Kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan 17.6.2013 teknisen toimen johtaja Olavi Loukon saamaa hovioikeuden tuomiota lahjusrikkomuksesta. Pitkän keskustelun jälkeen kaupunginhallitus totesi yksimielisesti palaavansa asiaan, kun päätös on saanut lainvoiman.
Korostimme keskustelussa, että kaupunginhallitukselle on tuolloin valmisteltava oikeudellinen arvio erilaisista toimintavaihtoehdoista.
Kaupunginhallituksella on velvollisuus huolehtia päätöksentekojärjestelmämme uskottavuudesta sekä päätöksenteon tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, sen vuoksi lainvoimainen tuomio on otettava vakavasti.
Lahjusrikkomussäännöksen tarkoituksena on suojata luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Säännöksellä pyritään ennalta estämään virkamiehiä menettelemästä sillä tavoin, että se olisi omiaan herättämään epäilyksiä epäasiallisista vaikuttimista viranomaisen toiminnassa.
Kyse ei ole Loukon henkilöstä vaan Espoon uskottavuudesta. Olemme huolissamme tuomion vaikutuksesta asukkaiden luottamukseen. Haluamme parantaa valmistelun avoimuutta ja puolueettomuutta kaikilla tasoilla.
Juuri hyväksytyn Espoo-tarinan mukaan Espoon poliittinen järjestelmä on avoin, demokraattinen ja helposti lähestyttävä. Siihen kuuluu myös päätöksenteon valmistelun avoimuus vaikeissakin asioissa.
Loukon tuomiosta on myös meidän luottamushenkilöiden syytä ottaa opiksi, jotta osaamme olla jatkossa vielä tarkempia. Kaupunginhallituksen on syytä varmistaa, että kaupungin ohjeistukset ovat riittävän selkeät ja yksiselitteiset.
Kiitos asiallisesta kannanotosta. Siinä tuotiin esiin yksi juttuun liittyvä oleellinen periaatekysymys: avoimuus ja julkisuus.
Juuri niitä ajatellen esitin esimiehelleni ,kaupunginjohtajalle virkamatkaa ko. tilaisuuksiin. Siinä oli tarkka ohjelma ja kustannusten maksaminen kaupungin piikkiin. Kj hyväksyi kaikki esitykset. Hän oli tietoinen matkojen käytännönkin sisällöstä, koska itsekin osallistui ensimmäiselle matkalle. Kaikki nämä päätökset olivat silloin ja myöhemminkin täysin normaalisti kenen tahansa nähtävissä , mm tilintarkastajien. Eli avoimuus oli otettu tarkoituksella huomioon , koska tuollaisia matkoja kuului enimmäkseen tehdyn ilman mitään lupaa.
Sitten juuri tämä avoimuus ja rehellisyys koitui minun vahingoksi. Byman ”paljasti” matkat käymällä läpi julkisen kjn päätösluettelon. Ellen olisi ollut avoin ja teettänyt virkamatkapäätöksiä, B tuskin olisi päässyt asiaan käsiksi.
Sekä oikeudet, syyttäjä ja poliisi ovatkin todenneet matkat asiallisiksi virkamatkoiksi. Periaatteelinen erimielisyys onkin vain siitä, että vaarantaako tuollaisiin seminaareihin osallistuminen virkamiehen puolueettomuuden.
Minusta juuri noissa tapauksissa ja olosuhteissa ei vaarantanut. Ja asiasta päättänyt kj oli samaa mieltä.
Luulin olevani laillisella työmatkalla. Eikä siitä voi tulla minulle rikoslain 40 luvun 3 pyk mukaista hyötyä.
Olavi Louko
Kaupunginhallitus päätyikin odottamaan tuomion lainvoimaisuutta, vaikka se olisi voinut tehdä jo toisenlaisen ratkaisun. Jätettyäni tutkimuspyynnön Loukosta, kh harkitsi minun haastamista käräjille, mutta luopui aikeistaan, eikä kirjoittanut siitä mitään pöytäkirjaan, vaikka asiasta oli jaettu esityslista ja päätösehdotus.
Kun poliisi otti asian tutkittavakseen, sanottiin kh:ssa ettei tehdä mitään, koska Loukoa ei ole edes esitetty syytettäväksi. Kun syyte tuli, ei ollut tuomiota ja kun tuomio tuli, ei ollut lainvoimaisuutta. No täytyyhän kunnioittaa kahta oikeusjärjestelmän periaatetta: tuomittu on syytön kunnes tuomio saa lainvoiman, ja syytetyn ei ole pakko pysyä totuudessa oikeudenkäynnissä eikä muuallakaan. Sen sijaan asian liikkeelle panija ja todistaja saa tuomion, jos ei puhu totta.
Avoimuus taas tulee suoraan laista ja koskee kaikkea verovarojen käyttöä ja julkista toimintaa, eikä sitä tarvitse erikseen hehkuttaa ja korostaa. Avoimuus merkitsi minun kohdalla jo vuonna 2008 sitä, että kaupungintalon ja teknisen keskuksen ovet lukittiin ja virkamiesten juttusille oli mahdollista päästä vain etukäteen varaamalla aika. Aikaa ei vaan tahtonut löytyä kovin helposti. Asiakirjapyyntöjä ei vastaanotettu, vaan ne tuli osoittaa johtajatasolle yksilöitynä ja piti perustella miksi ja mihin tietoja tarvitsi. Vastaus tuli yleensä kuukauden kahden päästä tai sitten ei ollenkaan. Avoimuudella on niin monet kasvot ja tasot.
