Seuranneiden neljän vuoden aikana Finnoon keskustan asemakaavaa vilauteltiin epävirallisissa infotilaisuuksissa, mutta lautakunnalle ei tarjottu todellista tilaisuutta puuttua suunnitteluun. Huoli Finnoon kohtalosta kasvoi. Jälkiviisaasti voi todeta, että asian suhteen olisi pitänyt olla aktiivisempi.
Marraskuussa lautakunnalle sitten tuotiin hyväksyttäväksi hyvin pitkälle viety asemakaava. Lähemmässä tarkastelussa se osoittautui suureksi pettymykseksi: visio Finnoosta ilmastonmuutoksen torjumisen esimerkkialueena oli kateissa. Asemakaavaehdotuksessa ei ollut oikeastaan mitään merkkejä lautakunnan tekemästä linjauksesta. Sen sijaan suunnittelua näytti ohjanneen rahavirtojen maksimointi tavoittelemalla mahdollisimman monelle asunnolle merinäköalaa.
Ilmastonmuutosasioista tivattaessa lautakunnalle kerrottiin muun muassa, että ”asumista on osoitettu tiiviisti ja tehokkaasti joukkoliikenteen 400 metrin vyöhykkeelle”. Tämä on totta, mutta se on myös aivan triviaali perusasia: Finnoon keskustaa tuskin edes tehtäisiin, ellei tehtäisi metroa. Yhtä hyvin voisi todeta, että Hyvinkää on ilmastonmuutoksen torjunnan mallikaupunki, koska se on junaradan varrella.
Kaavassa oli monia muitakin huolenaiheita, kuten jalankulkuympäristö, lähes kokonaan puuttuva ARA-tuotanto, autoilun ja autoliikenteen tarpeettoman suuri painoarvo sekä asumisen viihtyisyys erityisesti pitkään kestävän rakentamisjakson aikana.
Myös rakentamisen tuominen Suomenojan lintukosteikon välittömään läheisyyteen tuntui tarpeettomalta riskiltä: huhtikuusta heinäkuulle erittäin äänekkäät useat tuhannet naurulokit eivät varmasti ilahduta kaikkia tulevia asukkaita – ja toisaalta on mahdollista, että naurulokit hylkäävät pesimäkoloniansa liian lähelle tulevan rakentamisen ja siitä seuraavan häiriön johdosta. Näin ei saa tapahtua, ja tästä asiasta väännetään varmasti kaavan tulevissa käsittelyissä.
Hyvää oli se, että lintukosteikkoa esitetään suojeltavaksi. Sitä voi lämpimästi kannattaa, mutta samalla on aivan välttämätöntä tehdä sellainen asemakaava, joka suurimmalla mahdollisella varmuudella turvaa lintukosteikon tulevaisuuden.
Kaikeksi onneksi lautakunta teki keskiviikkona 14.12.2016 viisaan yksimielisen päätöksen palauttaa kaava uudelleen valmisteltavaksi, jotta se vastaisi paremmin mm. syksyllä 2012 tehtyjä linjauksia. Samalla asetettiin tavoitteeksi, että lähtökohdiltaan korjattu asemakaavaehdotus tulisi lautakunnan käsittelyyn helmikuussa 2017.
Vihreä kaupunkisuunnitteluryhmä – itseni lisäksi Kirsi Louhelainen, Henna Partanen, Tiina Elo ja Rainer Lahti – teki asiassa paljon työtä ja taustavaikuttamista. Yhteistyö oli hyvää erityisesti RKP:n Stefan Ahlmanin kanssa.
Ilmastonmuutoksen torjunta on espoolaisten, suomalaisten ja koko ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeä asia. Ilmastonmuutosta ei ratkaista Espoossa, saati sitten Finnoon keskustassa, mutta jokainen askel kohti hiilineutraaliutta on tärkeä.
Toivottavasti näemme helmikuussa Finnoon keskustan tulevaisuudesta sellaisen esityksen, jota voi kannattaa.