Eivät edes meidän Vihreiden puolustamat uusiutuvat energian lähteet ole ongelmattomia. Vesivoima on pilannut meidän lohijokemme, ja tekojärvet puhkuvat metaania. Biomassan polttaminen tuottaa pienhiukkasia, ja tuulivoima aiheuttaa maisema- ja meluhaittoja.

Aurinkosähkö olisi haitatonta, ja se alkaa olla nykyisillä aurinkokennoilla kohtuuhintaista, mutta sitä pitäisi pystyä varastoimaan yöksi ja talveksi. Sähkön varastointi yön yli alkaa olla jo hallinnassa, mutta talvessa riittää vielä miettimistä.

Poikkeus säännöstä on biokaasu, joka on paitsi uusiutuvaa myös vähentää karjatalouden metaanipäästöjä. Sääli, että bioreaktorit leimattiin Suomessa taannoin huuhaaksi, ja nyt niitä joudutaan tuomaan Saksasta.

Valitettavasti Suomen lehmät ja siat, eivät edes ihmiset tuota riittävästi lantaa edes liikenteen tarpeisiin, eivät vaikka reaktoriin heitettäisiin kaikki oljet ja muu orgaaninen jäte jota tuotamme. Maatilat voisivat sen sijaan olla energiaomavaraisia ja myydä ylijäämän sähköverkkoon.

Joka tapauksessa kotimainen helposti varastoitava biokaasu voisi olla iso rikka Suomen energiapolitiikan rokassa. Se helpottaisi myös kannattavuuden kanssa kamppailevien maatalousyrittäjien tilannetta. Samalla Suomen ruoantuotannon huoltovarmuus paranisi.

Monen haikailema ydinvoima puolestaan vaatii vähintään sata vuotta vakaana pysyvää yhteiskuntaa, jotta voimalan ylläpito, jäähdytys ja purkaminen pystytään hoitamaan turvallisesti. Neuvostoliiton romahtamisen jäljiltä on edelleen ydinmateriaalia kateissa.

Esimerkiksi Suomi on viimeisten sadan vuoden aikana kokenut kaksi sotaa ja yhden sisällissodan. Mikään ei takaa, ettei mitään vastaavaa tapahdu seuraavan vuosisadan aikana.

Ei ihme, etteivät vakuutusyhtiöt suostu myymään ydinvoimaloille täyttä vahinkovastuuvakuutusta, vaan ydinonnettomuuksien korvausvastuu on viime kädessä valtioilla.

Niin ja sitten ovat tietysti ne radioaktiiviset jätteet, jotka on varastoitava tulevien polvien ulottumattomiin tuhansien vuosien ajaksi.

En ole dogmaattinen ydinvoiman vastustaja. Kyseenalaistan kantani kun uusia teknologioita tulee markkinoille. Toistaiseksi mielestäni riittävän turvallista ja kestävää vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole markkinoilla. Ja seuraavan reaktorimallin prototyypin saa joku muu maa ottaa rakentaakseen.

Sinänsä keskustelu ydinvoimasta on tällä hetkellä turhaa, koska nykytekniikalla ja nykyisillä sähkömarkkinoilla ydinvoimalan rakentaminen on niin kallista, ettei sillä tuotettu sähkö ole kilpailukykyistä.

Esimerkiksi Iso-Britannian on joutunut takaamaan Somersetiin rakennettavilla kahdella EPR-tyyppisellä Hinkley Point C -reaktorilla tuotetulle sähkölle 35 vuodeksi 113,3 €/MWh minimihinnan (v. 2012 hintatasolla). Sähkön tukkuhinta oli vuonna 2013 Iso-Britanniassa 59 €/MWh. 3200 MW:n tuotantoteholla ja nykyisillä sähkönhinnoilla Hinkley Point C maksaisi brittilisille veronmaksajille runsaat neljä miljoonaa euroa päivässä, 1,5 miljardia euroa vuodessa (ottaen huomioon pari seisokkipäivää) ja 35 vuodessa noin 50 miljardia euroa.

Sen sijaan hiili on halpaa. Kun teräs ei käy kaupaksi, ja Yhdysvallat vähentää hiilen käyttöään, hiilen hinta laskee, ja esimerkiksi biomassan kilpailukyky heikkenee. Markkinataloudessa sen tuotteen hinta laskee, jonka käyttöä yritetään vähentää. Niinpä Euroopasta onkin tullut halvan amerikkalaisen hiilen kaatopaikka.

Maakaasu, vaikka onkin hiiltä puhtaampaa, on silti edelleen fossiilinen polttoaine. Maakaasu on tehnyt itäisen Euroopan maista, Suomi mukaan luettuna, riippuvaisen Venäjän kaasuputkista. Länsi-Eurooppa saa kaasua myös Pohjanmeren kaasukentiltä.