Johtotason henkilöitä kierteli virastoja tiedustellen, mitä asiakirjoja Bymanille oli luovutettu ja he kielsivät ehdottomasti antamisen jatkossa. Kun keskusrikospoliisi oli jättänyt luettelon pyytämistään tiedoista, kaupungin johto vaati itselleen etukäteen kopiot kaikista luovutettaviksi aiotuista papereista. Kerrottuani asian poliisille, tämä rupesi etsimään teolle uutta rikosnimikettä ja niin kaupungin johto perui vaatimuksensa.
Olavi Louko on verbaalisesti lahjakas ja tehoava, ehkä hieman jätkämäinen, mutta uskottava puhetyyli hurmaa helposti kuulijansa, vaikka puheen ei ole tarkoituskaan aina olla totta. Tämän olen oppinut häntä yli kymmenen vuotta kuunnellessa ja usein osaan jo arvata mitä hän seuraavaksi sanoo. Sinisilmäinen ei pärjää Loukon kanssa. Kun muistaa epäillä, että Louko aina huijaa tai valehtelee, ei pety niin paljoa.
Aikaisemmin tietämättäni, oli eräs toimittaja ja tarkastustoimi käynyt läpi virkamatkoja. He olivat ihmetelleet Loukon matkojen runsautta, mutta eivät olleet huomanneet, eikä osanneet yhdistää matkoja jo olleisiin ja vireillä oleviin tai tuleviin tapahtumiin, koska ne oli niin taitavasti laadittu. Poliisi löysi sellaisia Loukojen tilaisuuksien osallistumisia, joista en tiennyt, ja mistä ainoa dokumentti oli taksikuitti, jossa luki ainoastaan ”edustus”.
Loukon suuri avoimuus ja rehellisyys koitui myös kaupunginjohtaja Kokkosen kohtaloksi, ja hän joutui syytettyjen penkille. Poliisikuulusteluissa useimpien syytekohtiin Kokkonen vastasi, ettei ole tiennyt. Yhden matkan osalta Kokkonen totesi, että jos hän olisi tiennyt matkan todellisen laidan, hän ei olisi antanut matkamääräystä. Kutsu ja matkaohjelma olivat tekaistuja, eikä matkaohjelmaa noudatettu. Kaupungille ei ollut matkasta mitään hyötyä, eikä se täyttänyt virkamatkan edellytyksiä. Ei ihme, että Loukon ja Kokkosen hyvinkin läheiset välit tulehtuivat niin, että se näkyi jo kh-työskentelyssä, ja Kokkonen lähti yllättäen suunnittelemattomalle eläkkeelle.
On selvää, että Loukon aika käy vähiin ja moni on jo kuulevinaan kellojen soivan. Kh päätti jo laskuvarjosta, puolen vuoden palkka, jos hän lähtee, mutta Louko ei tarttunut syöttiin. Kuinka kauan kokoomuksen kannattaa tai kehtaa vielä tukea Loukoa? Loukolle on alettu hiljaisesti etsiä jatkajaa. Esillä ovat olleet Loukon takana oleva varamies ja monen mielestä aivot, oikeusoppinut kehitysjohtaja Olli Isotalo ja Lahden apulaiskaupunginjohtajana pätevöitymässä oleva entinen espoolaisvaltuutettu DI Matti Kuronen. Kisaan ehtii ilmoittautua vielä moni muukin.
Ihmisellä pitäisi olla korkea moraali itsellään. Kyse on Loukon henkilöstä, joka ei ole hallinnon uhri, vaan hallinto ja uskottavuus ovat Loukon uhreja. Jonkun pitäsi kertoa Loukolle, että tämä peli ei vetele kun hän ei ole ymmärtävinään tehneensä mitään väärin. Hallinnon ja virkamiesten pitää olla sellaisia, ettei Bymaneja tarvita, mutta se ei ole. Tuomio tuli nimenomaan etujen hankkimisesta itselle ja matkoille salaakuljetetulle vaimolle.
Parempia aikoja odotellessa, Kurt Byman
Pingback: Kaupunginhallitus 16.12. Loukon lahjustuomio ja Lommila
Pingback: Päätöksenteon oltava avointa myös vaikeissa asioissa
Pingback: Yhteistyökuvioille pelisäännöt & toimialajohtajalle varoitus | Saara Hyrkkö | Vihreät
Jukka Mäkelä on puoltamassa Olavi Loukon oikeudenkäyntikulujen korvaamista kaupungin kassasta. Nyt jos koskaan Byman ota kantaa ja kerää joukko joka estää moisen puotolauseen. Ei mitään anteeksi antoja kaupungin kassasta. Louko on kuollut miksi pitäisi perikunnalle kaupungin kassasta olla jakamassa nyt 31.0000€ anteeksi antoa . Ei missään tapauksessa. Kyllä kaupungissa on tärkeämmiäkin rahan reikiä. Ehdoton kielto on ei,ei makseta