitää puheen, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, palaa pitämään uuden puheenvuoron, palaa paikalleen ottamaan uuden puheenvuoron, …

Jos kello tällaisessa tilanteessa lähestyy puoltayötä, muiden valtuutettujen otsasuonet alkavat sykkiä. Monia odottaa kokousta seuraavana aamuna työpäivä. Joskus haaveilin itsekin puhujapönttöön sijoitettavasta lattialuukusta, jonka alla olevan piraijasaavin asukeille on annettu vain soijajogurtti päivässä.

Espoon kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan valtuutetun ensimmäinen asiaa käsittelevä puheenvuoro saa kestää enintään viisi minuuttia, ja sitä seuraavat kolme minuuttia kukin. Repliikkipuheenvuorot saavat kestää enintään minuutin. Tyypillisessä Espoon valtuuston kokouksessa on 10-20 asiaa. Jos jokainen valtuutettu pitäisi jokaisesta asiasta edes yhden täysimittaisen puheenvuoron, kokoukset kestäisivät 60-120 tuntia.

Silti koin epäonnistuneeni aina, kun sain kokouksen jälkeen kuulla jonkun valtuutetun jättäneen valmistelemansa puheenvuoron pitämättä, koska kello oli ollut jo niin paljon, eikä valtuutettu ollut enää halunnut venyttää kokousta. (Tätä tarkoitin edellä mainitsemallani ”sosiaalisen tilan” loppumisella.)

Puheenjohtaja voi asiasta huomautettuaan keskeyttää puheenvuoron
• Jos puheenvuoro kestää pidempään kuin työjärjestys sallii
• Jos puheenvuoro ei liity käsiteltävänä olevaan asiaan
• Jos puhuja puheenvuorolla venyttää kokousta
• Jos puheenvuoro on loukkaava tai sopimaton.

Kaikista näistä syistä jouduin puhujille huomauttamaan ja puheenvuoroja keskeyttämään. Tiukempikin olisin voinut olla, mutta valtuutetun puheoikeuden rajoittaminen ei ole mikään kevyt päätös. Usein puheenvuoron keskeyttämistä seurasi ratkaisuani protestoiva työjärjestyspuheenvuoro.

Ja kaikkia valtuutettuja pitää vielä osata kurmuuttaa tasapuolisesti.

# # #

Puheenjohtajan toiseksi suurin haaste on valtuutettujen erilaisten esitysten hallinta ja äänestysten organisointi. Valtuutetut voivat tehdä viidenlaisia esityksiä kunnanhallituksen valtuustolle tekemiin päätösesityksiin.

Hylkäysesitys on tylyin. Jos valtuusto hyväksyy valtuutetun tekemän hylkäysesityksen, asia raukeaa lopullisesti.

Palautus tarkoittaa asian lähettämistä valtuustosta takaisin kaupunginhallitukselle kokonaan uudelleen valmisteltavaksi. Esimerkiksi asemakaavoja ei voi valtuustossa kovin paljon muuttaa, koska asemakaavan on mm. oltava kuntalaisten nähtävillä ja kommentoitavissa ennen hyväksymistä. Siksi jos valtuutettu haluaa asemakaavaan merkittäviä muutoksia, hän tekee palautusesityksen.

Kun valtuutettu haluaa muuttaa kaupunginhallituksen esittämää päätöstä, lisätä tai poistaa jotain, hän tekee muutosesityksen. Esitetyn muutoksen, lisäyksen tai poiston on kuitenkin liityttävä päätettävään asiaan!

Pöydällepanoesityksen hyväksyminen tarkoittaa asian käsittelyn keskeyttämistä ja jatkamista seuraavassa valtuuston kokouksessa. Yleensä pöydälle panoa esitetään, kun valtuutetut haluavat asiasta lisätietoa tai tarvitsevat lisäaikaa poliittisen kompromissin sorvaamiseen ”kulisseissa”.

Toivomusesityksellä valtuutettu yrittää vaikuttaa tapaan, jolla päätös pannaan toimeen. Toivomus ei siis voi olla ristiriidassa päätöksen kanssa eikä laajentaa sitä. Hyväksytty toivomus ei ole päätös, se ei ole sitova, vaan ilmaisee valtuuston mielipiteen siitä, miten tehty päätös tulisi toteuttaa.

Kuulostaa selkeältä, mutta käytännössä rajat ovat sumeita. Puheenjohtajana jouduin usein vinkkaamaan esimerkiksi toivomusesityksen tekijälle, että en ota esitystä käsittelyyn, jos sanamuotoa ei muuteta.

Puheenjohtajan on joka tapauksessa seurattava tarkalla korvalla, mitkä esitykset on tehty, voidaanko ne ottaa käsittelyyn, ja onko niitä kannatettu. Esimerkiksi vuoden 2013 talousarvion valtuustokäsittelyn kuluessa tehtiin kaikkiaan 32 muutos- tai toivomusesitystä, joista osaa muutettiin kokouksen aikana, ja osan esitti eri valtuutettu kuin mitä oli etukäteen ilmoitettu. Yksi ennalta toimitettu esitys jätettiin puolestaan tekemättä, mutta silti sitä kannatettiin.