Ei ihme, että Suomi ja Viro suunnittelevat pikavauhdilla yhteistä LNG-terminaalia, johon voitaisiin tuoda nesteytettyä maakaasua lännestä.

Öljy on erittäin arvokas kemian teollisuuden raaka-aine. Tulevat sukupolvet tulevat vielä kiroamaan meidät, jotka menimme polttamaan maailman halvat öljyvarat taivaan tuuliin.

Kotimainen turve puolestaan … sen päästöt ovat hiiltäkin pahemmat, ja sen ”uusiutuminen” vie vuosituhansia, kun ilmastonmuutoksessa on kyse vuosikymmenistä.

Me kauhistelemme hiilikaivosten avolouhoksia ja rouhimme itse kauneimpaan Suomeen valtavia suoraiskioita. Turpeentuotannossa on noin kaksi kertaa Vaasan kaupungin kokoinen alue, ja tuotannosta poistetut maisemoidut turvesuot lisäksi.

Niin ja sitten on tietysti muistettava turpeenoton pilaamat vesistöt.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Vapo on yrittänyt parantaa tapojaan. Esimerkiksi turvesoilta valuvia vesiä yritetään puhdistaa ja estää turvesakan pääsy vesistöihin. Tulva-aikoina virtaamat kuitenkin moninkertaistuvat, ja vedet ja sakat tulvivat puhdistamoiden yli ja ohi.

Tapaamani Vapon edustaja ehdotti nettikameroiden asentamista puhdistamoiden padoille. Kannatettava ajatus, joka varmasti vähentäisi kinaamista päästöjen todellisesta määrästä.

Turpeentuotantoon yritetään myös ottaa jo valmiiksi ojittamalla pilattuja soita. Ojittaminen muuttaa suon hiilinielusta hiilen lähteeksi, ja turveteollisuuden logiikalla hiili kannattaa silloin rouhia pois ja polttaa kerralla ilmakehään.

Turveteollisuuden esittämissä laskelmissa ei kuitenkaan ole mukana vaihtoehtoa, jossa ojat tukittaisiin ja suo ennallistettaisiin, jolloin suo palaisi hiilinieluksi.

Suomaalaisten sielussa asuu muinainen viha soita kohtaan. ”Tuottamaton joutomaa” pitää ottaa hyötykäyttöön. Koko Suomen asutuksen historia tuntuu olevan pelkkää soiden tuhoamisen historiaa.

Nopein ja tehokkain tapa vähentää energian tuotannosta aiheutuvia haittoja on energian kulutuksen vähentäminen, tuhlaamisen lopettaminen. Jos suhtautuisimme rahaan samalla huolettomuudella kuin energiaan, olisimme olleet vararikossa jo ajat sitten.

Toiseksi paras tapa on lisätä uusiutuvaa energiantuotantoa sekä kehittää ja hyödyntää uutta energiatekniikkaa. Esimerkiksi aurinkosähkön hinta halpenee tällä hetkellä tekniikan kehittyessä hyvin nopeasti. Yhdessä älykkään sähköverkon ja uusien sähkön varastointitekniikoiden avulla aurinkoenergia on jo lähivuosina Keski-Euroopan oloissa paitsi ekologinen myös ekonominen vaihtoehto.

Suomessa haasteena on pimeä ja kylmä talvi eli emme voi vielä ympäri vuoden turvautua pelkästään kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Siksi meidän on pyrittävä yhdistämään Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan sähkömarkkinat ja sähkönsiirtoverkot. Mutta mitä me voimme tarjota esimerkiksi Saksalle vastineeksi talvisähköstä?

Vaikka ydinvoimaloissa on omat ongelmansa, jo rakennetut ydinvoimalat tarjoavat Suomelle aikaa odottaa energiatekniikan kehitystä, uudistaa sähköverkkoa ja investoida sähkön tuotantoon pienemmissä uusiutuvaa energiaa hyödyntävissä laitoksissa.

Hajautetussa tuotannossa paitsi tuotanto myös rahavirrat hajautuvat. Perinteiset suurvoimalat ovat pääomaintensiivisiä, hajautetun uusiutuvan energian tuotanto työintensiivistä. Ja ne työpaikat syntyvät nimenomaan maaseudulle ja haja-asutusalueille.

Hajautettu sähkötuotanto ei sähköyhtiöitä kuitenkaan kiinnosta. Sähköyhtiöt kaikkialla maailmassa ovat haranneet vastaan, kun niitä on velvoitettu ostamaan pienvoimaloiden ja asiakkaiden tuottamaa sähköä. Energiayhtiöiden etu ei aina ole sama kuin yhteiskunnan kokonaisetu.