Do not remove or your site will get broken

Huomisessa Espoon kaupungin konsernijaoston kokouksessa on ohjelmassa äärettömän merkittävä asia, lausunnon antaminen Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) toiminta- ja taloussuunnitelmaehdotuksesta vuosille 2015-2017. Ehdotus Espoon lausunnosta on monella tapaa voisiko sanoa joukkoliikennekielteinen.

Espoo (samoin kuin muut kuntayhtymään kuuluvat kunnat) antaa lausunnon tulevien vuosien suunnitelmasta. HSL pyrkii sitten huomioimaan kuntien lausunnot, ja syntyy jonkinmoinen konsensus minkä mukaan edetään.

Espoo on tuoreessa strategiassaan sitoutunut monellakin tapaa joukkoliikenteen kehittämiseen. Espoo-tarinasta löytyy muun muassa lause “Joukkoliikenteen ja pyöräilyn mahdollisuuksia parannetaan ja niiden suosio kasvaa.” Lisäksi valtuustokauden tavoitteissa lukee, että “palvelukeskittymien saavutettavuutta joukkoliikenneyhteyksin parannetaan.”

Edellä mainitut ovat vahvoja linjauksia: joukkoliikenteen tarjontaa tulee parantaa. Ja kääntäen: joukkoliikenteen suosio tuskin kasvaa jos tarjonta heikkenee.

Lausuntoluonnoksessa lähdetään kuitenkin toiseen suuntaan. Pitkän lausuntoluonnoksen olennaisin lause on “Espoon taloudellinen tilanne edellyttää, että menojen kasvattamisen sijaan HSL karsii joukkoliikennemenoja ja korottaa lippujen hintoja vuoden 2015 alussa esitettyä enemmän.””

Jos tuota tietä kuljetaan, ongelmaksi muodostuu se, että merkittävät satsaukset joukkoliikenteeseen (esimerkiksi Länsimetro) tuottavat epätasaisia tuloksia. Tarjonta on aiempaa parempaa raiteiden varsilla, mutta koska säästää pitää, niin sitä tehdään sitten “latva-alueilta”, kauempaa raideyhtyksistä.

Näin syntyy tilanne jossa ne, jotka eivät käytä esimerkiksi metroa, joutuvat silti metron toteuttamisen seurauksena maksamaan korkeampaa hintaa matkoistaa – tarjonnan heikentyessä. 

Esimerkiksi Espoonlahden suunnassa Länsimetron vaikutukset ovat alkuun negatiiviset:
– matka-ajat pitenevät
– joukkoliikenteen lipun hinnat nousevat (yleinen korotuspaine ja uusi kaarimalli)
– joissain kohtaa myös bussiyhteydet heikkenevät

Käytännössä vastakkain ovat kaksi periaatetta – strategiset tavoitteet ja kustannuksenjakoperiaate. Itse valitsen kyllä strategian eli sen menne halutaan mennä, sen sijaan miten laskut on sovittu jaettavan.

Espoossa on noudatettu pitkään ns. 50 / 50 -periaatetta: joukkoliikenteen kustannuksista enimmillään puolet maksetaan kaupungin toimesta. Lopun maksavat matkustajat. Tämä on periaate jota niin sanottu pääkaupunkiseudun koordinaatioryhmä on korostanut (kaupunginjohtajien ja keskeisten luottamushenkilöiden puolivirallinen koalitio).

Tämä periaate on mielestäni yleisellä tasolla perusteltu. Ongelmaksi muodostuvat isot investoinnit: kun Länsimetro ja Kehärata otetaan käyttöön, syntyy paljon lisäkuluja. Jos mennään 50/50 -periaatteella, niin syntyy hyppäyksiä jolloin joko hintoja pitää nostaa paljon, tai tarjontaa pitää supistaa paljon. Malli ei siis sovi hyvin pitkäaikaisten investointien kustantamiseen.

50/50 mallia voisi muuttaa siten, että se koskisi joukkoliikenteen liikennöimisen kustannuksia, mutta investointeja ei otettaisi huomioon ainakaan kokonaisuudessaan. Investoinneista kun on kunnille monenlaista hyötyä (maan arvo nousee, uusia asukkaita, liike-elämää, investointeja). 

Itse tulen taatusti esittämään lausuntoon muutoksia huomisessa kokouksessa, mutten osaa vielä sanoa että täsmälleen minkälaisia. Lippujen hintojen nosto samanaikaisesti tarjonnan supistamisen kanssa on huono suunta, joka voisi viedä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kurjistumisen kierteeseen. 

Olen siis valmis siihen, että Espoon subventio-osuutta nostetaan ainakin väliaikaisesti. Muutakaan vaihtoehtoa en näe: merkittävä satsaus Länsimetroon ei voi merkitä supistuvaa tarjontaa kaikkialla muualla Espoossa, lippujen hintojen noustessa.


Täältä löydät konsernijaoston kokouksen 25.8. esityslistan kyseisen kohdan. Koko materiaaliin pääsee tutustumaan Espoon kokoustietokannassa.