Jos puheenvuorossa tehtyä esitystä ei ole toimitettu ennalta, se pitää antaa puheenjohtajalle puheenvuoron jälkeen kirjallisena (käytännössä käsin pika pikaa kirjoitettuna), jotta se voidaan kääntää ruotsiksi/suomeksi, monistaa ja jakaa valtuutetuille. Vuoden 2013 talousarviota käsiteltäessä näitä viime tipassa valtuutettujen mieleen tulleita esityksiä tehtiin niin monta, että kokous jouduttiin kahteen kertaan keskeyttämään, jotta sihteeristö ehti kääntää, kopioida ja jakaa ne.

Talousarviota käsiteltäessä minulla oli pöydällä viisi pinoa: etukäteen toimitetut esitykset, tehdyt muutosesitykset, tehdyt toivomusesitykset, tehdyt ja kannatetut muutosesitykset sekä tehdyt ja kannatetut toivomusesitykset. Ja jokaisessa merkinnät siitä, kuka oli ennalta ilmoittanut tekevänsä esityksen, kuka oikeasti teki sen, ja kuka oli ensimmäinen kannattaja.

Onneksi valtuuston sihteeri piti omaa kirjanpitoaan, ja vertasimme jatkuvasti listojamme siltä varalta, että jokin esitys tai kannatus olisi ehtinyt mennä toiselta ohi korvien.

Kun siihen väliin tuli joku valtuutettu kyselemään, koskahan kahvitauko pidetään … saatoin olla hieman tyly. Myös puheenjohtajan pöydän edessä pidetty ”palaveri” sai äkkilähdön.

Onneksi talousarvioon ei tehty vastakkaisia muutosesityksiä, koska silloin äänestyksestä olisi tullut monipolvinen prosessi, jossa olisi ensin äänestetty muutoksista toisiaan vastaan ja sitten vasta kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Nyt riitti pelkkä äänestysten sarja.

# # #

Puheenjohtaja pitää myös kokouskuria. Kun väki väsyy illan muuttuessa yöksi ja verensokeri laskee, valtuustosalista tulee helposti levoton paikka. Vieruskaverin kanssa supattaminen kiinnostaa paljon puheiden kuuntelua enemmän.

Espoon valtuustosalin akustiikka on varsin erikoinen eli jostain paikasta salin takaosassa kuuluu kuiskauskin puheenjohtajan korviin, toisessa paikassa voi puhua rauhassa ilman, että puheenjohtaja sitä edes huomaa.

Välillä riittivät käsimerkit, joskus oli pakko keskeyttää puhuja ja pyytää valtuutettuja siirtämään palaverinsa valtuustosalin ulkopuolelle. Kerran turhauduin siinä määrin, että ehdotin twitterissä valtuustosalin vuokraamista Spectrelle, joka asentaisi penkkeihin oman kokoustekniikkansa.

Jos minut vielä joskus uudelleen valitaan puheenjohtajaksi, valtuutettujen kannattaa olla varuillaan, kun tuon kissan kokoukseen…

Olen kuullut valituksia siitä, miten jotkut valtuutetut ovat tietokoneellaan verkossa kokousten aikana. Ainakaan he eivät silloin häiritse puhujia. Moni myös kommentoi seuraajilleen valtuuston kokouksen etenemistä sosiaalisessa mediassa. Taidan kuitenkin olla Suomen historian ensimmäinen valtuuston puheenjohtaja, joka on kommentoinut kokousta livenä twitteriin ja facebookiin.

# # #

Mitä jäi hampaankoloon? Mitä kesken, tekemättä? No ainakin valtuutettujen lastenhoitokorvauksen tasokorotus jäi Timo Soinin hoidettavaksi.

Valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille maksetaan korvausta lastenhoidon järjestämisestä enintään yhdeksän euroa tunnilta enintään kahdeksalta tunnilta. Kun otetaan huomioon verot ja sosiaalikulut, korvaus ei riitä kattamaan lastenhoidon järjestämisen todellisia kustannuksia. Vai pitäisikö lastenhoitajalle maksaa pimeästi? Ja kahdeksan tunnin aikarajakin tulee helposti vastaan, jos joutuu ennen valtuustoa osallistumaan esimerkiksi neuvottelutoimikunnan kokoukseen.

Kyse ei ole merkittävästä summasta, mutta merkittävästä periaatteesta. Lastenhoidon järjestäminen rajoittaa yksinhuoltajien ja iltatyöläisten puolisoiden osallistumista kunnallisiin luottamustehtäviin.

Hoitamatta jäivät myös kymmenet avajaiset, vastaanotot, seminaarit ja muut kikkalot, joihin valtuuston puheenjohtaja on tapana kutsua. Usein osallistuminen oli työ- ja puheenjohtajakiireiden vuoksi yksinkertaisesti mahdotonta. Ja vaikka aikaa olisi ollutkin, kuntapoliitikolla on vapaita iltoja niin vähän, että olin todella todella valikoiva sen suhteen, mihin tilaisuuksiin osallistuin.

Och samma på svenska. Eniten ehkä nolottaa sonkkaamiseni ruotsin kielen kanssa. Kaksikielisenä kuntana Espoon valtuuston kokoukset johdetaan suomeksi ja ruotsiksi. Vakiotilanteita varten minulla oli valmiiksi kirjoitetut nuotit molemmilla kielillä, mutta vähänkin erikoisemmissa tilanteissa ruotsin kieli putosi pois. Ja ääntämistäni minun on yksinkertaisesti pakko pyytää ruotsinkielisiltä espoolaisilta anteeksi. Toivottavasti vanhat ruotsin opettajani eivät koskaan eksy katsomaan valtuuston sivuille arkistoituja kokouksia.