Lautakunnan kevät alkoi jo viime viikolla yhteisseminaarilla Espoon Kestävän Kehityksen ohjelmatyöryhmän kanssa, ja vuoden ensimmäinen kokous pidettiin tänään. Itse listalla oli vain kaksi asiaa, Viherlaakson pienimuotoinen mutta hankala kaavamuutos (ollut nähtävillä ensimmäistä kertaa 2009) ja toisena Otaniemen pysäköinnin kehittämisen toimenpideohjelma, jossa ajatuksena on uudistaa alueen liikkumista kokonaisvaltaisella otteella.
Infossa oli sitäkin enemmän asiaa. Virallisesti listalla oli Otaniemen liikenneuudistuksen esittely (kahdessa osassa, älyliikenne ja pysäköinnin kehittämisohjelma), Kirkkojärven kaavan läpikäynti sekä Espoon virastokeskuksen kaavan (kaupungintalon korttelin) maankäyttöluonnoksia eri arkkitehtitoimistojen näkemyksinä.
Info alkoi tavallista aikaisemmin, kun kello 15 alkaen nähtävillä oli Pro Espoonjoen ja Kirkkojärvi takaisin ry:n tekemä palautetun Kirkkojärven pienoismalli. Malli esiteltiin pienin saatesanoin – mallin vaihtoehdon pinta-ala on 21 hehtaaria ja vedenkorkeuden nousu noin metrin nykyisestä (n.3,7 m merenpinnasta). Alue on laakea ja 4m nousulla kuulemma pinta-alaa olisi jo 30ha. Mallissa Kirkkojärvi menisi reippaasti myös Turunväylän pohjoispuolelle ja vaatisi väylän nostoa sillalle.
Kysymykset koskivat mm. tulvienhallintaa, patoamista ja maan saastumista. Käytännössä alueella tulee varautua merenpinnasta laskettuna +5m nousun aiheuttamiin tulviin eli suunnitellut pengerrykset rantaa pitkin menevällä ulkoilureitillä tulee joka tapauksessa tehdä (osa onkin jo ulkoilureiteillä tehty). Muita parhaillaan käynnissä olevia asioita ovat tulvaselvitykset (joiden kustannuspotista pengerryksiä tehdään) sekä mahdollinen Turunväylän uusiminen. Väylälle on ehkä tulossa levennys ja se tulee jossain vaiheessa korottaa – tämä tarkoittaa että siltavaihtoehtokin on mahdollinen. AIkataulu tosin on hyvinkin epäselvä. Ruoppausmaata voi käyttää muualla (on periaattessa hyvää ja kasvualustaksi kelpaavaa järvenpohjaa) mutta väylän lähellä täytynee tarkistaa maan kunto.
Infossa esitelty malli oli puolet pienempi ja jäi Turunväylän tälle puolen. Mallissa myös ruoppausjäte oli käytetty läjitykseen isona saarena. On sinänsä hienoa että suunnitelmassa järvi oli näinkin isossa laajuudessa, mutta keinosaari ei välttämättä ole järkevä vaihtoehto: myös esittelijä huomautti kalvoissaan, että se lisää tulvariskiä. Olen sitä mieltä, että järven osittainenkin palauttaminen lisää Espoon keskuksen viihtyvyyttä, vetovoimaa ja asumisen laatua merkittävästi, mutta tämän lisäksi järvellä on tärkeä rooli tulvien hallinnassa. Suunnitelmassa Turunväylän pohjoispuolelta hyvinkin laajat alueet olivat ylivuotovarana kevättulvien varalta, ja kiinnitin huomiota että tämä ylivuotoalue oli kutakuinkin meille erikseen esitellun laajan järven kokoinen.
