11.1. Kuka ostaa tehtaasta kauppaan kuljetetun kahvikupin, jos samanlaisen voi tulostaa kotona muutaman sentin kustannuksin?» Maaseudun autioituminen ja kaupungistuminen olivat 1900-luvun megatrendejä. Vielä 1950-luvulla enemmistö suomalaisista asui maalla.

Vuosisadan vaihteessa ajateltiin internetin ja etätyön kääntävän maaltapaon maallepaoksi, ihmisten muuttavan avokonttoreista mökkilaitureille. Toisin kävi.

Vaikka teknologia mahdollistaa monien töiden tekemisen missä ja milloin vain, etätyöstä on käytännössä tullut perinteisen työn jatke, ei sen korvaaja. Mökillä työskentelyn asemesta työpäivää jatketaan iltaisin kotona.

Ei ihme, että työnantajat kustantavat työntekijöilleen etätyövälineet, vaikkei varsinaisia etätöitä tehtäisikään. Halpa hinta ilmaisista ylitöistä!

Pelkkä Internet ei riittänyt pysäyttämään kaupungistumista, eihän syrjäkylillä edes ole nopeaa laajakaistaa. Tee siinä sitten töitä, jos hspa pätkii heti, kun tukiaseman tiellä oleva puu huojuu tuulessa. Pelkällä puhelimella ja sähköpostilla pärjää loppujen lopuksi vain harvassa työssä. Lisäksi on tavattava ihmisiä. Moni työpäivä täyttyy tapaamisista ja palavereista, joita ei etänä voi hoitaa, ainakaan vielä.

Laajakaistan rakentaminen kuitenkin etenee, ja yhteyksien nopeutumisen myötä kokouksiin etänä osallistuminenkin helpottuu. Tai helpottuisi, jos eri valmistajien video- ja webneuvottelujärjestelmät ymmärtäisivät toisiaan. Mitä etätyötä se sellainen on, jos etäpalaveria varten on tultava työpaikan videoneuvottelustudioon?

Etätyö ei yleisty, ennen kuin etäkokousten tekniset esteet saadaan ratkaistua. Silloinkin vaikutukset yhteiskuntaan ja maaseudun elinvoimaisuuteen jäisivät todennäköisesti vähäisiksi.

Kotona ja mökillä vietettäisiin vähän enemmän aikaa, työpaikalla ja ruuhkassa vähemmän, asuntojen koko kasvaisi työhuoneen verran, moottoriteitä rakennettaisiin vähän vähemmän, talviasuttavat mökit muuttuisivat kakkosasunnoiksi, bensan kulutus laskisi, ja sähkön kulutus kasvaisi.

Sen sijaan 3d-tulostuksen yleistyminen voi oikeasti siirtää yhteiskunnan painopistettä.

3d-tulostimet ovat tekemässä esineille saman kuin mp3-soittimet musiikille ja lukulaitteet kirjoille: Enää ei tarvita cd-valimoja tai levykauppoja, pian ei tarvita myöskään kirjapainoja tai kirjakauppoja. 10-20 vuoden kuluttua monet käyttämämme esineet valmistetaan kotona tai ”lähipajassa”.

Yhdysvaltojen armeija kokeilee Afganistanissa lähipajan prototyyppiä, 3d-tulostimin ja työstölaittein varustettua konttia. Jos kokeilu onnistuu, armeija ei tulevaisuudessa valmista ja varastoi varaosia, vaan ne tulostetaan ja työstetään paikan päällä suoraan piirustuksista.

Ellei piirustuksia ole, tarvittava osa skannataan, minkä jälkeen siitä voidaan tulostaa rajattomasti kopioita.

3d-tulostus sivuuttaa tuotannon, varastot, kuljetukset ja kaupan. Kuka ostaa tehtaasta kauppaan kuljetetun kahvikupin, jos samanlaisen voi tulostaa kotona muutaman sentin kustannuksin? Jopa yksinkertaista elektroniikkaa pystytään jo tulostamaan.

Mitä taloudesta ja työpaikoista jää jäljelle? Palvelut ja se mitä ei pystytä tulostamaan. Huonekaluja ja 3d-tulostimia valmistetaan todennäköisesti perinteiseen tapaan vielä 2030-luvulla.  Tosin joihinkin 3d-tulostimiin saa jo puulankaa, joka mahdollistaa puumassan tulostamisen.

Ympyrä sulkeutuu, 3d-yhteiskunta voi osoittautua maatalousyhteiskunnaksi. Ruokaa ja biomassaa tarvitaan aina.

Vaikka jopa ruokaa voidaan tulostaa, 3d-tulostin ei taio proteiineja ja kuituja tyhjästä. Tulostusmateriaalien tuotanto esimerkiksi puusta ja viljelykasveista onkin 3d-tulevaisuudessa keskeinen teollisuudenala.

Kaikkien ei toki tarvitse palata maalle, mutta tulevaisuudessa yhä harvemman on työn takia enää pakko asua kaupungissa. Sen sijaan ihmiset, kulttuurit ja palvelut houkuttelevat väkeä maalta kaupunkeihin myös jatkossa.

Jyrki J.J. Kasvi Kirjoittaja Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus ja kehittämisjohtaja.