(Länsiväylä 26.9.2012) Lukuisat oppilaat ja henkilökunnan jäsenet joutuvat opiskelemaan ja tekemään työtään huonokuntoisissa kouluissa, jotka eivät vastaa käyttötarkoitustaan ja joissa usein kärsitään vakavista sisäilmaongelmista. Onneksi viimein on havahduttu huomaamaan koulujen korjaustarpeet. Samalla kuin korjauksia kiirehditään on syytä tarkkaan miettiä, mitä kannattaa korjata, millä kustannuksilla ja millä seurauksilla.
Espoossa on kuluneen vuoden aikana päätetty useista kouluremonteista, joissa korjausaste nousee yli 80 % ja korjauksen arvioidaan maksavan lähes saman verran kuin kokonaan uuden, nykyaikaisen koulun rakentaminen. Peruskorjattavat koulut on suunniteltu ja rakennettu vuosikymmeniä sitten aivan toisenlaisena aikana ja toisenlaisiin tarpeisiin. Huolestuttavinta on, että monissa rakennuksissa on todettu pahoja home- ja sisäilmaongelmia ja niiden rakenteissa on runsaasti asbestia.
On käsittämätöntä, ettei uusien tilojen rakentamista tunnuta pitävän todellisena vaihtoehtona. Korjauskelvottomien koulujen remontteja perustellaan milloin maisemallisilla arvoilla milloin elinkaarimallin asettamilla rajoituksilla.
Kaupunkikuvassa on toki syytä säilyttää myös vanhoja rakennuksia ja historiallista kerrostuneisuutta. Koulujen on kuitenkin oltava toimivia oppimis- ja työympäristöjä. Monista vanhoista koulurakennuksista on aika ajanut ohi ja tämän päivän hyvä opetus ja oppiminen vaativat toisenlaisia ratkaisuja, joita ei aina voida mittavilla ja kalliillakaan remonteilla toteuttaa. Vanhoja rakennuksia ei yleensä saada myöskään energiatehokkaiksi, joten niiden ylläpitokustannukset ovat uudisrakennusta suuremmat.
Asiantuntijalausuntojen mukaan moni korjauslistalla oleva espoolaiskoulu on rakennettu sellaiseen maaperään ja sellaisille perustuksille, ettei niitä ole mahdollista saada kuntoon.
Kuka takaa, että terveydelle vaarallisiksi todetut ja lukuisia ihmisiä sairastuttaneet rakennukset saadaan turvallisiksi ja terveellisiksi?
Jos korjausaste nousee korkeaksi ja tulos on epävarma, pitäisi uudisrakentamisen olla aito vaihtoehto peruskorjaamiselle. Täytyy myös kiinnittää paljon enemmän huomiota rakentamisen ja korjaamisen laatuun sekä rakennusten jatkuvaan ylläpitoon.
Kyse on yhteisten ja rajallisten rahojemme vastuullisesta käyttämisestä sekä oppilaiden ja henkilökunnan oikeudesta terveellisiin ja toimiviin koulutiloihin.
Mari Nevalainen
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (Vihr.)