Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kansanedustaja Inka Hopsun onnittelupuhe Vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlassa:

Arvoisa vammaisneuvoston puheenjohtaja, jäsenet, hyvät vieraat ja läsnäolijat,

On ilo päästä mukaan juhlimaan ja kunnioittamaan Espoon vammaisneuvoston 30-vuotista työtä.  Kuntalaisena, päättäjänä, vammaisten sukulaisena ja vammaisten parissa niin opettajana kuin henkilökohtaisena avustajana työtä tehneenä arvostan työtänne todella paljon. Kokemusasiantuntijuus on viime vuosien muotitermi, vammaisneuvostossa on jo pitkään kerätty yhteen niin kokemukseen kuin tutkimukseen pohjaavaa asiantuntijuutta, tuotettu tietoa päätöksenteon tueksi ja yhteisin voimin puolustettu vammaisten asemaa.

Laki velvoittaa kunnanhallituksen asettamaan vammaisneuvoston vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla vammaisneuvostossa riittävä edustus. Kunnanhallituksen on huolehdittava vammaisneuvoston toimintaedellytyksistä.

Vammaisneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta.

Nämä ovat hyviä kirjauksia ja kunnianhimon taso on riittävän korkealla. Työtä tehdään siksi, että sillä voidaan vaikuttaa päätöksiin ja käytäntöihin. On tärkeää, että neuvostoa kuullaan oikea-aikaisesti ja kaikissa sitä koskevissa asioissa. On tärkeää, että neuvoston tekemät lausunnot esimerkiksi budjettiprosessiin tavoittavat kaikki neuvottelevat ryhmät ja pohjaesityksen tekijät ja tulevat siten asiallisesti käsitellyksi.

On hyvä oivaltaa, että esteettömyyden eteen tehty työ palvelee meitä kaikkia, ramppi auttaa niin lastenvaunun työntäjää kuin rollaattorin käyttäjää. Jokaiselle voi tulla eteen elämänvaihe, jossa tästä hyödymme. Ikääntyneen vammaisväestönkin määrän kasvaessa pitää meidän tosissaan löytää keinoja, joilla toimintakykyä ja hyvinvointia vahvistetaan, esteettömät virkistys- ja luontomahdollisuudet ovat saaneet paljon kiitosta.

 

Tärkeä osa työtänne on turvata jokaisen mahdollisuudet osallistua, oli kyse sitten koulusta, harrastuksesta tai vaikka päätöksenteosta. Myös vammaisen vanhemman lapsella on oikeus päästä harrastukseen, vammaisella lapsella ja hänen vanhemmillaan oikeus luottaa koulukyydin turvallisuuteen. Tiedän, että näiden eteen olette paiskineet töitä ja saaneet tulostakin. Kiitos sinnikkyydestä, että jaksatte puolustaa samoja asioita uudelleenkin, jos ja kun virheet joskus toistuvat.

Kiitos myös siitä, että huomaatte onnistumiset ja palkitsette ja kiitätte niistä. Hyvä toimintamalli on vuoden esteettömyysteon valitseminen. 

Suomessa vammaisten oikeuksien toteutuminen on ollut hidasta. YK:n vammaisyleissopimus solmittiin jo vuonna 2006, mutta ratifioitiin Suomessa vasta 2016. Sen johtava periaate on syrjinnän kielto ja se, että YK:n ihmisoikeussopimusten oikeudet toteutuisivat myös vammaisten henkilöiden kohdalla. 10 vuoden ajanjakso sopimuksen allekirjoittamisen ja ratifioinnin välissä kuvastaa osaltaan suomalaisen yhteiskunnan tilannetta ja asennoitumista: vammaisten oikeudet ovat olleet työn ja tuskan takana liian pitkään. 

Vammaisfoorumin vuonna 2019 julkaiseman ”Miten vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat Suomessa?” -kyselyn tulokset ovat yhä surullista luettavaa. Kyselyn mukaan vammaisten oikeudet toteutuvat Suomessa huonosti tai erittäin huonosti. Kyselyssä nousivat esiin erityisesti vammaisten ihmisten syrjintä ja tarjottavien palveluiden puute. Tähän viittaa myös vuoden 2018 Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomus, jonka mukaan yksi suurimmista syrjintäperusteista on juuri vammaisuus. On surullista todeta, mutta vammaisten heikko asema ilmenee kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla: asuminen, koulutus, työllisyys, harrastaminen, sosiaali- ja terveyspalvelut, turvallisuus, osallisuus ja itsemääräämisoikeus. Joidenkin näistä osalta räikeitäkin epäkohtia ilmenee yhä. 