Ongelman tässä muodostaa osin eri projektien aikataulujen yhteensovittaminen – Turunväylän uusimisesta ei ole vielä tietoa – ja toisaalta se, saadaanko esim. ELY-keskus kiinnostumaan asiasta. Järven palauttaminen osissa voisi olla eräs tapa viedä asiaa eteenpäin – aloitetaan väylän eteläpuolelta mutta pidetään laajentamisen mahdollisuus auki. Valmistelija selvittänee tätä vielä. Keskustelussa nousi esiin myös melutekijät – Turunväylä tulee kuulumaan veden yli, ja korotus tai silta lisää meluvaikutusta. Käytännössä sille pitänee tehdä tien viereen meluvallit tai -seinät.
Virastokeskuksen väli-infossa nähtiin kolmen arkkitehtitoimiston näkemykset alueesta kahtena versiona, vanha kaupungintalo säilyttäen ja se purkaen. Osa meni suorastaan villiksi ehdottaen reipasta rakentamista myös radan päälle. Käytännössä etenemme siten, että vaikka valitsisimmekin vaihtoehdon josta on suuremman alueen suunnitelmat, suunnitelma hyväksytään alkuun vain virastokeskuksen osalta. Esityksissä oli monia hyviä ideoita, kuten Espoonkadun elävöittäminen, shared space-tyyppinen käyttö, jalankulun vieminen maan tason ja jopa kauppahalli. Itse näkisin myös puistoalueen suojaamisen katumelulta tärkeänä ja tämä oli huomioitu yhdessä kaavaluonnoksessa. Palautteen perusteella näitä jatkotarkennetaan.
Itse kokouksen piti olla läpihuutojuttu. Arvelin että Otaniemestä tulisi pitkä keskustelu, mutta Viherlaakson kaava – uusi 5-kerroksinen talo sekä katulinjauksen muuttaminen parkkipaikkojen lisäämiseksi olemassaoleville taloille – keskustelutti eniten. Keskustelussa tuli kysymyksiä mm. siitä, miten paikkojen rakentamisen rahoitus toimii. Pysäköintipaikkojen lisäys vaikutti vähän turhan reippaalta mutta kaavaa on tosiaan hiottu aika pitkään. Kaava palaa parin viikon päästä tarkennettuna toteutusprosessin ja rahoituksen osalta sekä selvemmin kuvin. Risto nosti keskustelussa esiin, että rakentamisaikana tulee huolehtia siitä ettei uudisrakennuksen takana oleva puro saastu.
Otaniemen pysäköintiohjeesta keskusteltiin yllättäen vähemmän. Päätös oli hyvä ja tarkentuu vielä kevään aikana: parkkinormia tullaan alueella todennäköisesti reippaasti lieventämään ja parkkialueiden sijoittelua vielä tarkentamaan. Mobiilisovelluksia otetaan käyttöön mm. parkkitilan ennustamisessa. Keskustelussa painotettiin myös inva- ja vieraspaikkojen tärkeyttä. Tässäkin opasteet, sovellukset sekä tiukat aikarajat helpottanevat käyttöä. Lisäksi Otaniemen sisäistä liikennettä kehitetään, alkuun todennäköisesti jokin sähköbussi jolla pääsee kylästä helposti metrolle ja luentosaliin.
23.1 Korjattu järven pinnan nousun lukemat merenpinnasta oleviksi.
Kiva raportti. Kunnianarvoisan kaupungintalon kaavalla alkaa olla kiire, siellä se talo värjöttelee turhaan pimeänä ja kylmässä.
Kyllä tämä kirkkojärven palauttaminen on melkoinen huuhaa-hanke. Maa-aines on mutaista osin maatumatonta liejua. Sen käsittely kaivamisineen on toivotonta touhua. Palautetusta järvestä tuleekin haiseva rapahauta, jota ei edes isollakaan vesimäärällä saa hajuttomaksi. Turunväylän nostaminen maksaa noissa olosuhteissa noin 30 milj. euroa. Toivottavasti demarit kaivaa kaupungin kassasta ko. rahat.