Asukasvalintatehtävä siirtyy Espoon kruunulle 1.5.2011 lähtien

Vuoden 2010 toukokuussa konsernijaosto kehotti teknistä toimea selvittämään mahdollisuudet siirtää kiinteistöpalvelukeskuksen asuntopalveluyksikön hoitamat asukasvalintatehtävät Espoonkruunu Oy:lle. Esitys ei lähtenyt liikkeelle yksimielisesti, vaan jo alusta lähtien oltiin kahta mieltä ja tämä jatkui aina valtuuston kokoukseen asti.

Demarit, Perussuomalaiset ja Sitoutumattomat olivat sitä mieltä, että tehtävä on kunnan ominta palvelua, perustuslain mukaisesti ja pitää siksi säilyttää kaupungilla virkamiesten käsissä .

Toisella laidalla taas katsottiin asiointia helpottavan, että kaikki palvelu tapahtuu samassa paikassa. Siis ihan tekninen juttu?

Asia osoittautui hyvin periaatteelliseksi ja mm. itse puolustin asukasvalinnan, viimeisen yhdysiteen säilyttämistä kunnan tehtäväkentässä.

Perusteena lähtökohdat jotka saadaan perustuslaista:

Perustuslaissa (19§) sanotaan

 ” Julkisen vallan on lisäksi turvattava riittävät sosiaali -ja terveyspalvelut ja edistettävä jokaisen oikeutta asuntoon …

 ote perustuslaista sanoo myös

” että jokaisella, joka ei itse kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

asia ei minunkaan mielestäni ole ollut vain tekninen asiointiasian järjestely, vaan sen tarkastelu vaatii laajempaa katsantoa, näkemystä.  Miten arki järjestetään niin, että jokainen saa yhdenvertaisen kohtelun pelkästään ihmisarvonsa perusteella?

Termi asukasvalinta kertoo päinvastaisesta, termi kertoo jo lähtökohtaisesti luokittelusta, erittelystä ja mahdollistaa monenlaisen erottelun, diskriminaation.

Virkamiehet toimivat kuitenkin virkavastuulla. Molempien tahojen tulee tietenkin noudattaa lakia.

Osakeyhtiön sisälle on vain vaikea mennä. Avoimuus ei toimi samalla tavalla kuin Tavoitteet osakeyhtiössä ja perustuslaissa eivät välttämättä kohtaa.

Puutteistaan huolimatta olisi ollut heikompien asukasryhmien etu säilyttää tehtävä kunnalla.

Oikeistolaisessa Espoossa tätä näkökulmaa ei kannatettu riittävästi:

Oma ryhmä hajosi niin, että yhdeksästä kolme äänesti vastaan ja loput kuusi näkivät siirron hyvä

Tarkastuslautakuntako voi seurata asiaa? 

Välittävänä tekijänä tässä on onneksi se, että sosiaali-ja terveystoimi toimii siltana asukkaiden asumisen ja tune järjestelyissä. Yhteistoiminnan tulee olla nyt tukevasti järjestettyä.

Riittääkö tämä yhteistyö ja omistajapolitiikka turvaamaan perustuslain tarkoituksen tukea yhteiskunnan heikompia-

Mikä on sosiaalitoimen mandaatti, onko sillä oikeutta puuttua esim. mahdollisempaan ” kovempaan asukasvalintaan” . Asuntolatoimintaa tulee myös kehittää, varsinkin, jos tilanne muodostuu liian vaikeaksi syrjäytyneille ihmisille, jotka eivät saa enää tarvitsemaansa tukea yhteiskunnalta.

Kruunu on sata prosenttisesti kunnan omistama, mutta takaako se toiminnan periatteiden toteutumisen?

Toiminta erotetaan nyt todellisuudessa  virkavastuusta, asia jää vähän tyhjän päälle. Seuranta tulee järjestää jotenkin.

Konsernijaostolla on tässä LÄHIVASTUU. Valtuuston äänestystulos asiasta oli 41-25 – eriävät mielipiteet jätettiin yhdessä.

Valtuusto on käsitellyt vuosien varrella saattohoitoa ja sen ihmisarvoista järjestämistä useamman kerran.

Kirsi Aropaltion vuosia esillä pitämä kysymys saattohoidon järjestämisestä oli taas listoilla. Kirsi oli muuten samana  päivänä ottanut tyttönimensä takaisin. Hän on nyt Kirsi Sirén.

Tällä kertaa valtuustokysymyksen oli tehnyt Arja Juvonen ja sen oli allekirjoittanut 21 valtuutettua.

Kysymys nojautui sosiaali -ja terveysministeriön saattohoitosuositukseen.

keskustelussa korostettiin

kotona kuolemisen tavoitetta, vaikka toisaalta se ei aina ole hyvä. Esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla tilanne voi tulla lapsille liian raskaaksi. Terhokodin tapaista ratkaisua pidetään hyvänä.

Oma isäni poistu näin, perheen jäsenten ollessa vierellä. Kaunis kuolema, arvokas kuolema, jos näin voi sanoa, on myös mahdollinen. 

Corporeality, ruumiin kulttuuri on myös Martha Nussbaumin käsite. BODILY POLITICS : Jokainen syntyy, kaikki me kuolemme, koemme surun ja ilon siinä välillä samalla lailla.

Valtuusto ei ole vain strateginen isojen asioiden ylin päättäväelin, vaan koko elämä, syntymä, kuolema, ravinto, sokeri ja suola ovat keskusteluttaneet valtuutettuja:

NAISET ylittävät tässä miehisen vallankäytön ja sen rakenteiden rajat ja uskaltavat ottaa esille itse elämän perustarpeet, sen osan, jossa me jokainen olemme, ja toivomme

että myös lähimmäinen tai se TOINEN, saa hyvän kohtelun.

useimmat meistä ovat hyväosaisia, erittäin hyväosaisia: Ei riitä, että olemme sympaattisia ja hyväntahtoisia. Demokratiassa jokaisella on oikeus samaan. Siinä meidän haaste, miten jakaa ihmiskunnan ”hyvät” , voimavarat, ja miten kohdata ihmisyys. Siinä meidän ymmärrys on koetuksella.Hyvää arkea tehdään aina yhdessä, yhteiskunnallisilla järjestelyillä.

Kansalainen on samalla itse osallinen ja samalla kontrolloi sitä, miten instituutiot toimivat (kansalaisen kaksoisrooli: Pierre Rosavallón)

Miten huolehtia siitä, että kaikki saavat arvokkaan kohtelun, ihan sen takia, että olemme samoja ihmiskunnan jäseniä.

Agnes Heller 1990

”One is born equal, but becomes unequal”