Paljon on siis vielä tehtävää ja toivottavasti nykyinen hallitus pystyy edistämään vammaisten asemaa yhteiskunnassamme. Hallitusohjelmassa kirjaukset antavat hieman osviittaa, mitä seuraavien vuosien aikana tapahtuu. Vammaispalvelujen kokonaisuudistusta (VALAS-laki) jatketaan tällä hallituskaudella. Tavoitteena on korvata nykyiset kaksi (vammaispalvelulaki sekä laki kehitysvammaisten erityishuollosta) lakia yhdellä lailla, joka turvaa riittävät ja sopivat yksilöllisiin tarpeisiin perustuvat erityispalvelut kaikille eri tavoin vammaisille henkilöille. Sote-uudistuksen valmistus etenee ensin ja tämä vanavedessä.

Asunto on ihmisen perusoikeus ja on ilo todeta, että hallitusohjelmassa on kirjaukset kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöille soveltuvasta asuntotarjonnasta ja sen kehittämisestä Kehas-ohjelman kautta. Ohjelman tavoite on purkaa laitosasuminen tämän vuoden loppuun mennessä, jotka korvataan yksilöllisillä ja uudenlaisilla asumisratkaisuilla. Vuonna 2010 laitoksissa asui vielä 1800 kehitysvammaista, vuonna 2017 vastaava määrä oli 600. Kysymykset siitä, mihin asunnot sijoitetaan, ovat äärimmäisen keskeisiä. YK:n vammaissopimus mm. velvoittaa valtioita varmistamaan, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä.

Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt selvityksen vammaisten henkilöiden työllistymisen esteistä ja niiden purkamisesta. Myös osatyökykyisten potentiaali tunnistetaan hallitusohjelmassa aiempaa paremmin. Työ on ihmiselle tärkeää, ei pelkästään yhteiskunnan tuottavuuden ja taloudellisten mittareiden kannalta, vaan myös ihmisen, yksilön itsensä kannalta. Työ antaa sosiaalisia suhteita ja merkityksellisyyden tunnetta, asioita joita ei voi rahalla korvata. Vaan on se palkkakin tärkeä ja esimerkiksi kehitysvammaisten työsuhteiden kohdalla tässäkin on petrattavaa.

Yksi mielenkiintoinen toimenpide on henkilökohtaisen budjetin kokeilun käynnistäminen: suurin osa palveluiden kohtaanto-ongelmista ja haasteista esiintyy juuri siinä, että vammaisten yksilöllisiä tarpeita ei huomioida riittävästi. Ihmiset ovat erilaisia, tulee ajoissa huomioida palveluntarpeiden erilainen kirjo.

Ehkä vielä sopimuksia, kirjauksia ja lakeja tärkeämpi kysymys liittyy ihmisten asenteisiin. Kuinka vammaiset nähdään yhteiskunnassamme? Ovatko he jotain ”muita”, vamman tai sairautensa takia? Ihmisten asennoituminen vammaisiin vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ihmiset, joilla on vamma (hyvin laajalla kirjolla), tarvitsevat yhteiskunnan olosuhteiden muokkausta niin, että elämä on elettävissä taisteluitta. Meidän tulisi tarjota kaikille mahdollisuus ottaa aktiivinen toimijuus omassa elämässään, antaa yksilön määrittää oma tulevaisuutensa. Vammainen ihminen on nähty liian pitkään taakkana, yhteiskunnallisena haasteena, avun tarvitsijana, ei itsenäisenä toimijana ja päätöksentekijänä. 

Ja kyllä, esimerkiksi kehitysvamma voi olla yksi ihmistä määrittävä tekijä, se voi rajoittaa yksilön toimintaa paljonkin, mutta se ei ikinä ole koko totuus ihmisestä. Ihminen voi olla, ja onkin myös paljon muuta; vammainen voi olla myös äiti, sisko, tytär, isä, veli, poikaystävä, vaimo, mies, työntekijä, tutkija, opettaja, kilpaurheilija, sankari, esikuva ja ennen kaikkea persoona. Ihminen, jolla on monia eri vahvuuksia ja ulottuvuuksia. Keskitytään erilaisuuden sijaan näihin vahvuuksiin.

Se, että Suomi on ratifioinut keskeisimmät vammaisten oikeuksia edistävät ja tukevat sopimukset sekä parantanut lainsäädännöllisesti vammaisten asemaa asteittain, ei vielä takaa, että ruohonjuuritasolla oikeudet täyttyisivät täysimääräisesti. Eri kunnissa toimivat vammaisneuvostot ovatkin äärimmäisen tärkeitä toimijoita: te osallistutte suunnitteluun, päätöksentekoon, annatte lausuntoja ja laaditte kannanottoja. Ilman työtänne monessa asiassa vammaisten oikeudet eivät tulisi yhtä hyvin kuulluksi täällä Espoossakaan. Haluankin kiittää Espoon vammaisneuvosta sydämeni pohjasta ja koko Espoon valtuuston puolesta toivottaa lämpimästi onnea hienosta 30 vuoden iästä! Pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää, yhdessä saamme aikaan tuloksia. Toivon mitä parasta jatkoa vammaisneuvostolle ja yhä tiivistyvää yhteistyötä. Onnea vielä kerran.

Kiitos!