Kaupunkisuunnittelun kyselyilta: Lisää kaupunkia Espooseen?

Aluksi Kirsi Louhelainen loi pikaisen katsauksen kaavoitukseen ja asukasyhteistyöhön. Yleisöstä esitettiin kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten asukkaat voivat aidosti vaikuttaa kaavoitukseen ja rakentamiseen. Kenelle kaikille kaupungin hankkeista pitäisi tiedottaa ja millä tavoin? Kerrotaanko kaupunginosayhdistyksille jotenkin kootusti heidän alueellaan vireillä olevista suunnitelmista. Vaatiiko kärryillä pysyminen yhdistysten omaa aktiivisuutta? Todettiin, että tällaista ei taideta tehdä vaikka hyvä olisi. Osa asukasyhdistyksistä toimii todella aktiivisesti itse.

Risto Nevanlinna ja Kirsi Louhelainen puhuvat

Entä miten tavoitetaan ne tavalliset espoolaiset, jotka eivät ole aktiivisia esimerkiksi asukasyhdistyksissä? Esimerkiksi huonosta viestinnästä nostettiin Olarin Ruomelankorpeen suunniteltu hulevesiallas, joka sai asukkaat takajaloilleen. Louhelainen ja Nevanlinna totesivat, että monissa tapauksissa kaupungin viestintä ei ole ollut riittävän nopeaa ja selkeää ja tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Kaupungin nettisivuilla tietoa kyllä on, jos sitä osaa oikeasta paikasta ja oikealla hetkellä kaivaa, mutta harvalla on aikaa ja kiinnostusta käydä nettisivuilla varmuuden vuoksi. Olisiko mahdollista, että kaupunki lähettäisi vaikka teksitiviestejä asukkaille kun lähialueelle suunnittellaan jotain? Esimerkiksi kaupungin sivuilta löytyy vaikuttamisopas espoolaisille, mutta ei kovin helposti löydettävissä.

Kaupungilla on myös paljon dataa, jota voisi hyödyntää paremminkin. Avointa dataa pääkaupunkiseudulta tarjolla osoitteessa http://www.hri.fi/fi/ ja sieltä löytyy myös illan aikana mainittu Espoon aurinkoenergiakartta. Todettiin, että kaupungin kannattaa panostaa siihen, että tietoa ja dataa on mahdollisimman avoimesti saatavilla ja innostaa yrityksiä ja yhteisöjä rakentamaan hyödyllisiä sovelluksia datan päälle.

Keskustelua käytiin myös siitä, miten nuoria ja lapsia voisi tuoda mukaan kaupunkisuunnitteluun. Niin legot, puupalikat, Mindcraft kuin pelillistäminen mainittiin, ja esille nousi esimerkiksi ajatus kaupunkisuunnittelulautakunnan ja nuorisovaltuuston yhteisen seminaarin järjestämisestä, tästä Risto Nevanlinna lupasi ottaa kopin.

Konkreettisista kaavahankkeista esille nousivat Tillinmäen ja Esbogårdin kivilouhimot, joihin kaupunkisuunnittelulautakunta on suhtautunut kriittisesti. Tillinmäessä tehtiin linjaus, jonka mukaan louhinta ei ole metron myötä tiivistyvän kaupunkirakenteen kannalta viisasta toimintaa, eikä se vastaa myöskään alueen nykyisten asukkaiden käsitystä hyvästä kaupungista. Todettiin, että kaupungin laatimalle suunnitelmalle melua ja pölyä tuottavasta louhintatoiminnan sijoittamisesta on todellinen tarve.

Viheralueistakin kysyttiin: miten tiivistyminen vaikuttaa nykyisiin viheralueisiin? Mihin kaikkialle saa rakentaa? Todettiin, että suunnitteilla ollut viherkaava olisi hyvä juttu. Siihen määriteltäisiin tärkeimmät viheralueet, jotka ainakin säästettävä rakentamiselta.
Lähiluonnon tärkeydestä käytettiin useita puheenvuoroja – selväksi tuli, että luontoarvot ovat lähellä espoolaisten sydämiä. Risto Nevanlinnan tekemä valtuustoaloite Keskuspuiston alueiden suojelemisesta tullee valtuuston käsiteltäväksi lähikuukausina.

Illan aikana kuultiin myös Uusi kaupunki -kollektiiviin kuuluvan arkkitehti Niilo Ikosen puheenvuoro osallistavasta kaupunkisuunnittelusta, jota kollektiivi on ollut toteuttamassa useammassa kaupungissa. Tutkimusten mukaan on kaksi hyvää tapaa aidosti osallistaa ihmisiä suunnitteluun

1. Kerätään kokemusperäistä paikkatietoa avoimilla verkkokyselyillä esimerkiksi karttojen avulla. Voidaan saada paljon kommentteja ja luoda myös yhteistä ymmärrystä kun vastaajat näkevät muiden kommentit paikoista.
2. Osallistavat työpajat taas ovat hyviä kun ideoidaan ennen varsinaista suunnittelua. Keskustelu pitää olla avointa ja hyvin fasilitoitua ja apuna voidaan käyttää vaikka legopalikoita.

Arkkitehti Niilo Ikonen ja osallistava kaupunkisuunnittelu

Nämä kaksi tapaa eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan. Osallistava suunnittelu vaatii suunnittelijoilta erilaista otetta, mutta parhaimmillaan lisää kaikkien osallistujien yhteistä ymmärrystä alueesta ja tuottaa paljon parempia suunnitelmia.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustaja Säde Palmu kertoi puheenvuorossaan Otaniemen suunnittelutilanteesta opiskelijoiden näkökulmasta. Säde kertoi mm. että 4000 uutta opiskelijaa tarvitsee opiskelija-asunnon, mutta yhtenä rakentamisen esteenä on ylimitoitettu pysäköintinormi, minkä vuoksi asuntojen rakentamisesta tulee liian kalliiksi. Vihreät ovat puhuneet opiskelija-asuntojen puolesta pitkään. Olemme linjanneet, että kaupunkikeskuksissa pysäköintipaikkoja voisi rakentaa asuinneliöitä kohden vähemmän kuin nykyään vaaditaan. Erityisen tärkeää on mahdollistaa pienten asuntojen rakentaminen joukkoliikenteen solmukohtiin myös ilman pakollisia autopaikkoja. Pysäköinnin periaatteet ovat parhaillaan käsittelyssä.

Säde myös muistutti, että Otaniemestä myös löytyy paljon tulevia ja nykyisiä ammattilaisia, joita kaupunki voisi hyödyntää kaupunkisuunnittelussa ja paremman kaupungin tekemisessä nykyistä paremmin.

Kirsi Louhelaisen esitys
Niilo Ikosen esitys
Säde Palmun esitys