Haku yleiseen omistukseen?

Nettiä käyttäessä tulee tehtyä hakuja, useita tai useita kymmeniä päivässä. Suurin osa tiedon hakijoista googlettaa, siis käyttää yhden firman yhtä tuotetta. Googlen haku alkaa olla ensisijainen ikkuna sille mitä maailmasta verkon välityksellä löytyy.

Olen viime aikoina lukenut Siva Vaidhyanathanin kirjaa The Googlization of Everything. Sen on tutkijan näkemys sekä Googleen yrityksenä, että ennen kaikkea haun yhteiskunnalliseen vaikutukseen.

Googlen haku on varsin nerokas palvelu: kirjoitat mikä sinua kiinnostaa, ja lopputuloksena saat listan asioista joista olet oletettavasti kiinnostunut. Palvelu on näennäisesti helppo, se on vuosien varrella muuttunut luonnolliseksi ja "ainoaksi oikeaksi" tavaksi etsiä tietoa. Lopputulos on myös käyttäjien mielestä useimmiten oikea, haun kohdentamisia ei juurikaan käytetä, ja useimmiten tyydytään ensimmäiseen hakutulossivuun.

Kaikki on siis hyvin? No, on ja ei ole. Haun yhteiskunnallista merkitystä ei juurikaan mietitä. Saman aikaan haku on varmaankin jo televisioon rinnastettavissa oleva tapa hahmottaa maailmaa.

Googlen hakulogiikka tekee kuitenkin valintoja. Esimerkiksi porno ja väkivalta saavat vähemmän näkyvyyttä kuin niiden puhtaan matematiikan mukaan tulisi saada. Haun avulla on mahdollisuus myös määritellä yhdenlaista sisältöä paremmin esille ja toisenlaista piiloon, ja näin Google myös tekee.

Edellinen ei ole iso ongelma. Eiköhän netistä löydä pornoa jos sitä kovasti haluaa löytää. Seuraava kysymys on mihin kaikkeen Google voisi halutessaan vaikuttaa.

Kuvitteellinen esimerkki. Amerikassa ja Euroopassa viriää lakialoite jossa hakulogiikka linjattaisiin yhteiskunnalliseksi omaisuudeksi johon liittyy myös velvoitteita - kuten esimerkiksi sen paljastaminen miten haku toimii. Siis samoin kuin vesijohtoverkosto on Suomessa kuntien käsissä, sähkönvälitykseen liittyy velvoitteita tai teleyhtiöiden on tarjottava nettiyhteyksiä. 

Google olisi tietysti yrityksenä vahvasti tätä vastaan. Se lobbaisi ja puhuisi sen puolesta, että homma on tähänkin asti toiminut hyvin, tavoitteet ovat "puhtaat", vapaa markkinatalous myös alunperin synnytti Googlen haun kaltaisia innovaatioita ja se pakotettaisiin paljastamaan liikesalaisuuksiaan kilpailijoille.

Edellinen on täysin normaalia edunvalvontaa. Mutta koskisiko Google myös hakuun?

Lakialoite herättäisi keskustelua, ja monet perehtyisivät siihen. Millä tavoin, no tietenkin googlaamalla. Googlen olisi helppo säätää hakuaan vain vähän: lakialoitetta vastustavat puheenvuorot nousisivat hieman ylemmäs kuin sitä puolustavat, ja ensimmäiset kolme tai viisi tulosta puhuisivat lakialoitetta vastaan. 

Edellinen ei olisi millään tavalla lainvastaista, nykyiselläänkin Google tarjoaa oman näkemyksensä siitä mikä on relevanttia (ja käyttämällä juuri Googlea minäkin hyväksyn tämän). Hakukonelogiikan tarjoaman näkymän päälle laitettaisiin vain kevyesti sävytetty kalvo, joka ohjaisi todennäköisyyksiä vain hieman - ja riittävästi - Googlen toivomaan suuntaan. Edunvalvonnan kannalta tilanne on ideaali, voit vaikuttaa merkittävästi siihen mistä ihmiset hakevat vaikutteita, ja kukaan ei sitä luultavasti edes huomaa.

Edellistä mahdollisuutta ei koeta ongelmaksi koska Google on "hyviksen" maineessa. Uskomme - ja niin uskon minäkin - että tavoite on parempi ja loogisempi haku. Että taustalla ei ole piilotettua agendaa. Että kyseessä on yritys joka ajattelee vain asiakkaansa etua.

Kysymys ei kuitenkaan ole mitä google on, vaan mitä se voisi olla. Synkeässä rinnakkaistodellisuudessa Google voisi päättää keitä se haluaa paikallisvaltuustoihin (ehdokas a aina ensimmäiseksi, b:stä esiin negatiivisia uutisia), minkä yrityksen tuotteita se haluaa myytävän (sama logiikka kuin yllä, yhdelle taholle paljon positiivista ja toiselle vähän negatiivista näkyvyyttä), minkä lain se haluaa hyväksyttävän ja mitä tutkimusta luettavan.

Ei Googlekaan tietty voi kaikkeen vaikuttaa. Mutta riittää että 50:50 todennäköisyyden sijaan saisi aikaan 51:49 -mallin, jossa Googlen valitsema kanta voittaisi hieman todennäköisemmin.

Ei edellinen toimisi jos sitä liikaa harrastaisi. Työntekijät kävelisivät ulos ja nostaisivat metelin. Mutta pienimuotoisemmin tätä voisi tehdä, kysykää vaikka pornoteollisuudelta.

Tulisiko haku määritellä sähkön, veden ja netin kaltaiseksi "perusoikeudeksi" joka tulisi olla johonkin rajaan asti kollektiivisessa hallinnassa? Itse veikkaan että tämä päivä tulee vielä vastaan. Netti ja haku alkavat olla liian merkittäviä yhteiskunnallisia asioita ollakseen vain yhden yrityksen liikesalaisuuksia..