Viime päivinä on julkaistu kaksi merkittävää visiota eli haavekuvaa Suomen tulevaisuudesta: Työ- ja elinkeinoministeriön Energia- ja ilmastotiekartta 2050 sekä Liikenneviraston Liikennetiedon visiot.Raportit eroavat asenteeltaan kuin Neptunuksen yö ja Merkuriuksen päivä. Siinä missä parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean kirjoittama Energia- ja ilmastotiekartta uskoo yhteiskunnan ja talouden nykyisten rakenteiden ja toimintatapojen säilyvän 2050-luvulle asti, Risto Linturin ja Ossi Kuittisen Liikennetiedon visiot katsoo radikaalien innovaatioiden vääjäämättä muuttavan yhteiskunnan ja talouden rakenteita jo 2020-luvulla.

Kumpi näkemys on uskottavampi? Ehdottomasti Linturin ja Kuittisen. Sääli että he keskittyvät Liikenneviraston toimeksiannon mukaisesti vain liikenteeseen, jolla on toki merkittävä rooli myös energia- ja ilmastopolitiikassa. Toivottavasti Työ ja elinkeinoministeriö tilaa heiltä vastaavan energia- ja ilmastopoliittisen kokonaisvision.

Energia- ja ilmastotiekartan konservatiivinen maailmankuva on suorastaan hellyttävä. Esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaa kaavoitus ja politiikka, eivät taloutta ja yhteiskuntaa muuttavat radikaalit innovaatiot kuten verkkokauppa, robottiautot ja etäläsnäolo.

Viimeistään 2030-luvulla meidän on keksittävä uutta käyttöä ohitusteiden varsille rakennetuille automarketeille ja keskustojen pysäköintilaitoksille. Kun henkilöliikenne muuttuu robottiautojen myötä palveluksi, tarve omistaa oma auto vähenee, mutta autojen käyttöaste nousee.

Energia- ja ilmastotiekartta ei anna eväitä näiden muutosten tai muiden radikaalien teknologioiden energia- ja ilmastovaikutusten arviointiin.

Suoraan energiapolitiikan ytimeen menevät rakenteelliset muutokset kuten älykkäät sähköverkot ja hajautettu sähkön tuotanto kyllä mainitaan Energia- ja ilmastotiekartassa, mutta mitä ne edellyttävät Suomen energiapolitiikalta tai sähkönsiirtoverkon tekniikalta? Tuleeko niitä vastustaa vai edistää? Älykään sähköverkon on sanottu olevan sähkötaloudelle yhtä suuri vallankumous kuin internet oli tietotaloudelle!

Sähkölaitteiden sähkönkulutuksen reaaliaikainen seuranta? Etäluettavat termostaatit ja etäohjattavat lämmitysjärjestelmät? Sähkövarastoina toimivat sähköautot?

Ja sitten ovat tietysti todella disruptiiviset teknologiat kuten Lockheed-Martinin lupailema minifuusioreaktori. Jos(!) se toimii, koko maailmantalous ja poliittinen järjestelmä menevät uusiksi. Suomen kaltaiset energian tuojat hyötyisivät, mutta Venäjän ja Norjan kaltaiset öljyn ja kaasun viennin varassa elävät maat olisivat pulassa.

Sen sijaan Linturin ja Kuittisen Liikennetiedon visiot lähtevät siitä, minkä Energia- ja ilmastotiekartta sivuuttaa, verkkokaupasta, esineiden internetistä, sensoreista, robottiliikenteestä, nelikoptereista, etäläsnäolosta, digitalisaatiosta, koko liikennejärjestelmän paradigman muutoksesta! Taksialaa eri puolilla maailmaa myllertävä Über on vasta esimakua tulevaisuuden liikenteen liiketoimintamalleista, oman alansa Napster.

Panee miettimään, millainen mahtaisi olla Linturin ja Kuittisen otteella kuvailtu Suomen energiajärjestelmän paradigman muutos?