Metropoliselvityksen ratkaisuehdotuksista etsitään nyt parasta vaihtoehtoa sille, kuinka helpottaa alueen asukkaiden työssäkäyntiä, asumista ja liikkumista, miten pysäyttää alueellinen segregaatiokehitys ja huolehtia, siitä että kaikkien kuntien asukkaiden saatavilla on laadukkaita palveluita jatkossakin. Metropolialueen tulevaisuus on nyt käynnistyvän valtuustokauden isoimpia kysymyksiä.

Selvitysryhmän väliraportti http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20130110Valtio/name.jsp esittelee kolme eri vaihtoehtoa, jolla metropolialueen haasteet voitaisiin ratkaista:

a) Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
b) Merkittävät kuntarakennemuutokset ja metropolikuntayhtymä (Helsingin liitto)
c) Suurkunnat ja metropoliseudun sopimusyhteistyö.

A-vaihtoehdossa kuntaliitoksia ei tehdä kuin alle 20000 asukkaan kunnille. Espoon kannalta se tarkoittaa Kauniaisten liittämistä Espooseen. Liitos Kauniaisten kanssa kuuluu jokaiseen esitettyyn vaihtoehtoon. Nykyiset kunnat pääosin säilyvät, mutta lisäksi luodaan lainsäädännöllä uusi taso, metropolihallinto. Metropolihallintoon valittaisiin suorilla vaaleilla metropolivaltuusto ja sille siirretäisiin nykyisten kuntien tehtäviä, mutta kunnat säilyisivät lähimpänä asukkaita olevana päätöksentekijänä. Haasteena on erityisesti metropolihallinnon todellinen vaikuttavuus sekä se, että motiivit oman edun ajamiselle, esimerkiksi parhaiden veronmaksajien haalimiselle eivät katoaisi.

B-vaihtoehdossa tehdään merkittäviä kuntaliitoksia. Yhteistyötä pyritään lisäämään metropolikuntayhtymällä, joka yhdistyisi nykyisistä liikelaitoksista. Espoon kannalta tämä tarkoittaa liitosta Kauniaisen, Kirkkonummen ja Vihdin kanssa.
B-vaihtoehto ei ratkaisisi seudun suurimpia ongelmia, erityisesti tiiviimmin toisiinsa liittyvien Espoon, Helsingin ja Vantaan välillä. Syvenisivätkö rajat entisestään? Ovatko Vihti ja Kirkkonummi todella Espoolle parhaat partnerit? Myös demokratian puute on ongelma: isot päätökset tehtäisiin kuntalaisten ulottumattomissa.

C-vaihtoehto yhdistää kahta edellistä: PK-seudulle tulisi vain kaksi suurkuntaa, jotka hoitaisivat yhteiset asiat sopimusyhteistyöllä. Kaupunkimainen seutu olisi yksi, maaseutumainen ja pientalovaltainen ympärysalue toinen kunta. Espoo liittyisi samaan kuntaan Kauniaisten, Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen ja Sipoon kanssa. Liitos ratkaisisi kyllä kaavoituksen ongelmia, mutta sen suurin haaste on valtavan suuressa kunnassa, joka todennäköisesti lisäisi byrokratiaa. Samoin demokratia karkaisi kauas kuntalaisesta: mallissa tulisikin miettiä myös kaupunginosatason demokratiaa.

Vaihtoehdoista A on selkeästi lähimpänä Espoon vihreiden valitsemaa linjaa. Metropolialueelle tulee luoda kuntarajat ylittävä, suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto, jotta yhdyskuntarakennetta pystyttäisiin kehittämään kokonaisuutena järkevästi ja ekologisesti. Kaupunkilaisten äänen tulee kuulua myös siellä, missä päätetään yhteisestä metropolialueestamme. Metropolivaltuustolle olisi tarkoitus lainsäädännöllä siirtää nykyisten kuntien tehtäviä sekä valtion metropolipolitiikkaan liittyviä tehtäviä. Esimerkiksi metropolivaltuuston kaavoituspäätökset olisivat siis kuntia sitovia. Metropolialueen tulisi saada myös verotusoikeus, jotta hallinto ei jäisi hampaattomiksi.

Toteutus ratkaisee, ja valmistelut tulee tehdä huolella. Byrokratian määrän ei tule lisääntyä ja päätöksenteon pitää olla asukkaiden ulottuvissa.